Jenny+ ohjelma

Fätso, itsensä kanssa kipuileva öyhöttäjä, joka kokee olevansa joku feminismin airut.

Kuitenkin ihan naisten joukoissa sille naureskellaan työpaikkojen kahvihuoneissa.

No.

Tuskin jaksaa enää kauaa itseään julkisuudessa paistaa ennekuin kasettinsa poksahtaa.

'Ei vaikuta kaiken vahvuutensa mainostamisen keskellä kovin vahvalta persoonalta.

Itkenee itsensä uneen ku valot sammuu ja yö yksiössä koittaa.

Ei ole kiinnostavaa, onko ihminen pulska tai laiha, pitkä tai pätkä. Ihan sama. Äly ja ajatukset, ihmiseen ja elämään suhtautuminen on tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiinnostavaa, onko ihminen pulska tai laiha, pitkä tai pätkä. Ihan sama. Äly ja ajatukset, ihmiseen ja elämään suhtautuminen on tärkeämpää.

Tämä.  Noissa ohjelmissa joita itse olen katsonut on korostunut valittaminen, negatiivisuus ja epä-älyllisyys. Ihme sinällään, eikö tuo toinen ole tutkija ammatiltaan? Siksi ohjelma ei kiinnosta, ei tekijöiden kilot eikä ohjelman tapa käsitellä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Fätso, itsensä kanssa kipuileva öyhöttäjä, joka kokee olevansa joku feminismin airut.

Kuitenkin ihan naisten joukoissa sille naureskellaan työpaikkojen kahvihuoneissa.

No.

Tuskin jaksaa enää kauaa itseään julkisuudessa paistaa ennekuin kasettinsa poksahtaa.

'Ei vaikuta kaiken vahvuutensa mainostamisen keskellä kovin vahvalta persoonalta.

Itkenee itsensä uneen ku valot sammuu ja yö yksiössä koittaa.

Järkyttävän ilkeää. Mielestäni kertoo tasan niistä naisista kahvihuoneissa, ei mistään muusta tuo kirjoituksesi. Ja sinusta.  

Hävettäisi paljon enemmän olla tuollainen haukkuja kuin sinä olet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiinnostavaa, onko ihminen pulska tai laiha, pitkä tai pätkä. Ihan sama. Äly ja ajatukset, ihmiseen ja elämään suhtautuminen on tärkeämpää.

Tämä.  Noissa ohjelmissa joita itse olen katsonut on korostunut valittaminen, negatiivisuus ja epä-älyllisyys. Ihme sinällään, eikö tuo toinen ole tutkija ammatiltaan? Siksi ohjelma ei kiinnosta, ei tekijöiden kilot eikä ohjelman tapa käsitellä asioita.

Kuka on tutkija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fätso, itsensä kanssa kipuileva öyhöttäjä, joka kokee olevansa joku feminismin airut.

Kuitenkin ihan naisten joukoissa sille naureskellaan työpaikkojen kahvihuoneissa.

No.

Tuskin jaksaa enää kauaa itseään julkisuudessa paistaa ennekuin kasettinsa poksahtaa.

'Ei vaikuta kaiken vahvuutensa mainostamisen keskellä kovin vahvalta persoonalta.

Itkenee itsensä uneen ku valot sammuu ja yö yksiössä koittaa.

Järkyttävän ilkeää. Mielestäni kertoo tasan niistä naisista kahvihuoneissa, ei mistään muusta tuo kirjoituksesi. Ja sinusta.  

Hävettäisi paljon enemmän olla tuollainen haukkuja kuin sinä olet. 

The truth is out there in the womens kahvihuone.

Ofcourse it hurts.

Vierailija kirjoitti:

Ohjelman tarkoitus on varmasti ollut positiivinen, mutta katsojalle välittyy hyvin negatiivinen kuva, kaikesta.

Juuri tämän takia en jaksa enää seurata. Mulla introverttinakin on tunne, ettei tule kuulluksi, mutta raskasta kuulla Jennyn valitusta adhd:staan. Ja että ei oteta tätä huomioon/otetaan liikaa huoh..

Koko ohjelma on taattua Ylenantoa, oikeata femivihervassuista supersontaa. Ylen ohjelmistosta ei enää meinaa löytyä täysjärkistä heteroihmistä millään, vaikka voisi kuvitella, että reaalielämässä Yle-veronmaksajina heitä on ylivoimainen enemmistö. Esiin marssitetaan kummajaisia ja viime jaksossa taisivat kaikki persoonallisuus- ja luonnehäiriöiset olla näitä lesbokunniakansalaisia. Sitten oikein porukalla samanmieliset häiriintyneet arvostelevat normaaleja, asiansahoitavia ja itsensä kanssa toimeentulevia ihmisiä. Hienoa viihdettä.

Miten helvetissä on tämmönen ohjelma edes voitu tehdä. Koska tehdään ohjelma kahdesta läskistä äijästä jotka itkee ja sanoo että on ihan okei olla läski ja miks mua ei ymmärretty koulussa kun häiriköin luokassa enkö antanut muiden olla rauhassa.

Jennyn mielestä hänen ylipainonsa on häntä hoikempien syy. Uhriutumista tullaan kuulemaan vielä paljon.

Katsoin sohvaperunoista tuota ohjelmaa, herrajumala mitä paskaa

Onko nuo oikeasti työelämässä olevia toimittajia???

Silloin alkuun ymmärsin tämän proggiksen jotenkin niin, että kun oppii hyväksymään kroppansa sellaisena kun se on, se hyvinvointi (ja laihtuminen) tulisi vähän niin kuin sivutuotteena siinä. Että pääasia ei olisi laihduttaa, mutta kun pitää itsestään, kohtelee kroppaansa syömisen ja liikunnan puolesta paremmin -> painokin tippuu. 

Montako vuotta tätä on nyt rummutettu, ja Saara ja Jenni ei vaikuta yhtään onnellisimmilta tai fyysestikään hyväkuntoisemmilta. Minusta he on myös hieman ansassa koko asetelman suhteen. Tulee sellainen olo, että esimerkiksi se Saara, joka näytti tältä: https://goo.gl/images/5vivWt ei saisi kulkea kaduilla karjumassa että mun kroppa on hyvä, koska siitä tulisi nykyisen kokoiselle Saaralle (ja varsinkin Jennylle) paha mieli. Että jos he olisikin normaalin kokoisia, he ei pystyisi enää noin julkisesti ylistämään sitä kroppaansa, ettei siitä tule jollekin isommalle paha mieli että normaalin kokoinen ihminen pitää itsestään. Vähän vaikea selittää, mutta ristiriitainen vaikutelma tästä tulee; se kyllä on selvää että heillä ongelmia on, mutta minkäänlainen voimaantuminen tästä ei minusta oikein välity.

Kuinka monta vuotta nämä naiset ovat voineet pahoin? Eikä valoa parempaan näytä olevan tulossa. Vika on pään sisässä ei ulkomuodossa tai kiloissa. Näillä on liikaa aikaa, liikaa rahaa, liikaa kuuntelijoita/katselijoita että edes kannattaisi parantaa itseään. Itkuvirsi jatkuu, koska se kannattaa.

Itseä ihmetyttää miksi kaikki menee koko ajan itkuksi. Olen tunneihminen myös, mutta jatkuva itkeminen vie jutuilta pohjan. Itse en ainakaan pysty kuuntelemaan keskustelua, koska itkeminen vie pohjan kaikelta. Hienoa jos vaikka molemmat kävisivät terapiassa, mutta totuus on se, että sitä pitäisi olla takana enemmän, että saisivat asiansa esille itkun takaa. Oma elämäni ei todella ole ollut helppo ja heillä on monta samaistuttavaa aihetta, mutta jyräävät itkullaan jopa vieraat. Nekin unohtuu, kun nämä kaksi naista itkevät kaikkea. Vierailla ollut monta kertaa rankkojakin juttuja, eikö vähintään Jenny käy niitäkin itkemään ja vieraat hiljenee. Hämmentävä ohjelma.

Degeneroitunutta mädättävää sontaa. Lihavuus on aikamme suurin sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämän paino-ongelmaisen mielipiteet on niin merkittäviä kehonkuvasta puhuttaessa?

Voi kun riittäiski paino-ongelma.

Painta on luulotauti, koska tuntee kokevansa itsensä 2020-luvun jeannedarccina ja jonkunsortin feminismin airueena.

Lisää shokkivärejä päähän ja kuteisiin.

Kyllä se niillä tulee helpotus jäätäviin itsetunto-ongelmiin.

Dosetin vois kans maalaa sateenkaaren väreihin?

Mikähän vihakampanja täällä on taas meneillään... taattua AV-tasoa tämäkin ketju.

Minusta Jenny ja Saara ovat ihania ja inhimillisiä, ja pidän heidän ohjelmastaan todella paljon! He käsittelevät herkkiä aiheita poikkeuksellisen rehellisesti, ja joo, pistävät myös omat tunteensa ja itsensä likoon. Se selvästi herättää jossain ihmisissä ärtymystä ja negaatioita. Ehkä on vaikea sietää muiden herkkyyttä ja tunteita, jos omia tunteita ei ole saanut näyttää eikä ole tullut kohdatuksi inhimillisesti omassa elämässään. Minua ei ihmetyttäisi, jos tällaisia tukahdutettuja ihmisiä roikkuisi näillä keskustelupalstoilla huomattavasti keskimääräistä enemmän pahaa oloaan purkamassa.

Sekin on ollut ohjelmassa hyvää, että Jenny on ottanut vieraiksi aika ennakkoluulottomasti erilaisia ihmisiä, mm. Sanna Ukkola viime kaudella oli mielestäni kiinnostava valinta brunssille, oli kiva nähdä että tällaisia kohtaamisia hyvässä hengessä kuplia ylittäen nähdään televisiossa, siellähän oli myös saamelainen (jonka nimeä en, anteeksi, muista nyt). Keskustelivat Ukkolan kanssa asiallisesti ja ystävällisesti myös näkemyseroistaan, ihanaa että on tällainen ohjelmaformaatti jossa haetaan yhteistä, inhimillistä maaperää, eikä huudeta toisten päälle tai haeta tahallaan vastakkainasettelua. Jenny on mielestäni erityisen hyvin onnistunut tekemään ohjelmasta sallivan JA rehellisen, joka on hieno kombo.

Kehopositiivisuutta tarvitaan me kaikki, mutta aivan erityisesti mediassa parjatut ja tällaisilla palstoillakin halveksitut ihmisryhmät, kuten näkyvästi ylipainoiset. Terveellinen syöminen on oma juttunsa, mutta mielenterveyden vuoksi on hyvä rakastaa itseään silloinkin kun syö sitä kakkua, eikä vain silloin kun syö sitä omenaa. Eli ihmisarvo ja itsekunnioitus ei saisi olla kiinni tuollaisista ulkoisista asioista, syömisen pitäisi kaiken kaikkiaan olla vähemmän latautunutta emotionaalisesti, se edistäisi painonhallintaa (tutustukaa vaikka Patrik Borgin ajatuksiin aiheista). Itse ajattelen että alkumusan "omenanräjäytys" liittyy tähän viestiin.

Vikan sivun trollille tätä on turha tietenkin selittää, mutta pitäähän tänne ryönän sekaan edes yrittää saada asiallistakin keskustelua mukaan...

Vierailija kirjoitti:

On hyvä, että puhutaan terveestä suhtautumisesta omaan kehoon ja siitä millaisia vaikutuksia arvostelulla ja medialla on varsinkin nuoriin, mutta miksi laihduttamisesta pitää tehdä jokin mörkö?

Koska laihdutus ei ole ratkaisu ylipainoon vain elämäntapojen muutos auttaa ja lopettaa jojottelun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiinnostavaa, onko ihminen pulska tai laiha, pitkä tai pätkä. Ihan sama. Äly ja ajatukset, ihmiseen ja elämään suhtautuminen on tärkeämpää.

Tämä.  Noissa ohjelmissa joita itse olen katsonut on korostunut valittaminen, negatiivisuus ja epä-älyllisyys. Ihme sinällään, eikö tuo toinen ole tutkija ammatiltaan? Siksi ohjelma ei kiinnosta, ei tekijöiden kilot eikä ohjelman tapa käsitellä asioita.

Ei todellakaan ole kumpikaan mikään tutkija ammatiltaan. 

Yritin katsoa ekaa jaksoa, en tykännyt vaikka aihe kiinnosti. Sen verran katsoin mitä pöydässä puhuttiin, sitten rupesi ärsyttämään erään naama ja lopetin siihen.