Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut 40+ ikäiset elätte puhelimenne kanssa? Mitä odotatte muilta?
Olen tutustunut moneen lupaavaan ikäiseenä 40+ mieheen eräällä nettideittisivustolla. Viestittely sujuu hyvin, mutta kun siirrymme palvelusta puhelinviestittelyyn (tekstareihin, whatsappiin tms.) niin kaikki muuttuu.
Siinä missä miehelle aiemmin riitti, että vastaan tuntien tai jopa päivän, parin viiveellä viestiin nettideittipalvelussa, puhelimessa niin ei saakaan tehdä! Pitäisi vastata heti. Miehet tuntuvat tulkitsevan, että minua ei kiinnosta, ja yhteydenpito hiipuu. Toisaalta annankin sen hiipua, sillä minulle ei sopisikaan suhde, jossa viestitellään kovalla tempolla.
Tsekkaan puhelimeni pari kertaa päivässä. Muina aikoina se on äänettömällä tai jopa lentotilassa. Tämä on valintani enkä aio sitä muuttaa ja minulle sopii hyvin, että jos joku on toista mieltä, niin emme ole toisiamme varten. Miksi avauksen tein olikin se, että ihmettelen, ovatko ikäiseni todella niin kiinni puhelimissaan? Kertokaa, miten itse käytätte puhelinta ja oletatte tuttavienne sitä käyttävän? Oikeastiko nykyään loukkaannutaan, jos saadaan vastaus viestiin vaikkapa kahdeksan tunnin viiveellä?
Kommentit (106)
Olen viisikymppinen ja saman miehen kanssa, jonka kanss aloitin parisuhteen 31 vuotta sitten.
Mutta vastaan silti. Minusta on outoa, jos ihminen ei lainkaan pidä kännykässä ääntä. Eikö sinulla ole ketään, jolla voisi olla sinulle kiireellistä asiaa? Iäkkäitä vanhempia, hyvää ystävää, työasioita hoitavaa kolleegaa/pomoa? Oletko työtön, vai miten sinulla on varaa suhtautua noin evvk?
Ei sillä, minulla kännykät ovat kotona ollessani käsilaukussa enimmän osan aikaa, joten jos minulle on jollakin kiireellistä asiaa, on parempi soittaa kuin panna wa-viesti tai tekstari, tekstarin yksittäistä piippausta en välttämättä kuule. Huomaan sen tosiaan ehkä vasta seuraavana päivänä. Silloin kyllä pahoittelen viipynyttä vastaustani.
Mutta tuo on minusta aika ymmärrettävää, koska kiireisellä perheenäidillä on kotona hommia pitkin taloa ja puutarhaa, ei kännykän lähellä välttämättä olla, vaikka se olisi keittiön pöydälläkin. Siksi akuutissa asiassa kannattaa mieluummin soittaa.
Joka tapauksessa kännykän pitäminen äänettömällä on ihan samaa kuin olisi muinaista lankapuhelinta pitänyt töpseli irti seinästä. Et haluakaan olla saavutettavissa, ja se ON vähän omituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä vastaamisessa tai puhelimen käytössä ylipäätään on niin vastenmielistä?
Aika hankalaksi menisi yhteydenpito ystäviin, jos kaikki asennoituisivat ap samalla lailla kuin sinä, ap.
Sinähän siis käytännössä kieltäydyt olemasta kontaktissa ystäviisi muutoin kuin parina hetkenä päivästä, jolloin sinulle iskee tarve olla kontaktissa muihin ihmisiin.
Entä, jos heillä olisi myös kännykkä äänettömällä, he eivät silloin vastaisi sinun takaisin soittoosi.
He huomaisivat jossakin vaiheessa, ehkä puolen vuorokauden päästä, että kappas, XX on soittanut takaisin. Mutta sinua taas ei saisi kiinni, koska sinun rytmisi on joku ihan toinen ja kännysi taas äänettömällä.
Loppuisi aika pian yhteydenpito ihmiseen, joka ei koskaan vastaa puheluihinsa.
Ja tekstiviesteihinkin hyvin pitkällä viiveellä. Ei voisi koskaan esimerkiksi kysyä neuvoa tai pyytää ex tempore kahville.
Mun puhelin on kyllä päällä ja suurimman osan ajasta mukana. Aina sitä ei kuule ja aina ei voi vastata, mitta tarkastelen sitä kyllä säännöllisen epåsäännöllisin väliajoin ja vastaan viesteihin, joiissa on jokin kysymys tai sopimus tai soitan niille, joilla oletan olevan jotain asiaa. En koe olevani ”kiinni” puhelimessa!enkä koe mitään tarvetta vetää tuollaisia kategorisia pois päältä/lentotilaan isin itse asiassa noin kategorisella tavalla toimivaa ihmistä jotenkin omituisena, mahdollisesti jotenkin traumatisoituneena, ja ajattelisin, että onpa hankala ja joustamaton tapaus - todennäköisesti muutenkin kuin tässä asiassa.
Ehkä aapeen kannattaisi jatkossaa -jos tämän nykyinen suhde ei aina säilykään samanlaisena - tehdä puhelimenkäyttötapansa selväksi jo siinä aikaisemmassa vaiheessa, jottei vastapuolella olisi muun laisia odotuksia.
Yksineläväksi naiseksi, jolla ilmeisesti ei ole työasioitakaan hoidettavana, sinulla on omituisen "kiireinen" päivä, kun et edes puhelimeen voi vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kännykän pitäminen äänettömällä ei vastaa sitä että lankapuhelimesta olisi töpseli irti seinästä. Soittaja ei voi tietää että kännykkä on äänettömällä.
Ap, en ole kännykän orja, kännykkä on vain välinen, ei mikään pelsepuubin pesä. Minä haluan olla ystävieni ja perheenjäsenteni saavutettavissa. Minulla on lapsia, joiden pitää voida soittaa äidilleen ja kysyä neuvoa tai ihan vaan jutella. Minulla on iäkkäät vanhemmat, jotka saattavat tarvita apua. Minulla on ystäviä, joilla saattaa olla asiaa. Minulla on työpaikka, jossa saatetaan tarvita panostani.
Minulla on oikeus katsoa, vastaanko vai en, mutta en halua kategorisesti sulkea muuta maailmaa pois elämästäni.
Sinun toimintatapasi on outo, ja vaikuttaa ylimieliseltä. Mutta ehkä se ei ole ylimielisyyttä.... Kenties mielen järkkymisen seurausta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtaudun puhelimeeni kuin lankapuhelimeen eli se on yleensä työpöydällä eikä taskussa ja vastaan siihen, jos satun olemaan vieressä, mutta muuten voi mennä 4-6 tuntia, että edes vilkaisen, onko joku ottanut yhteyttä. Ystävät ja sukulaiset tietävät, että parhaiten minut tavoittaa klo 19 jälkeen, silloin olen todennäköisesti lähellä puhelintani. Työpuhelin on aina äänettömällä, koska töissä se on tietokoneen vieressä ja reagoin värinähälytykseen.
Tosin aika moni noin 20 v ei vastaa puhelimeen lainkaan ainakaan silloin,jos soitto tulee tuntemattomasta numerosta. Eivät tosin reagoi tekstareihinkaan, jos yhteydenottaja on viranomainen.
Vierailija kirjoitti:
Kännykän pitäminen äänettömällä ei vastaa sitä että lankapuhelimesta olisi töpseli irti seinästä. Soittaja ei voi tietää että kännykkä on äänettömällä.
siinä mielessä siis kännykän pitäminen äänettömällä on vielä pahempi juttu. Huijataan ihmisiä luulemaan, että soitto on noteerattavissa, kohde ei vaan viitsi vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hankalaksi menisi yhteydenpito ystäviin, jos kaikki asennoituisivat ap samalla lailla kuin sinä, ap.
Sinähän siis käytännössä kieltäydyt olemasta kontaktissa ystäviisi muutoin kuin parina hetkenä päivästä, jolloin sinulle iskee tarve olla kontaktissa muihin ihmisiin.
Entä, jos heillä olisi myös kännykkä äänettömällä, he eivät silloin vastaisi sinun takaisin soittoosi.
He huomaisivat jossakin vaiheessa, ehkä puolen vuorokauden päästä, että kappas, XX on soittanut takaisin. Mutta sinua taas ei saisi kiinni, koska sinun rytmisi on joku ihan toinen ja kännysi taas äänettömällä.
Loppuisi aika pian yhteydenpito ihmiseen, joka ei koskaan vastaa puheluihinsa.
Ja tekstiviesteihinkin hyvin pitkällä viiveellä. Ei voisi koskaan esimerkiksi kysyä neuvoa tai pyytää ex tempore kahville.
Tapaamme kasvotusten usein ystävieni kanssa. Jos haluamme jutella puhelimessa, sovimme etukäteen molemmille sopivan ajan. Oikeastaan nuo puheluajat onkin jo vakiintuneet ja siksi en jaksakaan ylimääräisesti puhelimella päivystää.
Yksi kysyi myös, eikö kellään voisi olla minulle kiireellistä asiaa. Ehkä, mutta en ole poliisi, ensilääkäri tai vastaava, joten kaikkiin kiireellisiin asioihin löytyy parempikin taho soittaa.
-ap
Niin, ja olen työelämässä. Töissä minut tavoittaa työpuhelimesta ja sähköpostilla.
Oma puhelinnumeroni on henkilökohtainen, eikä pomo siihen soittele.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai lankapuhelimenkaan soittoäänestä kuullut, jos se oli poissa seinästä? Vai kuuliko? En ole kokeillut.
Minulla on pari kaveria ja äitini, jotka eivät ymmärrä, etten pysty työpäivän aikana päivystämään puhelinta ja vapaa-ajallakaan se ei edes välttämättä ole mukana. Katson illan aikana sitä noin kahdesti enkä välttämättä edes reagoi molemmilla kerroilla heti saapuneisiin viesteihin. Mielestäni tämä on heidän ongelmansa, ei minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aina kännykkä äänestämällä, en tiedä miksi. Mutta katselen sitten aina useasti onkohan kukaan soittanut tai laittanut viestiä :D Outoa
Vierailija kirjoitti:
Olen viisikymppinen ja saman miehen kanssa, jonka kanss aloitin parisuhteen 31 vuotta sitten.
Mutta vastaan silti. Minusta on outoa, jos ihminen ei lainkaan pidä kännykässä ääntä. Eikö sinulla ole ketään, jolla voisi olla sinulle kiireellistä asiaa? Iäkkäitä vanhempia, hyvää ystävää, työasioita hoitavaa kolleegaa/pomoa? Oletko työtön, vai miten sinulla on varaa suhtautua noin evvk?
Ei sillä, minulla kännykät ovat kotona ollessani käsilaukussa enimmän osan aikaa, joten jos minulle on jollakin kiireellistä asiaa, on parempi soittaa kuin panna wa-viesti tai tekstari, tekstarin yksittäistä piippausta en välttämättä kuule. Huomaan sen tosiaan ehkä vasta seuraavana päivänä. Silloin kyllä pahoittelen viipynyttä vastaustani.
Mutta tuo on minusta aika ymmärrettävää, koska kiireisellä perheenäidillä on kotona hommia pitkin taloa ja puutarhaa, ei kännykän lähellä välttämättä olla, vaikka se olisi keittiön pöydälläkin. Siksi akuutissa asiassa kannattaa mieluummin soittaa.
Joka tapauksessa kännykän pitäminen äänettömällä on ihan samaa kuin olisi muinaista lankapuhelinta pitänyt töpseli irti seinästä. Et haluakaan olla saavutettavissa, ja se ON vähän omituista.
Hah..miten ihmeessä voit verrata lankapuhelimen irroittamista ja tuota??
JOS oltiin kotona, oltiin tavoitettavissa, nyt pitäisi olla 24/7 missä ikinä oletkin. Ei ole ihan sama asia ei... kaikki ei suostu kännykän orjiksi ja hyvä niin. Outoa on että niin moni sen tekee..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hankalaksi menisi yhteydenpito ystäviin, jos kaikki asennoituisivat ap samalla lailla kuin sinä, ap.
Sinähän siis käytännössä kieltäydyt olemasta kontaktissa ystäviisi muutoin kuin parina hetkenä päivästä, jolloin sinulle iskee tarve olla kontaktissa muihin ihmisiin.
Entä, jos heillä olisi myös kännykkä äänettömällä, he eivät silloin vastaisi sinun takaisin soittoosi.
He huomaisivat jossakin vaiheessa, ehkä puolen vuorokauden päästä, että kappas, XX on soittanut takaisin. Mutta sinua taas ei saisi kiinni, koska sinun rytmisi on joku ihan toinen ja kännysi taas äänettömällä.
Loppuisi aika pian yhteydenpito ihmiseen, joka ei koskaan vastaa puheluihinsa.
Ja tekstiviesteihinkin hyvin pitkällä viiveellä. Ei voisi koskaan esimerkiksi kysyä neuvoa tai pyytää ex tempore kahville.
Tapaamme kasvotusten usein ystävieni kanssa. Jos haluamme jutella puhelimessa, sovimme etukäteen molemmille sopivan ajan. Oikeastaan nuo puheluajat onkin jo vakiintuneet ja siksi en jaksakaan ylimääräisesti puhelimella päivystää.
Yksi kysyi myös, eikö kellään voisi olla minulle kiireellistä asiaa. Ehkä, mutta en ole poliisi, ensilääkäri tai vastaava, joten kaikkiin kiireellisiin asioihin löytyy parempikin taho soittaa.
-ap
Sähän olet ihan kuin minun 90-vuotias isäni! Hän tosin siksi, ettei halua kännykkää opetella, mutta ihan samanlainen jäärä. Että muut marssikoot hänen pillinsä mukaan, kun ei periaatteessa voi tehdä sitä tai tätä.
Minä jättäisin sinunlaisesi ihmisen myös kyllä aika nopeasti sivuun. Sinulla on ihan älyttömän joustamaton ja ylimielinen asenne.
Vierailija kirjoitti:
Kännykän pitäminen äänettömällä ei vastaa sitä että lankapuhelimesta olisi töpseli irti seinästä. Soittaja ei voi tietää että kännykkä on äänettömällä.
Nyt ei aukene logiikka. Miten muka tiedät, onko lankapuhelin seinässä? Käyt puhelinkeskuksessa mittaamassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hankalaksi menisi yhteydenpito ystäviin, jos kaikki asennoituisivat ap samalla lailla kuin sinä, ap.
Sinähän siis käytännössä kieltäydyt olemasta kontaktissa ystäviisi muutoin kuin parina hetkenä päivästä, jolloin sinulle iskee tarve olla kontaktissa muihin ihmisiin.
Entä, jos heillä olisi myös kännykkä äänettömällä, he eivät silloin vastaisi sinun takaisin soittoosi.
He huomaisivat jossakin vaiheessa, ehkä puolen vuorokauden päästä, että kappas, XX on soittanut takaisin. Mutta sinua taas ei saisi kiinni, koska sinun rytmisi on joku ihan toinen ja kännysi taas äänettömällä.
Loppuisi aika pian yhteydenpito ihmiseen, joka ei koskaan vastaa puheluihinsa.
Ja tekstiviesteihinkin hyvin pitkällä viiveellä. Ei voisi koskaan esimerkiksi kysyä neuvoa tai pyytää ex tempore kahville.
Tapaamme kasvotusten usein ystävieni kanssa. Jos haluamme jutella puhelimessa, sovimme etukäteen molemmille sopivan ajan. Oikeastaan nuo puheluajat onkin jo vakiintuneet ja siksi en jaksakaan ylimääräisesti puhelimella päivystää.
Yksi kysyi myös, eikö kellään voisi olla minulle kiireellistä asiaa. Ehkä, mutta en ole poliisi, ensilääkäri tai vastaava, joten kaikkiin kiireellisiin asioihin löytyy parempikin taho soittaa.
-ap
Kenelle se ensilääkäri sitten soittaa, kun sinun läheisen hoito vaatii välittömiä päätöksiä? Tai sillä ystävällä on se välitön tarve saada sitä tukea? Kaikki asiat kun ei tule kello kaulassa ja hän esim. haluaa perua tapaamisen?
Minusta on vähän naivia tuomita muiden tapa näissä asioissa. Puhelin, kun on osa sitä arkea ja sosiaalista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai lankapuhelimenkaan soittoäänestä kuullut, jos se oli poissa seinästä? Vai kuuliko? En ole kokeillut.
Kuuli.
Tässähän kävi lopulta niin, että nyt tapailen alle kolmekymppistä miestä. Hänellä tuntuu olevan omia menoja ja vauhtia niin, ettei huomaa loukkaantua "hitaasta" vastaamistempostani.
-ap