Nelikymppinen mies ei halua sanoa että seurustelemme - annoin ultimaatumin

Vierailija kirjoitti:

Olen tuntenut miehen viisi vuotta. Alkuun seurustelimme, sitten tuli katkos, sitten ikävöimme toisiamme ja aloimme taas olla tekemisissä paljon. Tapaamme usein, tekstailemme ja soittelemme päivät pitkät, hän ei ole kiinnostunut muista naisista (näin hän on sanunut) enkä minä muista miehistä.

Mies varoo kuitenkaan sanomasta minua tyttöystäväkseen (olen 32, muuten). Hän on sanonut, että katsotaan rauhassa mihin tämä menee (ollaan rauhassa katsottu jo yli vuosi). Olen kuitenkin tiiviisti hänen elämässään mukana, autan kriiseissä jne. Hän myös auttaa minua ja on kovin läheinen.

Niinpä soitin hänelle ja sanoin, että haluaisin olla hänen tyttöystävänsä. Sanoin, että olemme toistemme elämässä niin tiiviisti ja välittävästi mukana, että olemme jo käytännössä pariskunta, ja että itse ainakin haluan siitä tunnustuksen. Ja koska haluan seurustella, niin minusta tämä "katsotaan nyt" -asenne on ollut vain omituista kissa-hiirileikkiä: haluan selvyyden.

Mies sanoi, että hän ei voi vastata kysymykseen heti. Sanoin soittavani huomenna uudestaan.

Mitä sanoo AV? Olenko kohtuuton, vai onko mies epämääräinen?

Hmm. En ole koskaan sopinut kenenkään kanssa seurustelusta tai siitä, että olen hänen tyttöystävänsä, joten jos mies soittaisi minulle tuollaisen puhelun, niin olisin kyllä hämilläni. Ensinnäkään en näkisi, että mitä se muuttaa jos sovitaan, että ollaan tyttöystäviä ja poikaystäviä (tai paremminkin hän olisi miesystäväni ja minä hänen naisystävänsä). Toiseksi minusta olennaista on se, mitä tehdään. Te tapailette, soittelette, olette tiiviisti toistenne elämässä. Ilmeisesti välillänne on myös hellyyttä ja seksiä. Eli sehän on parisuhde.

Kolmanneksi, jos itse olisin epävarma suhteeni "laadusta", minusta olisi paljon olennaisempaa kysyä toiselta hänen tunteistaan ja suunnitelmistaan kuin pyytää häntä tunnustamaan, että olemme pariskunta. Mitä hän tuntee minua kohtaan? Mitä hän haluaa tulevaisuudeltaan? Haluaako hän olla vapaa olemaan muiden kanssa?

Ultimatum-sana antaa ymmärtää, että olet nyt ahdistanut miehen nurkkaan eli hänen on joko vastattava, että olette pari tai lopetat kokonaan suhteen. Aika ikävää, koska vaikuttaa siltä että olette onnellisia yhdessä.

Tapailetteko muita ihmisiä tuossa ohessa ja molemmille on ok, että harrastatte seksiä muiden ihmisten kanssa?

Jos mies haluaa tuollaisen kevyen tapailusuhteen niin eihän siinä mitään, mutta jos ajattelee ettet sinä saa tapailla ketään muuta vaan sinun pitää sitoutua häneen vaikka hän ei sitoudu sinuun, niin omituista on.

Ap tässä. Sanoin, että mikäli hän ei pidä minua tyttöystävänään eli hänelle erityisenä ihmisenä, niin miksi jatkaisimme tällaista syvää ja läheistä ihmissuhdetta - jos sitä ei voi edes kutsua sen oikealla nimellä! Sanoin, että haluan tulla tunnustetuksi sellaisena henkilönä mikä olen, ja kyseessä on nyt vaan enemmän kuin esim. kaverisuhde. Siihen hän sanoi, ettei todellakaan voi kuvitella elämää ilman minua. Eli, kun olen selvästi osa hänen elämäänsä, niin mikä ihme häntä estää kutsumasta kanssakäymistämme seurusteluksi?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Sanoin, että mikäli hän ei pidä minua tyttöystävänään eli hänelle erityisenä ihmisenä, niin miksi jatkaisimme tällaista syvää ja läheistä ihmissuhdetta - jos sitä ei voi edes kutsua sen oikealla nimellä! Sanoin, että haluan tulla tunnustetuksi sellaisena henkilönä mikä olen, ja kyseessä on nyt vaan enemmän kuin esim. kaverisuhde. Siihen hän sanoi, ettei todellakaan voi kuvitella elämää ilman minua. Eli, kun olen selvästi osa hänen elämäänsä, niin mikä ihme häntä estää kutsumasta kanssakäymistämme seurusteluksi?

Mies sanoi, ettei voi kuvitella elämää ilman sinua ja sinä jäät jankkaamaan seurustelu-sanan käytöstä? Ei kuulosta ihan viisaalta.

Oletko tavannut hänen perhettään? Ystäviään? Millaisia suunnitelmia teillä on lähitulevaisuudelle (joulu, uusi vuosi)?

Vierailija kirjoitti:

Olen tuntenut miehen viisi vuotta. Alkuun seurustelimme, sitten tuli katkos, sitten ikävöimme toisiamme ja aloimme taas olla tekemisissä paljon. Tapaamme usein, tekstailemme ja soittelemme päivät pitkät, hän ei ole kiinnostunut muista naisista (näin hän on sanunut) enkä minä muista miehistä.

Mies varoo kuitenkaan sanomasta minua tyttöystäväkseen (olen 32, muuten). Hän on sanonut, että katsotaan rauhassa mihin tämä menee (ollaan rauhassa katsottu jo yli vuosi). Olen kuitenkin tiiviisti hänen elämässään mukana, autan kriiseissä jne. Hän myös auttaa minua ja on kovin läheinen.

Niinpä soitin hänelle ja sanoin, että haluaisin olla hänen tyttöystävänsä. Sanoin, että olemme toistemme elämässä niin tiiviisti ja välittävästi mukana, että olemme jo käytännössä pariskunta, ja että itse ainakin haluan siitä tunnustuksen. Ja koska haluan seurustella, niin minusta tämä "katsotaan nyt" -asenne on ollut vain omituista kissa-hiirileikkiä: haluan selvyyden.

Mies sanoi, että hän ei voi vastata kysymykseen heti. Sanoin soittavani huomenna uudestaan.

Mitä sanoo AV? Olenko kohtuuton, vai onko mies epämääräinen?

Sä olet  siis 5 vuotta roikkunut ihmisessä joka vaan roikottaa sua.Just. Se mies ei halua sitoutua suhunetkä  sinä uhkailemalla saa yhtikäs mitään.Comprende?

Ihan hyvin toimittu, ap. Joskus ultimatum on välttämätön. Sehän tarkoittaa yksinkertaisesti, että laittaa toisen valinnan eteen asiassa, jossa valinta on tehtävä ja on sitouduttava.

Teillä on eri tavoitteet ja näkemykset. Ap joko lähtee tai 99.9% todennäköisyydellä hajottaa itsensä ja lähtee. 

Ultimaatumeissa ongelmana on että ihmisen ensireaktio on perääntyminen ja puolustautuminen.

Täällä juuri itken eroa miehestä, jolla on ollut pajon kauniita sanoja, mutta toimeenpano ontuu. Teot ratkaisevat loppuviimein, ei sanat. Ihan sama, vaikka mies ei koskaan sanoisi aiheesta yhtään mitään, mutta osoittaa kaikilla teoillaan ja muulla asenteellaan olevansa sitoutunut. Sen sijaan ne tyhjiksi jäävät vakuuttelut, joilla vain saadaan siirrettyä eroa päivällä tai vuodella...

Sori vaan ne jotka tyytyvät siihen ettei koskaan puhuta asioista niiden oikeilla nimillä. Vuosi kimpassa niin kyllä kannattaa kysyä mikä minä olen sinulle. Jos toinen epäröi, luumuilee ja esittää että mitäs tässä nyt määritellään niin jotain epäröintiä ja väistelyä on vahvasti ilmassa.

Itse olen niin suoraviivainen ihminen etten jaksa häröilyä yhtään. Kysyn kuka sinä olet, mikä minä olen sinulle ja mitä sinä haluat elämältä, minulta ja meiltä. Millaisen elämän toivot, miten sinun on hyvä. Muuten ei hyvä tule.

Vierailija kirjoitti:

Tällainen mies pitää sinua n seitsemän vuotta kunnes löytää sen eronneen äitihahmon jolla on neljä vekaraa. Hänet hän nai kuukaudesta.

Ihan samaa mieltä. Minulle on tapahtunut tämä sama. Nainen oli raskaana puolessa vuodessa ja he menivät saman tien naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Sanoin, että mikäli hän ei pidä minua tyttöystävänään eli hänelle erityisenä ihmisenä, niin miksi jatkaisimme tällaista syvää ja läheistä ihmissuhdetta - jos sitä ei voi edes kutsua sen oikealla nimellä! Sanoin, että haluan tulla tunnustetuksi sellaisena henkilönä mikä olen, ja kyseessä on nyt vaan enemmän kuin esim. kaverisuhde. Siihen hän sanoi, ettei todellakaan voi kuvitella elämää ilman minua. Eli, kun olen selvästi osa hänen elämäänsä, niin mikä ihme häntä estää kutsumasta kanssakäymistämme seurusteluksi?

Semantiikkaa. Et huomannut mitä hän tatkoitti. Hän haluaa että olisit hänen elämässään. MUTTA et tyttöystävän etkä vaimon roolissa, vaan jossain muussa.

Hän tietää itsekin ettei sellaista muuta roolia ole, ja vitkuttaa ettet tajuaisi, että hän odottaa koko ajan että eteen tulee se oikea vaimomatsku (joka siis et ole sinä) ja hän voi vakiintua.

Kun se oikea nainen tulee hänelle kohdalle, hän ei epäröi vaan toimii heti ja sitoutuu. Silloin hän sanoo sinulle kevyin mielin miten kivaa teillä oli, pysytään edelleen ystävinä.

Nähty on useamman kerran.

Luulin ensin että jonkun 12-vuotiaan kirjoittama viesti. Miten aikuinen ihminen voi takertua tuollaiseen statusasiaan? Viihtykää yhdessä niin kauan kuin viihdytte, älkää painostako toisianne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Sanoin, että mikäli hän ei pidä minua tyttöystävänään eli hänelle erityisenä ihmisenä, niin miksi jatkaisimme tällaista syvää ja läheistä ihmissuhdetta - jos sitä ei voi edes kutsua sen oikealla nimellä! Sanoin, että haluan tulla tunnustetuksi sellaisena henkilönä mikä olen, ja kyseessä on nyt vaan enemmän kuin esim. kaverisuhde. Siihen hän sanoi, ettei todellakaan voi kuvitella elämää ilman minua. Eli, kun olen selvästi osa hänen elämäänsä, niin mikä ihme häntä estää kutsumasta kanssakäymistämme seurusteluksi?

Semantiikkaa. Et huomannut mitä hän tatkoitti. Hän haluaa että olisit hänen elämässään. MUTTA et tyttöystävän etkä vaimon roolissa, vaan jossain muussa.

Hän tietää itsekin ettei sellaista muuta roolia ole, ja vitkuttaa ettet tajuaisi, että hän odottaa koko ajan että eteen tulee se oikea vaimomatsku (joka siis et ole sinä) ja hän voi vakiintua.

Kun se oikea nainen tulee hänelle kohdalle, hän ei epäröi vaan toimii heti ja sitoutuu. Silloin hän sanoo sinulle kevyin mielin miten kivaa teillä oli, pysytään edelleen ystävinä.

Nähty on useamman kerran.

Tämä ja mies on vielä mielestään rehellinen eikä ole johtanut harhaan, koska on sanonut toisen olevan tärkeä ja haluavansa pitää tämän elämässään. Daa. Nähty on. Omakohtaisestikin. 

Jotenki vähä outoa ku yli kolmekymppinen haluaa olla "tyttöystävä" :D Naisystävä kuulostais hyvältä.

Jos mies ei viiden vuoden jälkeen osaa sanoa seurustellaanko vai ei, niin mielestäni on kyse siitä että odottaa sitä lopullista vaimomatskua ja ap on kätevä ja mukava varma seksinsaanti parempaa odotellessa. Toki voi käydä niin ettei koskaan tule parempaa ja meette hautaan ihmetellen että onks tää sita vaiko tätä vai ei mittää. Tai mies luovuttaa ja sitten myöntää että no seukataan sitten kun ei sitä fitnesskissa-joogaopettajaakaan näy ja ikä on 65 v.

Vierailija kirjoitti:

Jotenki vähä outoa ku yli kolmekymppinen haluaa olla "tyttöystävä" :D Naisystävä kuulostais hyvältä.

Haluun olla tyty-yde kerta kaikilla mun frendeilläkin on jo poikkikset.

Ps. tuokaa siideriä

Miten usein näette?

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei viiden vuoden jälkeen osaa sanoa seurustellaanko vai ei, niin mielestäni on kyse siitä että odottaa sitä lopullista vaimomatskua ja ap on kätevä ja mukava varma seksinsaanti parempaa odotellessa. Toki voi käydä niin ettei koskaan tule parempaa ja meette hautaan ihmetellen että onks tää sita vaiko tätä vai ei mittää. Tai mies luovuttaa ja sitten myöntää että no seukataan sitten kun ei sitä fitnesskissa-joogaopettajaakaan näy ja ikä on 65 v.

näin. Mies odottaa jotain parempaa osuvaksi kohdalle, hän ei ole valmis tyytymään ap:hen. Koska hän ei mielestään seurustele, hän ei myöskään mielestään ole uskoton, vaikka työmatkalla tai reissun päällä etsii sitä oikeaa. Jos joku nainen kysyy häneltä, onko hänellä tyttöystävää, hän voi sanoa ettei ole. Myöhemmin kun he jo seurustelevat, hän voi mainita että oli niitä säätöjä, mutta että hän jätti ne kaikki heti kun kohtasi sinut rakas.

Vierailija kirjoitti:

Sori vaan ne jotka tyytyvät siihen ettei koskaan puhuta asioista niiden oikeilla nimillä. Vuosi kimpassa niin kyllä kannattaa kysyä mikä minä olen sinulle. Jos toinen epäröi, luumuilee ja esittää että mitäs tässä nyt määritellään niin jotain epäröintiä ja väistelyä on vahvasti ilmassa.

Itse olen niin suoraviivainen ihminen etten jaksa häröilyä yhtään. Kysyn kuka sinä olet, mikä minä olen sinulle ja mitä sinä haluat elämältä, minulta ja meiltä. Millaisen elämän toivot, miten sinun on hyvä. Muuten ei hyvä tule.

Nuohan ovat nimenomaan kaksi eri asiaa. Ap haluaa miehen sanovan, että seurustellaan ja ap on tyttöystävä. Sinä haluat tietää, mitä toinen haluaa elämältä, sinulta ja teiltä. Jälkimmäinen on täysin relevantti kysymys suhteen edetessä, ensimmäinen on ihan teinix-juttu.