Epäonnistunut paluumuutto - mitä pitäisi tehdä?

Vaikea tilannehan tuo on, mutta selvää lienee se ettei avioliitto tuota tule montaa vuotta kestämään. Enkä kyllä rehellisesti sanoen ymmärrä, miten tuo taloudellisestikaan on mahdollista.

Mikäli tilanne on se, että molemmille olisi töitä pk-seudulla ja Kainuussa vain toiselle niin minusta tuon kyllä pitäisi loppujen lopuksi olla aika helppo valinta. Ymmärrän täysin tunnepuolen - en itsekään haluaisi asua Helsingissä - mutta usein elämässä pitää tehdä myös se, mikä on järkevää.

Minä en tunne vaimoasi enkä parisuhteesi tilaa, mutta jos saat vaimosi pyörtämään päätöksensä (sinänsä kyllä jännä että toinen voi yksipuolisesti näin isoja asioita päättää...) palaisin itse tietysti pääkaupunkiseudulle, mutta vaimo ja lapset joka tapauksessa ovat päättäneet jäädä Kainuuseen, valitsisin itse työn sijaan lapset ja heidän kanssa vietetyn ajan.

Voitko tehdä muita kuin oman alasi töitä?

Itse taas luottaisin siihen, että elämä kyllä kantaa. Jos siis itse viihdyt kotiseudulla etkä kaipaa Helsinkiin?

Löytyisikö töitä jostain inhimillisemmän matkan päästä? Millaista työtä teet, onko helppo hypätä toisenlaisiin hommiin? Tai sitten teette yhdessä valinnan, jossa perheen yhdessä olo ja kotiseutunne edut ovat niin suuret, että elintasosta nipistetään. Itse jäisin kuitenkin Kainuuseen tilanteessanne.

Opiskelitko opintovapaalla alaa, jolla et voi Kainuussa työllistyä?

Työttömyys Kainuussa. Perhe on tärkeä, ei raha. <3 

Mitä mieltä vaimo on siitä että jäisit työttömäksi? Onko se todella hänestä järkevä vaihtoehto? Koska pidemmän päälle tuo nykyinen kuvio on kestämätön ja lapset vieraantuvat sinusta.

Meillä sikäli sama kuvio, että miehen on helpoin työllistyä pk-seudulla, minä saan töitä mistä vain. Olemme valinneet Espoon, vaikka se ei meitä niin miellytä, mutta lasten takia haluamme pysyä paikallaan. Vaikka mies nyt saisikin töitä jostain muualta niin aina on se riski, että se työ menee alta ja uutta ei löydy. Pk-seudulla sen uudenkin työn löytyminen on jokseenkin mahdollista.

Minusta takaisin muuttaminen olisi järkevintä. Vaikka nyt löytäisitkin kainuusta työn, voisit silti olla siellä viiden vuoden päästä työtön.

Haasteellinen pulma.

Olisiko teillä jokin muu paikkakunta mahdollinen, mistä molemmille löytyisi töitä? Esim. Oulu, jos kerran vaimosi voi tehdä töitä missä vain? Missä olisitte silti melko lähellä isovanhempia ja kotiseutua, mutta perheenne voisi olla yhdessä. Mikä Helsingissä on suurin ongelma vaimollesi?

Jokaisella on tietysti eri arvojärjestykset, eikä toiselle voi sanoa mikä on se oikea priorosointi. Kuulostaa siltä, että itsellesi on kuitenkin tärkeää että perhe pysyisi koossa. Voisiko tähän koittaa löytää jonkun luovan ratkaisun? Tuletteko perheenä toimeen vaimosi palkalla? Onko vaimosi valmis tulemaan vastaan ja tekemään kompromissia joissain asioissa tässä tilanteessa? Ei koti-isyys ole mikään mahdottomuus, mikäli se on taloudellisesti teille mahdollista.

Ei eri paikoissa töissä oleminen ole sekään mikään tavaton mahdottomuus, omat vanhempani olivat töissä eri maissa ollessani pieni ja isä oli pitkiä aikoja muualla. Mikäli tämä kestää muutaman vuoden, ei se ole mikään mahdottomuus lapsille. Toki Kainuun ja Helsingin viikottainen välimatka on aika absurdi pitemmän päälle. Pystyisitkö esim rytmittämään töitä sen mukaan että voisit pitää pitempiä lomia Kainuussa?

Nämähän ovat arvovalintoja ja siten yksiselitteistä ratkaisua toisen puolesta ei voi tehdä. Selvää on se, että tilanne kuulostaa hankalalta. 

Oma tilanteeni on tämä: olen ollut onnekas saamaan opettajan viran Helsingistä. Olemme vaimoni kanssa molemmat kotoisin pienestä kaupungista länsi-Suomesta ja teimme muutamia vuosia sitten päätöksen paluumuuttaa takaisin. En ole kuitenkaan siellä työllistynyt ja olen nyt käynyt kaksi vuotta töissä Helsingissä. Kotona olen siis 3 pv viikossa, reissussa 4.

Tilanteeni on siis kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta itselleni paras huonoista vaihtoehdoista. En yksinkertaisesti voi ottaa sitä riskiä, että irtisanoutuisin, koska on olemassa aito mahdollisuus etten kotiseudulta tule ikinä opettajan töitä löytämään. Lapsia luonnolliseseti on kova ikävä useinkin, mutta tälläkin järjestelyllä tietysti näen heitä enemmän kuin iso osa eronneista isistä. Tämä lohduttaa minua kovasti.

Itse miettisin tuossa ainakin tarkasti oman avioliiton tilaa: mikäli tiedät, että vaimosi on rinnallasi myös pitkäaikaistyöttömänä niin saattaisin tilanteessasi jäädäkin Kainuuseen, mutta siinä vaiheessa, kun olet ensin luopunut unelmatyöstä ja sitten tuleekin ero, ei varmasti ole kovin kivaa, vaikka lapset olisikin lähellä. Nekin kun perhana kasvavat ja saattavat jopa muuttaa pois sieltä Kainuusta...

Me paluumuutimme Joensuuhun 6 vuotta sitten. Mies saikin sieltä töitä ja ostimme jopa asunnon. Itse yritin sinnitellä opettajan sijaisuuksilla ajellen välillä yli 100 km suuntaansa töihin. Loppujen lopuksi totesimme ettei kuviossa ole mitään järkeä ja palasimme Helsinkiin.

Kuten joku jo totesikin, tuollainen tilanne on kyllä aikamoinen testi parisuhteellekin, koska tavallaanhan siinä jompikumpi joka tapauksessa joutuu uhrautumaan. Voimia tilanteeseen.

Olisitte tehneet kuten me: me sovimme selväsanaisesti yhdessä, että paluumuutto perutaan, mikäli MOLEMMAT eivät ole työllistyneet tällä "koeajalla", joka meillä oli sen kaksi vuotta, jota virkavapaata oli mahdollista saada. Ja meillä oli siis kriteerinä vakituiset, aiempia vastaavat työpaikat. Toinen työllistyi, toinen ei - ja palasimme Helsinkiin. Hetkinä, jolloin vaimo valittaa Helsingin vesisateita ja työpaikkaa, josta luopui, muistutan, että meillä oli sopimus.

Kyllä tuossa pitäisi vaimon joustaa. Palatkaa takaisin sinne missä molemmilla on töitä. Joko palat loppuun tai ero tulee.

Oletko varma etteikö Oulusta tai jostain lähempää löytyisi sinulle töitä?

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tilannehan tuo on, mutta selvää lienee se ettei avioliitto tuota tule montaa vuotta kestämään. Enkä kyllä rehellisesti sanoen ymmärrä, miten tuo taloudellisestikaan on mahdollista.

Mikäli tilanne on se, että molemmille olisi töitä pk-seudulla ja Kainuussa vain toiselle niin minusta tuon kyllä pitäisi loppujen lopuksi olla aika helppo valinta. Ymmärrän täysin tunnepuolen - en itsekään haluaisi asua Helsingissä - mutta usein elämässä pitää tehdä myös se, mikä on järkevää.

Joskus vaan se työttömyys on kahdesta pahasta se pienempi.

Oletko harkinnut kouluttautumista alalle, jolta saisit töitä Kainuussa?

Minkä ikäisiä lapset ovat? 

Kerrottakoon nyt sen verran, että olen lukion opettaja. Tästä siis jo varmasti voi päätellä, mitkä ovat työmahdollisuudet Kainuussa... Koen olevani työssäni hyvä ja koen sen myös hyvin merkitykselliseksi, joten alan vaihtoa en harkitse. Lapset ovat kolmannella ja ekalla.

Olen siis alkuperäinen kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Koen olevani työssäni hyvä ja koen sen myös hyvin merkitykselliseksi, joten alan vaihtoa en harkitse.

Niin, jos toinen ei suostu alan vaihtoon ja toinen ei suostu paluuseen niin sittenhän ei oikein ole ratkaisua. Parisuhde yleensä aina edellyttää kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Kerrottakoon nyt sen verran, että olen lukion opettaja. Tästä siis jo varmasti voi päätellä, mitkä ovat työmahdollisuudet Kainuussa... Koen olevani työssäni hyvä ja koen sen myös hyvin merkitykselliseksi, joten alan vaihtoa en harkitse. Lapset ovat kolmannella ja ekalla.

Olen siis alkuperäinen kirjoittaja.

Mitä sitten opiskelit opintovapaalla? Jotain mikä ei kuitenkaan edesauta työllistymistäsi Kainuussa?

On vaikea tilanne kyllä. Niin tai näin, voit kymmenen vuoden päästä olla sitä mieltä että valitsit väärin.