Lue keskustelun säännöt.
Mikseivät suomalaiset työnantajat arvosta koulutusta?
03.11.2017 |
Te jotka olette suorittaneet alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon ja työllistyneet sen perusteella jonnekin, onko teilläkin se kokemus että missään työhaastattelussa ei ole koskaan oltu erityisen kiinnostuneita opintojenne sisällöstä tai arvosanoistanne? Olen kuullut lukemattomilta ihmisiltä tätä samaa, että työhaastattelussa rekrytoija on korkeintaan nopeasti ja huolimattomasti vilkaissut, että tutkintotodistus on olemassa, muttei ole juuri lainkaan ollut kiinnostunut siitä, minkälaisia kursseja hakija on suorittanut tai mitä arvosanoja hän on niistä saanut.
Minusta tällainen välinpitämätön suhtautumistapa ei voi olla merkki mistään muusta kuin siitä, että opintoja ei työnantajien keskuudessa pohjimmiltaan arvosteta. Oikeastaan se on jopa loukkaus koulutettua työnhakijaa kohtaan, joka on vuosikausia pakertanut opintojensa parissa ja panostanut niihin ehkä huomattavasti niin aikaansa kuin energiaansakin.
Lisäksi koulutuksen vähäinen merkitys työnantajille herättää väistämättä myös sen kysymyksen, minkälaiset tekijät sitten ylipäätään ovat niitä, joilla on merkitystä työpaikan saamisessa. Ovatko ne lopulta jotain ammattitaidon kannalta täysin toissijaista? Kuinkahan usein hakija palkataan etupäässä siksi, että naamataulu nyt vain sattui miellyttämään rekrytoijaa? Tai esim. siksi, että hakijalla on epärealistisen positiivinen kuva itsestään, mistä johtuen hän on uskaltanut häpeilemättä liioitella omaa osaamistaan CV:ssään ja hakemuksessaan?
Millä tolalla ylipäätään mahtaa olla objektiivisuus ja hakijoiden tasapuolinen arviointi tavanomaisessa rekrytointiprosessissa? Missä on oikeudenmukaisuus ja työnhakijoiden yhdenvertainen kohtelu, jossa rekrytointipäätöksen pitäisi perustua vain hakijan ammattitaitoon ja kykyyn pärjätä haettavassa tehtävässä?
Jos työnantajaa eivät rekrytointitilanteessa näytä kiinnostavan objektiiviset opintomenestystä ja osaamista kuvaavat mittarit, niin voidaanko tästä tehdä se päätelmä, että kyseisen työnantajan rekrytointipäätökset ovat muutenkin täysin mielivaltaisia?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä koulutusta arvostetaan, jos kerran työnantaja palkkaa korkeakoulututkinnon suorittaneita. Se, että johonkin yksittäiseen arvosanaan ei kiinnitetä huomiota, ei poista arvostusta.
Mutta miksei työnantajaa kiinnosta onko hakija suorittanut tutkinnon neljäpuolen keskiarvolla vai kakkosen keskiarvolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutusta arvostetaan, kun kerran jonkin alan koulutus on vaatimuksena työpaikkoihin. Numerot eivät kerro kaikkea tai edes juuri mitään, siksi niitä ei laiteta sen kummemmin suurennuslasin alle. Jos joku on saanut hyviä arvosanoja jostain aiheesta, mutta toinen on tehnyt töitä sen parissa, niin jälkimmäinen on tärkeämpää. On lukuisia muitakin esimerkkejä siitä, milloin muut asiat menevät numeroiden ohi. Itsensä "markkinointi" eli ilmaisukyky on myös aika tärkeää työelämässä.
Eihän sitä arvosteta maassa jossa on tuhansia kokeneita ammattilaisia työttömänä ja siten tarjolla valmista työvoimaa joka lähtöön.
Oikeassa elämässä koulutus on vain ajokorttia vastaava kynnysehto, että haastatteluun pääsee. Paljon kiinnostuneempia ollaan työkokemuksesta, eli siitä mitä osaat ja mistä muut ovat sinulle valmiita maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä arvostetaan. Ainakin sen puute arvotetaan erittäin alas. T: HR
Tämä. Tutkintoja on oltava ”oikeisiin” töihin ja niitä ei saa olla ”hanttihommiin”. Tutkintojen sisällöillä ei sitten niin väliä, kunhan on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se olisi paljon helpompi portti töihin, jos vaadittaisiin vain hyvää keskiarvoa eikä muita ansioita. Muutama vuosi pänttäämistä eikä muuta tarvitsisi.
"Oikeastaan se on jopa loukkaus koulutettua työnhakijaa kohtaan, joka on vuosikausia pakertanut opintojensa parissa ja panostanut niihin ehkä huomattavasti niin aikaansa kuin energiaansakin."
Ap:n, ja monen koulutetun naisen, ajatusmaailma tiivistyy tässä. Koulutettu ihminen tulisi "palkita" opiskelusaavutuksistaan.
News flash: työnantajaa ei kiinnosta pätkääkään kauanko olet kuluttanut koulun penkillä tai miten suuri vaiva tutkinnon suorittamisessa on ollut. Työnantajaa kiinnostaa nämä kolme asiaa:
1. Miten tuottava tulet olemaan yritykselle?
2. Millainen vaikutus sinulla on muiden työntekijöiden tuottavuuteen?
3. Miten paljon työpanoksesi maksaa yritykselle?
Jos opinnoista merkittävä osa on ollut laadultaan yleissivistäviä, tai ei ainakaan tiettyyn tehtävään valmistavia, ei tutkinnolla ole merkitystä työnantajalle. Samoin on huomattu ettei opiskelumenestys korreloi kohtien 1 ja 2 kanssa niin voimakkaasti kuin _työtehtävään_ sopiva persoonallisuus, puhumattakaan työkokemuksesta.
Siksi tutkintoa ja arvosanoja ei katsota niin paljon kuin ap ehkä toivoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä vartenhan hakemukset ja haastattelut ovat olemassa, että voit kertoa mitä osaat ja mikä kiinnostaa. Helvetin paljon hyödyllisempää (ja konkreettisempaa) kuin kysyä hyviä ja huonoja puolia tai missä näkee hakijan olevan viiden vuoden päästä yms. "ammattirekrypaskaa".
Jos esimies on koulutukseltaan merkonomi niin miten uskot hänen suhtautuvan ekonomiin tai tippainsiin? Jossain pitää hänenkin päteä vaikka sanomalla että kokemusta on elämänkoulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa olla että arvosanoja ei arvosteta, mutta koulutusta arvostetaan Suomessa enemmän kuin missään muualla. Julkishallintoon ja moniin yrityksiin, esimerkkinä suuruutensa ajan Nokia, et yksinkertaisesti pääse ilman akateemista tutkintoa.
Ehkä ei olekaan kyse siitä, etteivätkö työnantajat olisi kiinnostuneita opintomenestyksestä tai arvosanoista. Ehkä taustalla on pikemminkin se, etteivät he pysty luottamaan arvosanoihin osaamisen mittarina.
Suomihan on nykyään pullollaan jos jonkinlaista pilipalikoulua ja -opistoa. Joka niemessä ja notkossa on tänä päivänä oma korkeakoulu. Monissa näistä voi olla, että kursseista pääsee läpi osaamatta käytännössä mitään, ja hyviä arvosanojakin saattaa saada suorastaan olemattomalla osaamisella. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa arvosanat eivät ole millään tavalla vertailukelpoisia keskenään, ja siten niiden uskottavuuskin on pitkälti vesittynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikääpä asiaa työnantajan kannalta. Usein ajatellaan että lukijat ja tekijät ovat eri ihmisiä ja osittain se on varmaan tottakin. Jos tyypillä on kursseista korkeimmat arvosanat, niin onko hän todella lahjakas, vai käyttääkö hän vain älyttömästi aikaa opiskeluun? Tämähän ei todistuksesta selviä.
Työnantaja arvostaa enemmän sitä että työntekijä tekee riittävän hyvää työtä kolmessa tunnissa, kuin että käyttää viikon hinkaten epäoleellisia yksityiskohtia kuntoon.
Liian hyvät arvosanat opiskellessa voivat kertoa ihmisestä joka ei osaa keskittyä tehokkaasti oleelliseen. Huippuoppilas, ei välttämättä ole huipputyöntekijä.
Työhönotossa tärkeintä on välttää ogelmatapausten palkkaaminen, ei edes yritetä etsiä parasta mahdollista, vaan riittävän hyvä, jonka kanssa tulee toimeen. Siksi nämä haastattelut menään ihminen edellä.
Tutkinnossa merkitsee vain että se on suoritettu, ellei sitten pyri yliopistoon töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien kokemusteni mukaan ainakin talouteen liittyvillä aloilla kyllä katsotaan arvosanoja. Esim. pankkien ja kaikenlaisten konsulttipaikkojen työpaikkailmoituksissa pyydetään lähettämään kopio opintosuoritusotteesta. Arvosanoja katsotaan myös silloin, jos hakee harjoittelupaikkaa tutkimuslaitoksista tai yliopistolta. Mutta kuten täällä on mainittu, eri koulujen ja eri alojen arvosanat eivät ole mitenkään vertailukelpoisia, eikä niille siksi tulisi minusta antaa liikaa painoarvoa. Olen itsekin huomannut, että toisissa paikoissa hyviä numeroita saa huomattavasti helpommin kuin toisissa paikoissa.
Kyllähän sitä koulutusta arvostetaan, jos kerran työnantaja palkkaa korkeakoulututkinnon suorittaneita. Se, että johonkin yksittäiseen arvosanaan ei kiinnitetä huomiota, ei poista arvostusta.