Kysy mitä tahansa suljetulla osastolla olevalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän näitä omissa huoneissa olevia ja muutenkin ilmeisen pirteitä ei kotiuteta ja tilalle oteta akuutissa vaarassa olevia? Helpot tapaukset hoidetaan ja oikeasti sairailla ei väliä, niinkö? Toiset vain "hyggeilee" ja palstailee suljetulla omissa huoneissaan ja toiset menee junan alle kun ei tilaa. Ei v*ttu!

Ihmisellä on oltava toimintakykyä tappaakseen itsensä. Jos et tiedä, niin miksi liität kysymykseesi mukaan kritiikkiä?

Osastoilla on ihmisiä hyvin eri syistä ja erilaisia aikoja. Osa on erittäin sulkeutumista, osa puheliaita. Samalla osastolla yksi voi olla lepositeissä ja toinen keitellä itselleen kahvia. Joillakin on vapaa kulku, kuten minulla kuin aiemmin kerroinkin. Kävin myös kotona. Samaan aikaan olin erittäin perustellusta syystä suljetulla, kun varmistettiin, että pysyn elossa.

Ei se ole mitään pelleilyä.

Mietin kyllä kaupassa, että kukaan tässä samassa jonossa ei varmasti arvaisi minun tulleen suljetulta osastolta. Sieltä tulin ja sinne menin yöksi, mitta siinä jonossa olin ihan siististi pukeutunut äiti ostamassa lahjaa lapselle. Ei sairauden nimi kenelläkään otsassa lue.

Turhaan siellä osastolla ei pidetä, eikä sinne pääse vain kävelemällä. Kyllä moni ehtii varmasti sen hengen itseltään riistämään ennen sitä.

Sinä et tiedä minusta mitään, joten et voi tietää kuinka monta kertaa olen ollut osastolla tai olenko siellä nyt. Kuten en minäkään voi tietää puhuuko ap paskaa vai ei. Vakavan masennuksen dg on ja muutama muu. Pahoittelut että synkkyyteni sai sinut takajaloilleen. Tsemppiä meille kaikille!

Puhutteko osastolla vauva-palstasta? Miten päädyit tänne?

Vierailija kirjoitti:

Puhutteko osastolla vauva-palstasta? Miten päädyit tänne?

Tarkoitatko toisten potilaiden kanssa? Ei todellakaan puhuta. Eikä oikeastaan muustakaan, verbaalinen kanssakäyntio on lähinnä parin toverin kanssa jonkinlaista huulenheittoa, ei oikeastaan mitään asiaa. Ja hyvä näin!

Päädyin tänne tylsyyttä tappamaan. Ihan mukavasti tässä aamupäivä hurahtikin, kiitos kaikille vaan kysymyksistä ja ajatuksista. :)

Vai että miten päädyin alunperin? En muista, vuosia sitten aloin pläräilemään ja kommentoinkin, en juuri enää nykyään.

- ap

Onko sinulla puolisoa, lapsia? Tunnetko olosi yksinäiseksi osastolla?

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla puolisoa, lapsia? Tunnetko olosi yksinäiseksi osastolla?

Ei, minulla ei ole puolisoa eikä lapsia. Tunnenkin itseni täällä ainakin ajoittain jopa vähemmän yksinäiseksi, kun täällä kuitenkin on ihmisiä koko ajan ympärillä, ja täällä heistä suuri osa oikeasti välittää.

- ap

Oletko se viiltelijätyty joka on postannut ylilaudalle? (sulla on koira)

Vierailija kirjoitti:

Oletko se viiltelijätyty joka on postannut ylilaudalle? (sulla on koira)

Ei ole minulla lemmikkejä. :)

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla puolisoa, lapsia? Tunnetko olosi yksinäiseksi osastolla?

Ei, minulla ei ole puolisoa eikä lapsia. Tunnenkin itseni täällä ainakin ajoittain jopa vähemmän yksinäiseksi, kun täällä kuitenkin on ihmisiä koko ajan ympärillä, ja täällä heistä suuri osa oikeasti välittää.

- ap

Oletko yksinäinen arjessa, osaston ulkopuolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla puolisoa, lapsia? Tunnetko olosi yksinäiseksi osastolla?

Ei, minulla ei ole puolisoa eikä lapsia. Tunnenkin itseni täällä ainakin ajoittain jopa vähemmän yksinäiseksi, kun täällä kuitenkin on ihmisiä koko ajan ympärillä, ja täällä heistä suuri osa oikeasti välittää.

- ap

Oletko yksinäinen arjessa, osaston ulkopuolella?

Hyvin yksinäinen. Tunteeseen tottuu, mutta ei se koskaan häviäkään.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla puolisoa, lapsia? Tunnetko olosi yksinäiseksi osastolla?

En oikeastaan ,täällä on kaverina monta Sanoman moderaattoria.

Jutellaan kaikenlaisista asioista kun joutavat "töiltään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla puolisoa, lapsia? Tunnetko olosi yksinäiseksi osastolla?

Ei, minulla ei ole puolisoa eikä lapsia. Tunnenkin itseni täällä ainakin ajoittain jopa vähemmän yksinäiseksi, kun täällä kuitenkin on ihmisiä koko ajan ympärillä, ja täällä heistä suuri osa oikeasti välittää.

- ap

Oletko yksinäinen arjessa, osaston ulkopuolella?

Hyvin yksinäinen. Tunteeseen tottuu, mutta ei se koskaan häviäkään.

- ap

Yksinäisyys on kamalaa, kun sitä halua. Nykyajan ongelma. Oletko yrittänyt etsiä kontakteja, kavereita tai tukiryhmää tms.? Miten vietät joulun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko pelannut paljon Unoa?

En, mutta biljardia kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta palapeliä olet koonnut?

En tällä kertaa yhtäkään. Olen neulonut yhdet säärystimet, sekin eränlaista palapeliä.

Suljetulla ei saa olla mitään neulepuikkoja tai muitakaan "teräaseita". Ja varsinkaan itsetuhoisella sellaisia ei suljetulla ole. Miksi trollaat tällaisella asialla?

Yleensä saa olla valvottuna monissa osastoilla. Puikot pitää aina palauttaa hoitajille. Js voi olla, että omassa huoneessa saa neuloa.

Ei ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla puolisoa, lapsia? Tunnetko olosi yksinäiseksi osastolla?

Ei, minulla ei ole puolisoa eikä lapsia. Tunnenkin itseni täällä ainakin ajoittain jopa vähemmän yksinäiseksi, kun täällä kuitenkin on ihmisiä koko ajan ympärillä, ja täällä heistä suuri osa oikeasti välittää.

- ap

Oletko yksinäinen arjessa, osaston ulkopuolella?

Hyvin yksinäinen. Tunteeseen tottuu, mutta ei se koskaan häviäkään.

- ap

Yksinäisyys on kamalaa, kun sitä halua. Nykyajan ongelma. Oletko yrittänyt etsiä kontakteja, kavereita tai tukiryhmää tms.? Miten vietät joulun?

Yksinäisyys on kamalaa. Siihen kuitenkin siedättyy jopa siinä määrin, että luovuttaa. Olen yrittänyt opiskella jo useamman kerran kymmenen vuoden sisällä, ja yhdellä kerralla noista yrityksistä kaikin voimin pyrin porukkaan. Niin kävikin, ja muutaman kuukauden tunsin minulla olleen ystäviä.

Pian, kun kaikki vain meni yhtäkkiä plörinäksi, huomasin kaikki keinoni käyttäneenä yhtäkkiä olevani yksinäisempi kuin ennen tätä yritystä. Tein kaikkeni, osallistuin, olin mukava ja hyvä tyyppi. Mutta kukaan ei jaksa feikata loputtomiin.

Olen siis toistaiseksi luovuttanut ja muuttunut passiiviseksi. Ainoa asia kohti ystävyyttä tai kaveruutta, mitä en ole vielä kokeillut, on tuki-/vertaisryhmät. Tämä idea kytee silloin tällöin mielessäni, ja ehdotuksesi toi taas boostia kohti rohkeutta osallistua, kiitos siitä. Pelkään vaan tässäkin tapauksessa sitä roolin ottoa johon minulla on taipumus; haluan miellyttää liiaksi, se tapahtuu itsestään. Ja uudelleen: kukaan ei jaksa feikata loputtomiin.

Jouluksi on onneksi ihan mukavia suunnitelmia. Aion mennä äitini luo, jolle joulu on kaunista ja tärkeää aikaa. Olen siellä usein yökylässä joulupäivään asti, jos en höpötellen, nin ainakin syöden hyvin ja muistellen parempia aikoja. Onneksi meillä on lämpimät välit, eikä häntä haittaa kattaa rakkaudella vain meille kahdelle. Odotan joulua toiveikkain mielin. <3

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko pelannut paljon Unoa?

En, mutta biljardia kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta palapeliä olet koonnut?

En tällä kertaa yhtäkään. Olen neulonut yhdet säärystimet, sekin eränlaista palapeliä.

Suljetulla ei saa olla mitään neulepuikkoja tai muitakaan "teräaseita". Ja varsinkaan itsetuhoisella sellaisia ei suljetulla ole. Miksi trollaat tällaisella asialla?

Yleensä saa olla valvottuna monissa osastoilla. Puikot pitää aina palauttaa hoitajille. Js voi olla, että omassa huoneessa saa neuloa.

Ei ap.

Kyllä, nimenomaan. Ja jos joku alkaa "puikkojen kanssa heilumaan", kuten joku tätä suljetulla osastolla neulomista kuvaili, lähtee sukkapuikot käpälämäkeen ihan kaikilta, myös asiallisesti neulovilta ja virkkaajilta. Tietenkin täytyy käyttäytyä asiallisesti varsinkin kun on tuollaiset välineet käsissä, ja suljettu osasto kun on aikaslailla valvottua, ei ehdi kissaa sanoa kun jollain iskee päähänpisto "heilua", niin jo on puikot pois ja kyseinen potilas "nollahuoneessa". Ylipäätään heiluminen on "no no", ja kaikilta otetaan tällöin puikot pois, ei kuitenkaan lopullisesti. Jos osastolla on yleensäkin rauhatonta kun neuloa haluaisi, ei puikkoja anneta kenellekään ennen kuin tilanne on rauhoittunut.

Ei ole koskaan sattunut minun aikaani, mutta tämä on ohjeistus, ja aika järkeenkäypää minusta.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko pelannut paljon Unoa?

En, mutta biljardia kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta palapeliä olet koonnut?

En tällä kertaa yhtäkään. Olen neulonut yhdet säärystimet, sekin eränlaista palapeliä.

Suljetulla ei saa olla mitään neulepuikkoja tai muitakaan "teräaseita". Ja varsinkaan itsetuhoisella sellaisia ei suljetulla ole. Miksi trollaat tällaisella asialla?

Höpö höpö, saa olla, jos lääkäri/hoitajat antavat luvan. Yöksi puikot saatetaan ottaa pois. Tuskin jatkuvista lääkeindikaatioista tuhoa hakeva jaksaa tylsillä sukkapuikoilla alkaa ranteitaan nirhaamaan. Osastoja on monenlaisia. Ainakin pk-seudulla on niin vähän osastopaikkoja, että läheskään kaikkia itsemurhaa yrittäneitä ei voida ottaa osastolle. Monet käyvät vain kääntymässä sairaalassa.

Itsellä n 1,5 vuotta hoitoja osastoilla, n 30 hoitojaksoa. Bipolaari ja rajatila diagnooseina.

Älkää viitsikö vängätä hoitokäytännöistä, koska ne oikeasti vaihtelevat jopa saman sairaalan sisällä; yhdellä osastolla potilas on jatkuvassa vierihoidossa, toisella hän saa vapaasti tulla ja mennä suunnilleen miten haluaa pelkällä ilmoituksella. Ette voi tietää ap:n tai kenenkään muunkaan hoitopaikan käytäntöjä, jossette itse ole olleet lähiaikoina siellä hoidossa.

Olen itse ollut vain avoimella puolella vajaan viikon jaksoja ahdistuksen takia (kyllä, liiallisuuksiin mennessä sekin on peruste hoidolle: omassa tapauksessani olin jo lähes psykoottinen sen vuoksi) ja olen kyllä saanut niistä aina hyötyä. Siitä en pitänyt, ettei osastolla juuri keskustella hoitajan kanssa, enimmäkseen istuivat kansliassa keskenään suljetun oven takana. Ruoka oli hyvää, osa hoitajista todella avuliaita ja lääkärit pääosin todella päteviä. Päivät kävivät pitkäksi vain harvoin; jotenkin osastolle mennessä sitä siirtyy tietynlaiseen "tilaan" (ehkä ap tavoittaa tämän, mitä tarkoitan?) ja se turvassa olemisen tunne jotenkin turruttaa ajankäsitystä hieman. Näin sen jotenkin kuvailisin. Kun on "turvassa", voi ihan hyvin viettää päivänsä vaikkapa tekemällä käsitöitä tai värittämällä värityskirjaa (suosittua osastolla oman huomioni mukaan), katselemalla välillä ikkunasta ulos. Ei tarvitse kamalaa määrää tekemistä tai aistiärsykkeitä tms.

Vierailija kirjoitti:

Älkää viitsikö vängätä hoitokäytännöistä, koska ne oikeasti vaihtelevat jopa saman sairaalan sisällä; yhdellä osastolla potilas on jatkuvassa vierihoidossa, toisella hän saa vapaasti tulla ja mennä suunnilleen miten haluaa pelkällä ilmoituksella. Ette voi tietää ap:n tai kenenkään muunkaan hoitopaikan käytäntöjä, jossette itse ole olleet lähiaikoina siellä hoidossa.

Olen itse ollut vain avoimella puolella vajaan viikon jaksoja ahdistuksen takia (kyllä, liiallisuuksiin mennessä sekin on peruste hoidolle: omassa tapauksessani olin jo lähes psykoottinen sen vuoksi) ja olen kyllä saanut niistä aina hyötyä. Siitä en pitänyt, ettei osastolla juuri keskustella hoitajan kanssa, enimmäkseen istuivat kansliassa keskenään suljetun oven takana. Ruoka oli hyvää, osa hoitajista todella avuliaita ja lääkärit pääosin todella päteviä. Päivät kävivät pitkäksi vain harvoin; jotenkin osastolle mennessä sitä siirtyy tietynlaiseen "tilaan" (ehkä ap tavoittaa tämän, mitä tarkoitan?) ja se turvassa olemisen tunne jotenkin turruttaa ajankäsitystä hieman. Näin sen jotenkin kuvailisin. Kun on "turvassa", voi ihan hyvin viettää päivänsä vaikkapa tekemällä käsitöitä tai värittämällä värityskirjaa (suosittua osastolla oman huomioni mukaan), katselemalla välillä ikkunasta ulos. Ei tarvitse kamalaa määrää tekemistä tai aistiärsykkeitä tms.

Oikein hieno kuvaus tunnelmista, jonka kaltaiset täällä valtaavat minutkin. En edes uskoisi, että olen ollut täällä niin kauan, aika katoaa, vaatimukset katoavat, varsinkin ne, jotka kohdistuvat kotona omaan itseen. Parhaassa tapauksessa osastohoito on kuin lomaa "omasta itsestä". Anonyymius on tärkeä osa kaikkea tätä, että siitä huolimatta että tietää olevansa elossa, voi kuitenkin olla vain "joku". Rauhassa, turvassa, oma itsensä, ilman oikean elämän oikeaa tai kuviteltua ulkoa tai sisältä tulevaa tuomitsemista omasta toiminnastaan tai valinnoista, joita ei tarvitse tehdä. Saa olla, tai olla olematta. Siitä huolimatta, että on "suljettu" (avollakin), ei kuitenkaan ole vanki, vaan oikeastaan vapaampi kuin koskaan.

- ap

TROLLIhan tämä on.

Vierailija kirjoitti:

TROLLIhan tämä on.

On, on. Kuten kaikki muutkin tavallisesta poikkeavat tarinat ja itselle tuntemattomat kohtalot Aihe Vapaalla, koska ihmisille ei koskaan tapahdu mitään. :)

- Ap