Jenny+ ohjelma

tretretsert kirjoitti:

Raivostuttavaa, minkälaisiin sfääreihin tällaisilla naisilla voi nousta se henkilökohtaisen vastuun pakoileminen. Selitetään ummet ja lammet ja käännetään vaikka maailma ja faktat ylösalaisin, kunhan ei vaan tarvitse lopettaa sitä pullan mättämistä turpaansa. Ei hyvää päivää.

Nytkin jo toisella kroppa kertoo ihan luonnostaan, että ei voi tulla raskaaksi koska tuollainen ylipaino EI OLE TERVEELLISTÄ TAI NORMAALIA IHMISELLE. Meitä ei ole suunniteltu sellaisiksi.

Mutta ei, ei mene kaaliin. Kasvakaa aikuisiksi sen sijaan, että syytätte kaikkia muita omasta ongelmastanne. Kun vedätte sitä suklaapatukkaa, niin jokaisella suuhun vievällä kädenliikkeellä teette ihan itse sen päätöksen, että meneekö se suklaa sinne suuhun. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Sinä et ainakaan ymmärrä psykologiasta yhtään mitään. Näillä naisilla on todennäköisesti niin paljon käsiteltäviä asioita, jotka pitäisi purkaa täydellisesti pois sieltä pään sisästä häiritsemästä omaa mieltä. Ne ongelmat siellä pään sisällä "vievät" sen suklaan sinne suuhun.

Tästä tässä on kyse.

Tänään aamupäivällä katselin toisella silmällä eli huonosti ohjelmaa. Jos oikein ymmärsin, toinen heistä haluaa kovasti lasta. Mutta valtavasti tuntuu olevan niitä ongelmia pääkopassa ja lapsi siihen vielä muka helpottamaan ahdistusta, Voi ei.

Teki pahaa katsoa. Tuokin että terkkari on maininnut että lapsella on ylipainoa, mitä sitten pitäisi tehdä? Odottaa että lapsi lihoo ja saa siihen kaikki terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat? Leikkiä ettei ylipaino ole ongelma?

Se itsesääli ja itkun tihrustaminen, silloin kun ei mässätä. Tuo ohjelma tekee hallaa kehopositiivisuudelle enemmän kun sata terkkaria, jotka sanovat että nyt pitää kiinnittää huomiota painoon.

Lapsuuden ylipaino johtuu kyllä roskaruuan ja karkkien suurkuluttamisesta. Täällä lihavuudesta puhutaan kuin se olisi tullu kaikille pelkästään syömällä. Näin ei aina ole joten tietämättömät tukkikoon kitansa. Jokainen on mitä on ja minä tykkään ohjelmasta tosi paljon, olen hieman ylipainoinen mutta johtuu kilpirauhasesta koska olen jo vanhempi. Myös tietyt lääkkeet kuten kortisoni lihottaa todella paljon, miettikää ennenkuin tuomitsette.

Olen sillointällöin katsellut pätkiä näistä ohjelmista, viimeisimpänä lapsettomuuskeskustelua.

Olisi mielenkiintoista tietää Saaran paino, koska ei hän omasta mielestäni ihan hirveästi itseäni lihavampi ole, mutta minulla ei ole ollut yli kolmekymppisenäkään mitään vaikeuksia tulla raskaaksi/saada terveitä lapsia. Jopa hormonikierukasta huolimatta minulla edelleen ovulaatio toimii.

Se mikä jäi todella ihmetyttämään oli, että jos todella lapsen haluaa ja esteenä on "vain" ylipaino, muttei pysty muuttamaan syömistapojaan (koska sehän se pääpointti on hoikistumisessa, liikunta vain n.20%) niin onko oikeasti muutenkaan valmis vanhemmaksi. Sitten vaan istutaan puistonpenkillä itkemässä ja  mietitään että kumpis olikaan mulle tärkeempää, mässäily vai lapsi...

Ja huom edelleen olen itsekin ylipainoinen napostelija, mutta silti se tärkeysjärjestys...

Tämä ohjelma kyllä sotkee kehopositiivisuuden merkitystä. Siinähän ei ihailla ylipainoa vaan ajetaan sitä että kehon koosta huolimatta ihmisellä olisi hyvä fiilis itsensä kanssa. Kuinkas tässä ohjelmassa...

Heikoja ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin lapsena ja nuorena aina laiha poika, painoindeksinkin mukaan alipainoinen. Jatkuvasti sain myös kuulla olevani sellainen, ei päässyt varmasti unohtumaan. Etenkin vanhemmat sukulaisrouvat toivat mielellään mielipiteensä asiassa esiin. Ja olisin itsekin halunnut olla normaalipainoinen.

Lopulta kyllästyin kommentteihin ja laihuuteeni ja aloin käymään salilla. Olin silloin 28-vuotias, kuusi vuotta sitten. Jo vuoden jälkeen olin kuin eri mies. Oli jännää miten minuun alettiin suhtautua aivan eri tavalla. Ilmeisesti monien mielestä normaalipainoinen on ihmisenä uskottavampi ja muutenkin mukavampi.

Ymmärrän hyvin, että ylipainoisia (ja myös alipainoisia) ahdistaa, jos heihin suhtaudutaan tympeästi. Mutta kun sille asialle voi myös itse tehdä jotain, eikä vain odottaa että ympäristö muuttuu. Tietenkään ketään ei pitäisi arvostella painon mukaan, mutta sairaalloista ylipainoa ei pitäisi kenenkään hyväksyä minkään body positivityn tai muun itsepetoksen varjolla.

Ja loppuun vielä: kyllä, aina on myös niitä, joilla on sairauksia. Tämä ei koske heitä.

Mutta aina tulee uusia vaatimuksia. Sitten, kun on saanut laihdutettua ja isot muskelit, niin sitten pitää saada lisää hiuksia, valkoisemmat hampaat, pitää olla pitempi, älykkäämpi, hienommat vaatteet jne. Jos lähtee tuolle tielle, että nöyrästi vastaa ympäristön ulkonäkövaatimuksiin, niin ei sille tielle näy loppua. Ja rahat menee.