Onko suvussanne tai perheessänne jopa yhä sodan seurauksista selvästi kärsiviä ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Olen sitä ikäluokkaa että isäni oli sodassa, mutta ei hän siitä mitään kaunaa kantanut se oli velvollisuus joka piti hoitaa eikä siitä sen enempää. Tietysti vanhemmillani oli Karjalan evakkoina katkera kohtalo, mutta ei sitä näytetty ulospäin meille pennuille vieraammista puhumattakaan.

hyvä teille, mutta ilmaiset asian jännästi. Ei tässä kukaan ole puhunut kaunan kantamisesta, vaan siitä että ihmisten tappaminen ja kaikki se nuorten ruumiiden näkeminen, nälässä olo, joutuminen rintamalle ihan lapsena vielä, omien veljien/ oman rakastetun menettäminen, oman kodin menettäminen, joutuminen pikkulapsena vieraaseen maahan vieraiden hoitoon jne jne... kaikki tällainen jättää jälkensä mieleen, koska ihminen ei ole mikään robotti vaan tunteva olento, ihminen. 

Mun vaari ainakin itkee usein. Se edelleen näkee kuvina ruumiita, tappamista jne. Ja se myös katuu sitä, millainen isä oli lapsilleen kun nämä oli pieniä. Ei se mitään kaunaa kanna, ei edes Venäjälle. Se on vaan surullinen vanhus :(

No kun se sotatanner ei kovin oikeudenmukaista tainnut olla miltään osin niin eipä ihme jos kaunojakin olisi syystäkin joillekin jäänyt. Hyvä ellei, tietty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Olen sitä ikäluokkaa että isäni oli sodassa, mutta ei hän siitä mitään kaunaa kantanut se oli velvollisuus joka piti hoitaa eikä siitä sen enempää. Tietysti vanhemmillani oli Karjalan evakkoina katkera kohtalo, mutta ei sitä näytetty ulospäin meille pennuille vieraammista puhumattakaan.

Olisiko se häpeä jos olisi tunteisiin mennyt jotenkin vaikka tuo sotahomma? Vaikutat järkeä korostavalta ja sekin on keino selvitä. Eikä huonokaan, mutta.

Asiahan oli niin ettei ollut muuta vaihtoehtoa tarjolla. Naiset pelasti alkoholismilta sen ajan raitis naisihanne eli kynnys pulloon tarttumisen oli todella korkealla.

Kyllä naisetkin käyttivät alkoholia, mutta pienimmissä määrin ja se tehtiin salassa, saadakseen helpotusta elämään.

Eikä alkoholi ollut suurin ongelma, vaan huumeet, joita jaettiin yleisesti rintamalla. Nappi vain suuhun, jonka vaikutus kesti 24h, jolloin poistui pelko ja saattoi hiihtää kovassa pakkasessa vaikka 24h yhteen kyytiin, tuntematta väsymystä, kun otti vain yhden pillerin välissä. Joku varmaan tämän huumeen nimen?

Huumeongelma levisi käsiin sodan päätyttyä, kun miehet kärsivät vierotusoireista ja vielä 60-luvulla lääkärit määräsivät reseptillä huumeita vieroitusoireisiin sodassa taisteluissa olleille miehille. Isäninin sai, joka oli eturintamalla ja kärsi juuri vieroitusoireista, ei niinkään alkoholista.