Miten kasvattaa poika pois junttiudesta?
Omalla kohdallani asian kanssa toimiminen lienee jo myöhäistä, mutta näkemykset kuitenkin kiinnostavat.
Poikani on ollut pikkulapsesta saakka hyvin aktiivinen. Urheiluharrastukset alkoivat varhain. Vauhtikin kiinnosti jo pienestä pitäen, ja kouluikäisenä hän sai lasten mönkijän. Sitten tuli mopokausi. Poika opetteli roplaamaan ja ymmärtämään, osaa korjata mopostaan kaiken ja on muutenkin käsistään kätevä. Harrastaa myös kalastusta ja osaa sitoa taitavasti perhoja. Se ei näytä olevan aivan yksinkertaista ainakaan kaikkien perhojen kohdalla.
Koulu sujuu hyvin, jopa erinomaisesti, mutta minkäänlaista henkistä syvyyttä en pojassani näe. Eivät kiinnosta taide, kirjat tai kieli. Asenteetkin ovat kuin 50-luvun maaseudulta.
Miten tällaista lasta pitäisi kasvattaa, jotta hän saisi elämäänsä henkistä syvyyttä? En epäile hänen selviämistään elämässä, koska pää toimii, koulu sujuu ja kaikkeen tekniseen riittää mielenkiintoa, mutta täytyykö tässä nyt vain sitten hyväksyä, ettei hänen päässään tuon kummempaa syvenemistä tapahdu?
Kommentit (2)
Elämä opettaa. Toivottavasti ainakin. Pääasia kuitenkin, jos poikasi on kunnollinen ja hyväsydäminen, eikö totta?
hauska aloitus, mutta mulla sama tilanne! Itse pidän tieteestä ja kulttuurista, lasta kiinnostaa lätkä, jalkapallo, tyhmät sarjat, junttimuoti ja mitään syvällistä ei hänen suustaan ole kuultu juuri koskaan. Olen koettanut sivistää ja ottaa mukaan mm. musikaalisiin harrastuksiin, mutta tämä on aina löytänyt ne samanhenkiset kaverit.