Lue keskustelun säännöt.
Jenny+ ohjelma
Kommentit (128)
Mun on vaikeeta yleensäkään ymmärtää, miten aikuiset naiset käyttäytyy tuolla tavalla. Ohjelma muistutti ajoittain jotain teinityttöjen (anteeksi teinitytöt) kotivideoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä muuta työtä tekevänä koulutettuna toimittajana häiritsee, että tällaista ohjelmaa tehdään. Pitääkö munkin lihoa ja alkaa syyllistää siitä muita ja terapioida itseäni televisiossa että saan alani töitä?
Jenny on kyllä myös hauska ja sarkastinen, Saara enemmän itserakas ja taipuvainen uhriutumaan.
Minua kauhistuttaa tässä vain se että tuo Saara on ollut ihan normaalipainoinen näköjään ja nyt se näyttää tuolta. On varmaan aika kamala fiilis katsoa niitä aiempia, normaaleja kuvia. En voi käsittää miten niin voi ihmiselle käydä. Ja kai kohtuullisen nopeasti kuitenkin? Ei tuosta kovin montaa vuotta voi olla? Hirveä tilanne. Toivottavasti saisi jotenkin painonsa taas aisoihin, ei ihme että on paha olo... Minullakin olisi.
https://www.instagram.com/p/Bpz1KsHn7Pd/
Mä en haluu ja onhan toi vähän p*skaa. Mutta mitä ihmettä julkisilla varoilla pitäisi sitten tehdä? Jos on ihan selvää, että joku tekijä, johon itse voit vaikuttaa todennäköisesti tekee hoidoista turhia?
En seuraa ohjelmaa. Syystä että olen jo aiemmin saanut henkilöstä kuvan, että meillä ei oikein kai arvot kohtaa.
Pelkästään jo tämä vaakakapina-juttu. Ymmärrän tavallaan pointin, samalla en. Se vaakahan kun on vain esine, joka näyttää henkilön painon. Jos se lukema siinä tuo huonoa mieltä, niin ei se vaa'an syy ole.
Toisen uhriutumisen muistan aiheesta treenivaatteet. Kun ei ollut sopivia tarjolla. Syy oli vain ja ainostaan niissä vaatteissa ja vaatteiden valmistajissa. Ja tämä siten liikunnalle este.
Silloin aikoinaan, kun lähdin omaa kehonkoostumustani muuttamaan juurikin elämäntapamuutoksella, menin salille verkkareissa. (En olisi kyllä edes halunnut nähdä itseäni peilistä missään tiukassa lycrassa.)
Ja sitä palkitsevampaa se sitten olikin, kun yhtenä päivänä tajusin, että mähän hemmetti näytän paremmalta tiukassa kuin löysässä. Sitten siinä kohtaa aloin vasta niitä 'virallisia' jumppavaatteita ostamaan. Ja joissa silloin jo valikoima oli paljon kattavampi. Eli taas; ihan älytöntä uhriutumista ja 'ongelman' ulkoistamista tuokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jenny on rasittava ADHD. Hintikan ohjelmassa jo v##tuuntunut siihen!
Vierailija kirjoitti:
En seuraa ohjelmaa. Syystä että olen jo aiemmin saanut henkilöstä kuvan, että meillä ei oikein kai arvot kohtaa.
Pelkästään jo tämä vaakakapina-juttu. Ymmärrän tavallaan pointin, samalla en. Se vaakahan kun on vain esine, joka näyttää henkilön painon. Jos se lukema siinä tuo huonoa mieltä, niin ei se vaa'an syy ole.
Toisen uhriutumisen muistan aiheesta treenivaatteet. Kun ei ollut sopivia tarjolla. Syy oli vain ja ainostaan niissä vaatteissa ja vaatteiden valmistajissa. Ja tämä siten liikunnalle este.
Silloin aikoinaan, kun lähdin omaa kehonkoostumustani muuttamaan juurikin elämäntapamuutoksella, menin salille verkkareissa. (En olisi kyllä edes halunnut nähdä itseäni peilistä missään tiukassa lycrassa.)
Ja sitä palkitsevampaa se sitten olikin, kun yhtenä päivänä tajusin, että mähän hemmetti näytän paremmalta tiukassa kuin löysässä. Sitten siinä kohtaa aloin vasta niitä 'virallisia' jumppavaatteita ostamaan. Ja joissa silloin jo valikoima oli paljon kattavampi. Eli taas; ihan älytöntä uhriutumista ja 'ongelman' ulkoistamista tuokin.
Juu, nämä naiset kovasti löytää sen ongelman aina jostain ulkoisesta tahosta, ja jos sitä ei millään löydy, niin sitten vähintäänkin jostain diagnoosista, jonka joku ulkopuolinen taho on heille aiheuttanut. Omituinen kamppis, oli tarkoitus voimauttaa ja tsempata ihmisiä olemaan hyviä just semmoisina kun he on, mutta sitten vetäjinä on kaksi henkisesti raunioina olevaa ihmistä, joilla ei selkeästikään ole hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En seuraa ohjelmaa. Syystä että olen jo aiemmin saanut henkilöstä kuvan, että meillä ei oikein kai arvot kohtaa.
Pelkästään jo tämä vaakakapina-juttu. Ymmärrän tavallaan pointin, samalla en. Se vaakahan kun on vain esine, joka näyttää henkilön painon. Jos se lukema siinä tuo huonoa mieltä, niin ei se vaa'an syy ole.
Toisen uhriutumisen muistan aiheesta treenivaatteet. Kun ei ollut sopivia tarjolla. Syy oli vain ja ainostaan niissä vaatteissa ja vaatteiden valmistajissa. Ja tämä siten liikunnalle este.
Silloin aikoinaan, kun lähdin omaa kehonkoostumustani muuttamaan juurikin elämäntapamuutoksella, menin salille verkkareissa. (En olisi kyllä edes halunnut nähdä itseäni peilistä missään tiukassa lycrassa.)
Ja sitä palkitsevampaa se sitten olikin, kun yhtenä päivänä tajusin, että mähän hemmetti näytän paremmalta tiukassa kuin löysässä. Sitten siinä kohtaa aloin vasta niitä 'virallisia' jumppavaatteita ostamaan. Ja joissa silloin jo valikoima oli paljon kattavampi. Eli taas; ihan älytöntä uhriutumista ja 'ongelman' ulkoistamista tuokin.
Juu, nämä naiset kovasti löytää sen ongelman aina jostain ulkoisesta tahosta, ja jos sitä ei millään löydy, niin sitten vähintäänkin jostain diagnoosista, jonka joku ulkopuolinen taho on heille aiheuttanut. Omituinen kamppis, oli tarkoitus voimauttaa ja tsempata ihmisiä olemaan hyviä just semmoisina kun he on, mutta sitten vetäjinä on kaksi henkisesti raunioina olevaa ihmistä, joilla ei selkeästikään ole hyvä olla.
Kiitos. Lisään vielä sen, että itse en uskalla näitä tälläisiä edes muuten kuin anonyymisti kommentoida. Kun minulla ei kuulemma ole oikeutta siihen, kun en ole koskaan ollut reilusti ylipainoinen tai että aina olen kuitenkin ollut normaali tjsp.
No siis oma normaaliushan ei johdu siitä, että olisin luontaisesti hoikka. Täysin päinvastoin.
Minulla kun on vaan sellainen juttu, että viimeistään kohdassa kymmenen kiloa liikaa menee hälyt päälle. Vaakalukema ahdistaa, peilikuva v*tuttaa, polvissa alkaa tuntumaan, ja tulee erinäisiä pukeutumisrajoitteita. Eikä syy ole peilin, vaa'an, yhteiskunnan, vaatevalmistajien jne. Vaan syy on omissa toimissa. Ja siitä sitten lähtenyt taas niitä omia juttuja korjaamaan.
Helppoa, ei. Mutta ei sitä ainakaan millään tekosyiden hakemisella helpota. Ja niin, minullahan on ollut myös itseasiassa molemmat syömishäiriötkin, eli siinäkin suhteessa ns. tarkkaa puuhaa, etteivät uusiudu. En vaan noistakaan ole kokenut tarvetta ikinä huudella saati syytellä ulkopuolisia.
Vierailija kirjoitti:
En seuraa ohjelmaa. Syystä että olen jo aiemmin saanut henkilöstä kuvan, että meillä ei oikein kai arvot kohtaa.
Pelkästään jo tämä vaakakapina-juttu. Ymmärrän tavallaan pointin, samalla en. Se vaakahan kun on vain esine, joka näyttää henkilön painon. Jos se lukema siinä tuo huonoa mieltä, niin ei se vaa'an syy ole.
Toisen uhriutumisen muistan aiheesta treenivaatteet. Kun ei ollut sopivia tarjolla. Syy oli vain ja ainostaan niissä vaatteissa ja vaatteiden valmistajissa. Ja tämä siten liikunnalle este.
Silloin aikoinaan, kun lähdin omaa kehonkoostumustani muuttamaan juurikin elämäntapamuutoksella, menin salille verkkareissa. (En olisi kyllä edes halunnut nähdä itseäni peilistä missään tiukassa lycrassa.)
Ja sitä palkitsevampaa se sitten olikin, kun yhtenä päivänä tajusin, että mähän hemmetti näytän paremmalta tiukassa kuin löysässä. Sitten siinä kohtaa aloin vasta niitä 'virallisia' jumppavaatteita ostamaan. Ja joissa silloin jo valikoima oli paljon kattavampi. Eli taas; ihan älytöntä uhriutumista ja 'ongelman' ulkoistamista tuokin.
Hyvä sinä! OInnea hienosta saavutuksesta!!! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa vielä, että täällä usea kommentoija on hakoteillä sen suhteen, että ohjelman tekijöiden "ongelma" (?) korjaantuisi sillä, kun he vai saisivat laihdutettua. Ohjelmassa pääpointti on kuitenkin siinä, mitkä asiat saavat ihmisen syömisen häiriintymään niin pois raiteiltaan, että hän sairastuu esimerkiksi anoreksiaan tai ahmimishäiriöön. Tällaisen ihmisen kehonkuva ja käsitys itsestään on aivan vinoutunut jo silloin, kun hän on ollut laiha (kuten ohjelmassa näytettiin vaikka Saaran kohdalla).
Se, että syömishäiriöiselle ihmiselle annetaan vinkiksi "mennä salille ja syödä vähemmän", on todellakin vahingollista, sillä ongelma on paljon monisyisempi. Syömishäiriöinen kyllä osaa rääkätä ja inhota itseään. Oman itsensä ja kehonsa hyvin kohteleminen ja armollisuus on heille paljon tarpeellisempaa.
Jennykin on tehnyt tätä juttuaan jo aika kauan, mutta tulokset ei näy missään. Mielestäni on tärkeää pyrkiä rakastamaan kehoaan, mutta sen sivutuotteena pitäisi olla se laihtuminen. Jennyn kiloilla edes vähän paremman syömisen pitäisi pudottaa jotain kiloja, mutta ei sitä kyllä ole missään näkynyt.
En ole huomannut montakaan kommentoijaa, joka olisi "hakoteillä". Siihen itsensä rakastamiseen vaan nyt kuuluu terveellisempi ruoka. Rakastan itseäni ja pyrin siksi syömään terveellisesti. Jos vihaisin itseäni ja ruumistani, voisn rankaista sitä vaikkapa syömättömyydellä, koska tiedän sen olevan pahaksi minulle.
Mitä juttuaan? Siis jos lopettaa laihduttamisen, niin sitten pitäisi laihtua, vai mikä sun ajatus nyt on? Ja perusruokahan voi olla vaikka miten terveellistä, eipä sitä hirveästi tarvitse liikaa syödä, kun paino ei liikahda mihinkään suuntaan. Laihtumiseen tarvitaan aina energiavaje, mutta ihan normaalilla syömisellä voi ylläpitää suurtakin ylipainoa.
Miksi se kehopositiivisuus ei näy missään? Vuosiahan ne on jo yrittäneet suhtautua rakkaudella, mutta merkkiäkään siitä rakkaudesta ei näy. Minä rakastan kehoani ja haluan sen olevan terve. Nautin herkkuja kohtuullisesti, mutta syön myös terveellisesti. Tuon kokoiset ihmiset kuluttaa paljon enemmän kaloreita, joten luulisi, että sillä vuosien "tavallisella syömisellä" edes joskus lähtisi paino alaspäin.
No kyllähän tuo Jenny ainakin on selvästi laihtunut. Jos katsot sitä omenanräjäyttäjä-Jennyä ja vertaat nykyiseen niin onhan tuo selvästi pienentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En seuraa ohjelmaa. Syystä että olen jo aiemmin saanut henkilöstä kuvan, että meillä ei oikein kai arvot kohtaa.
Pelkästään jo tämä vaakakapina-juttu. Ymmärrän tavallaan pointin, samalla en. Se vaakahan kun on vain esine, joka näyttää henkilön painon. Jos se lukema siinä tuo huonoa mieltä, niin ei se vaa'an syy ole.
Toisen uhriutumisen muistan aiheesta treenivaatteet. Kun ei ollut sopivia tarjolla. Syy oli vain ja ainostaan niissä vaatteissa ja vaatteiden valmistajissa. Ja tämä siten liikunnalle este.
Silloin aikoinaan, kun lähdin omaa kehonkoostumustani muuttamaan juurikin elämäntapamuutoksella, menin salille verkkareissa. (En olisi kyllä edes halunnut nähdä itseäni peilistä missään tiukassa lycrassa.)
Ja sitä palkitsevampaa se sitten olikin, kun yhtenä päivänä tajusin, että mähän hemmetti näytän paremmalta tiukassa kuin löysässä. Sitten siinä kohtaa aloin vasta niitä 'virallisia' jumppavaatteita ostamaan. Ja joissa silloin jo valikoima oli paljon kattavampi. Eli taas; ihan älytöntä uhriutumista ja 'ongelman' ulkoistamista tuokin.
Hyvä sinä! OInnea hienosta saavutuksesta!!! :)
Kiitos! Vaikka ylipainoni ei ole koskaan ollut suurta, yhdeksänvuotiaasta saakka tapellut kilojen kanssa. Ja siinä sitten ohessa jopa erinäisiin syömishäiriöihin päätyen.
Kunnes nyt sitten vasta keski-iällä vihdoin pääsin tilanteeseen, että elämäni ei ole enää ikuista jojoilua painon kanssa. Se, miten se balanssi löytyi, oli nimenomaan sillä elämäntapamuutoksella:
Pääsiassa järkeviin, terveellisiin ruokiin painottuva ruokavalio ja liikuntaa ohessa.
Vaaka ei ahdista, peilikuva ei harmita, mikään ruoka ei ole enää mörkö tai aiheuta morkkista. Satunnainen herkuttelukin on täysin ok. Jos paino heilahtaa enemmän kuin pari kiloa ylöspäin, teen taas pienen välitarkistuksen syömisiin. Näiden asioiden sisäistäminen oli lähes uskoontuloon verrattava kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ilmeisesti Saara ole vielä edes täysin varma haluaako lapsia, mutta perustan kommenttini siihen että hän haluaisi.
Minusta on erittäin surullista, että häneltä tai joltain muulta henkilöltä jää lapsi saamatta mahdollisesti vain sen takia ettei halua/pysty laihduttamaan.
Luin erästä jenkkiblogia kerran, jossa eräs lapsettomuudesta kärsivä nainen oli kuullut vuosia lääkäreiltä että ylipainosi takia raskaaksi tuleminen ei onnistu. Hän ei tähän aikonut reagoida mitenkään, vaan jatkoi erilaisten hoitojen läpikäymistä. Jenkeissä vielä nämä hoidot maksavat ihan hirveästi, ei ole mitään julkista vaihtoehtoa edes saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Eihän ilmeisesti Saara ole vielä edes täysin varma haluaako lapsia, mutta perustan kommenttini siihen että hän haluaisi.
Minusta on erittäin surullista, että häneltä tai joltain muulta henkilöltä jää lapsi saamatta mahdollisesti vain sen takia ettei halua/pysty laihduttamaan.Luin erästä jenkkiblogia kerran, jossa eräs lapsettomuudesta kärsivä nainen oli kuullut vuosia lääkäreiltä että ylipainosi takia raskaaksi tuleminen ei onnistu. Hän ei tähän aikonut reagoida mitenkään, vaan jatkoi erilaisten hoitojen läpikäymistä. Jenkeissä vielä nämä hoidot maksavat ihan hirveästi, ei ole mitään julkista vaihtoehtoa edes saatavilla.
Mutta jos ihminen ei halua/pysty, niin pitäisikö yhteiskunnan maksaa todennäköisesti tuloksettomia hoitoja? Jos potilas itse ei halua/pysty tekemään mitään asian eteen? Vai annettaisiinko hoito kuitenkin ennemmin jollekin, joka osoittaa sen motivaationsa hommaan ja on valmis myös parantamaan hoidon onnistumisprosenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoman pointti on,ettei luoda syömishäiriöitä.
Painon kyttäys alkaa jo neuvolassa ja jokainen voi kuvitella mitä ihmisen psyykelle tapahtuu jos pienestä pitäen toitotetaan"muutaman kilon voisi kyllä pudottaa" , "painoa ei kestä kyllä tulla enää yhtään" ,"paino käyrä on ylärajalla" tms. Onkait tämä ko hullua kun 5 vuotiaista yli puolet ei ole tyytyväisiä kroppaansa.
Annetaan lasten(kin) olla lapsia kiloja kyttäämättä niin tulevaisuudessa ei ole lähellekään näin paljon
Ei ne kilot siitä kyttäämisestä tule vaan kyttääminen alkoi kun huomattiin, ettei vanhemmat enää osaa ruokkia lapsiaan sopivasti eikä lapset liiku enää yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa vielä, että täällä usea kommentoija on hakoteillä sen suhteen, että ohjelman tekijöiden "ongelma" (?) korjaantuisi sillä, kun he vai saisivat laihdutettua. Ohjelmassa pääpointti on kuitenkin siinä, mitkä asiat saavat ihmisen syömisen häiriintymään niin pois raiteiltaan, että hän sairastuu esimerkiksi anoreksiaan tai ahmimishäiriöön. Tällaisen ihmisen kehonkuva ja käsitys itsestään on aivan vinoutunut jo silloin, kun hän on ollut laiha (kuten ohjelmassa näytettiin vaikka Saaran kohdalla).
Se, että syömishäiriöiselle ihmiselle annetaan vinkiksi "mennä salille ja syödä vähemmän", on todellakin vahingollista, sillä ongelma on paljon monisyisempi. Syömishäiriöinen kyllä osaa rääkätä ja inhota itseään. Oman itsensä ja kehonsa hyvin kohteleminen ja armollisuus on heille paljon tarpeellisempaa.
Jennykin on tehnyt tätä juttuaan jo aika kauan, mutta tulokset ei näy missään. Mielestäni on tärkeää pyrkiä rakastamaan kehoaan, mutta sen sivutuotteena pitäisi olla se laihtuminen. Jennyn kiloilla edes vähän paremman syömisen pitäisi pudottaa jotain kiloja, mutta ei sitä kyllä ole missään näkynyt.
En ole huomannut montakaan kommentoijaa, joka olisi "hakoteillä". Siihen itsensä rakastamiseen vaan nyt kuuluu terveellisempi ruoka. Rakastan itseäni ja pyrin siksi syömään terveellisesti. Jos vihaisin itseäni ja ruumistani, voisn rankaista sitä vaikkapa syömättömyydellä, koska tiedän sen olevan pahaksi minulle.
Mitä juttuaan? Siis jos lopettaa laihduttamisen, niin sitten pitäisi laihtua, vai mikä sun ajatus nyt on? Ja perusruokahan voi olla vaikka miten terveellistä, eipä sitä hirveästi tarvitse liikaa syödä, kun paino ei liikahda mihinkään suuntaan. Laihtumiseen tarvitaan aina energiavaje, mutta ihan normaalilla syömisellä voi ylläpitää suurtakin ylipainoa.
Miksi se kehopositiivisuus ei näy missään? Vuosiahan ne on jo yrittäneet suhtautua rakkaudella, mutta merkkiäkään siitä rakkaudesta ei näy. Minä rakastan kehoani ja haluan sen olevan terve. Nautin herkkuja kohtuullisesti, mutta syön myös terveellisesti. Tuon kokoiset ihmiset kuluttaa paljon enemmän kaloreita, joten luulisi, että sillä vuosien "tavallisella syömisellä" edes joskus lähtisi paino alaspäin.
No kyllähän tuo Jenny ainakin on selvästi laihtunut. Jos katsot sitä omenanräjäyttäjä-Jennyä ja vertaat nykyiseen niin onhan tuo selvästi pienentynyt.
Mielestäni taas näyttää päin vastoin lihoneen, tai sitten se on tuo uusi hiustyyli.
Saara pohti keskustelupalstojen kommentteja itsestään, ja totesi olevansa nyt henkisesti terveempi kun ikinä. Tästä kommentista alle kaksi minuuttia eteenpäin Saara poraa taas.
Olen kyllä samaa mieltä monista ohjelmassa esitetyistä pointeista, mutta jotain niin raivostuttavaa tässä esitystavassa on.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä samaa mieltä monista ohjelmassa esitetyistä pointeista, mutta jotain niin raivostuttavaa tässä esitystavassa on.
Asiat on esitetty samaan sävyyn kuin esim. se YouTuben Vatsamielenosoitus-vloggaaja, joka keuhkoaa oikeudestaan olla läski sellaiseen tyyliin, että alkaa vaan ärsyttää läskit vielä enemmän.
Luulen, että toivottiin lääkärin sanovan lapsettomuuden syyksi syömishäiriön ja aiemman laihduttamisen. Se, että laihdutus olisikin ratkaisu eikä aiheuttaja, kirvoitti vaihteeksi kyyneleet Jennyn silmiin.
Hirmu helppoa keskustella ihmisen kanssa, joka parkuu silmät päästään aina kun liipataan mitään ongelmakohtaa tai vaikeampaa kysymystä. "Niin, onhan tästä aika paljon tutkimusnäyttöä että mitä ongelmia ylipaino aiheut..." "yhyyyhyyhyhyyyyyyhteiskunnan syy ja minä ja minun ongelmat yhyyhyhyhyyhyyyy senkin ilkimys!" Tältä koko ohjelma tällä hetkellä vaikuttaa.