Lue keskustelun säännöt.
Epäonnistunut paluumuutto - mitä pitäisi tehdä?
02.11.2017 |
Kysyisin nyt fiksuja mielipiteitä seuraavaan tilanteeseen: muutimme kolme vuotta sitten pääkaupunkiseudulta takaisin kotiseudulle Kainuuseen "koeajalle" ajatuksena se, että palaamme pääkaupunkiseudulle, jos tarve niin vaatii. Määrävimpänä tekijänä tässä keskustelussa oli työllistyminen; meillä molemmilla oli vakituiset työpaikat pääkaupunkiseudulla ja oli tiedossa, että erityisesti minun työllistyminen Kainuussa olisi hankalaa. Ensimmäiset kaksi vuotta menivätkin oikein hienosti, kun olin opintovapaalla. Kotiseutu tuntui ihanalta, samoin kuin se, että lapsilla (2 kpl) oli isovanhemmat lähellä, kaikki oli helppoa jne. Sattuipa vielä niinkin (näkökulmasta riippuen onnekkaasti tai onnettomasti) että vaimokin sai vakituisen työn Kainuusta. Viime kesänä seurasi kuitenkin paluu arkeen, kun töitä Kainuusta ei itselleni kuulunut enkä myöskään halunnut luopua omasta työpaikastani pääkaupunkiseudulla.
Tällä hetkellä tilanne on siis se, että käyn viikot (4 pv) töissä pääkaupunkiseudulla ja pidennetyn viikonlopun olen kotona. Tämä on tietysti paitsi raskasta ja erittäin kallista, myös todella surullista, kun joudun olemaan lapsista erossa niin paljon. Olen puhunut vaimolleni asiasta, mutta hän on päättänyt ettei enää vain minun työni takia tulee pääkaupunkiseudulle palaamaan. Myös lapset ovat tietysti saaneet kavereita, harrastuksia ym.
Mitä tekisitte tilanteessani? Jatkaisitte kahden kaupungin elämää ja saisitte pitää unelmatyön vai ottaisitteko työttömyyden Kainuussa, joka kuitenkin tarjoaisi mahdollisuuden elää perheenä täysipäiväisesti? Vai yrittäisittekö kuitenkin vielä ylipuhua vaimoani palaamaan pääkaupunkiseudulle (hän on työssä, jota voi tehdä missä vain)?
Itse koen, että valittavana on vain huonoja vaihtoehtoja ja luonnollisesti tämä ahdistaa välillä kovasti. Minäkin kyllä toisaalta haluaisin, että lapset saisivat kasvaa Kainuussa, mutta eivät kuitenkaan ilman isäänsä.
Kiitos asiallisista mielipiteistä.
Kommentit (70)
Minusta tuossa kannattaisi mennä työ edellä, ehdottomasti. On perheen parhaaksi se, että molemmilla vanhemmilla on mielekästä tekemistä - kun se kerran olisi mahdollista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa puhutaan ihan, niin kuin olisi jotenkin lasten etu kasvaa Kainuussa Helsingin sijaan. Ei ole.
Kyllähän kaikki tässä skenaariossa puoltaa Helsinkiin muuttamista.
En kyllä muuttaisi Kainuuseen mistään syystä. Asuinpaikka ja työtilanne vaikuttavat onnellisuuteen niin paljon, että noissa ei oikein voi kompromisseja tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa puhutaan ihan, niin kuin olisi jotenkin lasten etu kasvaa Kainuussa Helsingin sijaan. Ei ole.
Kyllähän kaikki tässä skenaariossa puoltaa Helsinkiin muuttamista.
Paitsi se että toista parisuhteen osapuolta ei ilmeisesti voisi Helsingissä asuminen paljon vähempää kiinnostaa.
En tiedä ovatko pk-seudulla asumista komppaavat siellä itse. ..asenne on samantyyppinen kuin monilla joiden kanssa keskustelin kun itsellä olin vuosia Helsingissä "pakkotöissä". Mitenkään eivät tajunneet että työ oli ainoa syy minulle olla tuossa kaupungissa. Tuskinpa olisivat itse olleet valmiita muuttumaan jonnekin random -paikkakunnalle jossa ei muuta elämää.
Ap kirjoitti heidän muuttaneen "koeajalle" Kainuuseen ja että koeajan määräävimmäksi tekijäksi oli - ilmeisen molemminpuolisesti - ymmärretty olevan molempien ja erityisesti miehen työllistyminen, joka ei nyt sitten näyttänyt toteutuneen.
Mielestäni näin ollen on enemmän perusteltua palata takaisin. Onnekas tilanne, jos paluu asumisen kalleuden kannalta on vielä mahdollista. Vaimon työssäkäynti on mahdollista ja lapset kyllä kotiutuvat. Jos vaimo haluaa määrätä, roikkua vanhemmissaan ja manipuloida lasten elämällä, se on mielestäni väärin.
Entä olisiko perheen isälle mahdollista toinen etätyöpäivä viikossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa puhutaan ihan, niin kuin olisi jotenkin lasten etu kasvaa Kainuussa Helsingin sijaan. Ei ole.
Kyllähän kaikki tässä skenaariossa puoltaa Helsinkiin muuttamista.
Paitsi se että toista parisuhteen osapuolta ei ilmeisesti voisi Helsingissä asuminen paljon vähempää kiinnostaa.
En tiedä ovatko pk-seudulla asumista komppaavat siellä itse. ..asenne on samantyyppinen kuin monilla joiden kanssa keskustelin kun itsellä olin vuosia Helsingissä "pakkotöissä". Mitenkään eivät tajunneet että työ oli ainoa syy minulle olla tuossa kaupungissa. Tuskinpa olisivat itse olleet valmiita muuttumaan jonnekin random -paikkakunnalle jossa ei muuta elämää.
Helsingissä on kuitenkin molemmille töitä, toisin kuin Kainuussa. Helsinki tarjoaa myös objektiivisesti paremmat mahdollisuudet kokea erilaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti heidän muuttaneen "koeajalle" Kainuuseen ja että koeajan määräävimmäksi tekijäksi oli - ilmeisen molemminpuolisesti - ymmärretty olevan molempien ja erityisesti miehen työllistyminen, joka ei nyt sitten näyttänyt toteutuneen.
Mielestäni näin ollen on enemmän perusteltua palata takaisin. Onnekas tilanne, jos paluu asumisen kalleuden kannalta on vielä mahdollista. Vaimon työssäkäynti on mahdollista ja lapset kyllä kotiutuvat. Jos vaimo haluaa määrätä, roikkua vanhemmissaan ja manipuloida lasten elämällä, se on mielestäni väärin.
Entä olisiko perheen isälle mahdollista toinen etätyöpäivä viikossa?
Kerrotko, miten opettaja tekee töitä etänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa puhutaan ihan, niin kuin olisi jotenkin lasten etu kasvaa Kainuussa Helsingin sijaan. Ei ole.
Kyllähän kaikki tässä skenaariossa puoltaa Helsinkiin muuttamista.
Paitsi se että toista parisuhteen osapuolta ei ilmeisesti voisi Helsingissä asuminen paljon vähempää kiinnostaa.
En tiedä ovatko pk-seudulla asumista komppaavat siellä itse. ..asenne on samantyyppinen kuin monilla joiden kanssa keskustelin kun itsellä olin vuosia Helsingissä "pakkotöissä". Mitenkään eivät tajunneet että työ oli ainoa syy minulle olla tuossa kaupungissa. Tuskinpa olisivat itse olleet valmiita muuttumaan jonnekin random -paikkakunnalle jossa ei muuta elämää.
Helsingissä on kuitenkin molemmille töitä, toisin kuin Kainuussa. Helsinki tarjoaa myös objektiivisesti paremmat mahdollisuudet kokea erilaisia asioita.
Höpsistä. Kommenttisi kertoo lähinnä siitä miten tietämätön olet asioista joita ihmiset voivat tehdä eri paikoissa.
Olen aineenopettaja, eikä mikään mahti maailmassa saisi minua luopumaan vakituisesta työsuhteesta Helsingissä. Jos kumppani haluaisi väkisin maalle, edessä olisi ero. Pelissä on viime kädessä oma mielenterveyteni.
Tässä minun näkökulma: asun Joensuussa ja olen käynyt 6 vuotta nyt Helsingissä juurikin opettajan töissä. Ja kaksi alle 10-vuotiasta lasta on. Ehkä olen mielestänne huono isä, mutta itse koen, että kun olen 4 pv viikosta poissa, pystyn loppuajan olemaan paljon paremmin läsnä lapsille kuin arjen pyörityksessä. Lisäksi loma-ajat ovat kyllä opettajilla todella pitkät. Tuolloin voi tankata läheisyyttä oikein urakalla. Eli en kyllä itse ole ainakaan toistaiseksi kokenut järjestelyä ylivoimaiseksi. Ja toki Joensuu on hieman lähempänä Helsinkiä kuin Kainuu.