Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa vauvan - itse opiskelen
02.11.2017 |
Hei,
Olen kuumeisesti yrittänyt googletella opiskelu+vauva keskusteluja, mutta mitkään ei sovi meidän tilanteeseen. Mies on vauvakuumeillut jo pitkään, hän on 30 ja minä olen juuri täyttänyt 26. Mies on ollut työelämässä jo monta vuotta, omistaa pienen asunnon keskustassa ja minä itse opiskelen (juuri aloitin maisteri-tutkinnon).
Mies haluaisi yrittää vauvaa niin, että se syntyisi 2019 alkuvuodesta, jolloin kirjoitan graduani. Hän haluaa useamman lapsen ja häntä jo nyt ahdistaa, kun on muuttumassa "vanhaksi isäksi". Itse haluan pystyä aloittaa työt heti valmistuttuani (hyvin työllistävä ala), enkä haluaisi aloittaa äitiysvapaata heti kun olen saanut työn. Sen takia tuntuisi melko loogiselta saada vauva vielä opiskeluaikana (kunhan opiskelut eivät myöhästyisi), koska oma työelämän ja uran aloittaminen ei kärsisi tauosta, jonka raskaus tuo. Mieheni siis haluaisi jäädä vuodeksi vauvan kanssa kotiin, kun minä opiskelisin ja aloittaisin työelämän. Itse olen aina ajatellut että alkaisimme yrittämään lasta myöhemmin, aikaisintaan silloin kun olen ollut työelämässä ainakin vuoden.
Nyt siis mietin onko lapsen hankinnassa järkeä opiskeluaikana. Onko täällä ketään, joka olisi onnistunut valmistumaan ajallaan saadessaan lapsen? Tilannehan on, että jos vain itse maltan jättää päävastuun vauvasta miehelle ja onnistun nukkumaan yöt hyvin, pitäisi minun pystyä myös kirjoittamaan graduni keväällä, vaikka vauva onkin pieni.
Onko kellään vastaavia kokemuksia? Kuulostaako tämä mitenkään mahdolliselta?
Kommentit (37)
Minä tekisin gradun ensin ja olisin ehkä hetken työelämässäkin, tulevasta raskaudesta ja lapsen vaativuudesta kun ei voi ikinä tietää, mutta asioillahan on aina tapana järjestyä. Ja voihan yrittämisessäkin mennä tovi! Tsemppiä mihin ikinä päädyttekin <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa tuohon mitään, itsellä vastaava tilanne paitsi toisin päin. Mies on mua reilun vuoden nuorempi 30v, itse täyttämässä loppuvuodesta 32v. Hirveän kauan en viitsi enää odottaa, ehkä pari vuotta, ettei sitten käy niin ettei enää onnistukaan, yhden lapsen nyt ainakin haluan. Mies on opiskellut töiden ohella maisteriksi vuoden ja nyt toinen vuosi menossa, vielä olisi siis n. 3v, viimeiset puoli vuotta gradun tekoa. En haluaisi opiskelujen keskelle saada vauvaa, en halua yksin hoitaa kun mies ei ehtisi, nytkin aika on tiukilla kun on vielä harrastuksia. Mies sanoi ettei tuo koulu oo niin tärkeä kun on jo amk-tutkinto pohjalla ja miettii lopettaako nyt kun on ollut erityisen raskasta, on myös sanonut että voi lopettaa/keskeyttää myöhemmin jos lapsi tulee. En sit tiiä mitä tästä tulee :/ Tiedän että opiskelu työn ohella on raskasta, olen nähnyt sen jo exän kanssa, yhteistä aikaa ei paljon ollut. Tämä nykyinen mies oli ekan vuoden osittaisella opintovapaalla niin aikaa jäi enemmän, mutta rahat ei riittänyt...
Vierailija kirjoitti:
Minä tekisin gradun ensin ja olisin ehkä hetken työelämässäkin, tulevasta raskaudesta ja lapsen vaativuudesta kun ei voi ikinä tietää, mutta asioillahan on aina tapana järjestyä. Ja voihan yrittämisessäkin mennä tovi! Tsemppiä mihin ikinä päädyttekin <3
Kiitos ihanasta kommentista! <3 Samaa olen miettinyt, ainahan kaikesta selviää, mutta ura ja opiskelu ovat minulle tärkeitä (ja mies tietää sen). Vaikea vain takoa järkeä vauvakuumeisen miehen päähän! Järki sanoo, että vauvan odottaminen olisi paras ratkaisu, mutta samalla tuntuu tosi pahalta siirtää miehen isyys haavetta vuosilla eteenpäin.
Vähän sama kirjoitti:
En osaa sanoa tuohon mitään, itsellä vastaava tilanne paitsi toisin päin. Mies on mua reilun vuoden nuorempi 30v, itse täyttämässä loppuvuodesta 32v. Hirveän kauan en viitsi enää odottaa, ehkä pari vuotta, ettei sitten käy niin ettei enää onnistukaan, yhden lapsen nyt ainakin haluan..
Tsemppiä teidän tilanteeseen <3 Toivottavasti saatte pian tehtyä päätöksen! Asioilla on tapana järjestyä, mutta ymmärrän että monen vuoden odotus teidän tilanteessa ei ole ehkä järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tekisin gradun ensin ja olisin ehkä hetken työelämässäkin, tulevasta raskaudesta ja lapsen vaativuudesta kun ei voi ikinä tietää, mutta asioillahan on aina tapana järjestyä. Ja voihan yrittämisessäkin mennä tovi! Tsemppiä mihin ikinä päädyttekin <3
Kiitos ihanasta kommentista! <3 Samaa olen miettinyt, ainahan kaikesta selviää, mutta ura ja opiskelu ovat minulle tärkeitä (ja mies tietää sen). Vaikea vain takoa järkeä vauvakuumeisen miehen päähän! Järki sanoo, että vauvan odottaminen olisi paras ratkaisu, mutta samalla tuntuu tosi pahalta siirtää miehen isyys haavetta vuosilla eteenpäin.
Vaikea tilanne, itse tekisin juuri noin eli koulut ensin ja työpaikka, olethan vielä niin nuori. Toisaalta ymmärrän myös toista osapuolta, ei hän ole kuitenkaan vielä niin vanha ettei voisi muutaman vuoden miehenä odottaa, miehillä se on eri asia kuin naisella, jolla aika on rajallinen :) Nykyään monet saa lapsia vasta 30-35v ikäisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tekisin gradun ensin ja olisin ehkä hetken työelämässäkin, tulevasta raskaudesta ja lapsen vaativuudesta kun ei voi ikinä tietää, mutta asioillahan on aina tapana järjestyä. Ja voihan yrittämisessäkin mennä tovi! Tsemppiä mihin ikinä päädyttekin <3
Kiitos ihanasta kommentista! <3 Samaa olen miettinyt, ainahan kaikesta selviää, mutta ura ja opiskelu ovat minulle tärkeitä (ja mies tietää sen). Vaikea vain takoa järkeä vauvakuumeisen miehen päähän! Järki sanoo, että vauvan odottaminen olisi paras ratkaisu, mutta samalla tuntuu tosi pahalta siirtää miehen isyys haavetta vuosilla eteenpäin.
Go for it! Opiskelu vauvan kanssa järjestyy kyllä varsinkin jos isä on noin vahvasti mukana eikä sinulla enää ole paljoa pakollisia luentoja.
Ura-ihmisellä hyvää vauvanhankinta-aikaa ei olekaan. Jos valmistut ensin niin jokainen työnantaja tietää sinun etsivän paikkaa mistä jo pian jäädä äitiyslomalle (näin kärjistetysti) ja jos sinulla on lapsi he pelkäävät korvatulehduskierrettä - mutta jos voit kertoa että mulla on lapsi 2v ja meillä on näin että mies on ollut kotona hoitamassa vauvaa ja osallistuu aktiivisesti hoitamiseen... niin sut on helpompi palkata.
Mutta vauva ei tuu tilaamalla, voi olla että teette sitä 5 vuotta...
T. Työnantaja ja 2 lapsen äiti
Aika positiivisia kommentteja sait. Tutulleni kävi niin, että lapsi olikin monisairas, mies lähti ja urasuuntautunut äiti joutui jäämään kotiin omaishoitajaksi vuoksiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tekisin gradun ensin ja olisin ehkä hetken työelämässäkin, tulevasta raskaudesta ja lapsen vaativuudesta kun ei voi ikinä tietää, mutta asioillahan on aina tapana järjestyä. Ja voihan yrittämisessäkin mennä tovi! Tsemppiä mihin ikinä päädyttekin <3
Kiitos ihanasta kommentista! <3 Samaa olen miettinyt, ainahan kaikesta selviää, mutta ura ja opiskelu ovat minulle tärkeitä (ja mies tietää sen). Vaikea vain takoa järkeä vauvakuumeisen miehen päähän! Järki sanoo, että vauvan odottaminen olisi paras ratkaisu, mutta samalla tuntuu tosi pahalta siirtää miehen isyys haavetta vuosilla eteenpäin.
Go for it! Opiskelu vauvan kanssa järjestyy kyllä varsinkin jos isä on noin vahvasti mukana eikä sinulla enää ole paljoa pakollisia luentoja.
Ura-ihmisellä hyvää vauvanhankinta-aikaa ei olekaan. Jos valmistut ensin niin jokainen työnantaja tietää sinun etsivän paikkaa mistä jo pian jäädä äitiyslomalle (näin kärjistetysti) ja jos sinulla on lapsi he pelkäävät korvatulehduskierrettä - mutta jos voit kertoa että mulla on lapsi 2v ja meillä on näin että mies on ollut kotona hoitamassa vauvaa ja osallistuu aktiivisesti hoitamiseen... niin sut on helpompi palkata.
Mutta vauva ei tuu tilaamalla, voi olla että teette sitä 5 vuotta...T. Työnantaja ja 2 lapsen äiti
Itse sain työpaikan 28 vuotiaana, ei silloin kukaan lapsista kysellyt työhaastattelussa eikä työnantaja edes saisi kysyä.
Tekisitkö lapsen kesken opintojen, jos tietäisit että mies ei sittenkään ole valmis ottamaan päävastuuta vauvasta ja haluaa erota, taikka kuolee/sairastuu vakavaan sairauteen/ tulee tapaturma ja tällöin vauva jää yksin sinun hoidollesi? Jos näistä ihan mahdollisista riskeistä huolimatta olet valmis saamaan lapsen lähiaikoina niin sitten olet valmis. Muuten en tekisi nyt. Sen varaan ei pidä jättää että mies ihan varmasti on hoitamassa vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ikinä uhraa omaa uraa miehen takia!! Sjn on vaikee saaha töitä jos pieni lapsi!!
Opiskele ja työllisty mielummkn mitä teet lapsen, tulee vaa katkeraksi ku huomaa että itse häviää ja mies voittaa!!!!!!
Ei ne lapset onnea tuo, usko pois, päinvastoin.
Ite tein lapsen liian nuorena enkä oo päässy työelämään ja opiskelu lapsen kanssa on saatanan vaikeaa lapsi vaan häirittee itkee uhmaa yms!! Mieheenhän lapsen saanti ei vaikuta... esim minä oon todella masentunut kun en pääse työelämään.
naisen pitää tulla raskaaksi kun mies sitä haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika positiivisia kommentteja sait. Tutulleni kävi niin, että lapsi olikin monisairas, mies lähti ja urasuuntautunut äiti joutui jäämään kotiin omaishoitajaksi vuoksiksi.
Sitä ei nimenomaan tiedä millainen lapsi tulee, kaverillani oli eka vuosi tosi rankka, kun vauvalla oli koliikkia, refluksia, korvatulehduksia jne, mies kävi töissä ja oli ihan poikki kun joutui öisin myös heräämään ja auttamaan vauvan kanssa, oli sellaista selviytymistä päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Go for it! Opiskelu vauvan kanssa järjestyy kyllä varsinkin jos isä on noin vahvasti mukana eikä sinulla enää ole paljoa pakollisia luentoja.
Ura-ihmisellä hyvää vauvanhankinta-aikaa ei olekaan. Jos valmistut ensin niin jokainen työnantaja tietää sinun etsivän paikkaa mistä jo pian jäädä äitiyslomalle (näin kärjistetysti) ja jos sinulla on lapsi he pelkäävät korvatulehduskierrettä - mutta jos voit kertoa että mulla on lapsi 2v ja meillä on näin että mies on ollut kotona hoitamassa vauvaa ja osallistuu aktiivisesti hoitamiseen... niin sut on helpompi palkata.
Mutta vauva ei tuu tilaamalla, voi olla että teette sitä 5 vuotta...T. Työnantaja ja 2 lapsen äiti
Tätäkin olen pohtinut! Tähän asiaan ei ole yhtä oikeaa vastausta.. suurin plussa tosiaan olisi se, että raskaus ja vauva eivät keskeytä urakehitystä aivan alkuunsa ja toivottavasti tosiaan työnantajatkin näkisivät asian niin !
Olen myös itse huolissani tuosta vauvan "tekemisestä", mies on varma, että lapsi tulee heti, kun taas itse olen aina ajatellut (ja pelännyt) että minulla voi olla ongelmia saada lapsia. Harmi kun ei ole kristallipalloa, jolla voisi kurkistaa tulevaisuuteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän sama kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika positiivisia kommentteja sait. Tutulleni kävi niin, että lapsi olikin monisairas, mies lähti ja urasuuntautunut äiti joutui jäämään kotiin omaishoitajaksi vuoksiksi.
Sitä ei nimenomaan tiedä millainen lapsi tulee, kaverillani oli eka vuosi tosi rankka, kun vauvalla oli koliikkia, refluksia, korvatulehduksia jne, mies kävi töissä ja oli ihan poikki kun joutui öisin myös heräämään ja auttamaan vauvan kanssa, oli sellaista selviytymistä päivästä toiseen.
Tuo on kyllä myös niin totta! Samaa olen sanonut miehelle, olen myös miettinyt haluaisinko lapsen vielä yksin (en) mutta mies tietysti loukkaantuu siitä että epäilen hänen jättävän minut jos vauva arki on hankalaa.
On myös aivan totta että miehet voivat saada lapsia pitkään, mutta se ei poista miehen haavetta "nuoresta" vanhemmuudesta. Luulen että tulen kuitenkin päättämään, että omat opiskeluni menee miehen vauvakuumeen edelle.
Eipä kukaan meistä pääse sun pään sisääs. Jos rahaa löytyy voithan käydä esil gynellä tai hormoonikokeesss tutkimassa onko sille raskaudelle sun puolesta mitään esteitä. Voihan se olla niinki että odottamalla millon sulle sopii viet vaan mahikset lapsesta.
Itse en jäis roikkumaan miehenä millonkohan rouvalle sitten sopis, varsinki kun halukkaita on varmasti miljoonia maa täynnä.
Kyllä se vauva tilaa tekee elämälle, sun päätettävänä on vaan se haluutko sä että se tekee tilaa, vai onko sun oma etus tärkeempää.
Se että mies loukkaantuu ei tarkoita etteikö epäilyt voi silti realisoitua. Mies voi myös kuolla. Jos ei ole valmis hoitamaan lasta yksinkin niin sitten en tekisi lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tekisin gradun ensin ja olisin ehkä hetken työelämässäkin, tulevasta raskaudesta ja lapsen vaativuudesta kun ei voi ikinä tietää, mutta asioillahan on aina tapana järjestyä. Ja voihan yrittämisessäkin mennä tovi! Tsemppiä mihin ikinä päädyttekin <3
Kiitos ihanasta kommentista! <3 Samaa olen miettinyt, ainahan kaikesta selviää, mutta ura ja opiskelu ovat minulle tärkeitä (ja mies tietää sen). Vaikea vain takoa järkeä vauvakuumeisen miehen päähän! Järki sanoo, että vauvan odottaminen olisi paras ratkaisu, mutta samalla tuntuu tosi pahalta siirtää miehen isyys haavetta vuosilla eteenpäin.
Mies ei tajua miten vauva muuttaa parisuhdetta. Gradu ensin, kyse on sun elämästä, sähän sen lapsen kannat ja hoidat.Turvaa selustasi.
Jos saat vauvan kesken opintojen, niin se tarkoittaa minimiäitiysrahaa. Olen saanut ekan lapseni kesken opintojen 29-vuotiaana, mutta olin määräaikaisessa työsuhteessa reilut puoli vuotta raskausaikana. Gradua en saanut tehtyä ennenkuin lapsi meni hoitoon parivuotiaana.
Jos itse olisin sinun tilanteessasi, niin pyrkisin tekemään gradun valmiiksi ja hankkimaan työpaikan ennen raskautta. Toisaalta näissä asioissa pitää olla joustava eikä suunitella liian pitkälle. Tee siten kuin koet järkeväksi. Vaikka olisi hyvä tehdä ensin opinnot valmiiksi, hankkia työpaikka ja vasta sitten lapsi, niin jossain vaiheessa on järkevää muuttaa järjestys päinvastaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
vähän sama kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika positiivisia kommentteja sait. Tutulleni kävi niin, että lapsi olikin monisairas, mies lähti ja urasuuntautunut äiti joutui jäämään kotiin omaishoitajaksi vuoksiksi.
Sitä ei nimenomaan tiedä millainen lapsi tulee, kaverillani oli eka vuosi tosi rankka, kun vauvalla oli koliikkia, refluksia, korvatulehduksia jne, mies kävi töissä ja oli ihan poikki kun joutui öisin myös heräämään ja auttamaan vauvan kanssa, oli sellaista selviytymistä päivästä toiseen.
Tuo on kyllä myös niin totta! Samaa olen sanonut miehelle, olen myös miettinyt haluaisinko lapsen vielä yksin (en) mutta mies tietysti loukkaantuu siitä että epäilen hänen jättävän minut jos vauva arki on hankalaa.
On myös aivan totta että miehet voivat saada lapsia pitkään, mutta se ei poista miehen haavetta "nuoresta" vanhemmuudesta. Luulen että tulen kuitenkin päättämään, että omat opiskeluni menee miehen vauvakuumeen edelle.
Sun pitää miettiä mitä sä itse haluat, haluatko vauvan nyt vai haluatko oikeasti käydä koulut loppuun ja saada hyvä työpaikka ensin. Sitäkään ei kannata miettiä mitä tuleva työnantaja on mieltä lapsista tai lapsettomuudesta, se on sivuseikka. Pelkästään sen takia että mies haluaa vauvan, ei kannata sitä vauvaa tehdä. Ei tosiaan tiedä millaista se vauva-arki on ja miten ne opinnot siihen sopii, ettei sitten katkeroidu tai pety kun taipui toisen vaatimukseen. Olet vielä miestäsi nuorempi joten ymmärrettävää että ehkä halutaan eri asioita. Älä anna miehen määrätä sun elämää. Kyllä asioista pitäisi sopia ja miehen pitäisi myös ymmärtää sua, jos se ei käy niin ehkä ette vaan sovi niin hyvin yhteen.
AP vielä täällä.
Miehellä on siis todella hyväpalkkainen työ, eli hänen jäädessään kotiin, pärjäisimme hyvin. Myös minä olen valmistumassa ammattiin, jossa on todella hyvä työllisyystilanne ja aloituspalkka on korkea. Eli minun huoleni eivät liity rahaa, vaan lähinnä siihen, että onko lapsen hankinta ajallisesta järkevää.