Kysy mitä tahansa suljetulla osastolla olevalta.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni oli vakavasti masentunut ja hyppäsi kertostalon katolta. Kuoli. Sitä ennen oli yrittänyt päästä hoitoon, kertoi hoitohenkilökunnalle itsetuhoisista ajatuksista, käännytettiin pois: ei tilaa, ei tarpeeksi sekaisin. Tuntuu oudolta lukea ap:n itsetuhoiseksi ja vakavasti masentuneeksi aika pirteitä ja positiivisia keromuksia omasta huoneesta ja leppoisasta elämästä suljetulla. Varmasti moni muukin läheisensä hoidon puutteen vuoksi menettänyt ihmettelee samaa. Toisille on omat huoneet ja toiset ei edes mahdu lattialle makaamaan. Näinkö se oikeasti on?

Kyllä, näin se oikeasti on, niin surullista kuin onkin.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni oli vakavasti masentunut ja hyppäsi kertostalon katolta. Kuoli. Sitä ennen oli yrittänyt päästä hoitoon, kertoi hoitohenkilökunnalle itsetuhoisista ajatuksista, käännytettiin pois: ei tilaa, ei tarpeeksi sekaisin. Tuntuu oudolta lukea ap:n itsetuhoiseksi ja vakavasti masentuneeksi aika pirteitä ja positiivisia keromuksia omasta huoneesta ja leppoisasta elämästä suljetulla. Varmasti moni muukin läheisensä hoidon puutteen vuoksi menettänyt ihmettelee samaa. Toisille on omat huoneet ja toiset ei edes mahdu lattialle makaamaan. Näinkö se oikeasti on?

Ja olen todella pahoillani veljesi puolesta. Otan osaa.

Millaisena näet tulevaisuutesi? Liittyykö diagnoosiisi lapsuuden traumat tai kotikasvatus?

Vierailija kirjoitti:

Millaisena näet tulevaisuutesi? Liittyykö diagnoosiisi lapsuuden traumat tai kotikasvatus?

Koen, että kotiolot ovat vaikuttaneet yllättävän paljon, esimerkiksi alkoholin käyttö on opittu lapsuudenkodissa, ja maniassa mennäänkin eikä meinata. Keinottomuus tulee lapsuudesta, joka johtaa itsetuhoisuuteen. Tämä on oma teoriani omasta sairaudestani ja sen syistä tai ainakin vaikutuksesta sen oirekuvaan. Teknisesti kasvatus ei kuitenkaan ole tämän sairauden taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisena näet tulevaisuutesi? Liittyykö diagnoosiisi lapsuuden traumat tai kotikasvatus?

Koen, että kotiolot ovat vaikuttaneet yllättävän paljon, esimerkiksi alkoholin käyttö on opittu lapsuudenkodissa, ja maniassa mennäänkin eikä meinata. Keinottomuus tulee lapsuudesta, joka johtaa itsetuhoisuuteen. Tämä on oma teoriani omasta sairaudestani ja sen syistä tai ainakin vaikutuksesta sen oirekuvaan. Teknisesti kasvatus ei kuitenkaan ole tämän sairauden taustalla.

Tulevaisuus näyttäytyy minulle tällä hetkenä tyhjänä ilmapallona. Etsin voimia puhaltaa siihen täytettä.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei todellakaan ole niin vakavasti masentunut (jos ollenkaan) että olisi joutunut suljetulle. Siinä vaiheessa ei paljoa hymiöitä viljellä ja suolleta pitkiä viestejä vauva-palstalle. Maniassa näin voisi ollakin. Ja ihan oma yksityinen huonekin on, kun todellisuus on sellainen että paikka voi olla käytävälläkin.

Idiootti.

Itse kävin suljetulta hoitamassa kodin asioita ja osallistuin nettikeskusteluihin. Ei vakava masennus ja itsemurha-aie hävitä esimerkiksi älyä yhtään minnekään. Mitä vähemmän ihmisellä on tietoa, sitä väärempi kuva vakavista mt-ongelmista ja suljetusta.

Huvitti viime jaksolla lueskella, kun eräällä palstalla yksi ihminen vaahtosi hirveään ääneen, että suljetulla ei kenelläkään ole puhelinta ja jos on oikeasti masentunut, niin ei edes sitä ja tätä... Tapasin saman ihmisen myöhemmin kasvokkain ja ohimennen kysyin siitä aiasta. Ei hänellä mitään tietoa mistään ollut, vaan pelkkiä kuvitelmia. Ei ollut ikinä osastolla käynytkään.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni oli vakavasti masentunut ja hyppäsi kertostalon katolta. Kuoli. Sitä ennen oli yrittänyt päästä hoitoon, kertoi hoitohenkilökunnalle itsetuhoisista ajatuksista, käännytettiin pois: ei tilaa, ei tarpeeksi sekaisin. Tuntuu oudolta lukea ap:n itsetuhoiseksi ja vakavasti masentuneeksi aika pirteitä ja positiivisia keromuksia omasta huoneesta ja leppoisasta elämästä suljetulla. Varmasti moni muukin läheisensä hoidon puutteen vuoksi menettänyt ihmettelee samaa. Toisille on omat huoneet ja toiset ei edes mahdu lattialle makaamaan. Näinkö se oikeasti on?

Näin se oikeasti on. Miehenä on todella vaikea saada apua. Varsinkin ns. loogiset ja rauhalliset tyypit eivät meinaa saada tarvitsemaansa apua, vaikka tilanne olisi vakava. Tiedän useita tapauksia, otan osaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisena näet tulevaisuutesi? Liittyykö diagnoosiisi lapsuuden traumat tai kotikasvatus?

Koen, että kotiolot ovat vaikuttaneet yllättävän paljon, esimerkiksi alkoholin käyttö on opittu lapsuudenkodissa, ja maniassa mennäänkin eikä meinata. Keinottomuus tulee lapsuudesta, joka johtaa itsetuhoisuuteen. Tämä on oma teoriani omasta sairaudestani ja sen syistä tai ainakin vaikutuksesta sen oirekuvaan. Teknisesti kasvatus ei kuitenkaan ole tämän sairauden taustalla.

Mitä tarkoitat teknisyydellä? Tarkoitatko, että pohjalla on kotiolojen vaikutus, mutta lopullinen "romahtamisen" laukaisutekijä löytyy aikuiselämästä?

Miksiköhän näitä omissa huoneissa olevia ja muutenkin ilmeisen pirteitä ei kotiuteta ja tilalle oteta akuutissa vaarassa olevia? Helpot tapaukset hoidetaan ja oikeasti sairailla ei väliä, niinkö? Toiset vain "hyggeilee" ja palstailee suljetulla omissa huoneissaan ja toiset menee junan alle kun ei tilaa. Ei v*ttu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisena näet tulevaisuutesi? Liittyykö diagnoosiisi lapsuuden traumat tai kotikasvatus?

Koen, että kotiolot ovat vaikuttaneet yllättävän paljon, esimerkiksi alkoholin käyttö on opittu lapsuudenkodissa, ja maniassa mennäänkin eikä meinata. Keinottomuus tulee lapsuudesta, joka johtaa itsetuhoisuuteen. Tämä on oma teoriani omasta sairaudestani ja sen syistä tai ainakin vaikutuksesta sen oirekuvaan. Teknisesti kasvatus ei kuitenkaan ole tämän sairauden taustalla.

Mitä tarkoitat teknisyydellä? Tarkoitatko, että pohjalla on kotiolojen vaikutus, mutta lopullinen "romahtamisen" laukaisutekijä löytyy aikuiselämästä?

Tarkoitan sitä, että ennemmin tämän sairauden laukeamisen ja ”romahtamisen” syynä on genetiikka eikä lapsuuden tai aikuisuudenkaan ympäristötekijät.

- ap (olisikin alusta asti pitänyt lisätä allekirjoitus)

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän näitä omissa huoneissa olevia ja muutenkin ilmeisen pirteitä ei kotiuteta ja tilalle oteta akuutissa vaarassa olevia? Helpot tapaukset hoidetaan ja oikeasti sairailla ei väliä, niinkö? Toiset vain "hyggeilee" ja palstailee suljetulla omissa huoneissaan ja toiset menee junan alle kun ei tilaa. Ei v*ttu!

Mistäs tiedät ettei ap hypännyt junan alle tai katolta alas?

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän näitä omissa huoneissa olevia ja muutenkin ilmeisen pirteitä ei kotiuteta ja tilalle oteta akuutissa vaarassa olevia? Helpot tapaukset hoidetaan ja oikeasti sairailla ei väliä, niinkö? Toiset vain "hyggeilee" ja palstailee suljetulla omissa huoneissaan ja toiset menee junan alle kun ei tilaa. Ei v*ttu!

"Muuten ilmeisen pirteät" ovat suurimmassa itsemurhariskissä verrattuna esim. toimintakyvyttömiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän näitä omissa huoneissa olevia ja muutenkin ilmeisen pirteitä ei kotiuteta ja tilalle oteta akuutissa vaarassa olevia? Helpot tapaukset hoidetaan ja oikeasti sairailla ei väliä, niinkö? Toiset vain "hyggeilee" ja palstailee suljetulla omissa huoneissaan ja toiset menee junan alle kun ei tilaa. Ei v*ttu!

Mistäs tiedät ettei ap hypännyt junan alle tai katolta alas?

Siitä, että muuten olisi kotiutettu viimeistään seuraavana päivänä. Itsarin yrittäjiä ei osastoilla pidetä vaan laitetaan ulos heti kun on hoitohenkilökunnan puolelta haukuttu huomiohakuiseksi paskaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän näitä omissa huoneissa olevia ja muutenkin ilmeisen pirteitä ei kotiuteta ja tilalle oteta akuutissa vaarassa olevia? Helpot tapaukset hoidetaan ja oikeasti sairailla ei väliä, niinkö? Toiset vain "hyggeilee" ja palstailee suljetulla omissa huoneissaan ja toiset menee junan alle kun ei tilaa. Ei v*ttu!

Mistäs tiedät ettei ap hypännyt junan alle tai katolta alas?

Siitä, että muuten olisi kotiutettu viimeistään seuraavana päivänä. Itsarin yrittäjiä ei osastoilla pidetä vaan laitetaan ulos heti kun on hoitohenkilökunnan puolelta haukuttu huomiohakuiseksi paskaksi.

Onneksi ei tänä päivänä enää mene ihan noin. Se on kyllä totta, että hoitoon on vaikea päästä ja olen siitä monien itsemurhakandidaattien ja heidän läheistensä puolesta surullinen, ja on totta sekin, että laitetaan ulos mahdollisimman nopeasti. Ei ihan heti seuraavana päivänä kuitenkaan.

Kukaan kun ei tiedä tulla ketään kotoa hakemaan, ja tarkkailujaksolle pääsyyn tarvitaan hyvin painava syy nimenomaan siksi, että paikkoja jäisi niille näennäisesti ja jonkun lääkärin mielestä todetusti vielä vakavammin sairaille. Sitten onkin pian liian myöhäistä.

- ap

Nyt huoneeseeni tulikin hieroja ja sen jälkeen pääsen vielä kasvohoitoon. Illalla joogataan.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän näitä omissa huoneissa olevia ja muutenkin ilmeisen pirteitä ei kotiuteta ja tilalle oteta akuutissa vaarassa olevia? Helpot tapaukset hoidetaan ja oikeasti sairailla ei väliä, niinkö? Toiset vain "hyggeilee" ja palstailee suljetulla omissa huoneissaan ja toiset menee junan alle kun ei tilaa. Ei v*ttu!

Ihmisellä on oltava toimintakykyä tappaakseen itsensä. Jos et tiedä, niin miksi liität kysymykseesi mukaan kritiikkiä?

Osastoilla on ihmisiä hyvin eri syistä ja erilaisia aikoja. Osa on erittäin sulkeutumista, osa puheliaita. Samalla osastolla yksi voi olla lepositeissä ja toinen keitellä itselleen kahvia. Joillakin on vapaa kulku, kuten minulla kuin aiemmin kerroinkin. Kävin myös kotona. Samaan aikaan olin erittäin perustellusta syystä suljetulla, kun varmistettiin, että pysyn elossa.

Ei se ole mitään pelleilyä.

Mietin kyllä kaupassa, että kukaan tässä samassa jonossa ei varmasti arvaisi minun tulleen suljetulta osastolta. Sieltä tulin ja sinne menin yöksi, mitta siinä jonossa olin ihan siististi pukeutunut äiti ostamassa lahjaa lapselle. Ei sairauden nimi kenelläkään otsassa lue.

Turhaan siellä osastolla ei pidetä, eikä sinne pääse vain kävelemällä. Kyllä moni ehtii varmasti sen hengen itseltään riistämään ennen sitä.

Minun mieheni, joka myös sairastaa kaksisuuntaista, on parhaillaan myös osastojaksolla. Alkoi menemään mania niin paljon yli, että lopulta kuvitteli osaavansa mm. lentää ja olevansa haavoittumaton. Poliisi otti miehen säilöön kun käveli Kehä 1:llä ruuhka-aikaan keskellä tietä, kädet jeesusmaisen siunaavassa asennossa. Jutut oli sen verran sekavia että pääsi sitten osastohoitoon taas vaihteeksi (5 kerta avioliittomme aikana).

Joku kysyi noista terapioista ja lääkkeistä... Meillä ainakaan miehellä ei ole ollut sairauteen mitään hyötyä terapioista. Ehkä eri, jos taustalla on huonoja lapsuuden oloja, traumoja tms. mutta mieheni itse on sitä mieltä että hänen ongelmansa on lähinnä biologinen ilman terapoitavissa olevaa syytä - tähän hän on päätynyt kun yritti vuosikymmenen turhaan käydä terapioissa ilman mitään apua. Ainoa mikä hänelle auttaa on sopiva lääkitys. Valitettavasti toisinaan käy niin, että kun hypomania iskee lääkkeestä huolimatta, mies alkaa uskoa olevansa parantunut, milloin spontaanisti ja milloin Jumalan kosketuksesta, ja lopettaa lääkkeiden syömisen. Ja sitten mennään kunnolla maniaan ja pahimmassa tapauksessa osastolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän näitä omissa huoneissa olevia ja muutenkin ilmeisen pirteitä ei kotiuteta ja tilalle oteta akuutissa vaarassa olevia? Helpot tapaukset hoidetaan ja oikeasti sairailla ei väliä, niinkö? Toiset vain "hyggeilee" ja palstailee suljetulla omissa huoneissaan ja toiset menee junan alle kun ei tilaa. Ei v*ttu!

Ihmisellä on oltava toimintakykyä tappaakseen itsensä. Jos et tiedä, niin miksi liität kysymykseesi mukaan kritiikkiä?

Osastoilla on ihmisiä hyvin eri syistä ja erilaisia aikoja. Osa on erittäin sulkeutumista, osa puheliaita. Samalla osastolla yksi voi olla lepositeissä ja toinen keitellä itselleen kahvia. Joillakin on vapaa kulku, kuten minulla kuin aiemmin kerroinkin. Kävin myös kotona. Samaan aikaan olin erittäin perustellusta syystä suljetulla, kun varmistettiin, että pysyn elossa.

Ei se ole mitään pelleilyä.

Mietin kyllä kaupassa, että kukaan tässä samassa jonossa ei varmasti arvaisi minun tulleen suljetulta osastolta. Sieltä tulin ja sinne menin yöksi, mitta siinä jonossa olin ihan siististi pukeutunut äiti ostamassa lahjaa lapselle. Ei sairauden nimi kenelläkään otsassa lue.

Turhaan siellä osastolla ei pidetä, eikä sinne pääse vain kävelemällä. Kyllä moni ehtii varmasti sen hengen itseltään riistämään ennen sitä.

Kiitos hyvästä ja asiallisesta kommentistasi!

Miksi halutaan niin kivenkovaa väittää, että jollakin on huonommat syyt olla hoidossa kuin toisella? Täälläkin varmasti on potilaita jotka ovat syöksykierteensä alkuaskelilla ja joita hoidetaan jopa ennemminkin ennaltaehkäisy-periaatteella, eikä siinä ole mielestäni mitään väärää, vaan on ihan yhtä arvokasta. Samaan aikaan on tietenkin ihan karmeaa ajatella kuinka huonossa jamassa erimerkiksi monet yksinäiset miehet ovat, kun joku ei ota tosissaan, ei edes tämä henkilö itse. Se valitettavan usein riittää, se yksi joka lopullisen päätöksen tekee, mutta jos näyttöä ei ole tarpeeksi niin sitä ei ole.

Jos siis näin kärjistää haluaa. Ei ole huonoja eikä hyviä potilaita, on sairaita ihmisiä jotka tarvitsevat hoitoa, jotka halutaan pitää elossa.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni, joka myös sairastaa kaksisuuntaista, on parhaillaan myös osastojaksolla. Alkoi menemään mania niin paljon yli, että lopulta kuvitteli osaavansa mm. lentää ja olevansa haavoittumaton. Poliisi otti miehen säilöön kun käveli Kehä 1:llä ruuhka-aikaan keskellä tietä, kädet jeesusmaisen siunaavassa asennossa. Jutut oli sen verran sekavia että pääsi sitten osastohoitoon taas vaihteeksi (5 kerta avioliittomme aikana).

Joku kysyi noista terapioista ja lääkkeistä... Meillä ainakaan miehellä ei ole ollut sairauteen mitään hyötyä terapioista. Ehkä eri, jos taustalla on huonoja lapsuuden oloja, traumoja tms. mutta mieheni itse on sitä mieltä että hänen ongelmansa on lähinnä biologinen ilman terapoitavissa olevaa syytä - tähän hän on päätynyt kun yritti vuosikymmenen turhaan käydä terapioissa ilman mitään apua. Ainoa mikä hänelle auttaa on sopiva lääkitys. Valitettavasti toisinaan käy niin, että kun hypomania iskee lääkkeestä huolimatta, mies alkaa uskoa olevansa parantunut, milloin spontaanisti ja milloin Jumalan kosketuksesta, ja lopettaa lääkkeiden syömisen. Ja sitten mennään kunnolla maniaan ja pahimmassa tapauksessa osastolle.

Tämä omasta päätöksestä lääkkeiden lopettaminen on hurjan yleistä kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä. Se voi olla hyvin kohtalokasta. :( Silti, se on yksi sairauden oire, jos tämä tapahtuu vaikkapa juurikin hypomaniassa. Siksi kerran kuussa pistettävä injektio on tehokas väline ja onneksi otetaan käyttöön yhä useammin, näin olen kuullut. Silloin voidaan pitää kirjaa milloin potilas ei lääkkeitä otakaan, ja puuttua ajoissa.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko pelannut paljon Unoa?

En, mutta biljardia kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta palapeliä olet koonnut?

En tällä kertaa yhtäkään. Olen neulonut yhdet säärystimet, sekin eränlaista palapeliä.

Suljetulla ei saa olla mitään neulepuikkoja tai muitakaan "teräaseita". Ja varsinkaan itsetuhoisella sellaisia ei suljetulla ole. Miksi trollaat tällaisella asialla?

Päivähuoneessa saa. Kannattais tutustua aiheeseen ennen kuin huutelee trollia. Itse neuloin suljetulla parit villasukat. Tiukasti valvonnan alaisena ja ne piti pyytää erikseen ja palauttaa lukkojen taakse hoitajille, kun lopetti.