Lue keskustelun säännöt.
Tykkäätkö kyläillä pikkulapsiperheissä?
Kommentit (72)
En. Kodeissa on yleensä sotkuista, pöydät, tavarat ja lasten kädet on tahmeitä. Lapset itkee, kiljuu ja ajaa takaa perheen kissaa/koiraa, jota säälin. Lapsilla show päällä ja kerjäävät kehuja, huomiota. Sokerihumala tai väsymyshepuli. Aikuisilla menee sanomiseni ohi ja joudun koko ajan toistamaan, koska äiti keskittyy enemmän lasten tekemisiin. Korviin sattuu se älämölö. Henkisesti todella uuvuttavia tuollaiset vierailut :D -N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme että täällä ihmiset on niin masentuneita. Ystäviä nähdään vain, jos ystävän elämäntilanne sopii itselle. Jos ei sovi, ei nähdä eikä soitellakaan. Ihan helvetin itsekästä touhua.
Itsekästä on pikkulapsiperheiden touhukin nykyään. Voisivat hekin ottaa huomioon pikkulapsettomat ihmiset. Puolin ja toisin.
Miten pikkulapsettomat ihmiset sitten erityisesti otetaan huomioon? Tai lapsettomat?
Eli meille voi tulla kylään vain kun lapset ei ole kotona, tai saan mennä muille kylään vain ilman kamalaa taaperoani? Ja kun tulen kylään niin en saa puhua mistään lapsiin liittyvästä (lapsettomien kanssa).
Minua suoraan sanottuna vituttaa tämä touhu. Sanokaa suoraan niille ystäville, että teitä ei kiinnosta heidän elämänsä juuri nyt. Sanokaa vaikka siinä menisi välit poikki. Tuntuu todella pahalta, että töiden ja opiskeluiden ja perhe-elämäni kanssa en kelpaa enää muille, koska tein lapsen. Ei auta omalla kohdalla se, että yritän pitää yhteyttä ja vaihtaa kuulumisia, kaverit ei joko ei vastaa ollenkaan tai ovat todella etäisiä. Ja sitten saa lukea tällaista paskaa että tietenkään ei ketään kiinnosta kyläillä paikassa jossa on pieniä lapsia.
Selvä, älkää kyläilkö. Mutta älkää myöskään odottako mitään itsellenne myöskään.
No mua ainaskin ärsyttää kyläillä semmosissa lapsiperhepaikoissa joissa lapset hallitsee koko sitä aikaa kun siellä kyläilen. Tykkäisin pääasiassa vaihtaa kuulumisia aikuisen kanssa, kun en oikein osaa pienten lasten kanssa olla ja aikanaan ystävystyin juurikin sen aikuisen kanssa. Jotenkin todella kaoottista tulla kylään paikkaan jossa koko aika menee vain lasten touhuja seuraten, ilman aikuisten välistä jutustelua.
Omasta mielestäni siis se pikkulapsettoman/lapsettoman huomioiminen sen kyläilyn kestävän ajan on sitä, että voitaisiin edes vähän aikaa jutella ihan aikuisten kesken eikä koko aika mene niiden lasten meuhkaamista seuratessa.
Avomies on ukki ja hänen luonaan vierailee aina kaksi aikuista lasta lapsineen. Toinen oon ehtinyt erotakin. Pienet alla kouluikäiset lapset.
Sama kaava aina kun tulevat. Kaikki lelut esille ja aikuisten huomio lapsissa kaiken aikaa. Pitäisi leikkiäkin, mutta en ole sellaista tyyppiä, enkä ole koskaan alkanut leikkimään. Itsellä ei pieniä lastenlapsia.
Mitään aikuisten juttuja on hankala jutella. Tunnen oloni kiusaantuneeksi ja vaivautuneeksi - aina. Ukki pyrkii leikkimään aina. Olen sanonut, että lapset leikkivät kyllä keskenään ja heidät pitäisi opettaa leikkimään keskenään. Aina ei tarvita aikuisia mukaan leikkeihin. Jopa lasten keskinäiset riidat leikkiessä pitäisi lasten oppia itse käsittelemään. Joskus tarvittaneen aikuisen puuttumista, jos sopua ei löydy. Olenko erilainen aikuinen vai pitääkö aina aikuisen mennä mukaan leikkeihin?
Ei tarvi eikä pidä. Aikuinen on lapsena leikkinsä jo leikkinyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset osaavat käyttäytyä, tulen heidän kanssaan juttuun, he eivät ole liian tunkeilevia ja tulen juttuun myös vanhempien kanssa, niin kyllä. Jos taas lapsi tunkee kokoajan mukaan ilman, että häntä halutaan mukaan ja lapsen pitää olla kokoajan huomion keskipiste, eikä vanhempi pysty/halua keskittyä muuhun kuin lapseen, niin sitten en pidä. Silloin nimittäin se pakollinen ja loputon lapsen kanssa sosialisointi ja kiinnostuksen esittäminen alkaa ärsyttämään ja tuntuu muutenkin, että en pysty jutteleman vanhemman kanssa, jota pääasiassa menin katsomaan. Toki tilanne on eri jos menin oikeasti katsomaan myös lapsia, kuten siskoni lapsia. En kuitenkaan ole siskoni lasten ohella oikein kiinnostunut muiden lapsista, koska he eivät ole minulle lainkaan läheisiä.
Erityisesti ärsyttää, kun näen kaveria, jota pystyn tapaamaan vain pari kertaa vuodessa, ja tämän lapsi kantaa minulle kokoajan tavaraa näytille ja pelleilee. En pysty kunnolla vaihtamaan kuulumisia kaverini kanssa, koska jos en kiinnitä lapseen huomiota, niin lapsi tunkee syliin ja alkaa lopulta kiukuttelemaan. Siksi nykyään tapaankin kaveriani tämän kodin ulkopuolella, jolloin hän ei ota lasta mukaan.
Juuri samoin mullakin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme että täällä ihmiset on niin masentuneita. Ystäviä nähdään vain, jos ystävän elämäntilanne sopii itselle. Jos ei sovi, ei nähdä eikä soitellakaan. Ihan helvetin itsekästä touhua.
Itsekästä on pikkulapsiperheiden touhukin nykyään. Voisivat hekin ottaa huomioon pikkulapsettomat ihmiset. Puolin ja toisin.
Miten pikkulapsettomat ihmiset sitten erityisesti otetaan huomioon? Tai lapsettomat?
Eli meille voi tulla kylään vain kun lapset ei ole kotona, tai saan mennä muille kylään vain ilman kamalaa taaperoani? Ja kun tulen kylään niin en saa puhua mistään lapsiin liittyvästä (lapsettomien kanssa).
Minua suoraan sanottuna vituttaa tämä touhu. Sanokaa suoraan niille ystäville, että teitä ei kiinnosta heidän elämänsä juuri nyt. Sanokaa vaikka siinä menisi välit poikki. Tuntuu todella pahalta, että töiden ja opiskeluiden ja perhe-elämäni kanssa en kelpaa enää muille, koska tein lapsen. Ei auta omalla kohdalla se, että yritän pitää yhteyttä ja vaihtaa kuulumisia, kaverit ei joko ei vastaa ollenkaan tai ovat todella etäisiä. Ja sitten saa lukea tällaista paskaa että tietenkään ei ketään kiinnosta kyläillä paikassa jossa on pieniä lapsia.
Selvä, älkää kyläilkö. Mutta älkää myöskään odottako mitään itsellenne myöskään.
No mua ainaskin ärsyttää kyläillä semmosissa lapsiperhepaikoissa joissa lapset hallitsee koko sitä aikaa kun siellä kyläilen. Tykkäisin pääasiassa vaihtaa kuulumisia aikuisen kanssa, kun en oikein osaa pienten lasten kanssa olla ja aikanaan ystävystyin juurikin sen aikuisen kanssa. Jotenkin todella kaoottista tulla kylään paikkaan jossa koko aika menee vain lasten touhuja seuraten, ilman aikuisten välistä jutustelua.
Omasta mielestäni siis se pikkulapsettoman/lapsettoman huomioiminen sen kyläilyn kestävän ajan on sitä, että voitaisiin edes vähän aikaa jutella ihan aikuisten kesken eikä koko aika mene niiden lasten meuhkaamista seuratessa.
Avomies on ukki ja hänen luonaan vierailee aina kaksi aikuista lasta lapsineen. Toinen oon ehtinyt erotakin. Pienet alla kouluikäiset lapset.
Sama kaava aina kun tulevat. Kaikki lelut esille ja aikuisten huomio lapsissa kaiken aikaa. Pitäisi leikkiäkin, mutta en ole sellaista tyyppiä, enkä ole koskaan alkanut leikkimään. Itsellä ei pieniä lastenlapsia.
Mitään aikuisten juttuja on hankala jutella. Tunnen oloni kiusaantuneeksi ja vaivautuneeksi - aina. Ukki pyrkii leikkimään aina. Olen sanonut, että lapset leikkivät kyllä keskenään ja heidät pitäisi opettaa leikkimään keskenään. Aina ei tarvita aikuisia mukaan leikkeihin. Jopa lasten keskinäiset riidat leikkiessä pitäisi lasten oppia itse käsittelemään. Joskus tarvittaneen aikuisen puuttumista, jos sopua ei löydy. Olenko erilainen aikuinen vai pitääkö aina aikuisen mennä mukaan leikkeihin?
Miten avomiehesi toisen lapsen ero liittyi asiaan?
Onhan se lastenlapsista mukavaa, kun on osallistiva ja leikkivä ukki. Koko ajan ei tietenkään tarvitse olla viihdyttämässä, mutta jos leikki on ukillekin mieleistä puuhaa, niin miksi et anna heidän nauttia toistensa seurasta? Jotenkin tulee vähän mustasukkainen vaikutelma.
En kyllä nauti ko. vierailuista. Sisarusten lapset ovat poikkeus, tätinä haluan tavata heitäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme että täällä ihmiset on niin masentuneita. Ystäviä nähdään vain, jos ystävän elämäntilanne sopii itselle. Jos ei sovi, ei nähdä eikä soitellakaan. Ihan helvetin itsekästä touhua.
Itsekästä on pikkulapsiperheiden touhukin nykyään. Voisivat hekin ottaa huomioon pikkulapsettomat ihmiset. Puolin ja toisin.
Miten pikkulapsettomat ihmiset sitten erityisesti otetaan huomioon? Tai lapsettomat?
Eli meille voi tulla kylään vain kun lapset ei ole kotona, tai saan mennä muille kylään vain ilman kamalaa taaperoani? Ja kun tulen kylään niin en saa puhua mistään lapsiin liittyvästä (lapsettomien kanssa).
Minua suoraan sanottuna vituttaa tämä touhu. Sanokaa suoraan niille ystäville, että teitä ei kiinnosta heidän elämänsä juuri nyt. Sanokaa vaikka siinä menisi välit poikki. Tuntuu todella pahalta, että töiden ja opiskeluiden ja perhe-elämäni kanssa en kelpaa enää muille, koska tein lapsen. Ei auta omalla kohdalla se, että yritän pitää yhteyttä ja vaihtaa kuulumisia, kaverit ei joko ei vastaa ollenkaan tai ovat todella etäisiä. Ja sitten saa lukea tällaista paskaa että tietenkään ei ketään kiinnosta kyläillä paikassa jossa on pieniä lapsia.
Selvä, älkää kyläilkö. Mutta älkää myöskään odottako mitään itsellenne myöskään.
No mua ainaskin ärsyttää kyläillä semmosissa lapsiperhepaikoissa joissa lapset hallitsee koko sitä aikaa kun siellä kyläilen. Tykkäisin pääasiassa vaihtaa kuulumisia aikuisen kanssa, kun en oikein osaa pienten lasten kanssa olla ja aikanaan ystävystyin juurikin sen aikuisen kanssa. Jotenkin todella kaoottista tulla kylään paikkaan jossa koko aika menee vain lasten touhuja seuraten, ilman aikuisten välistä jutustelua.
Omasta mielestäni siis se pikkulapsettoman/lapsettoman huomioiminen sen kyläilyn kestävän ajan on sitä, että voitaisiin edes vähän aikaa jutella ihan aikuisten kesken eikä koko aika mene niiden lasten meuhkaamista seuratessa.
Avomies on ukki ja hänen luonaan vierailee aina kaksi aikuista lasta lapsineen. Toinen oon ehtinyt erotakin. Pienet alla kouluikäiset lapset.
Sama kaava aina kun tulevat. Kaikki lelut esille ja aikuisten huomio lapsissa kaiken aikaa. Pitäisi leikkiäkin, mutta en ole sellaista tyyppiä, enkä ole koskaan alkanut leikkimään. Itsellä ei pieniä lastenlapsia.
Mitään aikuisten juttuja on hankala jutella. Tunnen oloni kiusaantuneeksi ja vaivautuneeksi - aina. Ukki pyrkii leikkimään aina. Olen sanonut, että lapset leikkivät kyllä keskenään ja heidät pitäisi opettaa leikkimään keskenään. Aina ei tarvita aikuisia mukaan leikkeihin. Jopa lasten keskinäiset riidat leikkiessä pitäisi lasten oppia itse käsittelemään. Joskus tarvittaneen aikuisen puuttumista, jos sopua ei löydy. Olenko erilainen aikuinen vai pitääkö aina aikuisen mennä mukaan leikkeihin?
Miten avomiehesi toisen lapsen ero liittyi asiaan?
Onhan se lastenlapsista mukavaa, kun on osallistiva ja leikkivä ukki. Koko ajan ei tietenkään tarvitse olla viihdyttämässä, mutta jos leikki on ukillekin mieleistä puuhaa, niin miksi et anna heidän nauttia toistensa seurasta? Jotenkin tulee vähän mustasukkainen vaikutelma.
Vastaan kun kysyt. Ero on vaikuttanut siten isovanhemman elämään, että hän joutuu yhä enemmän lastenvahdeiksi. Ja ukki kokee asian "pakolliseksi" koska mummo hoitaa paljon niin hänenkin "täytyy". Ukki kokee hoito ym tilanteet välillä myös ahdistaviksi. Jonkin verran toki haluaa leikkiä, mutta jaksamisen "raja" on hänelläkin. Lapsissa on myös isoja eroja, toisen lapsenlapset ovat hyvin villejä ja raisuja ja toisen taas rauhallisia. Erolapset ovat ne villit lapset. Johtuuko käytökset erosta sitä en viitsi pohtia eikä tarvinne kenenkään pohtia.
Ja en tosiaankaan ole mustasukkainen. Miehellä on sairauksia jotka vaikuttavat jaksamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olette te ihme ihmisvihaajia
Ei olla, mutta pikkulapsiperheissä vierailu on kamala kokemus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette te ihme ihmisvihaajia
Ei olla, mutta pikkulapsiperheissä vierailu on kamala kokemus!
Voi olla sama toisinpäin. Kun pikkulapsi perhe vierailee kotonasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette te ihme ihmisvihaajia
Ei olla, mutta pikkulapsiperheissä vierailu on kamala kokemus!
Voi olla sama toisinpäin. Kun pikkulapsi perhe vierailee kotonasi.
Niin no ei sekään kivaa ole.
Riippuu täysin siitä millaisia lapsia siinä perheessä on. Jos kahvinjuonti ja kuulumisten vaihto onnistuu ilman huomionkipeiden lasten show:ta niin menen mielelläni kylään.