Vaimo kutoo... Hävettää!

Vierailija kirjoitti:

Provohan tää on, mutta mä oon NEULONUT jo lapsesta saakka. Edelleenkin tykkään sitä toisinaan tehdä, eikä se oo aktiivisuudesta pois

N21

Mä taas kudon NEULEITA.

Pussissa on pitänyt kasvaa, jos ei tiedä että kielessä on paljon synonyymeja.

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi voi kutoa sinulle pienen kikkelinlämmittimen talveksi. Ajattele, miten kätevää.

...ja suunsulkijan ettet pääse häpeälläsi häpäisemään vaimoasi.

Neuloin paljon jo ennen kuin olin täysi-ikäinen, ollessani n. 19 tein elämässäni neulomisen ennätyksen jota en ole vieläkään rikkonut. Että.

Vierailija kirjoitti:

Pöllö. Kutominen, jos tarkoitat neulomista, on trendi. Sitä paitsi se rentouttaa, vähentää stressiä, joku saa lahjan, ehkä sinä itse?

Itse olet pöllö! Kutominen on oikea sana. Neulomisesta puhuvat vain hyperkorrektit sievistelijät, jotka pelkäävät "kutoa", koska se voidaan vääntää "kutemiseksi", hiihii, voi KAUHEETA!!

Toivoisin, että tuleva tyty-ydeni kutoisi, niin voisimme olla sohvalla viltin alla ja kudelmapuikot vaan kilkattaisi. Hieroisin hänen hartioitaan ja juttelisimme päivän tapahtumista. Molemmilla olisi hänen kutomat villasukat jalassa.

Aloitin kutomisen siinä vaiheessa, kun tajusin mieheni käyvän tällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 43-vuotiaa ja vaimo on 41-vuotias. Olemme molemmat ihan keskituloisia, lapsia ei ole. Mutta vaimo alkanut harrastaa kutomista. Eikö se ole mummojen juttu? Jotenkin ahdistavaa, että nelikymppiset jo harrastavat eläkeläisten harrastuksia. Vielä kannattaisi liikkua ja olla aktiivinen kun pystyy? Joudun laittamaan vaimon kutomistarvikkeet kaappiin, jos joku tulee meille kylään. Ainakin jos omat kaverini käyvät.

Teillä on aika iso kaappi, jos pystyt sinne kangaspuut piilottamaan.

Vaimoa hävettää miehen palstailuharrastus. 

Jaaha.

Minä olen neulonut 12-vuotiaasta asti ja nyt olen 47v. Nykyään vielä virkkaankin, ihan hirveätä.

Mun tyttö innostui neulomisesta lukiossa, koska se on sellaista mitä voi helposti tehdä tunnilla (verrattuna esim. tietokoneen ja piirtopöydän kanssa piirtämiseen) samalla kun kuuntelee. On opetellut kirjan ja netin ohjeiden avulla ja vaikka mitä on valmistunut. Poikaystävälle on neulonut villasukat ja pöllökuvioiset lapaset (jotka tämä ehti jo hukata ja oli siitä aivan hajalla, osti sitten langat uusiin pöllölapasiin) ja ylppärilahjaksi teki pojalle värikkään täytetyn dinosauruksen. Syöpää sairastaville on valmistunut kymmenisen erilaista värikästä myssyä. Lisäksi on tehnyt itselleen pipon ja kämmekkäät ja kesällä valmistui kokonainen neulehuppari. 

Tuo on ihan paras harrastus! Se on hyvää vastapainoa koulutyölle ja aivoillekin se tekee hyvää. Toki lankakauppaan menee kaikki rahat, mutta aiemmin ne meni taidetarvikekauppaan ja niitä tarvikkeita onkin sitten joka lähtöön. Neulomisharrastusta voi myös kehittää siihen suuntaan, että kehrää ja värjää omat lankansa. Ja kun ei jaksa itselle aina tehdä, niin väliin voi neuloa pieniä nuttuja keskosille tai turvalonkeroita muistisairaille vanhuksille, jotka sairaalaan joutuessaan kiskovat jatkuvasti tippaletkujaan irti. Erilaiset hyväntekeväisyysprojektit tuovat hyvää mieltä harrastuksen lomaan.

Minä olen käynyt koulussa teknisen käsityön ja osaan neuloa vain oikein ja väärin. Tyttö on vielä vasenkätinen ja neuloo peilikuvana, joten minulla menee jo tuossa aivot ihan solmuun. On ollut hienoa seurata kuinka hän on tyhjästä opetellut kaikki palmikkoneuleet ja systeemit, jotka minun silmään näyttävät niin hienoilta. Kyllä nuorella ja aikuisella voi olla paljon huonompiakin harrastuksia!

Vierailija kirjoitti:

Joskus oli muotia että nuoret miehet virkkasivat pipoja.

Ne oli skeittaajapoikia. Joko ne on lopettanu virkkaushommat? Minusta se oli niin siistiä!

On se nyt merkillistä, että neulominen ja kutominen pitää sekoittaa! Jos on joskus sanan merkityksen väärin oppinut, miksi siitä pitää itsepäisesti kiinni?! Jos murretta haluaa puhua, kuten joku jossain puikoilla "kutomistaan" perusteli, voisi edes yleisellä keskustelupalstalla puhua hyvää yleiskieltä, niin muutkin tietävät mistä puhutaan.

Kutomisella ja kutemisella ei muuten ole mitään tekemistä keskenään, enkä ymmärrä enkä ole kuullut kenenkään missään niitä yhdistäneen, joten se väite taitaa kyllä olla joko provo tai sitten jonkun aivan tollon erikoinen mielleyhmymä, joka on pitänyt nolosti muillekin jakaa.

Ja jos sinä vielä alkaisit nikkaroida ja tehdä puutöitä, niin olisitte todella nolo pari.

Vierailija kirjoitti:

On se nyt merkillistä, että neulominen ja kutominen pitää sekoittaa! Jos on joskus sanan merkityksen väärin oppinut, miksi siitä pitää itsepäisesti kiinni?! Jos murretta haluaa puhua, kuten joku jossain puikoilla "kutomistaan" perusteli, voisi edes yleisellä keskustelupalstalla puhua hyvää yleiskieltä, niin muutkin tietävät mistä puhutaan.

Kutomisella ja kutemisella ei muuten ole mitään tekemistä keskenään, enkä ymmärrä enkä ole kuullut kenenkään missään niitä yhdistäneen, joten se väite taitaa kyllä olla joko provo tai sitten jonkun aivan tollon erikoinen mielleyhmymä, joka on pitänyt nolosti muillekin jakaa.

Ainakin Helsingissä kudottiin sukkia ja pipoja, kun olin lapsi. Minäkin ihmettelen, miksi pitää tarttua yhteen sanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provohan tää on, mutta mä oon NEULONUT jo lapsesta saakka. Edelleenkin tykkään sitä toisinaan tehdä, eikä se oo aktiivisuudesta pois

N21

Mä taas kudon NEULEITA.

Pussissa on pitänyt kasvaa, jos ei tiedä että kielessä on paljon synonyymeja.[/quote

Kutominen ja neulominen eivät ole synonyymeja. Kangaspuilla kudotaan, puikoilla (tai yhdellä pyöröpuikolla)  neulotaan.

Minä olen jo mummoikäinen, mutta minä olen neulonut alle kouluikäisestä lähtien sukkia, lapasia, pipoja, villapaitoja, villatakkeja, slipovereja, jopa pari hamettakin. Tietääkseni kukaan ei ole koskaan missään ikävaiheessa hävennyt tekemisiäni.

Olen myös elämäni aikana tutustunut muutamiin miehiin, ihan täyspäisiin, jotka ovat harrastaneet neulomista. Kateellisena olen katsellut komeita kirjoneuleita, joita heidän käsistään on syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

On se nyt merkillistä, että neulominen ja kutominen pitää sekoittaa! Jos on joskus sanan merkityksen väärin oppinut, miksi siitä pitää itsepäisesti kiinni?! Jos murretta haluaa puhua, kuten joku jossain puikoilla "kutomistaan" perusteli, voisi edes yleisellä keskustelupalstalla puhua hyvää yleiskieltä, niin muutkin tietävät mistä puhutaan.

Kutomisella ja kutemisella ei muuten ole mitään tekemistä keskenään, enkä ymmärrä enkä ole kuullut kenenkään missään niitä yhdistäneen, joten se väite taitaa kyllä olla joko provo tai sitten jonkun aivan tollon erikoinen mielleyhmymä, joka on pitänyt nolosti muillekin jakaa.

Vain juntti on niin rajoittunut, että takertuu tällaiseen asiaan.

Osaatko käyttää synonyymisanakirjaa? Sieltä voi selvitä sulle monta uutta asiaa.

Sit ihan sanakirjasta voit tsekata mitä tarkoittaa murre.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provohan tää on, mutta mä oon NEULONUT jo lapsesta saakka. Edelleenkin tykkään sitä toisinaan tehdä, eikä se oo aktiivisuudesta pois

N21

Mä taas kudon NEULEITA.

Pussissa on pitänyt kasvaa, jos ei tiedä että kielessä on paljon synonyymeja.[/quote

Kutominen ja neulominen eivät ole synonyymeja. Kangaspuilla kudotaan, puikoilla (tai yhdellä pyöröpuikolla)  neulotaan.

Et ole koskaan sitten kuullut "käsin kutomisesta"?

Vaikka oma kielitaitosi on rajoittunut, niin ymmärrä edes olla tekemättä itsestäsi naurettavaa.

Tuu yliopistolle kurkkaamaan, miten puikot viuhuu luennolla yhdellä jos toisella parikymppisellä. Ainakin meillä lääkiksessä neulojia on valtavasti, ja tuskin erotaan muiden alojen opiskelijoista. Itsekin neulon, ja koko ajan kaverit tilailee kaikenlaista. :)

Mattojen kutominen on ihanaa. Tosi terapeuttista paukutella kunnolla niillä puilla. Tahtoo omat kangaspuut!