Miksi mies ei kosi?

Olet plan b. Miehet sitoutuvat kyllä, kun tietävät haluavansa naisen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole siis hänellä yleisesti mitään avioliittoa, häitä tms vastaan.

Se ei halua SUN kanssa naimisiin

Ja miehet, voitteko oikeasti olla vuositolkulla suhteessa jopa tietäen, että odottelette "sitä Oikeaa", mutta ette halua olla yksinkään... ja naiselle annetaan epämääräisiä lupauksentynkiä jottei se häipyisi?

Mitä hyötyä miehelle on naimisiinmenosta?

Molemmat haluatte lapsia ja yhteinen asunto on ostettu, mutta sellaista perustavanlaatuista keskustelua ette ole käyneet että menettekö naimisiin?

Itse en vielä edes asu yhdessä miesystäväni kanssa, mutta minusta on itsestäänselvää että siinä vaiheessa, jos aletaan harkita avoliittoa niin samalla myös käydään keskustelu siitä, onko avoliitto riittävä "turva" ja mitä se edellyttää. Käytännössä pohdin esim. sellaisia asioita kuin että jos muutan mieheni omistamaan asuntoon, niin millainen oikeus minulla on asua siellä mikäli hän yllättäen kuolee? Tai jos hänelle sattuu jotain, niin olenko se lähiomainen, jolle kerrotaan hänen tilanteestaan. Entä perintö puolin ja toisin, olemme kuitekin jo 50+ ja 60+. Jne. Eli riittääkö avoliitto vai olisiko järkevämpää mennä naimisiin. Avioehdon haluan joka tapauksessa, mutta joitakin asioita avioliitto luultavasti helpottaisi.

Niin, olemme keskustelleet asiasta silloin tällöin, miehen kanta on "ei vielä". Lapsiasia on sellainen itselleni ettei ole maailmanloppu jos niitä ei tule, mies taas ei ainakaan "vielä" halua lapsia. Onhan niitä pareja jotka olleet vuosikymmeniä yhdessä ja sitten menneet naimisiin. En tiedä mitä mies odottelee, sillä toisaalta jos en ole hänelle se oikea niin miksi tuhlaisi aikaa kanssani. Vuosi pari vielä menee mutta yli 7 vuotta.

Tällaisista asioista pitää keskustella suoraan ja rohkeasti. Mitä haluat tältä suhteelta? Haluatko joskus lapsia? Entäs avioliitto, mitä se sinulle merkitsee? Ja omista haluista ja toiveista pitää kertoa suoraan ja kainostelematta. Jos jompikumpi ahdistuu näistä kysymyksistä eikä lähellä kolmeakymmentä osaa vastata mihinkään, on syytä huolestua.

Et voi kuitenkaan mieheltä odottaa sellaista mistä ette ole yhdessä selkeästi sopineet. Toinen ei välttämättä tiedä että avioliitto on sinulle tärkeää. Kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä miehelle on naimisiinmenosta?

Jos nainen on selvästi varakkaampi, niin ilman avioehtoa voisi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä miehelle on naimisiinmenosta?

Miten tämä on sukupuolisidonnainen asia? Ei sukupuolet enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen. Naisen, jos kenen olisi parempi ja viisaampaa säilyttää se irrallisuus miehestä ja olla menemättä naimisiin mahdollistaakseen helpon eron.

Jos se ois halunnut susta vaimon, se ois kosinut ennen kuin 3 vuotta tuli täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä miehelle on naimisiinmenosta?

Turvakseen lapsensa elatuksen, jos mahdollisesti itse kuolee. Lapsen äiti ei saa leskeneläkettä, jos pari ei ollut naimisssa.

Ei se kosiminenkaan enää vuonna 2017 ole sukupuolisidonnainen asia, joten alappa rustaamaan rakkausrunoa. Kukkapuskaa, ja sormusta ostamaan ja polvistumaan miehen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä miehelle on naimisiinmenosta?

Turvakseen lapsensa elatuksen, jos mahdollisesti itse kuolee. Lapsen äiti ei saa leskeneläkettä, jos pari ei ollut naimisssa.

niinkuin yh mammat olisi joidenkin leskeneläkkeiden varassa suomessa :D

Mies antoi selkeän vastauksen "Ei vielä". Tämä tarkoittaa, että joskus tulevaisuudessa. Toivottavasti molemmat on vaan elossa vielä silloin.

Ei avioliitto ja perheen perustaminen ole enää mikään ihanne ja normi. Miten avoimesti te ihan oikeasti olette asioista keskustelleet? Oletko tyytynyt tuohon ei vielä vastaukseen ja siitä olettanut, että mies joskus näitä asiota haluaa? Puhukaa asia kunnolla läpi. Kyllä minäkin näkisin, että mies olisi jo kosinut jos oikeasti sitä avioliittoa haluaa. 8 vuotta on kuintenkin niin pitkä aika, että epävarmuus olisi jo karissut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä miehelle on naimisiinmenosta?

Turvakseen lapsensa elatuksen, jos mahdollisesti itse kuolee. Lapsen äiti ei saa leskeneläkettä, jos pari ei ollut naimisssa.

niinkuin yh mammat olisi joidenkin leskeneläkkeiden varassa suomessa :D

Tilastollisesti yh-mammoilla ei mene taloudellisesti mitenkään hyvin, joten tämä ei todellakaan ole mikään naurunalainen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä miehelle on naimisiinmenosta?

Turvakseen lapsensa elatuksen, jos mahdollisesti itse kuolee. Lapsen äiti ei saa leskeneläkettä, jos pari ei ollut naimisssa.

niinkuin yh mammat olisi joidenkin leskeneläkkeiden varassa suomessa :D

Mikä sinua tässä asiassa naurattaa? Tuolla on tavaton määrä yhden vanhemman perheitä, joissa lapset joutuu elämään köyhyys rajan alapuolella.

Oma mies aikanaan pisti vauhtia kosinnalle ja perheelle, kun jossain sisimmässäni "luovutin" ja aloin käymään kaverin kanssa baareissa ja leffoissa. Vietin parhaimmat vapaa-ajat muiden seurassa. Kylläpä minusta tuli sittenkin ihana, kun huomasi mitä olisi menettänyt.

Itse uskon myös siihen että mies sitoutuu kyllä jos hänellä on itsetuntemusta ja halua elää kanssasi loppuelämä. Moni mies on näennäisesti yhdessä samalla odottaen sitä parempaa. Oletteko kasvaneet suhteessanne kun noin kauan olette olleet? Oletko uskaltanut todella nostaa asiassa kissaa pöydälle? Kannattaisi. Ole rohkea ja avaa suusi "kohta kolmekymppinen" niin sulla voi olla vielä mahdollisuus onneen. Miehen "ei vielä " kuulostaa siltä ettei hän itsekään tiedä mitä haluaa.

Kun viime vuodet on menneet opiskeluissa ja työnetsinnässä jne niin tämä naimisiinmeno ei ole hirveästi minuakaan vaivannut, joten en ole vaatinut syvällistä keskustelua asiasta. Kuitenkin sen verran olen puhunut että mies tietää minun haluavan naimisiin joku päivä, tai vaikka heti. Joko minun pitää siis odottaa että mieskin on valmis, tai sitten erottava, ja tätä en haluaisi. Mutta jos mies joko alitajuisesti tai salaa ajattelee, että on minun kanssani paremman puutteessa, niin eihän hän sitä myöntäisi, koska sitten tietenkin lähtisin ja hän jäisi yksin. En vain tiedä että onko se oikeasti "ei vielä, mutta joskus" vai "ei vielä, mutta sitten kun tapaan jonkun toisen"..tietenkin enemmän koen että kyse ensimmäisestä, mutta tuo jälkimmäinenkin skenaario on ruvennut hiipimään mieleen kun vuodet vierii.