Millainen ihminen on kommunisti?

Yleensä yliopistokoulutuksen saanut snobi, jolla on pakkomielle vallankumoukseen ja toisten alistamiseen oman tahdon alaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvon kannattaja. Sellainen joka haluaa ettei ole rikkaita ja köyhiä, vaan että kaikki ihmiset ovat samalla viivalla. Kaikille samman verran kaikkea.

Eli kaikki köyhiä?

Heikosti työllistyvä, työmoraaliltaan laiska, yleensä itsekeskeinen. Suurin osa kommareista on sellaisia. Jostain syystä luulevat että saisivat kommunistisessa yhteiskunnassa vain maata työttömänä kotona (kuten jo nyt tekevät) eikä heitä pisteittäisi ensimmäisenä työleirille

Utelias. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommunismi tarkoittaa sen tosiasian tajuamista, että nykyinen kapitalistinen systeemi on eettisesti kestämätön, koska 1% ihmisistä omistaa 99% pääomasta. Kommunismissa kaikki jaetaan tasa-arvoisesti.

Kommunismi ei sellaisenaan ole paras vaihtoehto, vaan parempi olisi, että valtio antaisi niille enemmän, jotka työskentelevät enemmän. Valtion pitää kuitenkin kontrolloida tiukasti systeemiä.

Kuka sitten kontrolloi valtiota?

Eduskunnassa on 200 ihmistä (voisi olla enemmnkin) ja vaalit voisivat olla vaikka nykyistäkin useammin niin ei samat naamat vaikuta liian pitkään

Kuin Pohois-Korea, valtio määrää kaikesta mitä teet ja olet

Vierailija kirjoitti:

Utelias. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommunismi tarkoittaa sen tosiasian tajuamista, että nykyinen kapitalistinen systeemi on eettisesti kestämätön, koska 1% ihmisistä omistaa 99% pääomasta. Kommunismissa kaikki jaetaan tasa-arvoisesti.

Kommunismi ei sellaisenaan ole paras vaihtoehto, vaan parempi olisi, että valtio antaisi niille enemmän, jotka työskentelevät enemmän. Valtion pitää kuitenkin kontrolloida tiukasti systeemiä.

Kuka sitten kontrolloi valtiota?

Eduskunnassa on 200 ihmistä (voisi olla enemmnkin) ja vaalit voisivat olla vaikka nykyistäkin useammin niin ei samat naamat vaikuta liian pitkään

Ja edustajiksi saisi valita vain kommunisteja jotka kaikki edustavat kommunistista linjaa jne. eli koko idea eduskunnasta olisi samalla mitätöity.

Kommunismin siemen itää jo lapsuudesta asti, ja ilmenee silloin erityisesti voimakkaana sisarkateutena. Kommunisti on jo lapsena se, joka menettää täysin malttinsa, jos jäätelöä ei mitata viivoittimella kaikille. Luulen, että olennaisessa roolissa kommunismin kehittymiselle on kotiolot, vaikka se edellyttääkin peruskateellista luonnetta. Kotona opitaan sekin, että vastavuoroisuus ei ole itseisarvo. Kommunisti ei ole välttämättä köyhistä oloista, mutta jonkinlaista niukkuutta hänen lapsuudessaan on usein verrattuna muihin tuttavapiirin lapsiin, joko ankaruutta tai aineellista niukkuutta. Kommunisti oppii jo lapsena, että on vain oikein, jos se kaveri, joka saa isompaa viikkorahaa tai jolla on lepsummat vanhemmat, ostaa hänelle säännöllisesti makeisia. Kasvatuksessa ei korosteta kiitollisuutta tai nöyryyttä, vaan tämä omaksutaan ikään kuin elämän pelisääntönä. Samaten kommunisti oppii jo lapsena pyytämään jopa röyhkeälläkin tavalla "hemmotelluilta" kavereiltaan leluja ja tavaroita lainaan (tai "lainaan"). Se on hänen oikeutensa, jota hänen on opittava puolustamaan. Kommunistivanhemmat opettavat asennetta omalla esimerkillään, vaikka aikuisten maailmassa kyse ei olekaan karkeista ja leluista. Kommunistivanhempien mielestä on oikein, että naapurin kermapersekakaran Audi-öykkäri-isä kuljettaa myös heidän lapsensa yhteiseen harrastukseen, eivätkä he koskaan tarjoudu tekemään vastapalveluksia.

Kommunistilapsi on luonnollisesti myös se, joka kantelee opettajalle ensimmäisenä, jos luokkakaveri syö pastilleja ruokavälkällä, kun lupa on annettu vain purukumiin. Kun hän näkee luokkakaverin pastilliaskin, kateus ja kokemus epäoikeudenmukaisuudesta saavat hänen verensä kiehumaan.

Kommunisti oppii jo vanhemmiltaan ottamaan hyödyn irti tilanteissa, joissa se ei ole "keneltäkään pois". Kommunisti on hirvittävän tietoinen oikeuksistaan ja hän on kaupoissa vaativa asiakas, vaikka oikeita ostoaikeita ei olisi. Kommunisti hyödyntää hanakasti kaikki ilmaiset näytteet, oli kyse sitten palvelusta tai tavarasta, vaikka hänellä ei olisi minkäänlaisia aikomuksia ryhtyä yrityksen asiakkaaksi. Hän on riittävän röyhkeä myös pyytämään tuotenäytteitä: varsinkin, jos pieni määrä riittää johonkin mielessä olevaan käyttötarkoitukseen.

Aikuinen kommunisti on aktiivinen paikkakuntansa Facebook-ryhmässä, ja on jatkuvasti mankumassa siellä ilmaisia palveluksia. Samaten, jos hänen pitää omalla autollaan ajaa esimerkiksi Helsinkiin, hän yrittää saada matkalleen maksajan: "Olen tiistaina lähdössä 12 aikaan, ja kyytiin pääset, jos maksat bensat, tulee joka tapauksesaa bussia halvemmaksi ja voin hakea ihan kotiovelta asti. :)" Kun kommunisti kutsutaan illanistujaisiin, hän menee sinne kahta kättä heilutellen, kun muut tuovat isäntäväelle viiniä, kukan tai vaikkapa leivonnaisia.

Lyhyesti kiteytettynä kommunistisessa elämänkatsomuksessa on kyse siitä, että kaikkien on saatava tasan saman verran. Jos jollain kermaperseellä (joista kommunisteilla on omanlaisensa, joustava määritelmä) on enemmän, on kommunistin velvollisuus yrittää hanakasti saada tuosta enemmästä jotain itselleen, oli kyseessä sitten naapuri, sukulainen tai tuntematon. Sehän on vain kermaperseen omaa tyhmyyttä, jos "murtuu" sosiaalisen paineen edessä, tai antaa kohteliaisuutensa, hyväntahtoisuutensa ja altruisminsa pehmentää päänsä ja vaikuttaa altruismiinsa. Kiitollisuudenvelka on kommunistille täysin vieras tunne. Kun kommunisti saa pummittua jotain, hän tuntee vain syvää tyytyväisyyttä oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.

Että millainenko? Voi olla tosi vittumainen kommunisti. Tai ihan mukava. Voi olla myös jotain tuolta väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Heikosti työllistyvä, työmoraaliltaan laiska, yleensä itsekeskeinen. Suurin osa kommareista on sellaisia. Jostain syystä luulevat että saisivat kommunistisessa yhteiskunnassa vain maata työttömänä kotona (kuten jo nyt tekevät) eikä heitä pisteittäisi ensimmäisenä työleirille

Unelmissa saattaa olla myös vaikkapa ammattiskeittarin tai kulttuurintutkijan ura, ja olisi oikein, jos saisi saman palkan kuin naapurin lääkäri tai dippainssi. En kuitenkaan usko, että monikaan heistä on tajunnut, miten helvetisti töitä olisi tehtävä, jotta saisi yhden harvoista ammattiskeittarin / kulttuurintutkijan paikoista. Koska kukapa sitä kirurgiksi jaksaisi opiskella, jos siitä saa saman verran rahaa, olisi noihin paikkoihin kovasti tunkua. Jos kommunisti kuvittelee, että ihanassa kommunistisessa utopiassa hän voi vain ryhtyä haaveammattiinsa, se on aivan mahdotonta. Kilpailu olisi todella raadollista. Edes lahjakkuus ei riittäisi, vaan olisi harjoiteltava muita ahkerammin lunastaakseen paikkansa.

Ap googleta poliittinen kartta kuvahaku. Kommunisti on siis vasemmisto-konservatiivi.

Vanha kansa tiesi, että kommunisteista saa parhaat luottamusmiehet, he kun ovat ärhäköitä tappelemaan. Mutta samasta syystä heitä ei pidä koskaan, ei ikinä, päästää pomoiksi.

Vahvoja järjen ihmisiä. Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kannattajia. Niin kuin on jo sanottu, kommunistit haluavat että kaikki jaetaan.

Ihannoi ja rakastaa Putinin/Venäjän politiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kommunismin siemen itää jo lapsuudesta asti, ja ilmenee silloin erityisesti voimakkaana sisarkateutena. Kommunisti on jo lapsena se, joka menettää täysin malttinsa, jos jäätelöä ei mitata viivoittimella kaikille. Luulen, että olennaisessa roolissa kommunismin kehittymiselle on kotiolot, vaikka se edellyttääkin peruskateellista luonnetta. Kotona opitaan sekin, että vastavuoroisuus ei ole itseisarvo. Kommunisti ei ole välttämättä köyhistä oloista, mutta jonkinlaista niukkuutta hänen lapsuudessaan on usein verrattuna muihin tuttavapiirin lapsiin, joko ankaruutta tai aineellista niukkuutta. Kommunisti oppii jo lapsena, että on vain oikein, jos se kaveri, joka saa isompaa viikkorahaa tai jolla on lepsummat vanhemmat, ostaa hänelle säännöllisesti makeisia. Kasvatuksessa ei korosteta kiitollisuutta tai nöyryyttä, vaan tämä omaksutaan ikään kuin elämän pelisääntönä. Samaten kommunisti oppii jo lapsena pyytämään jopa röyhkeälläkin tavalla "hemmotelluilta" kavereiltaan leluja ja tavaroita lainaan (tai "lainaan"). Se on hänen oikeutensa, jota hänen on opittava puolustamaan. Kommunistivanhemmat opettavat asennetta omalla esimerkillään, vaikka aikuisten maailmassa kyse ei olekaan karkeista ja leluista. Kommunistivanhempien mielestä on oikein, että naapurin kermapersekakaran Audi-öykkäri-isä kuljettaa myös heidän lapsensa yhteiseen harrastukseen, eivätkä he koskaan tarjoudu tekemään vastapalveluksia.

Kommunistilapsi on luonnollisesti myös se, joka kantelee opettajalle ensimmäisenä, jos luokkakaveri syö pastilleja ruokavälkällä, kun lupa on annettu vain purukumiin. Kun hän näkee luokkakaverin pastilliaskin, kateus ja kokemus epäoikeudenmukaisuudesta saavat hänen verensä kiehumaan.

Kommunisti oppii jo vanhemmiltaan ottamaan hyödyn irti tilanteissa, joissa se ei ole "keneltäkään pois". Kommunisti on hirvittävän tietoinen oikeuksistaan ja hän on kaupoissa vaativa asiakas, vaikka oikeita ostoaikeita ei olisi. Kommunisti hyödyntää hanakasti kaikki ilmaiset näytteet, oli kyse sitten palvelusta tai tavarasta, vaikka hänellä ei olisi minkäänlaisia aikomuksia ryhtyä yrityksen asiakkaaksi. Hän on riittävän röyhkeä myös pyytämään tuotenäytteitä: varsinkin, jos pieni määrä riittää johonkin mielessä olevaan käyttötarkoitukseen.

Aikuinen kommunisti on aktiivinen paikkakuntansa Facebook-ryhmässä, ja on jatkuvasti mankumassa siellä ilmaisia palveluksia. Samaten, jos hänen pitää omalla autollaan ajaa esimerkiksi Helsinkiin, hän yrittää saada matkalleen maksajan: "Olen tiistaina lähdössä 12 aikaan, ja kyytiin pääset, jos maksat bensat, tulee joka tapauksesaa bussia halvemmaksi ja voin hakea ihan kotiovelta asti. :)" Kun kommunisti kutsutaan illanistujaisiin, hän menee sinne kahta kättä heilutellen, kun muut tuovat isäntäväelle viiniä, kukan tai vaikkapa leivonnaisia.

Lyhyesti kiteytettynä kommunistisessa elämänkatsomuksessa on kyse siitä, että kaikkien on saatava tasan saman verran. Jos jollain kermaperseellä (joista kommunisteilla on omanlaisensa, joustava määritelmä) on enemmän, on kommunistin velvollisuus yrittää hanakasti saada tuosta enemmästä jotain itselleen, oli kyseessä sitten naapuri, sukulainen tai tuntematon. Sehän on vain kermaperseen omaa tyhmyyttä, jos "murtuu" sosiaalisen paineen edessä, tai antaa kohteliaisuutensa, hyväntahtoisuutensa ja altruisminsa pehmentää päänsä ja vaikuttaa altruismiinsa. Kiitollisuudenvelka on kommunistille täysin vieras tunne. Kun kommunisti saa pummittua jotain, hän tuntee vain syvää tyytyväisyyttä oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.

Yks parhaista kirjoituksista aikoihin.

Ja kyllä. Tunnistan lapsuuteni täysin. Olin tosin lastenkodin kasvatti ja täten piti olla lapa ojossa tai suunapäänä, jos meinasi jotain saada.

käytännössä yleensä venäjämielinen

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvon kannattaja. Sellainen joka haluaa ettei ole rikkaita ja köyhiä, vaan että kaikki ihmiset ovat samalla viivalla. Kaikille samman verran kaikkea.

Jostain syystä ihmiset kuvailevat sosialisteja. Kommunismi ja sosialismi on eri asia. Niin kuin ovat myös kommunismi, sosialismi ja vasemmistolaisuuskin.

Kommunismi on ennen kaikkea utopia yhteiskunnasta, jossa kenelläkään ei ole varallisuutta ja kaikki tekevät työtä, mutta kukaan ei hyödy toisia enemmän, eikä toisaalta työnteolla myöskään rikastu vaan se täyttää vain välttämättömät tarpeet. Sosialismi on lievempi versio kommunismista, ja tasa-arvoajattelu sellaisena mitä se nyky-yhteiskunnassa on, on lähempänä tuota.

Kommunismin idea on, että ihmiset tekevät yhdessä työtä ja rakentavat yhteistä yhteiskuntaa. Omaisuus on yhteistä ja kaikki jaetaan tasan. Tämä saattaa toimia jotenkuten pienemmissä kommuuneissa, joissa kaikki ihmiset kannattavat tätä ideaa, eivätkä toimi itsekkäästi.

Kaikki ihmiset ovat kuitekin itsekkäitä ja jotkut paljon enemmän kuin toiset. Kommunismi suuremmassa mittakaavassa kaatuu heti siihen, että osa vaalii itselleen enemmän valtaa ja rikkauksia ja työläiset lasikistuvat, kun ei kannata paiskia töitä, jos palkka on kuitenkin sama. Tämä saattaa johtaa siihen, että työläisiä aletaan pakottamaan työntekoon, jolloin tilanne alkaa muistuttamaan jonkinverran orjuutta. Tässä vaiheessa kommunismi on tavallaan jo muuttunut diktatuuriksi, vaikka sitä vielä kutsutaankin kommunismiksi.

Työläiset eivät yleensä ole uudesta tilanteesta tyytyväisiä ja alkavat kapinoimaan ja osoittamaan mieltä. Tämä saattaa johtaa poliisin ja armeijan vahvistamiseen ja mielenilmausten tukahduttamiseen. Voi käydä myös niin, että Amerikkalaiset ja länsimaat  järjestävät kapinoiville ryhmille aseita, ja syntyy sisällis-sota, ja usein vuosien jälkeen kommunismi kaatuu.

Kommunismin kaaduttua valtaan asetetaan Länsimaalaismielinen hallitus, ja länsimaiset suuryritykset kahmivat mahdollisimman nopeasti kaiken omaisuuden tästä maasta omakseen. Sen jälkeen monilla suuryrityksillä onkin tapana antaa vaalirahoitusta sellaisille ehdokkaille, jotka kannattavat sellaisiin maihin hyökkäämistä/vallankumoksen järjestämistä, joissa on joku diktaattori, jonka kaatumisen jälkeen "maa avautuu markkinoille".

Näin se karkeasti ottaen menee. Ei vaan ole enää montaa diktaattoria enää jäljellä ja monista maista on tullut esimerkiksi Lähi-Idässä diktatuurin kaaduttua niin levottomia, että eivät suuryrityksetkään voi niissä kunnolla toimia.