Mies haluaa vauvan - itse opiskelen

Et voi tehdä gradua ja hoitaa vauvaa yhtäaikaa ellei sinulla ole turboenerginen luonne. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole, jolloin joko kotielämä tai opinnot kärsivät. Panokset ovat korkeat, joten suosittelisin, että käyt opinnot ensin loppuun. Lapset ovat iso rahareikä, joten työllistyminen kannattaa ensin taata. Ja koska olet nuori, pieni lykkäys ei tee hallaa perheenperustussuunnitelmille.

Ja jos mies ei malta odottaa esim kahta vuotta niin anna hänen mennä ja tehdä se lapsi jonkun toisen kanssa. Miehen vauvakuume ei ole hyvä syy vaikeuttaa tarpeettomasti omaa elämää.

Ideaali on pystyä täysimettämään lasta kuusikuukautiseksi asti. Imetys tarkoittaa sitä, että heräät myös öisin kahden tunnin välein imettämään, kuten imetät myös päivisin vähän väliä. Et millään pysty ainakaan ensimmäisen puolen vuoden aikana nukkumaan öitäsi niin hyvin tai järjestämään päiviäsi niin, että pystyisit kirjoittamaan gradua. Ja opiskeluiden takia ei kannata lapsen terveyttä uhrata korvikkeita käyttämällä.

Kun olen katsonut ystäväperheeni kokemuksia, niin kehottaisin harkitsemaan tarkasti, kaikki ei näet mene aina suunnitelmien mukaan. Vaikka heillä oli sinällään "helppo" lapsi, vauva ei koskaan oppinut juomaan pullosta, vaan suostui vain ja ainoastaan rintaruokintaan. Vaikka lapsellanne ei siis olisikaan koliikkia, vammaa tai muutakaan vastaavaa niin saattaisit silti syystä tai toisesta olla sidottuna lapseen. Ystäväni ei voinut jättää vauvaa tuntia tai kahta pidemmäksi aikaa, koska vauva tarvitsi ruokaa eikä tosiaan suostunut syömään muuten kuin tissistä. Tällöin et kyllä pääse opiskelemaan ellet kanna vauvaa mukanasi joka paikassa, ja kaikki oppilaitokset eivät tästä tykkää.

Mä sain esikoisen, kun me kumpikin opiskeltiin. Olin gradusemmassa pahimman pahoinvoinnin aikaan ja tein gradua vauva rinnalla. Tulot nousi, olihan minimiäippäraha, lapsilisä ja asumistuki enenmän kuin opintotuki.

Sain vakituisen työn, kun lapsi oli 1,5-vuotias. Ei kaduttanut silloin eikä nyt.

Kannattaa ottaa huomioon, että raskaus ja imetys vaikuttaa pahimmillaan myös äidin aivoihin. Mammapiireissä puhutaan imetysdementiasta. Itse olin vauvan (ja vähän isommankin) kanssa ihan höttöpää, vaikka nukkumisessa ei ollut ongelmaa enkä ollut väsynyt. Mutta se imetys. Lauseiden muodostaminen oli välillä hidasta ja kangertelevaa. Jouduin hakemaan ihan tavallisiakin sanoja pitkään. Siis sellaisia kuin pyyhe, takki. En usko että noilla aivoilla olisin pystynyt opiskelemaan yhtään mitään, saati tekemään gradua.

Vai että mies meinaa lapsen syntyvän alkuvuodesta 2019 =D. Unohtakaa tällainen.

Ma oltiin miehen kanssa 27-v, kun alettiin vauvaa yrittämään. Lopulta se syntyi lapsettomuushoitojen jälkeen ollessani 38-v.

Kannattaa ihan ekana luopua ajatuksesta, että vauvan syntyessä voisit pian opiskella kuin ennenkin. Useimmat äidit myös imettävät eikä vauvaa voi silloin jättää pitkäksi aikaa kerrallaan muiden hoitoon. Raskauden aikana voi olla pahoinvointia ja väsymystä.

Tee kuten oma sydän sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tekisin gradun ensin ja olisin ehkä hetken työelämässäkin, tulevasta raskaudesta ja lapsen vaativuudesta kun ei voi ikinä tietää, mutta asioillahan on aina tapana järjestyä. Ja voihan yrittämisessäkin mennä tovi! Tsemppiä mihin ikinä päädyttekin <3

Kiitos ihanasta kommentista! <3 Samaa olen miettinyt, ainahan kaikesta selviää, mutta ura ja opiskelu ovat minulle tärkeitä (ja mies tietää sen). Vaikea vain takoa järkeä vauvakuumeisen miehen päähän! Järki sanoo, että vauvan odottaminen olisi paras ratkaisu, mutta samalla tuntuu tosi pahalta siirtää miehen isyys haavetta vuosilla eteenpäin.

Go for it! Opiskelu vauvan kanssa järjestyy kyllä varsinkin jos isä on noin vahvasti mukana eikä sinulla enää ole paljoa pakollisia luentoja.

Ura-ihmisellä hyvää vauvanhankinta-aikaa ei olekaan. Jos valmistut ensin niin jokainen työnantaja tietää sinun etsivän paikkaa mistä jo pian jäädä äitiyslomalle (näin kärjistetysti) ja jos sinulla on lapsi he pelkäävät korvatulehduskierrettä - mutta jos voit kertoa että mulla on lapsi 2v ja meillä on näin että mies on ollut kotona hoitamassa vauvaa ja osallistuu aktiivisesti hoitamiseen... niin sut on helpompi palkata.

Mutta vauva ei tuu tilaamalla, voi olla että teette sitä 5 vuotta...

T. Työnantaja ja 2 lapsen äiti

Ei jokainen, eikä edes kärjistetysti. Minun työpaikkani johdolla on ajatusmaailma, että se on osa yhteiskuntavastuun kantamista palkata myös synnytysikäisiä naisia. Itse sain paikkani 29-vuotiaana. (Meillä on kaikki työntekijät joko amk:n tai yliopiston käyneitä)

Jos nyt saisin valita yrittäisin lapsia poikaystäväni kanssa joka halusi lapsia jo 20 v. Sen sijaan, että olisi ollut mies ja lapset, maisteriopinnot sekä molemmat isovanhemmat apuna päätinkin yksinäni vääntää kolmivuorotyötä, tehdä jättimäisen maisterintutkinnon yliajassa sekä rampata terapiassa, kun ero otti koville. En sitten ollut viisastunut vielä 27 v jolloin seuraava poikaystävä halusi perhettä. Aloin tehdä väitöskirjaa ja palkka oli surkea. Sitten huomasin olevani vanha. Sitä oikeaa ei sitten ollut löytynytkään. Viimeisin poikaystävä on roikuttanut mun uraa yli laidan lupailemalla perhettä. No peepuheeksihan tämä on jäänyt. Viimeinen vaihtoehto on yrittää lasta yksin pari vuotta. Ura on nyt seis ja olen lapseton 4-kymppinen. Eli yritä lapsia. Ei miehen innosta haittaa ole. Riskejä on mutta ei se urakaan välttämättä ole sellainen mitä haaveilet.

Vierailija kirjoitti:

Eipä kukaan meistä pääse sun pään sisääs. Jos rahaa löytyy voithan käydä esil gynellä tai hormoonikokeesss tutkimassa onko sille raskaudelle sun puolesta mitään esteitä. Voihan se olla niinki että odottamalla millon sulle sopii viet vaan mahikset lapsesta.

Itse en jäis roikkumaan miehenä millonkohan rouvalle sitten sopis, varsinki kun halukkaita on varmasti miljoonia maa täynnä.

Kyllä se vauva tilaa tekee elämälle, sun päätettävänä on vaan se haluutko sä että se tekee tilaa, vai onko sun oma etus tärkeempää.

No tottakai apn oma etu on tärkein!

Miksi kehotat aptä 26 vuotta nuorta naista menemään gynelle kaiveltavaksi ja testattavaksi kun hän ei vielä edes halua lasta kun mies on jo 30v vanha ja hänen siittämiskyvystään ei ole mitään takeita etkä sittenkään ehdota että häntä testattaisiin?

Ap: älä tee lasta ennenkuin olet valmistunut ja kokonaan töissä. Naisella on aina oltava työpaikka.

Kysy haluaako se elää oman käden varassa seuraavat puolen tusinaa vuotta.

Koulusta(kin) voi jäädä äitiyslomalle. Ei se sen kummempaa ole. Jos miehellä kerran on hyvä palkka, niin hän voi maksaa elämiset äitiysloman aikana.

kiitos kaikille vastauksista! Nämä vastaukset vaan vahvisti omaa päätöstä siitä, että lapsi saa vielä odottaa!

Päädyimme kuitenkin miehen kanssa keskustellessa kompromissiin, lupasin että voimme alkaa yrittää lasta sitten kun saan vakityön valmistumisen jälkeen. Aiemmin olen ajatellut, että haluaisin ehtiä olla työelämässä monta vuotta ennen lasten hankintaa, mutta kuten täällä moni on sanonut, voi olla että lapsia ei siunaannu niin helposti ja nopeasti kuin sitä kuvittelee. Mieskin onneksi ymmärtää pointtejani, vaikka hänen mielestään pelkään turhaan raskaus ja "vaikea vauva" ongelmia. No, tärkeintä on se, että meillä on yhteisymmärrys nyt ja saan valmistua rauhassa :) 

edellinen siis AP :) 

Joo, helppohan se on sanoa että pelkää turhaan. Sitten kun vauva-aika olisikin vaikeaa, voi mies sanoa ilman tunnontuskia, että "mun pitää ajatella myös itteäni" ja so long.

Vierailija kirjoitti:

kiitos kaikille vastauksista! Nämä vastaukset vaan vahvisti omaa päätöstä siitä, että lapsi saa vielä odottaa!

Päädyimme kuitenkin miehen kanssa keskustellessa kompromissiin, lupasin että voimme alkaa yrittää lasta sitten kun saan vakityön valmistumisen jälkeen. Aiemmin olen ajatellut, että haluaisin ehtiä olla työelämässä monta vuotta ennen lasten hankintaa, mutta kuten täällä moni on sanonut, voi olla että lapsia ei siunaannu niin helposti ja nopeasti kuin sitä kuvittelee. Mieskin onneksi ymmärtää pointtejani, vaikka hänen mielestään pelkään turhaan raskaus ja "vaikea vauva" ongelmia. No, tärkeintä on se, että meillä on yhteisymmärrys nyt ja saan valmistua rauhassa :) 

No niin hienoa että löysitte kompromissin! :) Tämä kuullostaa järkevältä vaihtoehdolta! Vauvan kanssa on kuitenkin aina välillä rankkaa vaikkei olisikaan vaikea vauva, ne yövalvomiset ja imettäminen ja se vauvan sitovuus itseensä, on ihan järkevää hoitaa ensin opiskelut pois alta niin voi sitten rauhassa keskittyä vauvan hoitoon.