Lue keskustelun säännöt.
Epäonnistunut paluumuutto - mitä pitäisi tehdä?
02.11.2017 |
Kysyisin nyt fiksuja mielipiteitä seuraavaan tilanteeseen: muutimme kolme vuotta sitten pääkaupunkiseudulta takaisin kotiseudulle Kainuuseen "koeajalle" ajatuksena se, että palaamme pääkaupunkiseudulle, jos tarve niin vaatii. Määrävimpänä tekijänä tässä keskustelussa oli työllistyminen; meillä molemmilla oli vakituiset työpaikat pääkaupunkiseudulla ja oli tiedossa, että erityisesti minun työllistyminen Kainuussa olisi hankalaa. Ensimmäiset kaksi vuotta menivätkin oikein hienosti, kun olin opintovapaalla. Kotiseutu tuntui ihanalta, samoin kuin se, että lapsilla (2 kpl) oli isovanhemmat lähellä, kaikki oli helppoa jne. Sattuipa vielä niinkin (näkökulmasta riippuen onnekkaasti tai onnettomasti) että vaimokin sai vakituisen työn Kainuusta. Viime kesänä seurasi kuitenkin paluu arkeen, kun töitä Kainuusta ei itselleni kuulunut enkä myöskään halunnut luopua omasta työpaikastani pääkaupunkiseudulla.
Tällä hetkellä tilanne on siis se, että käyn viikot (4 pv) töissä pääkaupunkiseudulla ja pidennetyn viikonlopun olen kotona. Tämä on tietysti paitsi raskasta ja erittäin kallista, myös todella surullista, kun joudun olemaan lapsista erossa niin paljon. Olen puhunut vaimolleni asiasta, mutta hän on päättänyt ettei enää vain minun työni takia tulee pääkaupunkiseudulle palaamaan. Myös lapset ovat tietysti saaneet kavereita, harrastuksia ym.
Mitä tekisitte tilanteessani? Jatkaisitte kahden kaupungin elämää ja saisitte pitää unelmatyön vai ottaisitteko työttömyyden Kainuussa, joka kuitenkin tarjoaisi mahdollisuuden elää perheenä täysipäiväisesti? Vai yrittäisittekö kuitenkin vielä ylipuhua vaimoani palaamaan pääkaupunkiseudulle (hän on työssä, jota voi tehdä missä vain)?
Itse koen, että valittavana on vain huonoja vaihtoehtoja ja luonnollisesti tämä ahdistaa välillä kovasti. Minäkin kyllä toisaalta haluaisin, että lapset saisivat kasvaa Kainuussa, mutta eivät kuitenkaan ilman isäänsä.
Kiitos asiallisista mielipiteistä.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Kerrottakoon nyt sen verran, että olen lukion opettaja. Tästä siis jo varmasti voi päätellä, mitkä ovat työmahdollisuudet Kainuussa... Koen olevani työssäni hyvä ja koen sen myös hyvin merkitykselliseksi, joten alan vaihtoa en harkitse. Lapset ovat kolmannella ja ekalla.
Olen siis alkuperäinen kirjoittaja.
Kannattaisiko kartoittaa Kajaanin lähikuntien opettajatilanne? Jos löytyisi vaikka sijaisuus kohtuullisen ajomatkan päässä. Miten saisit kartoitettua lähivuosien eläköityvät ko alan opettajat koko alueella jne.. tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huumekauppa on kasvava ala koko Suomessa.
Olen itse paluumuuttaja pääkaupunkiseudulta ja työllistyin huonompaan paikkaan paljon pienemmällä palkalla. En kadu yhtään, nykyisin olen ollut lomautettunakin ja silti olen tyytyväinen. Juuret ja koti ovat täällä.
Opiskelin luokanopettajan pätevyyden. Näitäkään töitä ei ole tällä seudulla. Tai siis ainakaan pysyvämpiä. Lyhyempiin pätkiin en uskalla lähteä.
Ap
No aika jännä jos ei koskaan enää ikinä, löydy sulle sopivaa työpaikkaa mistään lähempää Kainuuta. Mille alalle oikein kouluttauduit jos noin huonosti on ettei missään muualla ole töitä kuin Helsingissä?
Pitää ajatella laajemmin asiaa, ja siltä kantilta että lapset kasvaa, ja maailma muuttuu taas muutamassa vuodessa, nyt on nousukausi alkanut. Yleensä yhdellä tai kahdella koulutuksella voi tehdä montaa erilaista työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin luokanopettajan pätevyyden. Näitäkään töitä ei ole tällä seudulla. Tai siis ainakaan pysyvämpiä. Lyhyempiin pätkiin en uskalla lähteä.
Ap
Kyllä sitä vaan pitää niitä lyhyempiä pätkiä tehdä jotta saa jalan oven rakoon. Ja muutakin voi tehdä siinä välillä kuin opettajan töitä. Onhan näitä. Esim. työttömille tehtäviin määräaikaishaastatteluihin otetaan lisää porukkaa, muutenkin kaikki työttömille ja nuorille suunnatut kuntouttavat työtoiminnat ja kurssitukset ym. lisääntyy ammattikouluille tulevan uudistuksen myötä. Siellä ei työt lopu, ei varsinkaan Kainuussa. Ajattele boxin ulkopuolelta.
Aika itsekästä sulta vaatia että vaimo ja lapset joilla on elämä kainuussa muuttaa pois sieltä. lapset varsinki kärsis siitä, vaan koska ”noku mä en haluuuuuuu”
Ota ittees niskasta kiinni ja eti niitä töitä. Mieti lapsias. Onko se ton ikäsenä kiva kun kaikki kaverit ja tutut on kaukana ja harrastukset joutuu alottaa alusta, jos pystyy edes harrastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kannattaisi kyllä tehdä niitä luokanopettajan sijaisuuksia. Vaikea uskoa, ettei miltään suunnalta muka löytyisi Kainuun alueelta vakipaikkaa ajan myötä. Paljonhan siinä on ympärillä pikkukuntia jos vähän viitsii autolla ajella. Tuttavapiiriinkin kuuluu yksi lähikunnassa asuva ope ja ihan on vakityö ollut kauan. Tuo Oulu voisi olla myös kompromissi teille mutta tietysti lapsille olisi rasittavaa muuttaa kokonaan uuteen paikkaan.
Kiintoisa keskustelu, josta minulla on myös omakohtaisia kokemuksia. Minä itse luovuin vakituisesta, todella paljon pitämästäni työstä paluumuuton takia uskoen näihin "elämä kantaa" horinoihin. Valitettavasti se ei pienillä paikkakunnilla mene näin. Elämä sinänsä on ollut ihan hyvää, kun on ollut lapset tuomassa merkitystä, mutta muuten kyllä tekisin nyt eri ratkaisun kuin kymmenen vuotta sitten. Välillä kyllä saa tsempata oikein huolella, että itsensä ihmiseksi tuntee työttömänä pikku paikkakunnalla... Ymmärrän, että alkuperäinen kirjoittaja joutuu olemaan tuolla järjestelyllä kotoa poissa paljon, mutta ottaen opettajien lomat huomioon silti vähemmän kuin valtaosa eronneista ihmisistä (joita taitaa kohta olla puolet väestöstä).
Ja jos nyt saan sanoa, niin ihmettelen kyllä hieman myös ap:n vaimon jukuripäisyyttä. Kuulostaa hieman itsekkäältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei muka lukion opettajalle ole töitä? Lähes jokaisella paikkakunnalla on lukio.
Tämä nyt on kokonaisuuden kannalta epäolennainen pointti, mutta millä rahoitatte tuon kuvion...? Ei varmaan ainakaan opettajan palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei muka lukion opettajalle ole töitä? Lähes jokaisella paikkakunnalla on lukio.
Hmm, mietipä vähän tätä. En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta opettaja kylläkin, joten kommentoin tähän. Opettajien vaihtuvuus on tunnetusti hyvin pientä ja on olemassa kuntia, joissa ei ole ollut kymmeneen vuoteen avoimia opettajan virkoja ja jos niitä joskus avoimiksi tulee, päteviä hakijoita on helposti 50-100. Ja Kainuu on taatusti hankalimpia paikkoja.
Mikä tilanne on 10 vuoden päästä? Onko siellä opiskelumahdollisuuksia vai joutuvatko lapset lähtemään muualle, jos aikovat saada ammatin itselleen?
Turhan pitkä matka käydä Helsingissä asti töissä. Löytyisikö vakituista paikkaa jostain lähempää? Määräaikaisia paikkoja kannattaa harkita myös. Ainakin täällä meillä tuntuu, että opettajan paikat pidetään määräaikaisina, jotta niihin voidaan palkata samat epäpätevät opettajat joka vuosi. Jos laitetaan vakituinen paikka auki, niin silloin tulee hakemuksia myös ulkopaikkakuntalaisilta päteviltä opettajilta, jolloin omia epäpäteviä ei voikaan enää valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaisuuksia siellä varmaan riittää jos ilmoittautuu lähikuntienkin kouluille?! Ja kun tekee sijaisuuksia, saa jalkaa oven väliin, ja mahdollisuuden saada pidempiä sijaisuuksia/määräaikaisia töitä. Moni tuttava on paluumuuttanut Kainuuseen ja saanut open töitä kun sinnikäästi tehnyt töitä ja ajan kanssa myös virankin! Tsemppiä!
Minä ja mies on muutettu työn perässä. Minä ihmettelen ap:n vaimon asennetta. Pidän ihan selvänä että lukio-opettajaksi opiskelleen ei kannata varastomiehen hommia alkaa tekemään.
Lapset eivät ole syy, tuonikäiset lapset sopeutuvat muuttoon, heillä ei ole vielä niin tärkeitä ystäviä kuin jollain teineillä, joilla on jo omaa elämää perheen lisäksi. Oma teinini ei muista enää edes kotia josta muutti kolmen vanhana.
Minusta vaimon asenne kielii siitä, että liitto ei ole kovin hyvissä kantimissa muutenkaan. Hän tekee päätökset omalta eikä perheen kannalta, ei siis ole niin sitoutunut perheeseen kuin kotipaikkaan ja sukuun. Ehkä taktikoi että suvun lähellä helpompi olla yh.
Mun mies on Kainuusta. Ihan selvä juttu että kaikki on sieltä lähteneet opiskeleen ja töihin muualle.
Jos olet ap kerran itse koulutettu, on todennäköistä että lapsesikin lähtevät yliopistoon muualle, ja työllistyvät muualle. Vihjaise tästä vähän vaimolle, että hänen lapsenlapset tulee todennäköisesti asumaan Jyväskylästä etelään tai Oulussa. Olisiko kuitenkin järkevää juurtua jonnekin jossa lapsilla on tulevaisuus.
Onko ap vaimosi koulutettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrottakoon nyt sen verran, että olen lukion opettaja. Tästä siis jo varmasti voi päätellä, mitkä ovat työmahdollisuudet Kainuussa... Koen olevani työssäni hyvä ja koen sen myös hyvin merkitykselliseksi, joten alan vaihtoa en harkitse. Lapset ovat kolmannella ja ekalla.
Olen siis alkuperäinen kirjoittaja.
Kannattaisiko kartoittaa Kajaanin lähikuntien opettajatilanne? Jos löytyisi vaikka sijaisuus kohtuullisen ajomatkan päässä. Miten saisit kartoitettua lähivuosien eläköityvät ko alan opettajat koko alueella jne.. tsemppiä :)
Samaa mieltä tämän kommentoijan kanssa.
Aika hämmentävää. Pääkaupunkiseudulla käsittääkseni asuminen on niin paljon kalliimpaa, että en ymmärrä miten opettajan palkalla pidetään kahta asuntoa Helsinki / Kainuu . Ja vielä matkustuskulut joka viikko (oli se sitten oma auto tai juna). Luulis että sijasuuksillakin (jos ne arvonsa tuntevalle ap:lle kelpaisi) hyvinkin jo jäisi enemmän plussalle, kuin kahden talouden systeemissä. Se kun tuppaa olemaan järkyttävän kallista.
Ylipäätään itse arvostaisi paljon enemmän miellyttää asuinympäristöä, halvempaa hintatasoa, sukulaisia ja ystäviä.
Jotenkin ap minusta tuntuu itsekkäämmältä. Kerran kaikki muut ovat kotiutuneet, niin pelkästään ap:n vuoksi pitäisi koko perhe repiä takaisin, jättää kaverit ja harrastukset, vaimon työ ja suku.. äh, ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Aika hämmentävää. Pääkaupunkiseudulla käsittääkseni asuminen on niin paljon kalliimpaa, että en ymmärrä miten opettajan palkalla pidetään kahta asuntoa Helsinki / Kainuu . Ja vielä matkustuskulut joka viikko (oli se sitten oma auto tai juna). Luulis että sijasuuksillakin (jos ne arvonsa tuntevalle ap:lle kelpaisi) hyvinkin jo jäisi enemmän plussalle, kuin kahden talouden systeemissä. Se kun tuppaa olemaan järkyttävän kallista.
Ylipäätään itse arvostaisi paljon enemmän miellyttää asuinympäristöä, halvempaa hintatasoa, sukulaisia ja ystäviä.
Jotenkin ap minusta tuntuu itsekkäämmältä. Kerran kaikki muut ovat kotiutuneet, niin pelkästään ap:n vuoksi pitäisi koko perhe repiä takaisin, jättää kaverit ja harrastukset, vaimon työ ja suku.. äh, ei jatkoon.
Noista saa verovähennykset verotuksessa. Toki pitkällä tähtäimellä silti taloudellisesti rasittava ratkaisu.
Itse valitsisin kyllä perheen ja se työ ei koskaan saisi mennä perheen edelle. Oma isäni oli monia vuosia "reissutöissä" ja kyllähän vieraannuin hänestä aika paljon sinä aikana. Sen takia on voisi samaa omille lapsilleni tehdä. Samaten muutot eli mennään lasten mukaan. Nämä valinnat perustuvat omiin kokemuksiini. Itseäni riepoteltiin paikkakunnalta toisella töiden perässä ja huonostihan siinä kävi ja sama juurettomuuden tunne seurannut aikuisuuteen asti. Eikö opettajan töitä olisi muualla lähempänä? Olisiko sijaisuus mahdollista? Ymmärrän tilanteen kyllä, mutta toisaalta itselleni valinta olisi todella helppo.