Lue keskustelun säännöt.
Oletteko te muut yli kolmekymppiset huomanneet että aika menee nykyään paljon nopeammin kuin teininä ja parikymppisenä?
Tarkoitan että tuntuu että esim: 2000-luvun ensimmäinen kymmenen vuotta, ja nyt 2010 luku sujahtaa jotenkin todella nopeasti verrattuna kasariin ja ysäriin. Olen 1979 syntynyt, joten paljon nuoremmilla ei välttämättä näin ole. Samaa sanoi äitini 70 ja 80-luvuista. Mietin vain että tuntuuko aika nopeutuvan mitä vanhemmaksi tulee, ja yht,äkkiä huomaa olevansa seitsemänkymppinen, vaikka juuri äsken oli pari-kolmekymppinen..
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempana kun ymmärtäisi monen asian "oikean laidan ja arvon " se on jo myöhäistä. Nuorena vain porskuttaa ja ajattelee tekevänsä sitten joskus, ja äkkiä on myöhäistä. Vaikka niin sen pitää ehkä olla.
Mikä on myöhäistä???
Ihmiset ovat poissa . Tilaisuudet menneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Talvetkaan ei enää tunnu niin pitkiltä. Keväällä tuntuu aina, että hä, taasko tulee kesä, eihän tässä ehtiny luistelemaankaan kuin kerran.
Joo, ei todellakaan ehdi nykytalvena luistelemaan, saatikka hiihtämään kuin tuon yhden kerran. 😂
ämä musiikkivideo pyöri MTV:llä joskus -95 koko ajan. Silloin olin liian nuori sitä tajuamaan. Nyt tajuan paremmin kuin hyvin.Vierailija kirjoitti:
Vanhempana kun ymmärtäisi monen asian "oikean laidan ja arvon " se on jo myöhäistä. Nuorena vain porskuttaa ja ajattelee tekevänsä sitten joskus, ja äkkiä on myöhäistä. Vaikka niin sen pitää ehkä olla.
Samaten sanonta "youth is wasted on the young"... Tuonkin tajusin turhan myöhään. Vanhempana huomaa miten moni ovi olisi ollut avoinna, jos olisi huomannut. Mitä kaikkia mahdollisuuksia olisi ollut. Onhan niitä vieläkin, mutta aika monilla asioilla on takarajansa. Lisäksi se, että kaikkea ei voi tehdä yhtäaikaa. 35-40-vuotiaana voi opiskella ja vaihtaa alaa, lähteä ulkomaille, interreilata, tehdä uraa, saada lapsia... Mutta todennäköisesti ei kaikkea yhtä aikaa. Helpointa olisi, kun olisi parikymppisenä tajunnut hoitaa opiskelut yms.
Joskus tein listan asioista, jotka haluan tehdä/saada. Siis sellaisen tavoitelistan, johon liittyi asioita ammatista, perheestä, opiskelusta harrastuksiin, kieliin joita haluaisin osata, kirjoihin jotka haluan lukea...
No joo, siinä riittääkin tekemistä 300 vuodeksi eteenpäin! ;) Jostakin vain täytyy luopua, sen ymmärtää nyt vanhempana.
Mä oon 30v, ja juuri eilen työkaverin kanssa puhuttiin, että aika menee koko ajan nopeammin. Nyt tässä ihan viime vuosina olen myös sisäistänyt sen, että minäkin tulen joskus kuolemaan, ja se ei välttämättä ole vasta 50v kuluttua, vaan voi tapahtua koska vaan. Elämästä pitää nauttia. Mulla on ihan älytön lentopelko, mutta olen silti päättänyt että lähden matkalle muutaman kuukauden kuluttua. Aion voittaa sen pelon, koska haluan nähdä maailmaa. Mä haluan elää ja tehdä niitä asioita mistä nautin, koska tämä mun elämä tapahtuu nyt. Me kaikki kuollaan kuitenkin, niin nautitaan nyt tästä ajasta kun täällä ollaan :)
Kyse on ns. elämyksellisestä iästä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän eteen tulee uusia asioita. Naisten elämyksellisen iän puoliväli on 24 vuoden tienoilla. Tuolloin syntymä tuntuu yhtä kaukaiselta kuin 24 vuoden ikä tulee tuntumaan vanhuksena. Miehillä elämyksellinen puoliväli on kaksi vuotta nuorempana.
Muistan kuinka kriiseilin tätä asiaa 24-vuotiaana. Seuraavat 11 vuotta on mennyt kyllä ihan hujauksessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua masensi tavattomasti tajuta että elämä on vain noin 30 000:n päivän mittainen. Vain noin monta nukkumaanmenoa ja ylösnousua, aamutoimea. Euroissa se ei ole paljon, ihmismääränäkin vain pikkukaupungin väkiluku. Vielä vähemmän tuosta 30 000:sta sinulla on yhteistä aikaa rakkaimpiesi kanssa.
Olen kolmekymppinen ja huomaa kyllä että ulkomaat ei enää houkuttele asuinpaikkana. Ahdistaa ajatuskin. Vanhempani tarvitsevat jo apuani, siellä ei olisi mitään tukiverkostoja, kuinka minua maahanmuuttajana vain yritettäisiin huijata siellä, ja mitä jos joudun pahaan pulaan, mitä jos..
Nauratti kun kävin kaupassa ja katselin ihan vakavasti vauvanharsoja, että noita on pitänyt ostaa lisää. Ai niin mutta se oli jo 2,5 vuotta sitten kun viimeksi tätä mietin. Vauva on tässä välissä ehtinyt jo aloittaa päiväkodissa.
Eilen kuuntelin täysin sydämin Matti Eskon Nauti ja elä -kappaletta. Joo, musiikkimakukin alkaa hyvää vauhtia muuttua iskelmäpitoiseksi, koska ennen rakastamani rock on alkanut kuulostaa liian levottomalta ja on ennemminkin kamalaa meteliä. Siis MINUN, ikuisen bilettäjän mielestä. Näin sitä nöyrtyy kun sinä ja hautapaikkasi lähennytte vuosi vuodelta..
Usein tuntuu kuin olisi jossain leffassa, jossa aika nopeutuu yliluonnollisesti ja hämmentynyt päähenkilö koettaa pystyä mukana. Enhän minä voi olla 38v! Mikä vitsi tämä nyt on? Tuntuu, kuin vasta 10v sitten olisin päässyt riparilta. Se, että ysäristä on niin kauan aikaa että muoti kiersi takaisin, ahdistaa. Parikymppisen mieli on hämmentynyt tässä rapistuvassa nelikymppisen kropassa.
Isäni on 75v ja vanhentunut muutamassa vuodessa todella rajusti! Ja lapset... esikoinen on esiteini ja nuorempikin eskarissa, missä välissä noin pääsi käymään?! :O
Tuntuu, kuin aika olisi loppumassa kesken ! :( Jos joku Dracula tahtoo tulla puraisemaan ja tehdä minusta kuolemattoman, niin nyt alkaisi olla kiire. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen elinpäivät ovat
niin kuin ruoho,
kun tuuli käy hänen ylitseen
ei häntä enää ole.
Katso, kämmenen leveydeksi
Sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on
Sinun edessäsi niinkuin ei mitään.
Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset,
kuinka lujina seisootkin.
(Psalmi 39:6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todellakin huomannut. T. 34v mies
Luonnollista.
8-vuotiaanahan siitä kun oli 5-vuotias tuntui kuluneen jo aivan suorastaan ikuisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yli 80-vuotias äitini sanoi, kyllä ihmisen elämä on sitten lyhyt. Säälitti ja pelotti, ajattelin äidin kuitenkin eläneen jo nyt pitempään kuin moni .
Isoäitini pääsi 90-vuotiaana vielä ohitusleikkaukseen. Hän toivoi, ettei heräisi nukutuksesta koska "onhan tätä elämää jo nähty". Kaverit aina ehtivät kuolla, uudetkin tuttavuudet.
Lapsia ja lapsenlapsia lukuunottamatta sukulaiset ja tutut ovat kuolleet kauan sitten.
Selvisi leikkauksesta, mutta 93-vuotiaana sitten alkoi sairauskierre joka vei hengen.
Hänen kommenteista päättelen, että vaikka ajankulu tuntuu nopeutuvan, ei se niin nopeaa sitten ole jos vanhana kaikki kuolevat ympäriltä.
Outoa on että ihmiset tuhlaavat elämänsä työntekoon josta eivät saa rahallisesti riittävää korvausta vastaan. Sitten vanhuksina miettivät että mitähän helvettiä tuli tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo siitä että elimistö on alkanut vanhentua. Joillain aineenvaihdunta hidastuu jo parikymppisenä ja heillä on usein oireena että aika alkaa kulumaan nopeasti ja ei kerkeä enää tehdä mitään.
Nuorena nopea aineenvaihdunta hidastuttaa ajan tuntua.
Aineenvaihduntaa voi nopeuttaa liikunnalla ja erilaisilla aineilla. Niistä voi löytyä parannus mutta liikuntaan kulutettu aika on pois muusta elämästä joten se ei välttämättä ole yksinään ratkaisu.
Todella surkeaa on jos kolmekymppisenä tuntee noin. Yleensä terveillä ihmisillä aika alkaa hidastumaan noin neljäkymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut hassu ajatus ,että vielä voisin palata nuoruuteen ja silloiseen elämään. Eihän se ole mahdollista , osa rakkaista on jo kuollut . Kotikaupunki muuttunut. Ihmiset muuttaneet vanhentuneet ja aika on kovin toinen. Jotkin laulut ja sen ajan musiikki saa toisinaan pakahduttavan tunteen aikaan , itkukin saattaa tulla, kaipaan kovasti sinne.
Tulipa sentimentaalinen olo tästä.
Minulla on aivan sama juttu. Välillä on vaikea käsittää, että teini-iästä ja varhaisesta aikuisuudesta on jo 20-25 vuotta eikä silloin kesken jääneision asioihin ja tekemisiin voi oikeasti palata.
Päässä moni noistakin ajoista oli aivan hiljattain.
Itse olen ajatellut, että tämä liittyy jotenkin siihen, että elämä on tämän ikäisenä (39v.) todella täyttä ja paljon kaikenlaista mielenkiintoista tekemistä. Siis verrattuna esim. teini-ikään, jolloin oli tietenkin käytävä koulua, mutta muuten valinnanmahdollisuuksia oli paljon vähemmän. Toisaalta omat vanhempani (70+) sanovat ihan samaa ja heidän elinpiirinsä taas on hyvin pieni, lähinnä vain kaupan ja kodin väliä kulkevat.