Lapseton - Elämäsi tarkoitus?

Olen aina kauhistellut lapsiperheen kiirettä, hälyä, hajua, sotkua ja myöhemmin ees taas ramppaavaa kaveriporukkaa. Myös ajatus toisten lasten ja eteenkin heidän vanhempiensa kanssakäymisestä on sietämätön. Pahimmillaan isompaan lapsiperheeseen liittyy vielä uskonnollista varjoakin.

Loppujen lopuksi ei ollut edes vaikeaa löytää puoliso jolle oli alusta asti selvää ettemme hanki lapsia. Teemme työmme ja maksamme verot jotta meidän eläkkeenmaksajat pääsevät kouluun. Ostelemme, matkustelemme ja nautimme elämästä. Olemmeko itsekkäitä, niinkuin joskus olen kuullut sanottavan? Onko vaikea uskoa että meille ollaan jopa kateellisia?

Toisessa ääripäässä tuttu yh-äiti, joka kolmen teinin lisäksi sai vielä iltatähden paskiaiseksi osoittautuneen "miehen" kanssa. Ei omaa elämää, ei omaa aikaa, ei rahaa, ei työtä, ei koulutusta, vain kiire ja loppuunpalaminen. Ei kadu lapsiaan tietenkään, mutta ei tarvitse kovin läheltä katsoa kun jo näkee että ei elämä ole nautintoja juuri tarjonnut. Lapset käy joskus meillä viikonloppuja viettämässä ja teinit reissuillakin mukana. On ihan kiva auttaa kun näkee että apu on tarpeen.

Elää mun elämä just miten itse tahdon ja olla se mikä olen muiden mielipiteistä välittämättä

Merkityksellistä? Hah. Elämä ilman lapsia ja miestä on oikeastaan aika merkityksetöntä. Vähintäänkin tylsää. Mutta minkäs teet. Kortit menivät näin, joten sillä mennään. 

Elämä ilman lapsia on maapallon kannalta erityisen merkittävää. Valitettavasti vain tyhmemmät, eli uskovaiset, eivät kieltäydy lasten teosta.

taide, sosiaaliset suhteet, yhteiskunnan muuttaminen.

up

En tajua miten kenenkään elämän tarkoitus olisi vain lisääntyminen. Eihän siihen tarvita aivoja,  taitoa eikä  koulutusta. Pikkasen köyhää ajattelua.

Ajalta ennen lapsia oli opiskelu, työ, harrastukset, toinen työ, miesystävä, miesystävän työ, vaikka mitä.

Elää ja pyrkiä olemaan onnellinen. Multa se ei ole onnistunut.

En ole lapseton.

Olemme valon kantajia kaikki. Elämän tarkoitus on vaalia ja kasvattaa sisäistä valoa ja antaa sen valaista ympäristöä. 

Elämänsä on käyttänyt oikein se, joka tuottaa eniten hyvää ympärilleen niillä resursseilla, jotka on tänne tullessaan saanut. Omien lasten kasvattamisen pitäisi olla on vain pieni alku, mutta monilla homma pysähtyy siihen.

Kenenkään elämällä ei ole mitään erityistä tarkoitusta. Kaikki me vaan lusitaan tätä elämää omanlaisesti ja erittäin sattumanvaraisesti. Katsotaan mitä jokainen päivä tuo tullessaan ja eletään se mukaan.

Riippuu vähän siitä mitä tarkoitat lapsettomana olosta? En ole vela mutten myöskään lapseton koska en pysty raskautumaan normaalisti. Ihan on toinen sairaus syynä lapsettomuuteeni. 

Itse tätä elämää elän enkä toisen ihmisen kautta, no voi kyynel jollei se jotain mammaa tyydytä.

Ei ole. Yritin pari vuotta sitten itsemurhaa ja olisin toivonut että kurjuuteni, jota myös elämäksi kutsutaan olisi päättynyt siihen. Ei päättynyt. Nyt ajattelen taas että itsemurha on ainoa keino lopettaa tämä kärsimys. En halua elää.

Haluan julkaista romaanitrilogiani ja kehittyä kirjoittajana ja ajattelijana vuosien varrella. Haluan nähdä ja opetella katsomaan asioita mahdollisimman monelta eri kantilta ja nähdä maailmaa sekä erilaisia ihmisiä ja elämäntapoja.

Vapaus ja terve hedonismi.

On kamalaa ajatella, että jotkut eivät voi mennä edea vessaan, suihkuun tai kauppaan yksin tai silloin kun haluvat. Not my cup of tea.

Minun elämän tarkoitus on tehdä mahdollisimman paljon asioita, joista pidän. En pidä lapsista, joten ne eivät elämääni kuulu. Hyvä ruoka, matkustelu, elokuvat ja kirjat sekä omasta itsestä huolehtiminen taas ovat minun juttujani.

Taide.

Ajatus siitä, että tässä sohvalla jossa kohta katson rauhassa mielenkiintoista elokuvaa, kiljuisi ja pomppisi lapsi, on kamala. Tai etten voisi edes katsoa elokuvaa lapsen aikana, koska se on K-16.

Ajatus siitä, etten voisi elokuvan jälkeen mennä pitkään kuumaan suihkuun ja sen jälkeen nokosille musiikkia kuunnellen, koska lapsi seuraisi perässä ja vaatisi huomiota, on kamala.

Olen 37-vuotias ja kävin sterilaatiossa heti kun se oli mahdollista, koska tiesin jo nuorena että luonteeni on sellainen, etten halua lasta.

En vihaa lapsia ja olen välittävä, empaattinen persoona, mutta samaan aikaan työssä ja yhteiskunnan normeissa on jo riittävästi rajoitteita minulle, eli en ole koskaan halunnut lasta rajoittamaan ja määräämään 24/7 kaikesta (faktahan se on, että lapsi ja lapsen kannalta oikeat ratkaisut pitää ottaa huomioon kaikessa), vaikka tiedän että niistä on myös iloa. Mutta ei kiitos, huonot puolet menevät hyvien ohi kirkkaasti, mitä tulee omien lasten saamiseen.

Lapsettomat puhuvat aina asiaa näissä keskusteluissa. Perheelliset vain yrittävät saada omaa kantaansa läpi, vaikka kaikki tietävät, että heillä on huonommat oltavat kuin lapsettomilla.

Kaikki tällaiset ketjut saavat pitämään lapsettomia aina vain fiksumpina. Lapsettomuus on se oikea ratkaisu elämässä. Sen tajuamista pitäisi vain tarjota jo nuorille. Jollain kurssilla lukiossa pitäisi puhua siitä, miten lapsi sitoo ja millaista lapsiperhearki on.