Miten kukaan uskaltaa tehdä lapsia? Hirveästi riskejä

Sairaudet ja muut vastoinkäymiset on osa elämää. Elämä on upeaa täällä Suomessa.

Riski on vaan otettava kuten minä otin kun sain ekan lapsen yli 40 v. Mulla oli sellainen tunne koko ajan että kaikki menee hyvin. Kuten menikin, tosin tuli raskausajan diabetes mutta koin että se on pieni juttu. Hienosti tuli maailmaan keisarinkyydillä. Nyt opiskelee yliopistossa suosittua alaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö vanhempia haittaa se, että heidän lapsensa tulee kärsimään ja kuolemaan? Vai eikö sitä tarvitse ajatella, kun itse ei todennäköisesti ole lapsen kuolemaa enää näkemässä? Tätä olen aina ihmetellyt.

Ei. Elämässä on aina monia puolia, hyviä ja huonoja. Vähän sama kuin pelkäisi virheitä niin paljon, että jättäisi koko elämänsä kokonaan elämättä. Olisi kotona neljän seinän sisällä tekemättä mitään mitä oikeasti haluaisi vain siksi, ettei tulisi virheitä. Huonot puolet kannattaa suhteuttaa hyviin puoliin ja erityisesti siihen, mitä oikeasti haluaa elämältä. Jos ei oikeasti halua lapsia, silloin ei niitä kannata hankkia. Jos taas haluaa lapsia, silloin kannattaa niitä hankkia. 

Eli lapsen sairastama paksusuolen syöpä ja Alzheimer ovat sinusta ihan hyväksyttävä hinta sille, että saat olla äiti?

Ne ovat lapsesta itsestään ihan hyväksyttävä päätös elämälle. joka muutoin on ollut hyvää elämää, keskimäärin.

Jos sinä ajattelet noin, oikeasti, olisit jo tappanut aikoja sitten itsesi. Pelkkää surkeuttahan sun elämäsi on ja kuoletkin aikanasi. Eiksni?

Kaikki meistä ap joskus sairastuu ja kuolee. Ihan jokainen, kukaan ei tänne jää hortoilemaan ikuisiksi ajoiksi. Ei se tee silti koko elämästä kärsimystä. Ihme oletus sulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö vanhempia haittaa se, että heidän lapsensa tulee kärsimään ja kuolemaan? Vai eikö sitä tarvitse ajatella, kun itse ei todennäköisesti ole lapsen kuolemaa enää näkemässä? Tätä olen aina ihmetellyt.

Ei. Elämässä on aina monia puolia, hyviä ja huonoja. Vähän sama kuin pelkäisi virheitä niin paljon, että jättäisi koko elämänsä kokonaan elämättä. Olisi kotona neljän seinän sisällä tekemättä mitään mitä oikeasti haluaisi vain siksi, ettei tulisi virheitä. Huonot puolet kannattaa suhteuttaa hyviin puoliin ja erityisesti siihen, mitä oikeasti haluaa elämältä. Jos ei oikeasti halua lapsia, silloin ei niitä kannata hankkia. Jos taas haluaa lapsia, silloin kannattaa niitä hankkia. 

Eihän tuo ole ollenkaan sama asia. Jos hankit lapsen, pakotat maailmaan ihmisen, joka ei ole ollenkaan päättänyt syntyä, ja altistat hänet kaikelle sille kärsimykselle, jota elämään väistämättä kuuluu. Jos et hanki, ei ole ketään, joka voisi harmitella sitä, ettei päässyt syntymään.

Lapsen hankkiminen on aina moraalisesti väärin, eikä se liity mitenkään siihen, haluaako lapsia vai ei.

No, voisin toistaa tekstini. En ajattele lainkaan samoin kuin sinä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö vanhempia haittaa se, että heidän lapsensa tulee kärsimään ja kuolemaan? Vai eikö sitä tarvitse ajatella, kun itse ei todennäköisesti ole lapsen kuolemaa enää näkemässä? Tätä olen aina ihmetellyt.

Sinullapa on synkeä näkemys ihmiselämästä. Että pelkkää kärsimystä ja päälle kuolema.

Ihme, että olet vielä hengissä tuolla ajatusmaailmalla.

Todellisuudessa useimmat ihmiset kokevat elämän hyvinkin elämisen arvoiseksi. Jos he sairastuvat tai joutuvat muutoin hengenvaaraan, he kamppailevat aika kovastikin pysyäkseen hengissä.

Ei elämä ole pelkkää kärsimystä ja kuolemaa. Mutta ihan tavallisessakin elämässä on valtavasti kärsimystä, ja jokainen meistä joutuu kuolemaan. Eloonjäämisvietti pitää meitä elossa, se on ihan totta, mutta koska kärsimys ja mielihyvän eivät ole mitenkään symmetrisiä – kärsimyksen estäminen on aina hyvä juttu, mutta mielihyvästä ei voi jäädä paitsi, jos ei ole olemassa – lapsen hankkiminen on aina väärin.

Kannattaa lukea David Benatarin essee ajatuksella: https://aeon.co/essays/having-children-is-not-life-affirming-its-immoral

Mua inhottaa tämän yhteiskunnan kylmyys, väkivalta kouluissa/työpaikoilla sekä yleinen ihmisten itsekkyys ja röyhkeys, joten enpä taida tehä lapsia. Tärkeintä että itse edes sietää olemassaoloaan jotenkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö vanhempia haittaa se, että heidän lapsensa tulee kärsimään ja kuolemaan? Vai eikö sitä tarvitse ajatella, kun itse ei todennäköisesti ole lapsen kuolemaa enää näkemässä? Tätä olen aina ihmetellyt.

Ei. Elämässä on aina monia puolia, hyviä ja huonoja. Vähän sama kuin pelkäisi virheitä niin paljon, että jättäisi koko elämänsä kokonaan elämättä. Olisi kotona neljän seinän sisällä tekemättä mitään mitä oikeasti haluaisi vain siksi, ettei tulisi virheitä. Huonot puolet kannattaa suhteuttaa hyviin puoliin ja erityisesti siihen, mitä oikeasti haluaa elämältä. Jos ei oikeasti halua lapsia, silloin ei niitä kannata hankkia. Jos taas haluaa lapsia, silloin kannattaa niitä hankkia. 

Eihän tuo ole ollenkaan sama asia. Jos hankit lapsen, pakotat maailmaan ihmisen, joka ei ole ollenkaan päättänyt syntyä, ja altistat hänet kaikelle sille kärsimykselle, jota elämään väistämättä kuuluu. Jos et hanki, ei ole ketään, joka voisi harmitella sitä, ettei päässyt syntymään.

Lapsen hankkiminen on aina moraalisesti väärin, eikä se liity mitenkään siihen, haluaako lapsia vai ei.

No, voisin toistaa tekstini. En ajattele lainkaan samoin kuin sinä. :)

Sinusta siis lapsesi sairastama paksusuolen syöpä ja Alzheimer ovat hyväkjsyttävä hinta siitä, että saat kokea olevasi äiti? Kysyn nyt vielä, että asia tulee varmasti selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö vanhempia haittaa se, että heidän lapsensa tulee kärsimään ja kuolemaan? Vai eikö sitä tarvitse ajatella, kun itse ei todennäköisesti ole lapsen kuolemaa enää näkemässä? Tätä olen aina ihmetellyt.

Ei kaikkien elämä ole todellakaan samanlaista kärsimystä kuin sinun. Suurimmalla osalla menee ihan mukavasti eikä asennekaan ole noin surkea (ehkä juuri siinä syy)?

Ei jaksaisi enää tämän palstahullun ap:n lapsi/synnytysjuttuja, on ollut vähän liian aktiivinen viime viikkoina. Kai syöt kaikki lääkärin määräämät lääkkeet?

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä ajattelet noin, oikeasti, olisit jo tappanut aikoja sitten itsesi. Pelkkää surkeuttahan sun elämäsi on ja kuoletkin aikanasi. Eiksni?

Elämä, joka ei ole aloittamisen arvoinen, voi silti olla jatkamisen arvoinen. Useimmat esimerkiksi sanoisivat, että jos sikiöllä todetaan vaikea kehityshäiriö, abortti on oikea ratkaisu, mutta huomattavasti harvempi sanoisi, että vaikeasti vammaisten olisi parempi surmata itsensä.

Se, ettei ole koskaan syntynyt, ei ole itsemurhaan rinnastettava asia. Itse asiassa se on melkeinpä itsemurha vastakohta.

Miksi ap:n tavoin ajattelevat eivät ole vielä tehneet itsemurhaa? En ymmärrä.

Miten kukaan uskaltaa poistua asunnostaan, ulkona on niin paljon riskejä. Ja sisällä homehtumiseenkin kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö vanhempia haittaa se, että heidän lapsensa tulee kärsimään ja kuolemaan? Vai eikö sitä tarvitse ajatella, kun itse ei todennäköisesti ole lapsen kuolemaa enää näkemässä? Tätä olen aina ihmetellyt.

Ei kaikkien elämä ole todellakaan samanlaista kärsimystä kuin sinun. Suurimmalla osalla menee ihan mukavasti eikä asennekaan ole noin surkea (ehkä juuri siinä syy)?

Ei jaksaisi enää tämän palstahullun ap:n lapsi/synnytysjuttuja, on ollut vähän liian aktiivinen viime viikkoina. Kai syöt kaikki lääkärin määräämät lääkkeet?

Kyllä minullakin menee ihan mukavasti. Minun elämässäni on vähemmän kärsimystä kuin 99 % koskaan eläneistä ihmisitä. Mutta ihan kaikkien ihmisten elämään mahtuu yllin kyllin kärsimystä, ja jokainen lopulta kuolee. Tämä kärsimys on seurausta siitä, että joku on halunnut vanhemmaksi.

Osaatko keskustella asioista henkilöimättä niitä?

En ole ketjun aloittaja.

Hyvä, että ymmärrät, ettei sinunkaltaisesi kannatakaan lisääntyä. Jätä vaan niille normaaleille ja paremmin pärjääville.

Miten joku uskaltaa olla tekemättä lapsia kun juuri tästä lapsesta voisi tulla se joka elää tosi onnellisen elämän? Miksi tämä ihminen ei anna sille mahdollisuutta? Onpa itsekäs tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Miten joku uskaltaa olla tekemättä lapsia kun juuri tästä lapsesta voisi tulla se joka elää tosi onnellisen elämän? Miksi tämä ihminen ei anna sille mahdollisuutta? Onpa itsekäs tyyppi.

Koska ainoastaan olemassa olevat ihmiset voivat jäädä asioista paitsi. Kannattaa tosiaan lukea tuo Benatarin essee: https://aeon.co/essays/having-children-is-not-life-affirming-its-immoral

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö vanhempia haittaa se, että heidän lapsensa tulee kärsimään ja kuolemaan? Vai eikö sitä tarvitse ajatella, kun itse ei todennäköisesti ole lapsen kuolemaa enää näkemässä? Tätä olen aina ihmetellyt.

Ei kaikkien elämä ole todellakaan samanlaista kärsimystä kuin sinun. Suurimmalla osalla menee ihan mukavasti eikä asennekaan ole noin surkea (ehkä juuri siinä syy)?

Ei jaksaisi enää tämän palstahullun ap:n lapsi/synnytysjuttuja, on ollut vähän liian aktiivinen viime viikkoina. Kai syöt kaikki lääkärin määräämät lääkkeet?

Kyllä minullakin menee ihan mukavasti. Minun elämässäni on vähemmän kärsimystä kuin 99 % koskaan eläneistä ihmisitä. Mutta ihan kaikkien ihmisten elämään mahtuu yllin kyllin kärsimystä, ja jokainen lopulta kuolee. Tämä kärsimys on seurausta siitä, että joku on halunnut vanhemmaksi.

Osaatko keskustella asioista henkilöimättä niitä?

En ole ketjun aloittaja.

Joo, aivan varmasti on :D

Ymmärrätkö, että se kaikki pieni hyväkin elämässäsi, jonka syystä ilmeisesti jaksat täällä sinnitellä, on muiden tänne synnyttämien ihmisten aikaansaamaa, ei itsesi? Ilmeisesti et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö vanhempia haittaa se, että heidän lapsensa tulee kärsimään ja kuolemaan? Vai eikö sitä tarvitse ajatella, kun itse ei todennäköisesti ole lapsen kuolemaa enää näkemässä? Tätä olen aina ihmetellyt.

Ei. Elämässä on aina monia puolia, hyviä ja huonoja. Vähän sama kuin pelkäisi virheitä niin paljon, että jättäisi koko elämänsä kokonaan elämättä. Olisi kotona neljän seinän sisällä tekemättä mitään mitä oikeasti haluaisi vain siksi, ettei tulisi virheitä. Huonot puolet kannattaa suhteuttaa hyviin puoliin ja erityisesti siihen, mitä oikeasti haluaa elämältä. Jos ei oikeasti halua lapsia, silloin ei niitä kannata hankkia. Jos taas haluaa lapsia, silloin kannattaa niitä hankkia. 

Eihän tuo ole ollenkaan sama asia. Jos hankit lapsen, pakotat maailmaan ihmisen, joka ei ole ollenkaan päättänyt syntyä, ja altistat hänet kaikelle sille kärsimykselle, jota elämään väistämättä kuuluu. Jos et hanki, ei ole ketään, joka voisi harmitella sitä, ettei päässyt syntymään.

Lapsen hankkiminen on aina moraalisesti väärin, eikä se liity mitenkään siihen, haluaako lapsia vai ei.

No, voisin toistaa tekstini. En ajattele lainkaan samoin kuin sinä. :)

Sinusta siis lapsesi sairastama paksusuolen syöpä ja Alzheimer ovat hyväkjsyttävä hinta siitä, että saat kokea olevasi äiti? Kysyn nyt vielä, että asia tulee varmasti selväksi.

Kyllä. En ajattele niin, että lapsen elämä olisi vain kärsimystä. Jokainen kuolee joskus, ei se ole syy olla elämättä.

Ap:lla taitaa olla asiat todella huonosti... Ei näe elämässä olevan mitään hyvää.

Tietenkin lasten tekemiseen liittyy riskejä eikä se elämänpolku kuulu kaikille. Äidin ja isän täytyy olla suht vankkaa tekoa niin fyysisesti kuin psyykkisesti, täytyy olla vähän sosiaalisemman puoleinen (että pystyy kestämään toisten jatkuvaakin läsnäoloa, hoitamaan lapsen kerhot, koulut ja vanhempainillat, mahdolliset harrastuspiirit) eli ei voi vain viettää aikaansa yksinäisyydessä, täytyy olla puuhanainen ja puuhamies edes hiukan, hoitaa lapsiperheen pyöritykset ja mahdolliset urat siihen päälle.

Ei ole herkkien, heikkojen ja kovin ujojen juttu. Hiukan pitää olla "niskavuoren emäntä" tyyppinen nainen jos sille polulle kääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin lasten tekemiseen liittyy riskejä eikä se elämänpolku kuulu kaikille. Äidin ja isän täytyy olla suht vankkaa tekoa niin fyysisesti kuin psyykkisesti, täytyy olla vähän sosiaalisemman puoleinen (että pystyy kestämään toisten jatkuvaakin läsnäoloa, hoitamaan lapsen kerhot, koulut ja vanhempainillat, mahdolliset harrastuspiirit) eli ei voi vain viettää aikaansa yksinäisyydessä, täytyy olla puuhanainen ja puuhamies edes hiukan, hoitaa lapsiperheen pyöritykset ja mahdolliset urat siihen päälle.

Ei ole herkkien, heikkojen ja kovin ujojen juttu. Hiukan pitää olla "niskavuoren emäntä" tyyppinen nainen jos sille polulle kääntyy.

Höpö höpö. Kyllä mitä erilaisemmat persoonallisuudet ovat hyviä äitejä ja isiä.