Epäonnistunut paluumuutto - mitä pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on kokonaisuuden kannalta epäolennainen pointti, mutta millä rahoitatte tuon kuvion...? Ei varmaan ainakaan opettajan palkalla.

No herranjestas. Jos minä sinkkuna rahoitan kämpän Helsingissä ja oikean kodin muualla ja matkat näiden välillä, niin kai kahdelta tienaavalta se onnistuu. Vaatii ehkä rahankäytön suunnittelun perustaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mies on muutettu työn perässä. Minä ihmettelen ap:n vaimon asennetta. Pidän ihan selvänä että lukio-opettajaksi opiskelleen ei kannata varastomiehen hommia alkaa tekemään.

Lapset eivät ole syy, tuonikäiset lapset sopeutuvat muuttoon, heillä ei ole vielä niin tärkeitä ystäviä kuin jollain teineillä, joilla on jo omaa elämää perheen lisäksi. Oma teinini ei muista enää edes kotia josta muutti kolmen vanhana.

Minusta vaimon asenne kielii siitä, että liitto ei ole kovin hyvissä kantimissa muutenkaan. Hän tekee päätökset omalta eikä perheen kannalta, ei siis ole niin sitoutunut perheeseen kuin kotipaikkaan ja sukuun. Ehkä taktikoi että suvun lähellä helpompi olla yh.

Tässä oli hyvä kuvaus tilanteesta. Vaimolla itsellään on niin hyvät oltavat ettei hän ole valmis siitä luopumaan tai edes ajattelemaan pitemmällä tähtäimellä tulevaisuutta, esim. lasten opiskelemaan lähtöä. On varmasti ajatellut, että jos tulee ero niin kannattaa asua lähellä turvaverkkoja.

Työttömänä olo Kainuussa on sekin huono vaihtoehto, koska on todennäköistä, että pitempään jatkuessa työttömyys aiheuttaa taloudellisia ongelmia tai ainakin itsetunto-ongelmia, jotka taas vaikuttavat parisuhteen tilaan.

Pattitilanne. Jos muutatte pk-seudulle niin vaimo on varmasti onneton pyörittelee asiaa mielessään ja jos ap luopuu työstään ja ottaa esim. hanttihommia niin sitten hänelle jää jotain hampaankoloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mies on muutettu työn perässä. Minä ihmettelen ap:n vaimon asennetta. Pidän ihan selvänä että lukio-opettajaksi opiskelleen ei kannata varastomiehen hommia alkaa tekemään.

Lapset eivät ole syy, tuonikäiset lapset sopeutuvat muuttoon, heillä ei ole vielä niin tärkeitä ystäviä kuin jollain teineillä, joilla on jo omaa elämää perheen lisäksi. Oma teinini ei muista enää edes kotia josta muutti kolmen vanhana.

Minusta vaimon asenne kielii siitä, että liitto ei ole kovin hyvissä kantimissa muutenkaan. Hän tekee päätökset omalta eikä perheen kannalta, ei siis ole niin sitoutunut perheeseen kuin kotipaikkaan ja sukuun. Ehkä taktikoi että suvun lähellä helpompi olla yh.

Tässä oli hyvä kuvaus tilanteesta. Vaimolla itsellään on niin hyvät oltavat ettei hän ole valmis siitä luopumaan tai edes ajattelemaan pitemmällä tähtäimellä tulevaisuutta, esim. lasten opiskelemaan lähtöä. On varmasti ajatellut, että jos tulee ero niin kannattaa asua lähellä turvaverkkoja.

Työttömänä olo Kainuussa on sekin huono vaihtoehto, koska on todennäköistä, että pitempään jatkuessa työttömyys aiheuttaa taloudellisia ongelmia tai ainakin itsetunto-ongelmia, jotka taas vaikuttavat parisuhteen tilaan.

Pattitilanne. Jos muutatte pk-seudulle niin vaimo on varmasti onneton pyörittelee asiaa mielessään ja jos ap luopuu työstään ja ottaa esim. hanttihommia niin sitten hänelle jää jotain hampaankoloon.

Lapset nyt yleensä opiskelemaan lähtiessään ei nää erityisenä arvona sitä että vanhemmat on lähellä. Monesti jopa päinvastoin.

Jos pitää miettiä ammatteja, joissa löytää töitä ympäri Suomen niin opettaja on kyllä aika korkealla listalla. Ei ole mitään syytä, miksi Helsinki olisi ainoa vaihtoehto.

Valitettavasti hommat pitää vain aloittaa niistä sijaisuuksista ja pikkuhiljaa rakentaa kontakteja. Jos vaimollasi on vakituinen työ ja luovut etäkämpästä ja matkustamisesta, luulisi että pärjäätte sen aikaa että löydät vakituisemman työn. Opettajan osaamista varmasti voi väliajalla hyödyntää myös hieman erilaisissa työtehtävissä joissa ohjataan nuoria tai aikuisiakin.

Entä se ajatus, että pitemmällä tähtäimellä vanhempanne vanhentuvat. Teidän on helpompi käydä heitä katsomassa ja huolehtia asiat, kun asutte lähellä. (ellette ole niin onnekkaita, että sisarukset asuvat lähellä vanhempianne)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hämmentävää. Pääkaupunkiseudulla käsittääkseni asuminen on niin paljon kalliimpaa, että en ymmärrä miten opettajan palkalla pidetään kahta asuntoa Helsinki / Kainuu . Ja vielä matkustuskulut joka viikko (oli se sitten oma auto tai juna). Luulis että sijasuuksillakin (jos ne arvonsa tuntevalle ap:lle kelpaisi) hyvinkin jo jäisi enemmän plussalle, kuin kahden talouden systeemissä. Se kun tuppaa olemaan järkyttävän kallista.

Ylipäätään itse arvostaisi paljon enemmän miellyttää asuinympäristöä, halvempaa hintatasoa, sukulaisia ja ystäviä.

Jotenkin ap minusta tuntuu itsekkäämmältä. Kerran kaikki muut ovat kotiutuneet, niin pelkästään ap:n vuoksi pitäisi koko perhe repiä takaisin, jättää kaverit ja harrastukset, vaimon työ ja suku.. äh, ei jatkoon.

Noista saa verovähennykset verotuksessa. Toki pitkällä tähtäimellä silti taloudellisesti rasittava ratkaisu.

Saahan niitä verovähennyksiä, mutta tuskin ne kaikkia kuluja kattaa. Mikäli oikeasti kulkee joka ikinen viikko, ei matkakulukorvaus ole täysin kattava. Ruokailut ovat yleensä kalliimpia kahden talouden järjestelmässä. En tiedä millä ap kulkee, mutta tuskin kovin moni kovin edullisella autolla joka viikko tuota matkaa paahtaa. Jne

Oli meilläkin kahden talouden systeemi miehen kanssa väliaikaisesti ennen lapsia. Rehellisyys sanottuna en minä joka viikonloppu matkustanut yhteiseen kotiin, asuntoni oli erittäin edullinen jne. Täysin eri tilanne kuin perheellisenä pitää erikseen asuntoa Helsingissä. Kirurgilla ehkä se kannattaa.

Ja ennenkaikkea kaikki se aika on pois perheeltä. Mutta ap tuntuu arvostavan omaa uraansa enemmän. Ja enemmän kuin vaimonsa uraa, lastensa ystäviä, sukulaisia tai kotia. Olettaa että kaikilla muilla olisi vähemmän "menetettävää* Helsinkiin paluussa kuin hänellä Kainuuseen jäämisessä. Ei edes suostu hakemaan sijaisuuksia tai pätkätöitä, suoraan virkaan vain.. melkoista priorisointia.

Olen kauhea ihminen, mutta ajattelisin tässä eurojakin. Jos mies tienaa Helsingissä 6000€/kk ja vaimo Kainuussa 3000€/kk niin ei ole oikein tolkullista että vaimo väkisellä haluaa miehen työttömäksi sinne Kainuuseen elämään vaimon pienellä palkalla. 

Jossain perheissä saattaa isä olla ulkomaillakin töissä, ja vaimo lasten kanssa Suomessa. Tiedän yhden tällaisen perheen, jossa tilanne on jatkunut jo vuosia. Aluksi asuivat kaikki siellä ulkomailla ja lapset aloittivat koulutkin siellä. Mutta ilmeisesti lasten koulun vuoksi (ja ehkä äidin työnkin?) takia äiti palasi lasten kanssa Suomeen ja isä lomailee välillä heidän luonaan. Välillä käyvät myös isän luona siellä ulkomailla (Eurooppa). Ja näin on jatkunut jo useita vuosia.

Minä miettisin, voisiko tuota perheen kanssa vietettyä aikaa jakaa jotenkin toisin. Kainuuseen on ihan tolkuttoman pitkä matka ja se matkanteko vie osansa tuosta yhteisestä ajasta. Toimisiko paremmin että siellä Kainuussa kävisi vain joka toinen viikko ja olisi sitten pidemmän aikaa? Saisiko tämän sovittua työnantajan kanssa?

Kainuussa on kyllä hienot maisemat, mutta onko niistä maisemista sitten iloa jos joutuu elämään siellä työmarkkinatuella ja venyttämään penniä? Ja kuinka kalliiksi tulee kun lapset lähtevät sieltä Helsinkiin (tai muualle) opiskelemaan ja joudutte maksamaan heille vuokra-asunnot? Helsingissä olisi sentään mahdollisuus opiskella kotoa käsin ja säästää rahaa ensiasuntoon. Tai jos lapset haluavat erikoislukioon, siihen ei ole mahdollisuutta kun pelkällä vaimon palkalla pitäisi kustantaa asuminen toisella paikkakunnalla. Lapsilta jää monet mahdollisuudet pois, jos he joutuvat jäämään Kainuuseen.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kannattaisi kyllä tehdä niitä luokanopettajan sijaisuuksia. Vaikea uskoa, ettei miltään suunnalta muka löytyisi Kainuun alueelta vakipaikkaa ajan myötä. Paljonhan siinä on ympärillä pikkukuntia jos vähän viitsii autolla ajella. Tuttavapiiriinkin kuuluu yksi lähikunnassa asuva ope ja ihan on vakityö ollut kauan. Tuo Oulu voisi olla myös kompromissi teille mutta tietysti lapsille olisi rasittavaa muuttaa kokonaan uuteen paikkaan.

Lisäksi onhan asuminenkin niin paljon halvempaa Kainuun alueella ja opettajille aina löytyy töitä ( miesopeille varsinkin).

Muuttaisin Kainuuseen, jos teillä siellä on sukulaisetkin, lapset tarvitsevat isää joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kauhea ihminen, mutta ajattelisin tässä eurojakin. Jos mies tienaa Helsingissä 6000€/kk ja vaimo Kainuussa 3000€/kk niin ei ole oikein tolkullista että vaimo väkisellä haluaa miehen työttömäksi sinne Kainuuseen elämään vaimon pienellä palkalla. 

Jossain perheissä saattaa isä olla ulkomaillakin töissä, ja vaimo lasten kanssa Suomessa. Tiedän yhden tällaisen perheen, jossa tilanne on jatkunut jo vuosia. Aluksi asuivat kaikki siellä ulkomailla ja lapset aloittivat koulutkin siellä. Mutta ilmeisesti lasten koulun vuoksi (ja ehkä äidin työnkin?) takia äiti palasi lasten kanssa Suomeen ja isä lomailee välillä heidän luonaan. Välillä käyvät myös isän luona siellä ulkomailla (Eurooppa). Ja näin on jatkunut jo useita vuosia.

Minä miettisin, voisiko tuota perheen kanssa vietettyä aikaa jakaa jotenkin toisin. Kainuuseen on ihan tolkuttoman pitkä matka ja se matkanteko vie osansa tuosta yhteisestä ajasta. Toimisiko paremmin että siellä Kainuussa kävisi vain joka toinen viikko ja olisi sitten pidemmän aikaa? Saisiko tämän sovittua työnantajan kanssa?

Kainuussa on kyllä hienot maisemat, mutta onko niistä maisemista sitten iloa jos joutuu elämään siellä työmarkkinatuella ja venyttämään penniä? Ja kuinka kalliiksi tulee kun lapset lähtevät sieltä Helsinkiin (tai muualle) opiskelemaan ja joudutte maksamaan heille vuokra-asunnot? Helsingissä olisi sentään mahdollisuus opiskella kotoa käsin ja säästää rahaa ensiasuntoon. Tai jos lapset haluavat erikoislukioon, siihen ei ole mahdollisuutta kun pelkällä vaimon palkalla pitäisi kustantaa asuminen toisella paikkakunnalla. Lapsilta jää monet mahdollisuudet pois, jos he joutuvat jäämään Kainuuseen.

Ööö vai oisko sittenkin sinne Helsinkiin tolkuttoman pitkä matka?

Meidän asunto Helsingissä maksoi 360 000 ja vastaava Kainuussa 180 000. Kyllähän tuolla erotuksella tietysti jonkin aikaa tuota väliä reissaa...

Tuskin mikään on järjettömämpi päätös kuin luopua mieleisestä työpaikasta ja hautautua työttömänä, vailla mitään järkeviä työllistymismahdollisuuksia, Kainuuseen. Pari vuotta työttömyyttä niin saat heittää hyvästit joko omalle mielenterveydelle tai avioliitolle, tai mahdollisesti molemmille. Itsepä valitset.

Ensin uusi työpaikka, sitten vasta entisestä irtisanoutuminen. Tässä oma neuvoni.

Teitte ap todella vikatikin palatessanne tänne Jumalan selän taakse. Yritä kääntää vaimosi pää ettet todella jää tänne jumiin.

Olen kyllä ihan varma että ap löytää lähempääkin töitä. Hänellä on pätevyys alakouluun, yläkouluun ja lukioon ja vielä tuo sukupuolikin on iso plussa.

Jos lapsetkin on jo kouluiässä en lähtisi repimään heitä irti tutusta ympäristöstä. 

Ymmärtäisin, jos ap:n työtä voisi tehdä vain Helsingissä. Mutta come on, luokanopettaja... Ja vielä mies! Kannattaa miettiä myös lasten sopeutumista, ovat ilmeisesti aloittaneet koulun Kainuussa?

Itse ehkä päätyisin tässä tilanteessa Kainuuseen, Ap:llä on sekä aineenopettajan että luokanopettajan pätevyys ja sukupuolikin se paremmin työllistävä. Jos on Helsinkiin asti valmis menemään töihin, niin työntekoalue on aika laaja. Löytyisikö töitä vaikka Kuopiosta tai Oulusta? Opetettavasta aineesta riippuen kannattaa ajatella mahdollisuuksia laajemminkin. Voisiko ainettasi opettaa ammattikorkeassa/ ammattikoulussa tai vaikka kansalaisopistossa? ENtä jollakin verkkokurssilla vaikka iltalukiossa?

Onhan aika outo ja mielestäni järjetön kuvio. Yleensä sitä asutaan siellä missä työtkin on. On aika paljon käytännöllisempää. Outoa on jos haluaa maisemien takia asua jossain missä työllistymismahdollisuuksia ei ole.

Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta ainakaan oma mielenterveys ei kestäisi epävarmuutta työllistymisestä Kainuussa, jos olisin lähtenyt itselle mieluisasta vakiduunista Helsingissä. Edelleen on vallalla se harhakäsitys, että opettajat työllistyvät helposti, mutta tosiasiassa Suomessa on tällä hetkellä yli 10 000 työtöntä opettajaa ja työnsaanti on TODELLA haasteellista, koska hakijoita on hirvittävän paljon. Ja erityisesti pienemmillä paikkakunnilla töitä saavat vain ne, jotka jo aiemmin tunnetaan. Eli ulkopuolisena hakijana kyllä voit olla varma ettei töitä löydy, olivatpa paperit millaisete tahansa. Referenssinä mainittakoon, että omaan virkaani haki yli 90 pätevää hakijaa, ja itse olen täysin varma etten tästä virasta lähtiessäni tulisi uutta työurani aikana hyvin suurella todennäköisyydellä saamaan. 

Siis mielestäsi vaihtoehtoina on joko muuttaa takaisin Helsinkiin tai jäädä työttömäksi Kainuuseen, vaikka siellä Kainuussakin on sijaisuuksia tarjolla? Mikset lopeta työtäsi Helsingissä ja aloita niistä sijaisuuksista? Jos välillä tulee työttömiä jaksoja niin sitten tulee ja elätte vaimosi tuloilla. Parempi kuitenkin tehdä niitä sijaisuuksia kuin nyhjätä kotona ja voivotella kun ei kukaan tule tarjoamaan pysyvää opettajanvirkaa.

Minun mielestä työttömäksi Kainuuseen ei hyvästä vakituisesta työstä kannata ainakaan mennä siksi, että suhde lapsiin dramaattisesti kärsisi. Minä, kuten kymmenet tuhannet eronneet miehet asun lasten kanssa joka toinen viikonloppu (juuri luin että vain 20% eroperheiden lapsista asuu viikko/viikko -systeemillä) ja olen silti pystynyt luomaan läheiset välit lapsiini. Enemmän se suhde siitä kärsii, jos masentuu sängyn pohjalle Kainuuseen. Mutta tämä on vain minun mielipide.

Jos Kainuussa on muut asiat hyvin, niin hakisin kaikin voimin sinnikkäästi töitä lähempää tai työtä, jossa on etätyömahdollisuus. Myös oman alan ulkopuolelta, mitä työtä tahansa, että voisin olla enemmän perheen kanssa.