Miten voi olla uskossa ja silti hyväksyä tieteellisiä faktoja toisissa asioissa?
Tätä olen miettinyt paljon. Miten uskovainen selittää itselleen joitakin elämän perusilmiöitä? Luominen vs. alkuräjähdys ja evoluutio jne.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Tulipa mieleen meidän ihanan Veli-Matti -papin kirjoitus viime keväänä :)
Olipa kerran erään äidin kohdussa kaksi vauvaa. Toinen kysyi toiselta: ”Uskotko synnytyksen jälkeiseen elämään?”
Toinen vastasi: ”Totta kai! Kyllä synnytyksen jälkeen täytyy olla jotakin. Ehkä me olemme täällä kohdussa vain valmistautumassa siihen, mitä meistä myöhemmin tulee.”
”Hölynpölyä”, sanoi toinen. ”Ei synnytyksen jälkeen mitään elämää ole. Millaista sellainen ylipäänsä olisi?”
”En tiedä, mutta varmaankin valoa tulee olemaan enemmän kuin täällä. Ehkä me kävelemme kahdella jalalla ja syömme suun kautta.”
Toinen sanoo: ”Tuohan on ihan järjetöntä! Käveleminen on täysin mahdotonta. Ja että söisimme suun kautta? Naurettavaa! Mehän saamme ravinnon ja kaiken muun tarvitsemamme napanuoran kautta. Napanuora olisi liian lyhyt kävelemiseen. Ja jos synnytyksen jälkeen on elämää, niin miksi kukaan ei ole koskaan tullut sieltä takaisin. Synnytys on elämän loppu, ja sen jälkeen on vain pimeys ja tyhjyys. Ei se vie meitä mihinkään.”
Toinen sanoo: ”No, en minäkään aivan varmasti tiedä. Mutta ainakin me näemme sitten Äidin, joka pitää meistä huolen.”
”Äiti! Uskotko sinä Äitiin? Miten naurettavaa! Jos Äiti on muka olemassa, niin missä hän on nyt?”
Toinen vastaa: ”Hän on kaikkialla ympärillämme. Me elämme hänessä. Ilman häntä ei olisi meitä eikä meidän maailmaamme.”
Tähän toinen kommentoi: ”No minä en ainakaan näe häntä. Johan jo järkikin sanoo, ettei Äitiä voi olla olemassa.”
Toinen pohdiskeli vielä lopuksi: ”Joskus, kun olen aivan hiljaa, keskityn ja todella kuuntelen, voin aivan kuin tuntea Äidin olevan läsnä. Kuulen jostain ylhäältä hänen lempeän ja rakastavan äänensä kutsuvan meitä.” -Veli-Matti Kosonen Imatralainen -lehdessä 20.5.2017 http://www.imatralainen.fi/blogi/521930-uskotko-elamaan-syntyman-jalkeen
Mitä uskomista siihen on kun tiedämme sen varmaksi että syntymästä voi selvitä hengissä. Olipa todella typerä kirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla muuten ”älykäs”, mutta uskoa noihin satuihin? Yksinkertaisesti ei mitenkään.
Merkittävinämmät fyysikot ikinä ovat olleet uskovia, kuten Newton ja Einstein. Saa olla aika harhainen ateisti joka pitää itseään älykkäämpänä.
Newtonin aikana ei ollut vaihtoehtoja ja Einstein ei todellakaan ollut uskovainen.
Koska tiede ja uskonto eivät vastaa samoihin kysymyksiin.
Eksistentiaalisiin ja moniin syvällisiin filosofisiin kysymyksiin tiede vastaa huonosti. Kuitenkin ihmisen on vastattava niihin itselleen jollain tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jumala vihaa naista eli omaa luomustaan? Miksi jumalanne kutsuu teitä astioiksi ja lehmiksi? Miksi mies kutsuu miestä pääksenne vaikka miehet eivät kykene edes huolehtimaan omasta seksivietistään?
Mietipä koska raamattu on kirjoitettu, millaista elämä oli noin yleisesti silloin, oliko tasa-arvoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla muuten ”älykäs”, mutta uskoa noihin satuihin? Yksinkertaisesti ei mitenkään.
Merkittävinämmät fyysikot ikinä ovat olleet uskovia, kuten Newton ja Einstein. Saa olla aika harhainen ateisti joka pitää itseään älykkäämpänä.
Newtonin aikana ei ollut vaihtoehtoja ja Einstein ei todellakaan ollut uskovainen.
Newton oli suuri mystikko. Myös Einstein puhui usein Jumalasta; hän vaikuttaa olleen jonkin sortin agnostikko tai panteisti, koska piti luonnon lakeja lähimpänä osumana jumalalliseen olemassaoloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla muuten ”älykäs”, mutta uskoa noihin satuihin? Yksinkertaisesti ei mitenkään.
Merkittävinämmät fyysikot ikinä ovat olleet uskovia, kuten Newton ja Einstein. Saa olla aika harhainen ateisti joka pitää itseään älykkäämpänä.
Newtonin aikana ei ollut vaihtoehtoja ja Einstein ei todellakaan ollut uskovainen.
Newton oli suuri mystikko. Myös Einstein puhui usein Jumalasta; hän vaikuttaa olleen jonkin sortin agnostikko tai panteisti, koska piti luonnon lakeja lähimpänä osumana jumalalliseen olemassaoloon.
Lopettakaa se Einsteinin mustamaalaaminen uskovaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla muuten ”älykäs”, mutta uskoa noihin satuihin? Yksinkertaisesti ei mitenkään.
Merkittävinämmät fyysikot ikinä ovat olleet uskovia, kuten Newton ja Einstein. Saa olla aika harhainen ateisti joka pitää itseään älykkäämpänä.
Newtonin aikana ei ollut vaihtoehtoja ja Einstein ei todellakaan ollut uskovainen.
Newton oli suuri mystikko. Myös Einstein puhui usein Jumalasta; hän vaikuttaa olleen jonkin sortin agnostikko tai panteisti, koska piti luonnon lakeja lähimpänä osumana jumalalliseen olemassaoloon.
Juu, Einstein sanoi Jumalasta mm. näin:
"The word God is for me nothing more than the expression and product of human weaknesses, the Bible a collection of honourable, but still primitive legends…. For me the Jewish religion like all other religions is an incarnation of the most childish superstitions."
Vierailija kirjoitti:
Miksi jumala vihaa naista eli omaa luomustaan? Miksi jumalanne kutsuu teitä astioiksi ja lehmiksi? Miksi mies kutsuu miestä pääksenne vaikka miehet eivät kykene edes huolehtimaan omasta seksivietistään?
Sinä itse osoitat hänen olleen oikeassa kirjoituksillasi.
Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä, Ef 5:22-33.
Jumalan tahto on, että vaimot ovat aviomiehillensä alamaisia samalla tavoin kuin vaimojen tulee olla alamaisia Herralle Jeesukselle.
Jumalan tahto on myös, että miehet rakastaisivat vaimojaan samalla tavalla kuin Kristus rakastaa seurakuntaa. Vaimon on turvallista olla alamainen sellaiselle miehelle, joka suostuu rakastamaan vaimoaan samalla tavalla kuin Kristus rakastaa seurakuntaansa. Efesolaiskirjeen 5:33:n loppujakeen voisi kääntää tarkemmin näin: jotta vaimo kunnioittaisi miestänsä.
Niin sekä miesten että vaimojen tulee kohdella aviopuolisoaan siten, että molempien on helppo kunnioittaa sekä rakastaa toisiaan, se on Jumalan tahto suhteessa miehen ja vaimon väliseen aviosuhteeseen.
Jumala asetti miehen perheen pääksi, joka tarkoittaa palvelevaa johtajuutta. Jeesushan sanoi: ” Joka teistä haluaa olla kaikkein suurin, se olkoon kaikkien palvelija. Perheen päänä oleminen ei tarkoita diktatuuria, vaan se on toisten palvelemista sekä rakastamista, tämä on Jumalan tahto.
Jumalan tahto on, että vaimo on alamainen miehellensä. Vaimon tulee rakastaa ja kunnioittaa miestänsä. Alamaisuus ei tarkoita alistamista, vaan Jumalan tarkoittama alamaisuus on sitä, että mies perheen päänä saa rakastaa vaimoaan. Vaimon tulee olla samalla tavalla alamainen miehellensä kuin vaimon tulee olla alamainen Kristukselle. Jos mies rakastaa vaimoaan samalla tavalla kuin Kristus rakastaa seurakuntaansa, niin tällainen alamaisuus on turvallista vaimolle. Alamaisuus ei silloin vahingoita vaimoa, vaan päinvastoin se on hänelle suojaksi ja turvaksi.
Miehen tulee todella rakastaa vaimoaan sekä ottaa huomioon vaimonsa tarpeet. Kristuskin täyttää meidän tarpeemme ja auttaa meitä elämässämme eteenpäin, niin samoin tulee miestenkin toimia suhteessa vaimoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla muuten ”älykäs”, mutta uskoa noihin satuihin? Yksinkertaisesti ei mitenkään.
Merkittävinämmät fyysikot ikinä ovat olleet uskovia, kuten Newton ja Einstein. Saa olla aika harhainen ateisti joka pitää itseään älykkäämpänä.
Newtonin aikana ei ollut vaihtoehtoja ja Einstein ei todellakaan ollut uskovainen.
Newton oli suuri mystikko. Myös Einstein puhui usein Jumalasta; hän vaikuttaa olleen jonkin sortin agnostikko tai panteisti, koska piti luonnon lakeja lähimpänä osumana jumalalliseen olemassaoloon.
Juu, Einstein sanoi Jumalasta mm. näin:
"The word God is for me nothing more than the expression and product of human weaknesses, the Bible a collection of honourable, but still primitive legends…. For me the Jewish religion like all other religions is an incarnation of the most childish superstitions."
Einstein called himself an agnostic rather than an atheist, stating: "I have repeatedly said that in my opinion the idea of a personal god is a childlike one. You may call me an agnostic, but I do not share the crusading spirit of the professional atheist whose fervor is mostly due to a painful act of liberation from the fetters of religious indoctrination received in youth. I prefer an attitude of humility corresponding to the weakness of our intellectual understanding of nature and of our own being."[11] In an interview published by the German poet George Sylvester Viereck, Einstein stated, "I am not an Atheist."[8] According to Prince Hubertus, Einstein said, "In view of such harmony in the cosmos which I, with my limited human mind, am able to recognize, there are yet people who say there is no God. But what really makes me angry is that they quote me for the support of such views."[28]
Einstein called himself an agnostic rather than an atheist, stating: "I have repeatedly said that in my opinion the idea of a personal god is a childlike one. You may call me an agnostic, but I do not share the crusading spirit of the professional atheist whose fervor is mostly due to a painful act of liberation from the fetters of religious indoctrination received in youth. I prefer an attitude of humility corresponding to the weakness of our intellectual understanding of nature and of our own being."[11] In an interview published by the German poet George Sylvester Viereck, Einstein stated, "I am not an Atheist."[8] According to Prince Hubertus, Einstein said, "In view of such harmony in the cosmos which I, with my limited human mind, am able to recognize, there are yet people who say there is no God. But what really makes me angry is that they quote me for the support of such views."[28]
Vierailija kirjoitti:
Koska tiede ja uskonto eivät vastaa samoihin kysymyksiin.
Eksistentiaalisiin ja moniin syvällisiin filosofisiin kysymyksiin tiede vastaa huonosti. Kuitenkin ihmisen on vastattava niihin itselleen jollain tavalla.
Miksi tieteelliseen metodiin perustuva filosofia ei kelpaa?
Koska se ei tarjoa valmiiksi pureskeltuja vastauksia? Koska se on vaikeatajuista? Koska uskonnon tuputtajat ehtivät luoksenne ensin?
Olen itse ateisti, enkä ymmärrä miksi joidenkin ateistien on pakko käyttää aikaa tällaisten keskustelujen käymiseen, joilla ei saavuta kuin pahaa mieltä ja ateistienkin maine huononee. Uskovaisilla sentään on kirjassa ohje levittää sanomaansa, joten ymmärrän sen jossain määrin.
Ateistien käännytys intoa ja ilkeilyä en käsitä. Ei ole mitään järkeä hakata päätään seinään, kun kukaan ei nyt ainakaan näillä keinoilla näkemyksiään muuta. Maailmankatsomus muuttuu omien oivallusten kautta, eikä niin, että joku kettuilee ja haukkuu idiootiksi.
Käsittäisin, että uskoa ei voi siksi muuttaa, että se koetaan niin vahvasti totuudeksi, että kaikki vastaväitteet koetaan ymmärtämyken puutteeksi. Tästä lähtökohdasta muutoksen omissa näkemyksissä on tapahduttava sisältä päin. Ulkoinen agressiivinen luultavasti vain vahvistaa omaa uskoa, ja lisäksi se on koetaan myös henkilökohtaiseksi omaan persoonaan kohdistuvaksi vihamielisyydeksi. Itse annan ihmisten uskoa ihan rauhassa mitä haluavat.
Valtauskonto ei suomessa edes aiheuta mitään merkittäviä ongelmia. Eri asia jos poltettaissin noitia, ja tiedemiehiä roviolla maan litteyden todistamiseksi yms. mutta nykytilassa en näe tässä asiassa käytännön obgelmia. Eli jospa ateistitkin nyt vaan antaisivat ihmisten olla rauhassa omien ajatuksiensa kanssa.
Huoh. Minusta tuntuu että väinämöinen soitti kantelettaan ja siinä sitten sähläs jotakin ja kanteleesta pärähti mualiman sointu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla muuten ”älykäs”, mutta uskoa noihin satuihin? Yksinkertaisesti ei mitenkään.
Merkittävinämmät fyysikot ikinä ovat olleet uskovia, kuten Newton ja Einstein. Saa olla aika harhainen ateisti joka pitää itseään älykkäämpänä.
Newtonin aikana ei ollut vaihtoehtoja ja Einstein ei todellakaan ollut uskovainen.
Newton olisi poltettu roviolla jos hän olisi kertonut mihin ja miten uskoo.
Täysin perättömässä legendassa yritetään valjastaa Einsteinin arvovalta Jumalan olemassaolon todistajaksi. Ensi vilkaisulla Einstein näyttääkin sopivan tarinaan hyvin. Hän kertoi monesti olevansa uskonnollinen henkilö, ja hänen suuhunsa pantiin viisaita sanoja Jumalan toiminnasta ja aikeista. Einstein teki kuitenkin varsin selväksi, että hän kiisti sellaisen persoonallisen Jumalan olemassaolon (eli Jumalan, jolla on tunnistettavia inhimillisiä piirteitä ja joka vastaa rukouksiin ja kaitsee luomakuntaa), jota tuo urbaanin legendan kuvitteellinen opiskelija puolustaa. Lisäksi hän ei juuri ollut kiinnostunut uskonnollisista traditioista tai oikeaa oppia vaalivista uskonnoista.
Mistä siis on kyse? Miten Einstein saattoi kiistää persoonallisen Jumalan olemassaolon ja melkein koko läntisen teistisen tradition ja silti väittää olevansa uskonnollinen? Vastaus piilee siinä, millaiseksi hän käsitti uskonnon olemuksen, hänen henkilökohtaisessa uskonnollisuudessaan, sekä siinä, millaisena hän näki uskonnon ja tieteen välisen suhteen.
Einstein hylkäsi persoonallisen Jumalan samoilla perusteilla, jotka ovat askarruttaneet teologeja vuosisatojen ajan. Hän ei kyennyt hyväksymään ajatusta hyväntahtoisesta, kaikkitietävästä ja kaikkivoivasta Jumalasta, joka hallitsi pahuuden ja kärsimyksen täyttämää maailmaa. Hän ajatteli myös, että sellaisen jumaluuden olemassaolo poistaisi ihmiseltä kaiken henkilökohtaisen vastuun. Ratkaisevaa hänen argumenteissaan oli kuitenkin se, että ahkerasti ponnistelleiden luonnontieteilijöiden sukupolvien kehittämät fysiikan lait eivät oikein jättäneet tilaa jumalalliselle toiminnalle:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tiede ja uskonto eivät vastaa samoihin kysymyksiin.
Eksistentiaalisiin ja moniin syvällisiin filosofisiin kysymyksiin tiede vastaa huonosti. Kuitenkin ihmisen on vastattava niihin itselleen jollain tavalla.
Miksi tieteelliseen metodiin perustuva filosofia ei kelpaa?
Koska se ei tarjoa valmiiksi pureskeltuja vastauksia? Koska se on vaikeatajuista? Koska uskonnon tuputtajat ehtivät luoksenne ensin?
No usko ja hengelliset asiat ne vasta vaikeatajuisia ja monitasoisia ovatkin. Ei kaikkia uskovia ole kukaan aivopessyt,tuputtanut tai pakottanut. Olen kyllä nähnyt sitäkin toimintaa. Valmiita vastauksia ei ole,eikä kaikkeen saa vastausta kai koskaan. Eikä tarvikaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ateisti, enkä ymmärrä miksi joidenkin ateistien on pakko käyttää aikaa tällaisten keskustelujen käymiseen, joilla ei saavuta kuin pahaa mieltä ja ateistienkin maine huononee. Uskovaisilla sentään on kirjassa ohje levittää sanomaansa, joten ymmärrän sen jossain määrin.
Ateistien käännytys intoa ja ilkeilyä en käsitä. Ei ole mitään järkeä hakata päätään seinään, kun kukaan ei nyt ainakaan näillä keinoilla näkemyksiään muuta. Maailmankatsomus muuttuu omien oivallusten kautta, eikä niin, että joku kettuilee ja haukkuu idiootiksi.
Käsittäisin, että uskoa ei voi siksi muuttaa, että se koetaan niin vahvasti totuudeksi, että kaikki vastaväitteet koetaan ymmärtämyken puutteeksi. Tästä lähtökohdasta muutoksen omissa näkemyksissä on tapahduttava sisältä päin. Ulkoinen agressiivinen luultavasti vain vahvistaa omaa uskoa, ja lisäksi se on koetaan myös henkilökohtaiseksi omaan persoonaan kohdistuvaksi vihamielisyydeksi. Itse annan ihmisten uskoa ihan rauhassa mitä haluavat.
Valtauskonto ei suomessa edes aiheuta mitään merkittäviä ongelmia. Eri asia jos poltettaissin noitia, ja tiedemiehiä roviolla maan litteyden todistamiseksi yms. mutta nykytilassa en näe tässä asiassa käytännön obgelmia. Eli jospa ateistitkin nyt vaan antaisivat ihmisten olla rauhassa omien ajatuksiensa kanssa.
Kreationistit ovat asettaneet ehdokkaan Suomen presidenttivaaleihin. Kohta persut varmaan vaativat "älykkään suunnittelun" opettamista biologiassa. Ei kannata odottaa siihen asti että polttavat ihmisiä roviolla täällä, silloin olemme auttamattomasti myöhässä.
Vierailija kirjoitti:
Hengellisyys ja järki eivät sulje toisiaan pois. Ei uskovainen automaattisesti tarkoita ihmistä, joka käyttää Raamattua selityksenä luonnonilmiöille. Luonnonilmiöt selitettiin miten parhaiten osattiin ennen kuin tiede toi uusia vastauksia, ja "tolkun uskovainen" kyllä luottaa tieteeseen vaikka vaaliikin hengellisyyttään muulla tavoin.
T. Tolkun uskovainen
Mutta jos raamattu on jumalan sanaa, jonka jumala on ihmisille ilmoittanut, niin miten se jumala ei ole tiennyt miten maailma on kehittynyt/luotu kun hän on sen itse kuitenkin luonut. Miten voi luottaa raamattuun muissa asioissa (ja mistä tietää että missä asioissa?), jos lähtee siitä oletuksesta että osa kirjasta ei pidä paikkaansa. Mun mielestä tietyllä tapaa loogisempia ovat uskovat, jotka pitävät koko raamattua totena eli jumalan sanana. Heidän järkevyydestään voidaan tietty keskustella mutta mielestäni he ovat älyllisesti rehellisempiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ateisti, enkä ymmärrä miksi joidenkin ateistien on pakko käyttää aikaa tällaisten keskustelujen käymiseen, joilla ei saavuta kuin pahaa mieltä ja ateistienkin maine huononee. Uskovaisilla sentään on kirjassa ohje levittää sanomaansa, joten ymmärrän sen jossain määrin.
Ateistien käännytys intoa ja ilkeilyä en käsitä. Ei ole mitään järkeä hakata päätään seinään, kun kukaan ei nyt ainakaan näillä keinoilla näkemyksiään muuta. Maailmankatsomus muuttuu omien oivallusten kautta, eikä niin, että joku kettuilee ja haukkuu idiootiksi.
Käsittäisin, että uskoa ei voi siksi muuttaa, että se koetaan niin vahvasti totuudeksi, että kaikki vastaväitteet koetaan ymmärtämyken puutteeksi. Tästä lähtökohdasta muutoksen omissa näkemyksissä on tapahduttava sisältä päin. Ulkoinen agressiivinen luultavasti vain vahvistaa omaa uskoa, ja lisäksi se on koetaan myös henkilökohtaiseksi omaan persoonaan kohdistuvaksi vihamielisyydeksi. Itse annan ihmisten uskoa ihan rauhassa mitä haluavat.
Valtauskonto ei suomessa edes aiheuta mitään merkittäviä ongelmia. Eri asia jos poltettaissin noitia, ja tiedemiehiä roviolla maan litteyden todistamiseksi yms. mutta nykytilassa en näe tässä asiassa käytännön obgelmia. Eli jospa ateistitkin nyt vaan antaisivat ihmisten olla rauhassa omien ajatuksiensa kanssa.
Kreationistit ovat asettaneet ehdokkaan Suomen presidenttivaaleihin. Kohta persut varmaan vaativat "älykkään suunnittelun" opettamista biologiassa. Ei kannata odottaa siihen asti että polttavat ihmisiä roviolla täällä, silloin olemme auttamattomasti myöhässä.
Eiköhän se nyt kuitenkin Sipilä ole se Lestadiolainen, eikä persut.
Miksi jumala vihaa naista eli omaa luomustaan? Miksi jumalanne kutsuu teitä astioiksi ja lehmiksi? Miksi mies kutsuu miestä pääksenne vaikka miehet eivät kykene edes huolehtimaan omasta seksivietistään?