Lapseton - Elämäsi tarkoitus?

Elää kuten itse haluan. Tää on taas yksi tällainen keskustelu, jossa vittuillaan lapsettomille, ainahan meillä on väärät syyt olla lisääntymättä.

En tiedä, mutta koskaan en ole kokenut elämääni merkityksettömäksi tai että tarvisin jonkun itseni ulkopuolelta tulevan syyn elää sitä. Kokevatko lapsia hankkineet kenties keskimäärin, että elämä on ankeaa vaellusta ja jotakin sisältöä ja mielekkyyttä keksiäkseen on sitten väännettävä kakara?

Mulle on merkityksellistä uusien asioiden, taitojen ja tietojen oppiminen ja opitun jalostaminen edelleen eteenpäin, mahdollisesti avuksi muille. Joissakin jutuissa oletan ehtiväni vielä aika pitkälle, jos elämäni jatkaa normaalia kulkuaan. 

Ylläkuvattua olen päässyt toteuttamaan niin työssä kuin harrastuksissa. Lisäksi perhe-elämä (puoliso, sisarukseni ja heidän perheensä) on mulle hyvin tärkeää. Hyvin harvassa ovat olleet ne hetket, että elämä olisi tuntunut täysi merkityksettömältä - yleensä ne ovat liittyneet elämän isompiin vastoinkäymisiin.

Taide

Työ

Eläimet

Matkustelu.

Olla miehelleni mahdollisimman hyvä vaimo. Eli pyrin pitämään yllä rakkauttamme, olemaan miehen paras ystävä ja kiihkeä rakastajatar. Lisäksi lemmikkien hoivaaminen on minulle tärkeää.

Lisäksi työssäni tietyn alan erikoislääkärinä pyrin jatkuvasti kehittymään. Haluan tehdä tutkimustyötä, joka vie lääketiedettä eteenpäin, mutta vielä ei ole sen aika.

Eli elämäni tarkoitus pähkinänkuoressa :

1)rakkaus

2)työ ja siinä kehittyminen.

Elää luonnossa villinä ja vapaana kuin pieni metsäneläin. Töissä käyn ja asunnon omistan metsän laidalta. Ehkä jonain päivänä onnistun villiintymään lopullisesti :)

Hmmm, jos ajatellaan, että lisääntyminen olisi sukupolvesta toiseen yksittäisen eliön tai lajin elämän tarkoitus, se ei kyllä ihmisten kohdalla ole enää ollenkaan tarpeen. Maapallo ei kestä nykyistäkään ihmismäärää.

Olemme onneksi oppineet säännöstelemään syntyvyyttä, ap:kin on varmaan joskus käyttänyt ehkäisyä, ei tullut ensimmäisistä yhdynnöistä raskaaksi ja hänellä on alle 20 lasta? Ehkä hän on jopa luonnottomasti harrastanut seksiä myös raskausaikana ja muutenkin silloin, kun se ei ole voinut johtaa hedelmöittymiseen.

Lähtisin ehkä Maslowin tarvehierarkiasta määrittelemään elämän tarkoitusta. Harvalle merkityksen tunnetta tuottaa vain se, että on elossa ja saa ruokaa. Mahdollisuus toteuttaa itseään on se juttu. Jotkut onnekkaat saavat tehdä sen työssäänkin, monet muut vapaa-aikanaan.

Vapaus. Tosin onhan mulla pantana kaulassa kissa ja koira, vanhat sairaat vanhemmat ja työ. Voin mennä ja tulla silti aika vapaasti. Ei ole vanhempainiltoja eikä kakkavaippoja yms. Kesälomalla vien eläimet hoitoon je menen Uuteen Seelantiin purjehtimaan kuukaudeksi, enkä HopLoppiin kahdeksi tunniksi. Huonosta ihmissuhteesta on helppo lähteä kun ei ole lapsia ja satunnaisen ihmissuhteen aloittaminen on helppoa samasta syystä.

Pidän kyllä lapsista ja ymmärrän senkin että on valittu perhe-elämä. Onhan siinä puolensa. Tämä elämä on kuitenkin minun valintani, ja pidän kovasti outona että joku toisin valinnut tulee aina aika-ajoin minulle kertomaan kuinka olen epäonnistunut elämässäni koska minulla ei ole lapsia :)

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tätä juuri yksi päivä ja mietin miten naurettavaan asiaan lapsien pakollinen pukkaaminen kuuluu. Palstallakin jotkut sanovat, että "onneksi" tein nuorena.

No mikähän ihmeen onni se on, että on saatu pakollinen kuvio pois alta?

Ei se ole mikään pakollinen kuvio. Ja nyt en laita sitä edes sulkuihin, arvon mammat.

Sinkkumies

Tätä minäkin olen usein miettinyt. Siis sitä, kun usein kuulee sanottavan juuri tuota että "onneksi tein nuorena, nyt on taas aikaa itselle!", tai että "kyllä ne lapset siitä kasvavat nopeasti, sitten sinulla on taas aikaa!". Siis herää kysymys että miksi niitä on ylipäänsä pitänyt tehdä jos lasten pois lähtemistä odotetaan kuin kuuta nousevaa.

Lapsettomat ovat poikkeuksetta kertomuksissaan todella tyytyväisiä ja onnellisia elämäänsä. Se voi olla raskasta perheelliselle todeta. Perheellinen on menettänyt oman elämänsä täysin, kun on hankkinut lapsia. Lapsettomat porskuttavat ja nauttivat kaikesta, mitä elämällä on tarjota. Heillä on kaikki ovet auki. Perheellisen taakka on hirvittävä, eikä se pääty koskaan.

Elämäni tarkoitus:

-kehittyä ihmisenä

-oppia tuntemaan itseäni paremmin

-nauttia elämästä, pienistä ja suurista asioista

-opetalla uusia taitoja ja asioita

-nähdä maailmaa, matkustella

-olla hyvä läheisilleni

Painottaisin eniten kuitenkin tuota että "nauttia elämästä". Sisältyi siihen sitten mitä tahansa. Teen sitä mikä milloinkin tuntuu hyvältä ja oikealta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tätä juuri yksi päivä ja mietin miten naurettavaan asiaan lapsien pakollinen pukkaaminen kuuluu. Palstallakin jotkut sanovat, että "onneksi" tein nuorena.

No mikähän ihmeen onni se on, että on saatu pakollinen kuvio pois alta?

Ei se ole mikään pakollinen kuvio. Ja nyt en laita sitä edes sulkuihin, arvon mammat.

Sinkkumies

Tätä minäkin olen usein miettinyt. Siis sitä, kun usein kuulee sanottavan juuri tuota että "onneksi tein nuorena, nyt on taas aikaa itselle!", tai että "kyllä ne lapset siitä kasvavat nopeasti, sitten sinulla on taas aikaa!". Siis herää kysymys että miksi niitä on ylipäänsä pitänyt tehdä jos lasten pois lähtemistä odotetaan kuin kuuta nousevaa.

Ymmärrän, että lapsia haluavat ajattelevat eri tavalla, mutta minusta tuo on sama kuin kehuskelu sillä, että onneksi aloin lusia elinkautistani jo parikymppisenä niin se on ohi aikaisemmin.

Tiedän, että vertaus ontuu. Elinkautinen kestää keskimäärin 12,5 vuottq, jo yksi lapsi on kotona ainakin 18 vuotta ja sitä edeltää raskausaika.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat ovat poikkeuksetta kertomuksissaan todella tyytyväisiä ja onnellisia elämäänsä. Se voi olla raskasta perheelliselle todeta. Perheellinen on menettänyt oman elämänsä täysin, kun on hankkinut lapsia. Lapsettomat porskuttavat ja nauttivat kaikesta, mitä elämällä on tarjota. Heillä on kaikki ovet auki. Perheellisen taakka on hirvittävä, eikä se pääty koskaan.

kyllä mä tunnen aika monta perheellistä jotka nauttivat elämästään ja siitä mitä sillä on tarjota, aivan samoin kuin lapsettomat.

Suuriosa joka on lapsia halunnut ei pidä sitä taakkana, se voi olla lapsettomalle vaikea todeta.

Tähän kysymykseen tulee tietenkin vastata että elämälläni ei ole tarkoitusta, juoksen baareissa juomassa skumppaa ja shoppailen. Koska sitähän ne kaikki lapsettomat tekee?

Oma elämäni ainakin alkoi junnaamaan paikoillaan siinä 30v jälkeen vaikkakin työura kehittyi hyvin ja asuin työpuolesta useissa eri maissa ympäri maailmaa. En oikeastaan koskaan edes halunnut lapsia mutta vaimo hieman pakottaen halusi ensimmäisen lapsen, jonka jälkeen toinen syntyi hieman vanhingossa. Kunhan pääsimme vaipanvahto kauden ohi niin olen todella iloinen lapsista ja itse haluaisin vielä 1 tai 2 lisää.

En ole mikään nyhverö tai elä toisten ihmisten kautta vaan teen rankkaa duunia teknisellä alalla missä joudun politikoimaan pävittäin sen lisäksi että ratkasen teknisiä ongelmia. Lapset ja perhe antaa hyvän ankkurin myös työn puolelle, sellaisen sopivan itsekkyyden että esimerkiksi ei ole aina tavoitettavissa tai olisin jo muuttanut ajat sitten Saksaan tai USA:han ilman perhesidonnaisuutta. On nimittäin duunissakin parempi esittää vaikeastitavoitettavaa kuin olla yes man.

Joskus kun olen jäänyt esimerkiksi yksin kotiin viikoksi niin tuntuu että pää hajoaa, koska silloin vasta ymmärtää kuin tyhjä oma elämäni voisi olla. Perhe ja lapset tuo elämään omanlaisen eteenpäin työtävän voiman mutta en kuitsuisi sitä elämän tarkoitukseksi. Elämäntapalehdet ovat täynnä opetuksia kuinka on ihanaa olla itsenäinen ja elää hedonistista elämää yksin ilman sidonnaisuuksia. Tämä on täyttä valhetta, johon näyttää koko suomikn lankeavan. Eläminen perheen rinnalla jossa ilojen ja surujen jakaminen on nautinnollista.

Henkilölle joka tuossa aikaisemmin sanoi että 'nauttii omasta elämästä' voi sanoa että siihenkin kyllästyy. Lapset ovat kuin urheilullinen haaste mutta sosiaalinen, jonka palkinto ylittää hetkellisen huuman

doh... kirjoitti:

Oma elämäni ainakin alkoi junnaamaan paikoillaan siinä 30v jälkeen vaikkakin työura kehittyi hyvin ja asuin työpuolesta useissa eri maissa ympäri maailmaa. En oikeastaan koskaan edes halunnut lapsia mutta vaimo hieman pakottaen halusi ensimmäisen lapsen, jonka jälkeen toinen syntyi hieman vanhingossa. Kunhan pääsimme vaipanvahto kauden ohi niin olen todella iloinen lapsista ja itse haluaisin vielä 1 tai 2 lisää.

En ole mikään nyhverö tai elä toisten ihmisten kautta vaan teen rankkaa duunia teknisellä alalla missä joudun politikoimaan pävittäin sen lisäksi että ratkasen teknisiä ongelmia. Lapset ja perhe antaa hyvän ankkurin myös työn puolelle, sellaisen sopivan itsekkyyden että esimerkiksi ei ole aina tavoitettavissa tai olisin jo muuttanut ajat sitten Saksaan tai USA:han ilman perhesidonnaisuutta. On nimittäin duunissakin parempi esittää vaikeastitavoitettavaa kuin olla yes man.

Joskus kun olen jäänyt esimerkiksi yksin kotiin viikoksi niin tuntuu että pää hajoaa, koska silloin vasta ymmärtää kuin tyhjä oma elämäni voisi olla. Perhe ja lapset tuo elämään omanlaisen eteenpäin työtävän voiman mutta en kuitsuisi sitä elämän tarkoitukseksi. Elämäntapalehdet ovat täynnä opetuksia kuinka on ihanaa olla itsenäinen ja elää hedonistista elämää yksin ilman sidonnaisuuksia. Tämä on täyttä valhetta, johon näyttää koko suomikn lankeavan. Eläminen perheen rinnalla jossa ilojen ja surujen jakaminen on nautinnollista.

Henkilölle joka tuossa aikaisemmin sanoi että 'nauttii omasta elämästä' voi sanoa että siihenkin kyllästyy. Lapset ovat kuin urheilullinen haaste mutta sosiaalinen, jonka palkinto ylittää hetkellisen huuman

Kysymys oli, että mikä on lapsettomien elämän tarkoitus ja sinä, lapsellinen mies, tulet kertomaan omastasi. Miksi, häiritseekö niin paljon lukea onnellisten lapsettomien ihmisten elämästä, että on pakko tunkea oma elämäntapansa heidän kurkustaan alas jälleen kerran?

Ei lapsettomien onni ole sinulta pois jos olet myös onnellinen omassa elämässäsi. Senhän pitäisi vain olla hienoa ja rikasta kun ihmiset löytävät onnea erilaisista elämäntilanteista.

Vierailija kirjoitti:

Tähän kysymykseen tulee tietenkin vastata että elämälläni ei ole tarkoitusta, juoksen baareissa juomassa skumppaa ja shoppailen. Koska sitähän ne kaikki lapsettomat tekee?

Juuri tämä! On ne mammat kyllä melkosia olleet ennen lapsiaan, mistä ne nyt muuten näin päättelee?

Pelastaa maapallo!

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuulla perhe-elämän ulkopuolelta, mikä on merkityksellistä elämässäsi. Voit myös ajatella aikaa ennen lapsia.

Voitko kertoa miksi sua kiinnostaa kuulla? Siis tarkoitan, että etkö osaa itse kuvitella elämään mitään muuta merkitystä kuin lapset? Lähde pohtimaan asiaa siltä kannalta, että mitä muita merkityksellisiä asioita elämässäsi on tai voisi olla ilman lapsia/lapsien lisäksi. Kyllä niitä löytyy kun päätä vähän kaivelee.