Lue keskustelun säännöt.
Tykkäätkö kyläillä pikkulapsiperheissä?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme että täällä ihmiset on niin masentuneita. Ystäviä nähdään vain, jos ystävän elämäntilanne sopii itselle. Jos ei sovi, ei nähdä eikä soitellakaan. Ihan helvetin itsekästä touhua.
Itsekästä on pikkulapsiperheiden touhukin nykyään. Voisivat hekin ottaa huomioon pikkulapsettomat ihmiset. Puolin ja toisin.
Miten pikkulapsettomat ihmiset sitten erityisesti otetaan huomioon? Tai lapsettomat?
Eli meille voi tulla kylään vain kun lapset ei ole kotona, tai saan mennä muille kylään vain ilman kamalaa taaperoani? Ja kun tulen kylään niin en saa puhua mistään lapsiin liittyvästä (lapsettomien kanssa).
Minua suoraan sanottuna vituttaa tämä touhu. Sanokaa suoraan niille ystäville, että teitä ei kiinnosta heidän elämänsä juuri nyt. Sanokaa vaikka siinä menisi välit poikki. Tuntuu todella pahalta, että töiden ja opiskeluiden ja perhe-elämäni kanssa en kelpaa enää muille, koska tein lapsen. Ei auta omalla kohdalla se, että yritän pitää yhteyttä ja vaihtaa kuulumisia, kaverit ei joko ei vastaa ollenkaan tai ovat todella etäisiä. Ja sitten saa lukea tällaista paskaa että tietenkään ei ketään kiinnosta kyläillä paikassa jossa on pieniä lapsia.
Selvä, älkää kyläilkö. Mutta älkää myöskään odottako mitään itsellenne myöskään.
No mua ainaskin ärsyttää kyläillä semmosissa lapsiperhepaikoissa joissa lapset hallitsee koko sitä aikaa kun siellä kyläilen. Tykkäisin pääasiassa vaihtaa kuulumisia aikuisen kanssa, kun en oikein osaa pienten lasten kanssa olla ja aikanaan ystävystyin juurikin sen aikuisen kanssa. Jotenkin todella kaoottista tulla kylään paikkaan jossa koko aika menee vain lasten touhuja seuraten, ilman aikuisten välistä jutustelua.
Omasta mielestäni siis se pikkulapsettoman/lapsettoman huomioiminen sen kyläilyn kestävän ajan on sitä, että voitaisiin edes vähän aikaa jutella ihan aikuisten kesken eikä koko aika mene niiden lasten meuhkaamista seuratessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme että täällä ihmiset on niin masentuneita. Ystäviä nähdään vain, jos ystävän elämäntilanne sopii itselle. Jos ei sovi, ei nähdä eikä soitellakaan. Ihan helvetin itsekästä touhua.
Itsekästä on pikkulapsiperheiden touhukin nykyään. Voisivat hekin ottaa huomioon pikkulapsettomat ihmiset. Puolin ja toisin.
Miten pikkulapsettomat ihmiset sitten erityisesti otetaan huomioon? Tai lapsettomat?
Eli meille voi tulla kylään vain kun lapset ei ole kotona, tai saan mennä muille kylään vain ilman kamalaa taaperoani? Ja kun tulen kylään niin en saa puhua mistään lapsiin liittyvästä (lapsettomien kanssa).
Minua suoraan sanottuna vituttaa tämä touhu. Sanokaa suoraan niille ystäville, että teitä ei kiinnosta heidän elämänsä juuri nyt. Sanokaa vaikka siinä menisi välit poikki. Tuntuu todella pahalta, että töiden ja opiskeluiden ja perhe-elämäni kanssa en kelpaa enää muille, koska tein lapsen. Ei auta omalla kohdalla se, että yritän pitää yhteyttä ja vaihtaa kuulumisia, kaverit ei joko ei vastaa ollenkaan tai ovat todella etäisiä. Ja sitten saa lukea tällaista paskaa että tietenkään ei ketään kiinnosta kyläillä paikassa jossa on pieniä lapsia.
Selvä, älkää kyläilkö. Mutta älkää myöskään odottako mitään itsellenne myöskään.
Oon eri kommentoija, mutta mulla lapsettomana on sekä niitä joiden kanssa ystävyys kantanut yli pikkulapsiajan ja niitä joiden kanssa katkennut siihen.
Ekat järkkää aikaa nähdä ilman lapsia, mutta myös lasten kanssa. Jälkimmäiset uppoutuvat täysin siihen pikkulapsielämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Olen kasvanut aikana jolloin lasten piti olla hiljaa, kun aikuiset puhuu.
Nyt aikuisten pitää olla hiljaa kun lapset puhuu.
Molempi pahempi.Joo, näin tuntuu olevan: "Aikuiset hiljaa, kersa puhuu!"
Ärsyttävää.
Eräässä kyläpaikassa ValtteriEmilia huusi meille vieraille että hiljaa kun yritimme normaalisti puhua aikuisten kesken. Katsoin vähän pitkään. Samainen herranterttu myös aloittaa todella ajoissa tiedustelemaan äidiltään "koska vieraat lähtevät"?
syy ei ole siis lapsen vaan kasvatuksen puutteen, eli en ole lapselle vihainen mutta vanhemmat voisivat vähän katsoa peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme että täällä ihmiset on niin masentuneita. Ystäviä nähdään vain, jos ystävän elämäntilanne sopii itselle. Jos ei sovi, ei nähdä eikä soitellakaan. Ihan helvetin itsekästä touhua.
Itsekästä on pikkulapsiperheiden touhukin nykyään. Voisivat hekin ottaa huomioon pikkulapsettomat ihmiset. Puolin ja toisin.
Miten pikkulapsettomat ihmiset sitten erityisesti otetaan huomioon? Tai lapsettomat?
Eli meille voi tulla kylään vain kun lapset ei ole kotona, tai saan mennä muille kylään vain ilman kamalaa taaperoani? Ja kun tulen kylään niin en saa puhua mistään lapsiin liittyvästä (lapsettomien kanssa).
Minua suoraan sanottuna vituttaa tämä touhu. Sanokaa suoraan niille ystäville, että teitä ei kiinnosta heidän elämänsä juuri nyt. Sanokaa vaikka siinä menisi välit poikki. Tuntuu todella pahalta, että töiden ja opiskeluiden ja perhe-elämäni kanssa en kelpaa enää muille, koska tein lapsen. Ei auta omalla kohdalla se, että yritän pitää yhteyttä ja vaihtaa kuulumisia, kaverit ei joko ei vastaa ollenkaan tai ovat todella etäisiä. Ja sitten saa lukea tällaista paskaa että tietenkään ei ketään kiinnosta kyläillä paikassa jossa on pieniä lapsia.
Selvä, älkää kyläilkö. Mutta älkää myöskään odottako mitään itsellenne myöskään.
Suotta hermostut. Jos yritän selittää: Sain lapseni 10 vuotta ystäviäni aiemmin. Silloin, kun minulla oli pikkulapsi, heitä eivät lapsiasiat vielä kiinnostaneet. Nyt, kun heillä on pikkulapsia, minua eivät lapsiasiat enää kiinnosta. Molemmat ovat olleet puolin ja toisin ymmärrettäviä tilanteita, joten nähdessä puhuttiin aina muusta kuin lapsista, vaikka lapset olisivat olleet mukanakin. Olen 20 vuotta kestäneistä elämäntilanteiden eroavaisuuksista huolimatta säilyttänyt kaikki ystäväni, sillä he ovat olleet, kuten oletinkin, minun henkilökohtaisia ystäviäni, eivät lapseni ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
M31
Eikö tuossa iässä pitäisi jo pikkuhiljaa lapset kiinnostaa? Missä elämänvaiheessa ne sitten olisivat ajankohtaisia?
Ihan tiedoksi: Sehän ei ole mikään pakollinen 'elämänvaihe', että täytyy kiinnostua lapsista... Minua ei siis lapset kiinnosta, en niitä itse halua enkä kovin mielelläni vieraile pikkulapsiperheissä saatika soita heille. Jos haluan tavata kavereita, haluan kuulla mitä heille kuuluu. Yleensä kyläillessä pikkulapsiperheessä suurin osa ajasta tai kaikki aika menee siihen lapsen huomioimiseen. Kotiin lähtiessä tajuaa, ettei ehtinyt jutella sen kaverin kanssa ollenkaan.
Entäs synttärit (lasten tai aikuisten) - missä on useita lapsia? Okei se olisi jo eri ketjun paikka mutta niissä ei monesti saa yhdenkään ihmisen kanssa vaihdettua yhtäkään järkevää lausetta. Sen pakolliset 2 tuntia hymistelet siinä ja lähdet kotiin ja huokaiset helpotuksesta oven takana kiinni painaessasi. Okei, ovat ne varmaan aika ressin paikkoja lasten vanhemmillekin - miksi tuollaisia pakkosyndejä pitää pitää koko suvulle? Lasten kaverisyndet ymmärrän. Siellä kuuluukin olla täysi hulabaloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M31
Eikö tuossa iässä pitäisi jo pikkuhiljaa lapset kiinnostaa? Missä elämänvaiheessa ne sitten olisivat ajankohtaisia?
Ihan tiedoksi: Sehän ei ole mikään pakollinen 'elämänvaihe', että täytyy kiinnostua lapsista... Minua ei siis lapset kiinnosta, en niitä itse halua enkä kovin mielelläni vieraile pikkulapsiperheissä saatika soita heille. Jos haluan tavata kavereita, haluan kuulla mitä heille kuuluu. Yleensä kyläillessä pikkulapsiperheessä suurin osa ajasta tai kaikki aika menee siihen lapsen huomioimiseen. Kotiin lähtiessä tajuaa, ettei ehtinyt jutella sen kaverin kanssa ollenkaan.
Entäs synttärit (lasten tai aikuisten) - missä on useita lapsia? Okei se olisi jo eri ketjun paikka mutta niissä ei monesti saa yhdenkään ihmisen kanssa vaihdettua yhtäkään järkevää lausetta. Sen pakolliset 2 tuntia hymistelet siinä ja lähdet kotiin ja huokaiset helpotuksesta oven takana kiinni painaessasi. Okei, ovat ne varmaan aika ressin paikkoja lasten vanhemmillekin - miksi tuollaisia pakkosyndejä pitää pitää koko suvulle? Lasten kaverisyndet ymmärrän. Siellä kuuluukin olla täysi hulabaloo.
Kun pidimme mieheni kanssa juhlat, laitoimme kutsuun kutsutun nimen + avec. Tätäpä ei ymmärrettykään kaikissa perheissä vaan olihan niitä lapsiakin sinne sitten rehattava. Oli tarkoitus pitää ei-lapsettomat juhlat.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M31
Eikö tuossa iässä pitäisi jo pikkuhiljaa lapset kiinnostaa? Missä elämänvaiheessa ne sitten olisivat ajankohtaisia?
Ihan tiedoksi: Sehän ei ole mikään pakollinen 'elämänvaihe', että täytyy kiinnostua lapsista... Minua ei siis lapset kiinnosta, en niitä itse halua enkä kovin mielelläni vieraile pikkulapsiperheissä saatika soita heille. Jos haluan tavata kavereita, haluan kuulla mitä heille kuuluu. Yleensä kyläillessä pikkulapsiperheessä suurin osa ajasta tai kaikki aika menee siihen lapsen huomioimiseen. Kotiin lähtiessä tajuaa, ettei ehtinyt jutella sen kaverin kanssa ollenkaan.
Entäs synttärit (lasten tai aikuisten) - missä on useita lapsia? Okei se olisi jo eri ketjun paikka mutta niissä ei monesti saa yhdenkään ihmisen kanssa vaihdettua yhtäkään järkevää lausetta. Sen pakolliset 2 tuntia hymistelet siinä ja lähdet kotiin ja huokaiset helpotuksesta oven takana kiinni painaessasi. Okei, ovat ne varmaan aika ressin paikkoja lasten vanhemmillekin - miksi tuollaisia pakkosyndejä pitää pitää koko suvulle? Lasten kaverisyndet ymmärrän. Siellä kuuluukin olla täysi hulabaloo.
Kun pidimme mieheni kanssa juhlat, laitoimme kutsuun kutsutun nimen + avec. Tätäpä ei ymmärrettykään kaikissa perheissä vaan olihan niitä lapsiakin sinne sitten rehattava. Oli tarkoitus pitää ei-lapsettomat juhlat.....
No just, voi tämä on niin ärsyttävää!!! Junttimaista tehdä toisin kuin kutsussa toivotaan!!!!! Aaaaargh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Mua oksettaa se, kuinka ruokapöydässä vanhemmat antaa lasten sorkkia tarjottavia ja sitten niitä tarjottavia kehdataan tarjoilla vieraalle.. Ei kiinnosta syödä jotain limasia ja räkäsiä pikkuleipiä tai pullaa.. Tätä oon nähny niin monessa perheessä, että tää on varmaan enemmän sääntö kun poikkeustapaus..
Lapselle saatetaan sanoa että ei saa koskea, mutta sitten kun lapsi vaan yrittää uudelleen ja uudelleen lääppiä niitä pöydällä olevia tarjottavia, niin tuntuu että monet vanhemmat tässä vaiheessa vaan antaa asian olla, eli ehkä korkeintaan kerran kaks kielletään lasta, mutta siihen se sitten jää.
Tai annetaan suosiolla vaan lapselle se keksikulho että syöppä siitä niin on lapsi edes hetken hiljaa ja temppuilematta.
Jos lapsi ei osaa käyttäytyä, niin nostaisin lapsen kokonaan pois ruokapöydän ulottuvilta että sinne ei oo asiaa, jos ei osaa olla nätisti. Jos lapsi alkaa itkemään, niin jumalauta itkekööt :D Mutta eeei, kun moni äityli ja isukki vaan nostaa lapsen syliin ja alkaa paijaamaan ja tarjoamaan vaikka niitä pöydällä olevia tarjottavia "Voi äidin pikku kulta, ottaisitko tästä vaikka pullan?"
Siinäpä se vierailu sitten meneekin, kun lapsi on pääosissa koko vierailun ajan.
Monta kertaa olen käynyt kylässä tälläisillä perheillä, enään ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M31
Eikö tuossa iässä pitäisi jo pikkuhiljaa lapset kiinnostaa? Missä elämänvaiheessa ne sitten olisivat ajankohtaisia?
Ihan tiedoksi: Sehän ei ole mikään pakollinen 'elämänvaihe', että täytyy kiinnostua lapsista... Minua ei siis lapset kiinnosta, en niitä itse halua enkä kovin mielelläni vieraile pikkulapsiperheissä saatika soita heille. Jos haluan tavata kavereita, haluan kuulla mitä heille kuuluu. Yleensä kyläillessä pikkulapsiperheessä suurin osa ajasta tai kaikki aika menee siihen lapsen huomioimiseen. Kotiin lähtiessä tajuaa, ettei ehtinyt jutella sen kaverin kanssa ollenkaan.
Entäs synttärit (lasten tai aikuisten) - missä on useita lapsia? Okei se olisi jo eri ketjun paikka mutta niissä ei monesti saa yhdenkään ihmisen kanssa vaihdettua yhtäkään järkevää lausetta. Sen pakolliset 2 tuntia hymistelet siinä ja lähdet kotiin ja huokaiset helpotuksesta oven takana kiinni painaessasi. Okei, ovat ne varmaan aika ressin paikkoja lasten vanhemmillekin - miksi tuollaisia pakkosyndejä pitää pitää koko suvulle? Lasten kaverisyndet ymmärrän. Siellä kuuluukin olla täysi hulabaloo.
Eikä kuulu olla täysi hulabaloo kaverisynttäreillä. Mistä tämmöinen ajatus on lähtenyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Mua oksettaa se, kuinka ruokapöydässä vanhemmat antaa lasten sorkkia tarjottavia ja sitten niitä tarjottavia kehdataan tarjoilla vieraalle.. Ei kiinnosta syödä jotain limasia ja räkäsiä pikkuleipiä tai pullaa.. Tätä oon nähny niin monessa perheessä, että tää on varmaan enemmän sääntö kun poikkeustapaus..
Lapselle saatetaan sanoa että ei saa koskea, mutta sitten kun lapsi vaan yrittää uudelleen ja uudelleen lääppiä niitä pöydällä olevia tarjottavia, niin tuntuu että monet vanhemmat tässä vaiheessa vaan antaa asian olla, eli ehkä korkeintaan kerran kaks kielletään lasta, mutta siihen se sitten jää.
Tai annetaan suosiolla vaan lapselle se keksikulho että syöppä siitä niin on lapsi edes hetken hiljaa ja temppuilematta.
Jos lapsi ei osaa käyttäytyä, niin nostaisin lapsen kokonaan pois ruokapöydän ulottuvilta että sinne ei oo asiaa, jos ei osaa olla nätisti. Jos lapsi alkaa itkemään, niin jumalauta itkekööt :D Mutta eeei, kun moni äityli ja isukki vaan nostaa lapsen syliin ja alkaa paijaamaan ja tarjoamaan vaikka niitä pöydällä olevia tarjottavia "Voi äidin pikku kulta, ottaisitko tästä vaikka pullan?"
Siinäpä se vierailu sitten meneekin, kun lapsi on pääosissa koko vierailun ajan.
Monta kertaa olen käynyt kylässä tälläisillä perheillä, enään ei kiinnosta.
Nyt veit kyllä täydellisesti "sanat suustani"! Aivan kuin mun tekstiä!!! Ja voi vitsi mä inhoan sitä kun niitä pikkutyyppejä tuodaan meille kylään kun ne tahtovat kahvipöydästä kaikkea!! Ensin maistavat yhtä keksiä vähän, sitten tahtovat toista, yksi haukku ja jo äiti antaa kolmannenkin. "Niin, haluakko sä vielä tuotakin? Joo, äiti antaa!" Ja kohta koko pirpanan paikka on täynnä jauhettuja keksin-/pullanjämiä. Kaikista otettu yksi haukku ja loput litistelty siihen pöytään. Voi ***tu!
Ennen ne lapset tosiaan KÄYTTÄYTYIVÄT kun tuli vieraita kylään tai heitä vietiin kyläilemään. Nykypäivänä osa vanhemmista saa kyllä katsoa ihan peiliin kun ystäviä alkaa kaikota ympäriltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin ystävälle vihjata että nyt tämä hänen lapsitilanteensa on mulle vähän liikaa, oli kyllä hänen tiedossaan jo ennen kuin edes lapsia hankki, että minä en ole pikkulasten fanittaja, mutta suuttui silti.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ne lapset tosiaan KÄYTTÄYTYIVÄT kun tuli vieraita kylään tai heitä vietiin kyläilemään. Nykypäivänä osa vanhemmista saa kyllä katsoa ihan peiliin kun ystäviä alkaa kaikota ympäriltä!
Olisko tuo kyläilykulttuuri aika tavalla hiipunut. Ehkä silloin ennenvanhaan joku piipahti tuon tuosta kylään ja perheet lähtivät pyhäisin kyläreissuille. Lapset olivat tottuneita kyläilijöitä. Se on nykyään niin harvinaista, että joku tulee kylään ja laitetaan kahvipyötään jotain herkkuja. Lapset sekoaa, ne ei osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ne lapset tosiaan KÄYTTÄYTYIVÄT kun tuli vieraita kylään tai heitä vietiin kyläilemään. Nykypäivänä osa vanhemmista saa kyllä katsoa ihan peiliin kun ystäviä alkaa kaikota ympäriltä!
Olisko tuo kyläilykulttuuri aika tavalla hiipunut. Ehkä silloin ennenvanhaan joku piipahti tuon tuosta kylään ja perheet lähtivät pyhäisin kyläreissuille. Lapset olivat tottuneita kyläilijöitä. Se on nykyään niin harvinaista, että joku tulee kylään ja laitetaan kahvipyötään jotain herkkuja. Lapset sekoaa, ne ei osaa käyttäytyä.
No onhan se hiipunutkin, varmaan osaksi somenkin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ne lapset tosiaan KÄYTTÄYTYIVÄT kun tuli vieraita kylään tai heitä vietiin kyläilemään. Nykypäivänä osa vanhemmista saa kyllä katsoa ihan peiliin kun ystäviä alkaa kaikota ympäriltä!
Olisko tuo kyläilykulttuuri aika tavalla hiipunut. Ehkä silloin ennenvanhaan joku piipahti tuon tuosta kylään ja perheet lähtivät pyhäisin kyläreissuille. Lapset olivat tottuneita kyläilijöitä. Se on nykyään niin harvinaista, että joku tulee kylään ja laitetaan kahvipyötään jotain herkkuja. Lapset sekoaa, ne ei osaa käyttäytyä.
Lapsuudessani 90-luvun maaseudulla kyläily oli tavallista. Aikuisena asun kaupungissa, ja täällä käydään lounaalla, brunssilla, kahvilla tai kaljalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ne lapset tosiaan KÄYTTÄYTYIVÄT kun tuli vieraita kylään tai heitä vietiin kyläilemään. Nykypäivänä osa vanhemmista saa kyllä katsoa ihan peiliin kun ystäviä alkaa kaikota ympäriltä!
Olisko tuo kyläilykulttuuri aika tavalla hiipunut. Ehkä silloin ennenvanhaan joku piipahti tuon tuosta kylään ja perheet lähtivät pyhäisin kyläreissuille. Lapset olivat tottuneita kyläilijöitä. Se on nykyään niin harvinaista, että joku tulee kylään ja laitetaan kahvipyötään jotain herkkuja. Lapset sekoaa, ne ei osaa käyttäytyä.
Lapsuudessani 90-luvun maaseudulla kyläily oli tavallista. Aikuisena asun kaupungissa, ja täällä käydään lounaalla, brunssilla, kahvilla tai kaljalla.
Niin ja mammat rehaa pikkukersoja mukanaan näihin tapaamisiin.
Jos lapset osaavat käyttäytyä, tulen heidän kanssaan juttuun, he eivät ole liian tunkeilevia ja tulen juttuun myös vanhempien kanssa, niin kyllä. Jos taas lapsi tunkee kokoajan mukaan ilman, että häntä halutaan mukaan ja lapsen pitää olla kokoajan huomion keskipiste, eikä vanhempi pysty/halua keskittyä muuhun kuin lapseen, niin sitten en pidä. Silloin nimittäin se pakollinen ja loputon lapsen kanssa sosialisointi ja kiinnostuksen esittäminen alkaa ärsyttämään ja tuntuu muutenkin, että en pysty jutteleman vanhemman kanssa, jota pääasiassa menin katsomaan. Toki tilanne on eri jos menin oikeasti katsomaan myös lapsia, kuten siskoni lapsia. En kuitenkaan ole siskoni lasten ohella oikein kiinnostunut muiden lapsista, koska he eivät ole minulle lainkaan läheisiä.
Erityisesti ärsyttää, kun näen kaveria, jota pystyn tapaamaan vain pari kertaa vuodessa, ja tämän lapsi kantaa minulle kokoajan tavaraa näytille ja pelleilee. En pysty kunnolla vaihtamaan kuulumisia kaverini kanssa, koska jos en kiinnitä lapseen huomiota, niin lapsi tunkee syliin ja alkaa lopulta kiukuttelemaan. Siksi nykyään tapaankin kaveriani tämän kodin ulkopuolella, jolloin hän ei ota lasta mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme että täällä ihmiset on niin masentuneita. Ystäviä nähdään vain, jos ystävän elämäntilanne sopii itselle. Jos ei sovi, ei nähdä eikä soitellakaan. Ihan helvetin itsekästä touhua.
Itsekästä on pikkulapsiperheiden touhukin nykyään. Voisivat hekin ottaa huomioon pikkulapsettomat ihmiset. Puolin ja toisin.
Miten pikkulapsettomat ihmiset sitten erityisesti otetaan huomioon? Tai lapsettomat?
Eli meille voi tulla kylään vain kun lapset ei ole kotona, tai saan mennä muille kylään vain ilman kamalaa taaperoani? Ja kun tulen kylään niin en saa puhua mistään lapsiin liittyvästä (lapsettomien kanssa).
Minua suoraan sanottuna vituttaa tämä touhu. Sanokaa suoraan niille ystäville, että teitä ei kiinnosta heidän elämänsä juuri nyt. Sanokaa vaikka siinä menisi välit poikki. Tuntuu todella pahalta, että töiden ja opiskeluiden ja perhe-elämäni kanssa en kelpaa enää muille, koska tein lapsen. Ei auta omalla kohdalla se, että yritän pitää yhteyttä ja vaihtaa kuulumisia, kaverit ei joko ei vastaa ollenkaan tai ovat todella etäisiä. Ja sitten saa lukea tällaista paskaa että tietenkään ei ketään kiinnosta kyläillä paikassa jossa on pieniä lapsia.
Selvä, älkää kyläilkö. Mutta älkää myöskään odottako mitään itsellenne myöskään.
No mua ainaskin ärsyttää kyläillä semmosissa lapsiperhepaikoissa joissa lapset hallitsee koko sitä aikaa kun siellä kyläilen. Tykkäisin pääasiassa vaihtaa kuulumisia aikuisen kanssa, kun en oikein osaa pienten lasten kanssa olla ja aikanaan ystävystyin juurikin sen aikuisen kanssa. Jotenkin todella kaoottista tulla kylään paikkaan jossa koko aika menee vain lasten touhuja seuraten, ilman aikuisten välistä jutustelua.
Omasta mielestäni siis se pikkulapsettoman/lapsettoman huomioiminen sen kyläilyn kestävän ajan on sitä, että voitaisiin edes vähän aikaa jutella ihan aikuisten kesken eikä koko aika mene niiden lasten meuhkaamista seuratessa.
Avomies on ukki ja hänen luonaan vierailee aina kaksi aikuista lasta lapsineen. Toinen oon ehtinyt erotakin. Pienet alla kouluikäiset lapset.
Sama kaava aina kun tulevat. Kaikki lelut esille ja aikuisten huomio lapsissa kaiken aikaa. Pitäisi leikkiäkin, mutta en ole sellaista tyyppiä, enkä ole koskaan alkanut leikkimään. Itsellä ei pieniä lastenlapsia.
Mitään aikuisten juttuja on hankala jutella. Tunnen oloni kiusaantuneeksi ja vaivautuneeksi - aina. Ukki pyrkii leikkimään aina. Olen sanonut, että lapset leikkivät kyllä keskenään ja heidät pitäisi opettaa leikkimään keskenään. Aina ei tarvita aikuisia mukaan leikkeihin. Jopa lasten keskinäiset riidat leikkiessä pitäisi lasten oppia itse käsittelemään. Joskus tarvittaneen aikuisen puuttumista, jos sopua ei löydy. Olenko erilainen aikuinen vai pitääkö aina aikuisen mennä mukaan leikkeihin?
En. En ole lapsivihaaja, mutta en vaan osaa yhtään olla lasten kanssa. Vauvat nyt vielä menee, kun ne eivät odota minulta huomiota.
M31[/quote]Eikö tuossa iässä pitäisi jo pikkuhiljaa lapset kiinnostaa? Missä elämänvaiheessa ne sitten olisivat ajankohtaisia?[/quote]
Ihan tiedoksi: Sehän ei ole mikään pakollinen 'elämänvaihe', että täytyy kiinnostua lapsista... Minua ei siis lapset kiinnosta, en niitä itse halua enkä kovin mielelläni vieraile pikkulapsiperheissä saatika soita heille. Jos haluan tavata kavereita, haluan kuulla mitä heille kuuluu. Yleensä kyläillessä pikkulapsiperheessä suurin osa ajasta tai kaikki aika menee siihen lapsen huomioimiseen. Kotiin lähtiessä tajuaa, ettei ehtinyt jutella sen kaverin kanssa ollenkaan.