Lue keskustelun säännöt.
Masentuneiden tukiketju
03.11.2017 |
Miten on päivä sujunut? Ja onko viikonlopulle suunnitelmia?
Mulla on pahempi olo kuin pitkään aikaan, pimeys vain pahentaa asiaa. Tarvitsisin jonkun tähän viereen, mutta kun ei ole ketään eikö ketään kelle soittaa.. Ja sekös vasta masentaa.
Tavoitteena huomenna käydä ulkona ja siivota vähän tätä kämppää, joka on päässyt todella hirveään kuntoon.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ajatuksesta spämmääjälle, mutta usko, toivo, rakkaus ja jeesusläpät eivät auta.
Kyllä auttaa, rukoilen puolestasi, et saat rukous vastauksen. Ja apua sinua painaviin asioihin.❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnekkaita te, joilla on työ ja työkyky tallessa! Minulla nuo puuttuvat, mutta on sentään rakas perhe. Usein tosin pelkään, että he eivät joku päivä jaksa minua enää :( Mitäs sitten teen, jos minut ainoa pinnalla pitävä asia häviää?
Itselläni masennukseen liittyy jatkuva huoli ja syyllisyys jostakin, joten pelot voivat olla irrationaalisia tai sitten eivät. En osaa asiaa itse arvioida. No - tällä hetkellä juuri nyt yritän kuitenkin olla enemmän kiitollinen kuin peloissani.
Voimia kaikille masentuneille, hyvän olon pilkahduksia <3
Me masentuneet olemme osa ihmiskuntaa. Evoluutio tai Jumala on antanut meille tällaisen elämäntilanteen, joka määritellään tämänkaltaisessa yhteiskunnassa sairaudeksi. Kun meidänkaltaisia ihmisiä kuitenkin maapallolla on miljoonia, miksi me emme ymmärrä, että meitä tarvitaan tälle pallolle yhtä paljon kuin kaikkia muitakin ihmisiä.
On introverttejä, extroverttejä, ybersosiaalisia, erakoita, adhd diagnoosin saaneita, down syndroomasta kärsiviä, kehitysvammaisia, psykopaatteja ja punavihreässä kuplassa eläviä :-)
Hei camoon, me olemme yksi osa ihmiskuntaa ja meitä tarvitaan ihan yhtä paljon tai vähän kuin ketään muutakaan tällä pallolla.
Et sinä ole ongelma kenellekään muulle kuin omille mielikuvillesi "hyvästä" elämästä.
Se meitä masentaa, ettemme ole samanlainen kuin kaikki muut ympäristössämme. Emmekä taida nähdä itsekkyydessämme kuinka monenlaisia yhtä vakavia elämänkohtaloita ympärillämme on.
Meitä on moneen junaan ja osa jää asemalle.
Mikä siinä on ongelmana jos viihtyy tällä seisakkeella odottamassa pidempään kuin muut :-)
Olen pyytänyt. Koko aikuisikäni. En ole saanut. Ihmiset elävät omissa ympyröissään. Ellet ole erityisen hauska, piristävää seuraa tai hyvässä asemassa, et ole tervetullut elämiinsä. Ihmisyys on kadonnut.
Olen täysin ulkopuolinen kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut viallinen syntymästäni saakka. Olen aina tuntenut olevani huonompi kuin muut, en yhtään minkään arvoinen. Olen herkkä, itsetunnoton ja minuuteni on jotenkin sirpaloitunut. En ole pystynyt opiskelemaan tai hankkimaan vakityötä. Ei ole ystäviä, kumppania tai perhettä. Olen erakko. Masennukseni on pahentunut vuosien varrella ja vasta jokin aika sitten menin hoitoon vaikka se olisi pitänyt tehdä vuosikymmeniä sitten. Nyt olen lääkkeiden takia kuin elävä kuollut tai ainakin melkein. Elämäni tarina.
Olet ihana ihminen, sinua kyllä rakastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle 44: Et kuulosta masentuneelta. Olet tyytyväinen asemaasi ja elämääsi. Minä en. Voisin kuolla vaikkapa random kadun juopon vuoksi. Ei mun elämällä ole merkitystä, koska en saa siitä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Me masentuneet olemme osa ihmiskuntaa. Evoluutio tai Jumala on antanut meille tällaisen elämäntilanteen, joka määritellään tämänkaltaisessa yhteiskunnassa sairaudeksi. Kun meidänkaltaisia ihmisiä kuitenkin maapallolla on miljoonia, miksi me emme ymmärrä, että meitä tarvitaan tälle pallolle yhtä paljon kuin kaikkia muitakin ihmisiä.
On introverttejä, extroverttejä, ybersosiaalisia, erakoita, adhd diagnoosin saaneita, down syndroomasta kärsiviä, kehitysvammaisia, psykopaatteja ja punavihreässä kuplassa eläviä :-)
Hei camoon, me olemme yksi osa ihmiskuntaa ja meitä tarvitaan ihan yhtä paljon tai vähän kuin ketään muutakaan tällä pallolla.
Et sinä ole ongelma kenellekään muulle kuin omille mielikuvillesi "hyvästä" elämästä.
Se meitä masentaa, ettemme ole samanlainen kuin kaikki muut ympäristössämme. Emmekä taida nähdä itsekkyydessämme kuinka monenlaisia yhtä vakavia elämänkohtaloita ympärillämme on.
Meitä on moneen junaan ja osa jää asemalle.
Mikä siinä on ongelmana jos viihtyy tällä seisakkeella odottamassa pidempään kuin muut :-)
👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun olisikin joku, josta pitää huolta. Siliteltäis hiljaa toinen toisiamme. Mentäisiin yhdessä kirjastoon ja kirjoitettaisiin runoja elämästä. Joku aivan tavallinen, vaatimaton sielu. Joka ei vaatisi mitään, ei arvostelisi. Ymmärtäisi tämän maan päällä olemisen merkityksettömyyden.
Masentaa kun en saa työtä. Pidän itseäni kyllä aktiivisena, harrastan paljon omia juttujani. Olen nuori ja terve mutta kuinka kauan kun en saa töitä? Olen hakenut jo paljon, haluisin myös muuttaa pääkaupunkiseudulle mutta millä rahoilla? Asun edelleen kotona, kavereita ei ole paitsi netissä ja onneksi on myös poikakaveri vaikkei ihan perus suhde meilläkään ole koska kummankin elämä on yhtä epävarmaa kun ei ole töitä löytynyt. Masentaa myös kuinka aina lapsena taiteellisia taitojani ja kypsyyttäni arvostettiin(tietenkin pitääkin) mutta nyt aikuisena olen omalle perheelle ja kaikille muillekkin hällä väliä. Tajuan ettei päähän tietenkään taputeta elämässä mutta paskaa sataa niskaan jo aika paljon että rupean epäilemään kaikkea: ihmisten hyvyyttä, välittämistä ja luottamusta.
Joskus kun käyn kävelyllä ajattelen että olisikohan rikollisena helpompaa, tai "pahempana" ihmisenä helpompaa elää. Kiusaisin kaikkia, saisin ihailijoita kepulikonstein(koska menestyneet ovat sosiaalisia ja osaavat vetää oikeista naruista). Olin itse kiusattu nynnerö, menin paniikkiin jos joku sanoi jotain pahaa. Tuntuu ettei minusta ole oikeasti ikinä välitetty, ei edes oma perhe. Minulla on monta sisarusta joten luulisi että välittämistä piisaisi. Jostain syystä lapsenakin koin olevani en välitetty, jouluna itku on aina ollut herkässä jo lapsesta asti sen takia koska koin jonkin asteen mentaalista yksinäisyyttä. En ole ikinä kokenut kuuluvani tänne Suomeen, mutten tiedä onko ulkomaillakaan paikkaa minulle. harmittaa vaan, kyllä tämä tästä. Elämä on että joko sekoaa ja tuhoaa kaiken ja itsensä tai sitten menee lampaana eteenpäin muiden lailla...tai sitten oppii elämään elämäänsä omalla tavoin, onnellisena ja rippumattomana muiden mielipiteistä.
N22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut viallinen syntymästäni saakka. Olen aina tuntenut olevani huonompi kuin muut, en yhtään minkään arvoinen. Olen herkkä, itsetunnoton ja minuuteni on jotenkin sirpaloitunut. En ole pystynyt opiskelemaan tai hankkimaan vakityötä. Ei ole ystäviä, kumppania tai perhettä. Olen erakko. Masennukseni on pahentunut vuosien varrella ja vasta jokin aika sitten menin hoitoon vaikka se olisi pitänyt tehdä vuosikymmeniä sitten. Nyt olen lääkkeiden takia kuin elävä kuollut tai ainakin melkein. Elämäni tarina.
Olet ihana ihminen, sinua kyllä rakastetaan.
Kiitos sinulle, tuntematon! 💛😭
Vierailija kirjoitti:
Miksi elämän pitäisi olla aktiivista ja sosiaalista.
Olen vakavan masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä ja vaimoni on ollut samantyypisten ongelmien vuosi työkyvytön useamman kymmenen vuotta.
Mikä siinä on ongelmana jos tekee niitä asioita jotka oikealta tuntuvat?
Kun tapasimme, olimme hädintuskin elossa. Katselimme elokuvia ja söimme suklaata vuosikausia, So what?
Nyt roikumme netissä päiväkaudet ja välillä poikkeilemme lähikaupungissa kirpputoreilla. Mitä se ketään häiritsee että elämämme on tällaista?
Me olemme tyytyväisiä pienipuotoiseen elämäämme, emmekä oikeastaan kaipaa mitään muuta.
Miksi elämän pitäisi olla suorittamista, ystäviä, materian haalimista, sosiaalisuutta ja muuta turhanpäiväistä.
Jos masentaa, anna masentaa ja ole sellainen kuin olet ja tee sitä mikä hyvältä tuntuu. Lakkaa välittämästä siitä millaisena muut haluaisivat sinut nähdä tai minkälainen ympäristön luoma mielikuva sinulla "normaaleista" ihmisistä on.
Käärinliinassa ei ole taskuja.
Minulla on muisto entisestä iloisesta ja aktiivisesta elämästäni. Siksi on vaikea tyytyä tähän omaan erakkouteen ja saamattomuuteen. Rahattomuuteen ja ulkonäön muuttumiseen. Lääke, minkä avulla pysyn hengissä, lihottaa. Siitäkin tulee kierre joka masentaa entistä enemmän. Sitten isonnetaan annosta. Niin jossain syvällä sisälläni tiedän, että voisin olla toisenlainenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun oiskin joku, joka ei vaatisi mitään, olisi vaan. Ymmärtäisi kuinka merkityksetöntä elämä maan päällä on. Siliteltäis toinen toisiamme, oltais hiljaa.
Mentäis kirjastoon ja kirjoitettaisiin toisille runoja.
Tarvitsen elämääni pause-nappulan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla illat on pahimpia. Aamut vielä menee kun nouseva aamunkajo antaa illuusion siitä että jokin menee eteenpäin, päivä tulee.
Iltapäivällä, kun alkaa hämärtyä, katkeruus nousee. Taas ylsi päivä merkityksetöntä tyhjiössä leijumista. Illalla jo itken.
Olen vaikeasti lapsena traumatisoitunut ja kärsin siksi masennuksen lisäksi vaikka mistä mielenterveyden ongelmista. Olen saanut apua, hoitoa ja tukea, kun olen _itse_ niitä lähtenyt monista eri paikoista hakemaan. Tiedän kokemuksesta, että Suomessa avun ja hoidon saaminen on vaikeaa, ja taidan olla poikkeus, mutta kannustan kuitenkin aktiiviseen avun hakemiseen, jotta toivottavasti löytyy ne ihmiset tai ainakin yksi ihminen, jonka kanssa keskustella masennuksesta ynnä muista ongelmista.
Voimia ja valoa kaikille masennuksen kanssa kamppaileville!
Vierailija kirjoitti:
Voi kun olisikin joku, josta pitää huolta. Siliteltäis hiljaa toinen toisiamme. Mentäisiin yhdessä kirjastoon ja kirjoitettaisiin runoja elämästä. Joku aivan tavallinen, vaatimaton sielu. Joka ei vaatisi mitään, ei arvostelisi. Ymmärtäisi tämän maan päällä olemisen merkityksettömyyden.
Olet juuri kirjoittanut itsellesi parhaan nettitreffi-ilmoituksen. Uskon, että tuo tekstisi kolahtaa henkilöön, joka tuntee samalla tavalla. Kokeile. Tosin en tiedä, mihin treffipalveluun sinun kannattaisi tuo laittaa. Tutustu itse vaihtoehtoihin ja kokeile. Tekstisi on todella hyvä. Vastaisin siihen itse mutta mulla on jo kumppani jota en vaihda.
Kiitos ajatuksesta spämmääjälle, mutta usko, toivo, rakkaus ja jeesusläpät eivät auta.