Lue keskustelun säännöt.
Miksi elää, jos mistään ei saa mielihyvää?
02.11.2017 |
Oon tätä pohtinut aika pitkään. Mikä järki tässä on, jos millään mitä teen ei ole merkitystä tunnetasolla? En tule keksimään uutta syöpälääkettä tai muutenkaan olemaan missään määrin merkittävä. Kuollessakaan ei saa lisäpisteitä, jos on onnistunut elämään vanhaksi. Ootteko miettinyt samoja juttuja?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Syö suklaata
En suosittele syömään herkkuja lääkitäkseen mieltään. Tunnesyömisestä voi tulla todella ikävä tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et saa mielihyvää tai merkityksellisyyden kokemuksia mistään muusta kuin syöpälääkkeen keksimisestä tai historian merkkihenkilöksi pääsemisestä, jokin on pielessä. Todellisuus tarjoaa kuitenkin jatkuvasti miellyttäviä kokemuksia, jos niille osaa olla avoin. Ne ovat yleensä aika pieniä – kahvi maistuu hyvältä, lattia tuntuu vakaalta ja turvalliselta jalkojen alla, naapuri tervehtii iloisesti – mutta niiden fiilistely useamman kerran päivässä tekee tutkitusti onnellisemmaksi ja tyytyväisemmäksi ihmiseksi.
En saisi varmaan mielihyvää syöpälääkkeen keksimisestäkään. Tarkoitin tuolla vain sitä, että en tule tekemään mitään niin merkittävää, että se kompensoisi mielihyvän puutteen olemassaoloa ajatellen
Eihän meidän olemassaolollamme olekaan mitään merkitystä. Älä edes harhaudu kuvittelemaan muuta.
Olemme vain orgaanista töhnää pienen kivikuulan pinnalla tyhjässä avaruudessa.
Etsi mielihyvää muusta kuin oman olemassaolosi merkityksen pohtimisesta ja siinä vellomisesta. Opiskele vaikka perusasiat buddhalaisuudesta tai stoalaisuudesta.
No, kuolleena vietetty aika on kuitenkin h.lvetin paljon pidempi, kuin elämiseen käytetty aika, niin voihan tässä katsella ja odotella ihan kaikessa rauhassa?
Vierailija kirjoitti:
No, kuolleena vietetty aika on kuitenkin h.lvetin paljon pidempi, kuin elämiseen käytetty aika, niin voihan tässä katsella ja odotella ihan kaikessa rauhassa?
Ei kai ajan pituudella itsessään ole niin suurta merkitystä vaan sillä miten sen kokee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et saa mielihyvää tai merkityksellisyyden kokemuksia mistään muusta kuin syöpälääkkeen keksimisestä tai historian merkkihenkilöksi pääsemisestä, jokin on pielessä. Todellisuus tarjoaa kuitenkin jatkuvasti miellyttäviä kokemuksia, jos niille osaa olla avoin. Ne ovat yleensä aika pieniä – kahvi maistuu hyvältä, lattia tuntuu vakaalta ja turvalliselta jalkojen alla, naapuri tervehtii iloisesti – mutta niiden fiilistely useamman kerran päivässä tekee tutkitusti onnellisemmaksi ja tyytyväisemmäksi ihmiseksi.
En saisi varmaan mielihyvää syöpälääkkeen keksimisestäkään. Tarkoitin tuolla vain sitä, että en tule tekemään mitään niin merkittävää, että se kompensoisi mielihyvän puutteen olemassaoloa ajatellen
Jos et koe (tai tunnista) mielihyvää, kärsit anhedoniasta. Se ei ole normaalia. Hakeudu lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites rakkauselämäsi? Onko ylipainoa ja sen vuoksi huono itsetunto? Mulla on ylipainoa, eikä siksi rakkauselämää enää. Mies lähti hoikemman matkaan ja nyt oon liian vanha - ei huoli kukaan. Ajattelin, että ensi kesänä olisin hoikka tai ainakin normaalipainoinen. Aloitin liikunnan ja säännölliset elämäntavat. Lisäksi saan voimaa uskosta. Ei minun tarvitse tehdä mitään suurta. Pienet aidot hyvät teot saavat hyvän mielen kuitenkin. Uskon, että ensi kesänä uskallan taas lähestyä muita miehiä, kun saan itseni kuntoon:) N45
Vierailija kirjoitti:
Mites rakkauselämäsi? Onko ylipainoa ja sen vuoksi huono itsetunto? Mulla on ylipainoa, eikä siksi rakkauselämää enää. Mies lähti hoikemman matkaan ja nyt oon liian vanha - ei huoli kukaan. Ajattelin, että ensi kesänä olisin hoikka tai ainakin normaalipainoinen. Aloitin liikunnan ja säännölliset elämäntavat. Lisäksi saan voimaa uskosta. Ei minun tarvitse tehdä mitään suurta. Pienet aidot hyvät teot saavat hyvän mielen kuitenkin. Uskon, että ensi kesänä uskallan taas lähestyä muita miehiä, kun saan itseni kuntoon:) N45
Ei ole rakkauselämää, mutta en tunnu sitä kaipaavankaan. Painoa en ole mitannut eikä se mua kiinnostakaan. Peilin perusteella varmaan jossain normaalipainon ylärajoilla. Liikuntaa harrastan aina välillä, koska se on järkevä valinta, mutta ei sekään mielihyvää tuo. Ehkä jopa tulee surkeampi olo, kun ehtii miettimään näitä asioita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on sulle paras neuvo: Lue kirja: Viktor E. Frankl - Ihmisyyden rajalla. !
Etsi käsiisi Ann Voskampin kirja Tuhat lahjaa. Kansainvälinen bestseller joka muuttanut monen elämää, myös minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on aika vaikea (täysin mahdoton) ymmärtää sellaisen ihmisen joka pystyy kokemaan mielihyvää, että mitä jos joku toinen ei pystykään.
Syö suklaata ja nauti siitä että lattia on vakaa jalkojesi alla...Kiitos mahtavista neuvoista, no niin kylläpä muuttuikin ääni kellossa.
Joo tulee pyöriteltyä päivittäin. Vakava masennus diagnoosina. Omasta mielestäni en ole masentunut vaan ymmärtänyt elämän realismia.
Urheilu tuottaa välillä mielihyvää, mutta ei semmosta mikä kantaisi.
En osaa auttaa, mutta tajuan ongelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä tavoittele mielihyvää vaan nauti olemisestasi.
Tämmösiä kommentteja saa ihmisiltä, jotka ei ymmärrä yhtään mistä on puhe.
Samalla logiikalla voi sanoa jollekin, jonka lapsi on kuollut: piristy ja tee uusi!
Miten hoidan sen?