Lue keskustelun säännöt.
Jenny+ ohjelma
Kommentit (128)
Miksi tämän paino-ongelmaisen mielipiteet on niin merkittäviä kehonkuvasta puhuttaessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuossa ohjelmassa mäjöytettiin terveellinen omena pesäpallomailalla muusiksi, mutta keskustelijoiden edessä oleva pöytä notkui kaikkea herkkua ja mättöä? Onko tarkoitus julistaa, että kaikki terveellinen pannaan ja herkkuja saa mättää koko ajan? Sitäkö on Jenny Lehtisen kehopositiivisuus? Minusta tuntuu lähinnä hyökkäykseltä kaikkea tervettä kohtaan. Ja Huom. olen itsekin ylipainoinen.
En tiedä tästä ohjelmasta, mutta mitä aiheesta ja Jennystä on muuten puhuttu, niin en ihan ymmärrä. Tietysti on tärkeä rakastaa itseään ja olla kyttäämättä joka makkaraa, mutta oikeasti jos on reilusti ylipainoa, siis niin paljon, että se kiistatta on iso terveysriski, niin kyllä voisi tsempata laihduttamaan, luomaan kohtuullisen terveet elintavat eikä vain hymistellä, että olen ihana tällaisena. Toki voi olla ihana, mutta ei lohduta lapsia, joiden vanhemmat kuolevat lihavuutensa vuosikymmeniä etuajassa.
Sanoman pointti on,ettei luoda syömishäiriöitä.
Painon kyttäys alkaa jo neuvolassa ja jokainen voi kuvitella mitä ihmisen psyykelle tapahtuu jos pienestä pitäen toitotetaan"muutaman kilon voisi kyllä pudottaa" , "painoa ei kestä kyllä tulla enää yhtään" ,"paino käyrä on ylärajalla" tms. Onkait tämä ko hullua kun 5 vuotiaista yli puolet ei ole tyytyväisiä kroppaansa.
Annetaan lasten(kin) olla lapsia kiloja kyttäämättä niin tulevaisuudessa ei ole lähellekään näin paljon
Kyllä lapsia pitää suojella arvostelulta tai oikeastaan heidän itsetuntoaan tulisi vahvistaa siten, ettei toisten arvostelulle anneta painoarvoa. Aikuinen voi kuitenkin ottaa itse vastuun omasta kehostaan ja elintavoistaan.
Miksi on pitää treeniblogia, jos ei kestä arvostelua? Eikö blogeja pidetä juuri siksi, että halutaan omille touhuille yleisöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin lihavana, niin myötähäpeä mulle tuli siitä ajoittain itkunsekaisesta hysteriatason mouhaamisesta.
Rauhotu Jenni vähän. Alkaa pikkuhiljaa tuntua, että sulla nimenomaan ON isi ongelma itsesi kanssa....
Minä haluun samanväriset hiukset kuin niillä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä ohjelma, mutta ei pidä unohtaa, että kuka tahansa kokoon katsomatta tarvitsee kehopositiivisuutta. Kukaan ei tiedä, mitä toinen ajattelee. Myös laiha voi kärsiä huonosta itsetunnosta ja inhota itseään ja ulkonäköään. Laiha myös voi olla kuullut lapsesta asti olevansa kukkakeppi, anorektikko, luukasa tai lauta. Ulkonäkökeskusteluissa moni unohtaa, että joku kaikkien ihannoima missi voi oikeasti inhota itseään ja olla tyytymätön. Joku taas voi inhota itseään, koska ei kehtaa käyttää haluamiaan näyttäviä ja erottuvia vaatteita kiusaamisen pelossa. Meistä jokaisella on omat murheemme kehomme kanssa. Vähän tuli sellainen olo, että muiden kuin lihavien keho-ongelmia väheksytään.
Ääripäästä toiseen. Joko liiallista ankaruutta kehoa kohtaan tai sitten vedetään itkien löperiksi. Ei sekään rakkautta kehoa kohtaan ole, jos terveelliset safkat nuijitaan jorpakkoon ja tilalle mässynmässyä. Treenirääkistä luovutaan joo, mutta samalla unohdetaan muutenkin liikkuminen. Tuossa on tytöillä selvästi vielä hakemista siinä, että pääsevät ääripäistä kultaiselle keskitielle ja tasapainoon, jossa ollaan oikeasti hyviä omalle keholle ja mielelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi normaalipainoiset ihmiset eivät ole body-positive-liikkeen keulakuvia vaan selkeästi ylipainoiset? Normaalin painoindeksin rajoissa pysyvät ihmiset voisivat parhaiten palauttaa ihmisten uskoon normaaliin naisen/miehenmalliin mediassa.
On tietysti hyvä, että kaltaiseni jojolaihduttelijaläskit pääsevät joskus ääneen, mutta olisi ehkä hyvä korostaa, ettei sinänsä ylipainossakaan ole mitään hirveän hienoa, etenkin silloin kun se on terveydelle vaarallisissa mittasuhteissa.
Koko Suomi versio kehopositiivisuudesta on vaan Jennyn julkiterapiaa, jolla koittaa saada ostettua omaatuntoaan kevyemmäksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kehopositiivisuus vedetään noin äärimmilleen? Rikotaan vaa'at, murskataan omenat ja mölistään miten yhteiskunta on toiminut niin väärin. Miksei voida todeta, että nyt on aika kohdella sitä kehoa sen tarvitsemalla tavalla, eli hyvälaatuisella ruualla, liikunnalla, levolla, mielekkäällä tekemisellä. Ihan älytöntä tuollainen mukaräväkkä, epälooginen, tuhoisa, tunteisiin perustuva asenne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi normaalipainoiset ihmiset eivät ole body-positive-liikkeen keulakuvia vaan selkeästi ylipainoiset? Normaalin painoindeksin rajoissa pysyvät ihmiset voisivat parhaiten palauttaa ihmisten uskoon normaaliin naisen/miehenmalliin mediassa.
On tietysti hyvä, että kaltaiseni jojolaihduttelijaläskit pääsevät joskus ääneen, mutta olisi ehkä hyvä korostaa, ettei sinänsä ylipainossakaan ole mitään hirveän hienoa, etenkin silloin kun se on terveydelle vaarallisissa mittasuhteissa.
Koska normipainoisilla on thin privilege... Pistä hakusanaksi YouTubeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämän paino-ongelmaisen mielipiteet on niin merkittäviä kehonkuvasta puhuttaessa?
Hänen syömishäiriönsä on alkanut jo lapsena. Mietipä minkälainen määrä suomalaisia lapsia on tälläkin hetkellä syömishäiriöisiä! Itse tiedän omasta suvustani äiti&tytär-parin, jonka molemmat osapuolet ovat syömishäiriöisiä ja tavallaan vielä boostaavat toistensa syömishäiriöitä. Sääliksi käy kun vanhahko nainen on jo vaikeasti osteoporoottinen syömishäiriönsä vuoksi mutta ylpeilee olleensa 45-kiloinen ennen raskauttaan. Sitä sitten keski-ikäinen tytär pitää elämänsä onnistumisen mittatikkuna eikä saa elämässään mitään järkevää aikaiseksi koska kaikki aika ja energia menee painon sairaalloisen alipainon puolellapitämiseen. Tytär on välillä osastojaksoillakin mutta liukuu takaisin vanhaan käytökseensä.
Hulluinta on kuitenkin se, että he kilpailevat vielä kumpi pystyy pysymään alipainoisempana! Heille ei auta järkipuhe eikä mikään lääkitys. Säälittää, kuinka kovasti he vihaavat ainutkertaisia vartaloitaan, jotka ovat kuitenkin täyttäneet tehtävänsä kymmeniä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi normaalipainoiset ihmiset eivät ole body-positive-liikkeen keulakuvia vaan selkeästi ylipainoiset? Normaalin painoindeksin rajoissa pysyvät ihmiset voisivat parhaiten palauttaa ihmisten uskoon normaaliin naisen/miehenmalliin mediassa.
On tietysti hyvä, että kaltaiseni jojolaihduttelijaläskit pääsevät joskus ääneen, mutta olisi ehkä hyvä korostaa, ettei sinänsä ylipainossakaan ole mitään hirveän hienoa, etenkin silloin kun se on terveydelle vaarallisissa mittasuhteissa.
Koska body positive -ajattelun mukaan myös muiden kuin normaalipainoisten on hyvä oppia tykkäämään itsestään ja vartalostaan, olipa se painoindeksi siis mikä hyvänsä. Voidaanhan tähän se terveysnäkökulmakin tuoda, mutta itse ajattelen, että keho positiivisuudessa kampanjoidaan nimenomaan armollisuutta ja hyväksyntää itseään kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi normaalipainoiset ihmiset eivät ole body-positive-liikkeen keulakuvia vaan selkeästi ylipainoiset? Normaalin painoindeksin rajoissa pysyvät ihmiset voisivat parhaiten palauttaa ihmisten uskoon normaaliin naisen/miehenmalliin mediassa.
On tietysti hyvä, että kaltaiseni jojolaihduttelijaläskit pääsevät joskus ääneen, mutta olisi ehkä hyvä korostaa, ettei sinänsä ylipainossakaan ole mitään hirveän hienoa, etenkin silloin kun se on terveydelle vaarallisissa mittasuhteissa.
Koska body positive -ajattelun mukaan myös muiden kuin normaalipainoisten on hyvä oppia tykkäämään itsestään ja vartalostaan, olipa se painoindeksi siis mikä hyvänsä. Voidaanhan tähän se terveysnäkökulmakin tuoda, mutta itse ajattelen, että keho positiivisuudessa kampanjoidaan nimenomaan armollisuutta ja hyväksyntää itseään kohtaan.
Lähtökohtaisesti tämä onkin hyvä juttu, ettei ihmiset olisi liian ankaria itseään kohtaan. Kuitenkin homma menee mönkään siinä vaiheessa kun kaikelle terveelliselle haistatetaan pitkät ja oikein kannustetaan epäterveelliseen elämään. Tuota body positive -asiaa voisi ajaa eteenpäin vähän toisellakin tavalla.
Kasvoin 80-luvulla ja luokallani oli yksi ainoa ylipainooinen tyttö. Ylipainoinen laihdutti itsensä myöhemmin normaalipainoiseksi. Hänen äitinsä oli epävakaa ja syötti tytärtään jatkuvasti, siinä ongelman syy.
Kaikki muut olivat normaalipainoisia. Söimme tavallsita ruokaa, liikuimme paljon ja karkkipäivä oli kerran viikossa.
Yhäkin kaikki tuntemani samanikäiset ovat normaalipainoisia ja suhde ruokaan on normaali. Joskus herkkuja, mutta päääosin tavallista, terveellistä ruokaa.
En ymmärrä tämän kehopositiivisuus-kampanjan tavoitetta. Vaikuttaa siltä, että yritetään kertoa, että jotkut ovat tahtomattaan lihavia. Se ei ole niin, paitsi hyvin poikkeuksellisesti jonkun sairauden tai lääkityksen takia. Minusta on epäeettistä ja vastenmielistä tunkea tätä lihavuusaatetta joka tuutista.
Nämä naiset tarvitsevat apua paino-ongelmaansa ja se ei muuksi muutu, vaikka tehtäisiin kuinka monta ohjelmaa ja ruutuun haalittaisiin kaikki Suomen julkkiset vakuuttelemaan, että ongelmaa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Sanoman pointti on,ettei luoda syömishäiriöitä.
Painon kyttäys alkaa jo neuvolassa ja jokainen voi kuvitella mitä ihmisen psyykelle tapahtuu jos pienestä pitäen toitotetaan"muutaman kilon voisi kyllä pudottaa" , "painoa ei kestä kyllä tulla enää yhtään" ,"paino käyrä on ylärajalla" tms. Onkait tämä ko hullua kun 5 vuotiaista yli puolet ei ole tyytyväisiä kroppaansa.
Annetaan lasten(kin) olla lapsia kiloja kyttäämättä niin tulevaisuudessa ei ole lähellekään näin paljon
Jaa-a, kyseinen ohjelma tarjoaa vain yhden näkökulman-läskejä syrjitään. Eipä siinä paljoa mainita, että muitakin voidaan kiusata painon vuoksi. Ja joo, olin todella laiha yläasteella ja kiusattiin painon vuoksi. Ja lapset oppii painohössötyksensä tasan tarkkaan ympäristöstä. Jos äiti on jatkuvasti dieetillä, niin taatusti lapsi ottaa mallia.
Itse olin lapsena ja nuorena aina laiha poika, painoindeksinkin mukaan alipainoinen. Jatkuvasti sain myös kuulla olevani sellainen, ei päässyt varmasti unohtumaan. Etenkin vanhemmat sukulaisrouvat toivat mielellään mielipiteensä asiassa esiin. Ja olisin itsekin halunnut olla normaalipainoinen.
Lopulta kyllästyin kommentteihin ja laihuuteeni ja aloin käymään salilla. Olin silloin 28-vuotias, kuusi vuotta sitten. Jo vuoden jälkeen olin kuin eri mies. Oli jännää miten minuun alettiin suhtautua aivan eri tavalla. Ilmeisesti monien mielestä normaalipainoinen on ihmisenä uskottavampi ja muutenkin mukavampi.
Ymmärrän hyvin, että ylipainoisia (ja myös alipainoisia) ahdistaa, jos heihin suhtaudutaan tympeästi. Mutta kun sille asialle voi myös itse tehdä jotain, eikä vain odottaa että ympäristö muuttuu. Tietenkään ketään ei pitäisi arvostella painon mukaan, mutta sairaalloista ylipainoa ei pitäisi kenenkään hyväksyä minkään body positivityn tai muun itsepetoksen varjolla.
Ja loppuun vielä: kyllä, aina on myös niitä, joilla on sairauksia. Tämä ei koske heitä.
On hyvä, että puhutaan terveestä suhtautumisesta omaan kehoon ja siitä millaisia vaikutuksia arvostelulla ja medialla on varsinkin nuoriin, mutta miksi laihduttamisesta pitää tehdä jokin mörkö?