Mikseivät suomalaiset työnantajat arvosta koulutusta?
Te jotka olette suorittaneet alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon ja työllistyneet sen perusteella jonnekin, onko teilläkin se kokemus että missään työhaastattelussa ei ole koskaan oltu erityisen kiinnostuneita opintojenne sisällöstä tai arvosanoistanne? Olen kuullut lukemattomilta ihmisiltä tätä samaa, että työhaastattelussa rekrytoija on korkeintaan nopeasti ja huolimattomasti vilkaissut, että tutkintotodistus on olemassa, muttei ole juuri lainkaan ollut kiinnostunut siitä, minkälaisia kursseja hakija on suorittanut tai mitä arvosanoja hän on niistä saanut.
Minusta tällainen välinpitämätön suhtautumistapa ei voi olla merkki mistään muusta kuin siitä, että opintoja ei työnantajien keskuudessa pohjimmiltaan arvosteta. Oikeastaan se on jopa loukkaus koulutettua työnhakijaa kohtaan, joka on vuosikausia pakertanut opintojensa parissa ja panostanut niihin ehkä huomattavasti niin aikaansa kuin energiaansakin.
Lisäksi koulutuksen vähäinen merkitys työnantajille herättää väistämättä myös sen kysymyksen, minkälaiset tekijät sitten ylipäätään ovat niitä, joilla on merkitystä työpaikan saamisessa. Ovatko ne lopulta jotain ammattitaidon kannalta täysin toissijaista? Kuinkahan usein hakija palkataan etupäässä siksi, että naamataulu nyt vain sattui miellyttämään rekrytoijaa? Tai esim. siksi, että hakijalla on epärealistisen positiivinen kuva itsestään, mistä johtuen hän on uskaltanut häpeilemättä liioitella omaa osaamistaan CV:ssään ja hakemuksessaan?
Millä tolalla ylipäätään mahtaa olla objektiivisuus ja hakijoiden tasapuolinen arviointi tavanomaisessa rekrytointiprosessissa? Missä on oikeudenmukaisuus ja työnhakijoiden yhdenvertainen kohtelu, jossa rekrytointipäätöksen pitäisi perustua vain hakijan ammattitaitoon ja kykyyn pärjätä haettavassa tehtävässä?
Jos työnantajaa eivät rekrytointitilanteessa näytä kiinnostavan objektiiviset opintomenestystä ja osaamista kuvaavat mittarit, niin voidaanko tästä tehdä se päätelmä, että kyseisen työnantajan rekrytointipäätökset ovat muutenkin täysin mielivaltaisia?
Kommentit (35)
Voi kyllä! Hieman vituttaa, kun todistus on täynnä nelosia ja vitosia, mutta duunit menevät itsensä markkinoijille ja verkostoituneille
Ei sitä työtä koulunumeroilla tehdä. Käytäntö opettaa ja myös osoittaa työntekijän.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä työtä koulunumeroilla tehdä. Käytäntö opettaa ja myös osoittaa työntekijän.
Hyvät numerot kertovat siitä, että on edellytyksiä oppia työssä tarvittavia asioita
rekrytoijat ottavat vain kivoja ja mukavanlaisia sosiaalisia ihmisiä jotka jutustelevat enemmän kahvitauolla eivätkä välttämättä ole mitenkään kovia tekemään töitä.
Työhön valitaan hyvin verkostoituneita suupaltteja jotka ovat kaikkien kavereita, ei mitään väliä osaatko tehdä mitä. Jollei kyse ole jostain graafisesta suunnittelualasta jne.
Minua ei ole työllistetty vaikka olen kova tekemään töitä mutten ole ekstrovertti joten varmaan ensivaikutelma on minusta rekryille lattea. En voi itseäni muuttaa niin teen sitten pimeänä töitä, kyllä jostain rahaa pitää saada. Harmi vaan olen kuitenkin vielä nuori ja hyvässä kunnossa.
Ei hyvää päivää että oli paljon tekstiä. Minkä ihmeen takia jotain koulutusta pitäisi arvostaa itseisarvollisesti? Miksi osaamista ei arvosteta? Mielestäni osaaminen on miljoona kertaa arvokkaampaa kuin joku tutkintonimike. Suomihan itseasiassa arvostaa aivan liikaa kaikenmaailman titteleitä, ja tästä sitten saammekin nauttia siinä muodossa että kaikenmaailman projektisihteereitä isolla liksalla lusmuilee suojatyöpaikoissaan!
Koulutusta kyllä arvostetaan. Juuri mihinkään, ei edes helppoihin pilipalihommiin, pääse ilman tutkintoa. Se on kyllä tietysti myös totta, että koulutuksessa saatuja arvosanoja ja kurssisisältöjä ei kysellä.
Voidaanko olettaa, että rekrytoijilla on aikaa selvittää kaikki mahdolliset opintolinjat ja niiden sisällöt, saati objektiivisesti verrata niitä?
Outo avaus. Rekrytointi on firmoille vakava paikka - jos firma palkkaa liikaa vääränlaista väkeä, se menee nurin. Monessa hommassa arvosanat yksinkertaisesti ovat melko toissijaisia. Joissan paikoissa niillä voi olla enemmänkin merkitystä, mutta nämä ovat vähemmistö. Eli jos haluaa arvostusta arvosanoilleen, niin työnhakua täytyy kohdentaa sinne missä niillä on (enemmän) merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää että oli paljon tekstiä. Minkä ihmeen takia jotain koulutusta pitäisi arvostaa itseisarvollisesti? Miksi osaamista ei arvosteta? Mielestäni osaaminen on miljoona kertaa arvokkaampaa kuin joku tutkintonimike.
No eikö niiden tutkintotodistuksessa näkyvien arvosanojen juuri pitäisi kertoa siitä osaamisesta? Siitähän aloituksessa juuri oli kyse, että jos arvosanat eivät rekrytoijaa kiinnosta, niin ilmeisesti ei silloin kiinnosta osaaminenkaan.
Olen helsingin yliopiston kandi ja opiskelen toista alaa eri yliopistossa. Kahtena viime kesänä en ole sanut kesätöitä ollenkaan, vaikka suoraan lukioista tuleet kurssikaverini ovat, ja vieläpä oman alan töitä. Olen 24 mutta alkaako tämä ikärasismi näin aikaisin? Luulin jotenkin että olisi etulyöntiasema kun on jo koulutusta takana, mutta taakkahan tuo on eikä etuasema. En ole ekstrovertti mutta en mitenkään outo tai ujo. ja hyvännäköinen nuori nainen. Hakemuksen puutteesta ei ole kyse koska olen hakenut yli 70 työpaikkaan molempina kesänä.
Koska heidän ei tarvitse. - On opetettu, että Suomessa lähes joka toinen noremmasta ikäpolvesta on ns. korkeakouluettu ja pelkkä tutkintotodiistus kertoo hakijasta siten aika vähän, niin että kovin erottuisi edukseen. - Jos tulee pettyneeksi valintaan, niin valitun voi aika helposti irtisanoa.
Kyseleväthän ne jo kesätöitä hakiessa, mikä on gradun aihe ja mitkä kurssit on suoritettu jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää että oli paljon tekstiä. Minkä ihmeen takia jotain koulutusta pitäisi arvostaa itseisarvollisesti? Miksi osaamista ei arvosteta? Mielestäni osaaminen on miljoona kertaa arvokkaampaa kuin joku tutkintonimike.
No eikö niiden tutkintotodistuksessa näkyvien arvosanojen juuri pitäisi kertoa siitä osaamisesta? Siitähän aloituksessa juuri oli kyse, että jos arvosanat eivät rekrytoijaa kiinnosta, niin ilmeisesti ei silloin kiinnosta osaaminenkaan.
Sinä näet asian niin, että on arvosanat joiden mukana sattuu tulemaan ihminen. Työnantajat katsovat asiaa niin, että on ihminen jonka mukana sattuu tulemaan arvosanat. Ehkä sinun pitäisi arvostaa itseäsi enemmän, olet joka tapauksessa paljon enemmän kuin arvosanasi.
Vierailija kirjoitti:
Niin totta!
Niin kipeän totta!
Ei ne yliopistopaperit mitään vaikuta, kun savolaisjurpo palkaa kaltaisensa.
Rekrytoinnin tulee olla koulutusneutraalia. Tämä on ihmisoikeuskysymys.
Kyllä arvostetaan. Ainakin sen puute arvotetaan erittäin alas. T: HR
Ei kommentteja... Oliko tuo muka liian pitkä viesti, niin ettei kukaan jaksanut lukea?