Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies ei kosi?
03.11.2017 |
Olemme asuneet yhdessä kohta kahdeksan vuotta, molemmat käymme töissä ja asuntoa on maksettu jonkun verran. Mutta emme ole kihloissa enkä usko että mies suostuisi jos minä ehdottaisin kihlautumista, joku aika sitten sanoi jotain epämääräistä "ei vielä" tms. Ei ole siis hänellä yleisesti mitään avioliittoa, häitä tms vastaan. Miksi kukaan olisi toisen kanssa näin pitkään jos salaa ajattelee että ei tiedä haluaako oikeastaan sitoutua avioliittoon? Vai voiko oikeasti vain ajatella ettei "vielä"? Olemme kuitenkin kohta kolmekymppisiä. Lapsia en haluaisi tehdä ennen naimisiinmenoa, toki niihinkin vastaus ollut "ei vielä". Kauanko kannattaa odottaa?
Kommentit (52)
Kyllä se on niin, että mies joka ei asiassa ole edennyt tuossa ajassa, tuskin etenee koskaan. Ei todennäköisesti ole täysin varma, haluaako olla juuri sinun kanssasi loppuelämän. Kokemusta on, seitsemän vuotta samalla tavalla suhteessa, ei etenemistä. Uusi mies, kolmen vuoden sisällä naimisiin. Kyllä se on miehilläkin niin, että kun he jonkun naisen todella haluavat, kyllä he kosivat.
Sinuna en hukkaisia aikaa "ei vielä" miehen kanssa, etenkin jos haluat lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, toki monet miehet oma-alotteisestikin haluaa naimisiin, mutta ei näköjään minun mieheni ainakaan minun kanssani (ainakaan vielä). No, olenhan itsekin tällaisessa epävarmassa suhteessa vaikka voisin lähteäkin.. saa nähdä kuinka kauan, jos vastaus on koko ajan että sitten joskus.
Vierailija kirjoitti:
Kun viime vuodet on menneet opiskeluissa ja työnetsinnässä jne niin tämä naimisiinmeno ei ole hirveästi minuakaan vaivannut, joten en ole vaatinut syvällistä keskustelua asiasta..
Ei ole ehkä ihan oikein, että ensin asia ei vaivaa sinua juuri lainkaan ja nyt yhtäkkiä sysäät kaiken paineen miehen harteille kun keksit että asian kanssa alkaakin olla kiire. Jos olet itse ensin antanut hänen viime vuosina ymmärtää ettei asia ole sinulla mielessä eikä sen kanssa ole kiirettä. Mikä oikeuttaa sinua nyt yhtäkkiä vaatimaan kaikenlaista, mistä tiedät ettei hän ole alkuun miettinyt asiaa, mutta ajan kanssa asian painuessa unholaan hänkin on koko asian unohtanut.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti, koska ei ole pakko. Mun mieheen tuli vipinää kun tulin raskaaksi, halusi lapselleen sukunimensä ja alkoi uskoa vihdoin kun totesin, että tottakai lapselle tulee minun sukunimeni, koska erohan tässä ennemmin tai myöhemmin tulee, kun hän tähänkään mennessä (15v yhteiseloa takana) ei ole varma haluaako olla loppuelämäänsä kanssani. Ja lapsi jää minulle, koska hänen työssään liikaa matkusteluja, etävanhemmaksi päätyisi vaikka hyvä isä olisikin.
Kerroitko miehelle että lapsi ei ole hänen?
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti, koska ei ole pakko. Mun mieheen tuli vipinää kun tulin raskaaksi, halusi lapselleen sukunimensä ja alkoi uskoa vihdoin kun totesin, että tottakai lapselle tulee minun sukunimeni, koska erohan tässä ennemmin tai myöhemmin tulee, kun hän tähänkään mennessä (15v yhteiseloa takana) ei ole varma haluaako olla loppuelämäänsä kanssani. Ja lapsi jää minulle, koska hänen työssään liikaa matkusteluja, etävanhemmaksi päätyisi vaikka hyvä isä olisikin.
Ai niin ja pyristeli vielä sanomalla, että isot häät maksaa ja kuitenkin sellaiset haluan. No en halunnut. Meistä minä halusin maistraattihäät tai pienen pienet kappelissa ja hän ne isot sukujuhlat... huoh, meillä oli sitten ne isot häät. Onneksi ne on vain kerran elämässä, vaikka kivaa olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti, koska ei ole pakko. Mun mieheen tuli vipinää kun tulin raskaaksi, halusi lapselleen sukunimensä ja alkoi uskoa vihdoin kun totesin, että tottakai lapselle tulee minun sukunimeni, koska erohan tässä ennemmin tai myöhemmin tulee, kun hän tähänkään mennessä (15v yhteiseloa takana) ei ole varma haluaako olla loppuelämäänsä kanssani. Ja lapsi jää minulle, koska hänen työssään liikaa matkusteluja, etävanhemmaksi päätyisi vaikka hyvä isä olisikin.
Kerroitko miehelle että lapsi ei ole hänen?
Miksi olisin valehdellut hänelle?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on niin, että mies joka ei asiassa ole edennyt tuossa ajassa, tuskin etenee koskaan. Ei todennäköisesti ole täysin varma, haluaako olla juuri sinun kanssasi loppuelämän. Kokemusta on, seitsemän vuotta samalla tavalla suhteessa, ei etenemistä. Uusi mies, kolmen vuoden sisällä naimisiin. Kyllä se on miehilläkin niin, että kun he jonkun naisen todella haluavat, kyllä he kosivat.
Sinuna en hukkaisia aikaa "ei vielä" miehen kanssa, etenkin jos haluat lapsia.
En taida tuntea yhtään paria, joka olisi mennyt noin nopeasti naimisiin. Läheskään kaikki eivät muuta edes yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua kiinnosta avioliitto. T. Nainen, 2 lasta ja avoliitossa 17 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Ei minua kiinnosta avioliitto. T. Nainen, 2 lasta ja avoliitossa 17 vuotta
Mitenkä olette turvanneet toistenne rahallisen vakauden jos kumppani kuolee? Veikkaan että teillä on kuitenkin jo yhteistä omaisuutta? Ei paljoa naurata kun puolet talosta meneekin miehen vanhemmille/sisaruksille jos tämä kuolls kuupahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae maistraatista avioliittolaki sellainena nättinä esitelehdykkänä ja tutustu asiaan, mitä se naimisiinmeno muuttaisi. Sitten voit kysyä mieheltä, että onko ajatellut ollenkaan näitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on niin, että mies joka ei asiassa ole edennyt tuossa ajassa, tuskin etenee koskaan. Ei todennäköisesti ole täysin varma, haluaako olla juuri sinun kanssasi loppuelämän. Kokemusta on, seitsemän vuotta samalla tavalla suhteessa, ei etenemistä. Uusi mies, kolmen vuoden sisällä naimisiin. Kyllä se on miehilläkin niin, että kun he jonkun naisen todella haluavat, kyllä he kosivat.
Sinuna en hukkaisia aikaa "ei vielä" miehen kanssa, etenkin jos haluat lapsia.
En taida tuntea yhtään paria, joka olisi mennyt noin nopeasti naimisiin. Läheskään kaikki eivät muuta edes yhteen.
Nopeasti? Etpä taida montaa paria tuntea tai olet hyvin nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on niin, että mies joka ei asiassa ole edennyt tuossa ajassa, tuskin etenee koskaan. Ei todennäköisesti ole täysin varma, haluaako olla juuri sinun kanssasi loppuelämän. Kokemusta on, seitsemän vuotta samalla tavalla suhteessa, ei etenemistä. Uusi mies, kolmen vuoden sisällä naimisiin. Kyllä se on miehilläkin niin, että kun he jonkun naisen todella haluavat, kyllä he kosivat.
Sinuna en hukkaisia aikaa "ei vielä" miehen kanssa, etenkin jos haluat lapsia.
En taida tuntea yhtään paria, joka olisi mennyt noin nopeasti naimisiin. Läheskään kaikki eivät muuta edes yhteen.
Nopeasti? Etpä taida montaa paria tuntea tai olet hyvin nuori.
Olen 54 ja tunnen aika monta paria sekä omasta ikäluokastani että aikuisten lasteni ikäluokasta (20-32)
Jos olette kerran olleet yhdessä jo 8 vuotta, niin mikset kosinut karkauspäivänä? Olisit saanut joko miehen tai hamekankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on niin, että mies joka ei asiassa ole edennyt tuossa ajassa, tuskin etenee koskaan. Ei todennäköisesti ole täysin varma, haluaako olla juuri sinun kanssasi loppuelämän. Kokemusta on, seitsemän vuotta samalla tavalla suhteessa, ei etenemistä. Uusi mies, kolmen vuoden sisällä naimisiin. Kyllä se on miehilläkin niin, että kun he jonkun naisen todella haluavat, kyllä he kosivat.
Sinuna en hukkaisia aikaa "ei vielä" miehen kanssa, etenkin jos haluat lapsia.
En taida tuntea yhtään paria, joka olisi mennyt noin nopeasti naimisiin. Läheskään kaikki eivät muuta edes yhteen.
Nopeasti? Etpä taida montaa paria tuntea tai olet hyvin nuori.
Olen 54 ja tunnen aika monta paria sekä omasta ikäluokastani että aikuisten lasteni ikäluokasta (20-32)
Erikoisia tuttuja sinulla, en tunne yhtäkään pariskuntaa, joka ei asuisi yhdessä. Moni myös mennyt naimisiin suht nopeasti ja ovat edelleen yhdessä. Enpä viitsi sanoa, mitä tulee mieleen tuttavapiiristäsi.
Valitettava tosiasia, mutta olet ehkä ihan kiva -kategoriaa ja mies on sinun kanssa, kun ei parempaakaan ole vastaan tullut. Välttävä parisuhde on parempi kuin olla yksin. Kun ei ole kihlattu eikä menty naimisiin niin lähteminen on tarpeen vaatiessa helpompaa. Oikeasti tiedän tällaisia parisuhteita, jossa nainen rakastaa ja toivoo kosintaa. Mieskin toki väittää rakastavansa, mutta todellisuudessa on pyörinyt deittipalstoilla ja vikitellyt toisia naisia muutenkin. Mutta mikäs parisuhteessa ollessa silti, kun kodinhoitaja passaa ja ruoka aina valmiina pöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Valitettava tosiasia, mutta olet ehkä ihan kiva -kategoriaa ja mies on sinun kanssa, kun ei parempaakaan ole vastaan tullut. Välttävä parisuhde on parempi kuin olla yksin. Kun ei ole kihlattu eikä menty naimisiin niin lähteminen on tarpeen vaatiessa helpompaa. Oikeasti tiedän tällaisia parisuhteita, jossa nainen rakastaa ja toivoo kosintaa. Mieskin toki väittää rakastavansa, mutta todellisuudessa on pyörinyt deittipalstoilla ja vikitellyt toisia naisia muutenkin. Mutta mikäs parisuhteessa ollessa silti, kun kodinhoitaja passaa ja ruoka aina valmiina pöydässä.
Tätä en vain ymmärrä, kun itse olen mieluummin yksin kuin jonkun kanssa joka on minulle vain ihan kiva. Kai ne miehet sitten tarvitsee säännöllistä seksiä ja seuraa tms ja sen avulla sietävät asua kodissa jossa heiluu joku ihanjees nainen, vaikkei sitä kohtaan mitään suurempia tunteita ole koskaan ollut. Siis vaikkei ole "pakkojärjestely" kun ei ole lapsiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettava tosiasia, mutta olet ehkä ihan kiva -kategoriaa ja mies on sinun kanssa, kun ei parempaakaan ole vastaan tullut. Välttävä parisuhde on parempi kuin olla yksin. Kun ei ole kihlattu eikä menty naimisiin niin lähteminen on tarpeen vaatiessa helpompaa. Oikeasti tiedän tällaisia parisuhteita, jossa nainen rakastaa ja toivoo kosintaa. Mieskin toki väittää rakastavansa, mutta todellisuudessa on pyörinyt deittipalstoilla ja vikitellyt toisia naisia muutenkin. Mutta mikäs parisuhteessa ollessa silti, kun kodinhoitaja passaa ja ruoka aina valmiina pöydässä.
Tätä en vain ymmärrä, kun itse olen mieluummin yksin kuin jonkun kanssa joka on minulle vain ihan kiva. Kai ne miehet sitten tarvitsee säännöllistä seksiä ja seuraa tms ja sen avulla sietävät asua kodissa jossa heiluu joku ihanjees nainen, vaikkei sitä kohtaan mitään suurempia tunteita ole koskaan ollut. Siis vaikkei ole "pakkojärjestely" kun ei ole lapsiakaan.
Mies ei välttämättä ajattele asiaa ihan noin. Voit olla miehen mielestä ihan kiva, ihan nätti, ihan hyvää seuraa jne. mutta oletko todella niin ihana että olisi valmis menemään naimisiin ja hankkimaan lapsia? Sitä varten kannattaa vielä odottaa jos tulisi se joka todella kolahtaa 💕 silloin se on menoa.
Oletko kysynyt mieheltä että miksi ei?
Koska se vanha sanonta pätee, että avioliitto pilaa aina suhteen. Miksi mennä naimisiin kun kaikki on hyvin niin kuin on? Naimisiinmenot päättyy aina eroon.
No, ensin halusi valmistua (ymmärrettävää), sitten saada työpaikan jne. Homma vähän niin kuin lykkääntyy eri syistä johtuen. Ehkä mies ei tiedä itsekään enää, koska meillä on ihan kivaa näinkin.
Yksinkertaisesti, koska ei ole pakko. Mun mieheen tuli vipinää kun tulin raskaaksi, halusi lapselleen sukunimensä ja alkoi uskoa vihdoin kun totesin, että tottakai lapselle tulee minun sukunimeni, koska erohan tässä ennemmin tai myöhemmin tulee, kun hän tähänkään mennessä (15v yhteiseloa takana) ei ole varma haluaako olla loppuelämäänsä kanssani. Ja lapsi jää minulle, koska hänen työssään liikaa matkusteluja, etävanhemmaksi päätyisi vaikka hyvä isä olisikin.