Lapseton - Elämäsi tarkoitus?

Merkityksellisiä asioita itselleni ihmissuhteet, työ ja harrastukset. Elämän tarkoituksesta en osaa mitään yleispätevää sanoa vaan olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen elämällä on oma tarkoituksensa. Oman elämäni tarkoituksesta minulla on joitain teorioita, mutta ne vaihtuvat aina uuden eksistentiaalisen kriisin tullessa eli keskimäärin muutaman vuoden välein.

Oma aika, pienistä asioista nauttiminen (pieni asia on arkinen, helppo toteuttaa ja yleensä halpa).

Uteliaisuuden tyydyttäminen.

AV:lla kirjoittelu...

Sisarusten lapset. Tätinä olo on antanut tarkoituksen!

Elämäni tarkoitus on elää se! 

Vapaaehtoistyö ja muiden auttaminen. Yritän tehdä maailmasta paremman paikan.

Ai perhe-elämän ulkopuolella?

Hullunkurinen kysymys.

Ilmeisesti takana on ajatus, että jälkeläisten tuottaminen on "oikeaa" elämää, ja muu sen korviketta.

En osaa vastata tuollaiseen.

Mutta heitän vastakysymyksen? Onko sinun elämäsi tarkoitus ollut aina elää muiden kautta, jo lapsena, nuorena?

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuulla perhe-elämän ulkopuolelta, mikä on merkityksellistä elämässäsi. Voit myös ajatella aikaa ennen lapsia.

Kanssakäyminen läheisten ihmisten kanssa. Lapsettomat ja lapselliset ovat aivan yhtä merkityksettömiä isossa kuvassa. Meistä suurinta osaa ei muisteta enää 200 vuoden jälkeen joten koittakaahan nauttia elämästänne. :)

Elämästä nauttiminen. Ja kun ei ole vastuuta muista kuin itsestä niin silloin se on mitä helpointa toteuttaa.

Kyllä minäkin kasvatan lasta -- itseäni.

Olen lapseton nainen. Elämäni tarkoitus on ainakin osittain työ. Teen sairaanhoitajan työtä ja voisin sanoa rakastavani omaa työtäni. Se antaa minulle aivan valtavasti! Olen ajatellut opiskella myös ensihoitajan pätevyyden tulevaisuudessa. Olen myös ajatellut ryhtyä hoitoalan opettajaksi, mutta toisaalta haluan kyllä ehdottomasti tehdä käytännön työtä. Myös lääkärin ammattia olen miettinyt, mutta toistaiseksi viihdyn nimenomaan sairaanhoitajan työssä.

Lisäksi minulla on ihana puoliso, jonka kanssa yhdessä oltu lähes teini-iästä asti. Edelleen elämä sujuu kuin ruusuilla tanssi, ja ollaan yhtä mieltä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja aina oltukin. Molemmilla rankat työt, jonka ohella ei perhe-elämää yksinkertaisesti vain jaksaisi enää pyörittää. Matkustelemme paljon ja teemme yhdessä kaikkea mahdollista mukavaa.

Mulla on myös paljon aivan ihania läheisiä, joista huolehdin ja joiden kanssa vietän paljon aika. Tykkään myös hoitaa läheisten eläimiä ja lapsia myöskin. Pidän lapsista, mutta omia en halua.

Tämmösiä ajatuksia. Olen todella tyytyväinen elämääni :)

Elämä itsessään.

Pohdin tätä juuri yksi päivä ja mietin miten naurettavaan asiaan lapsien pakollinen pukkaaminen kuuluu. Palstallakin jotkut sanovat, että "onneksi" tein nuorena.

No mikähän ihmeen onni se on, että on saatu pakollinen kuvio pois alta?

Ei se ole mikään pakollinen kuvio. Ja nyt en laita sitä edes sulkuihin, arvon mammat.

Sinkkumies

No ei ole mitään erityistä tarkoitusta, ihan sama vaikka olisi jäkälä tai jotain. Eli yrittää pysyä hengissä jne. En tiedä, onko lapsellisilla myöskään sen kummempaa tarkoitusta. Ei ihmisillä yleensä mitään erityistä tarkoitusta ole, no joo, ehkä se lisääntyminen, mutta ehkä mun tarkoitus on olla lisääntymättä, niin ei evoluutio kärsi.

Rakkaus.

Hmm... elämä on tuntunut merkitykselliseltä, mutta en tiedä, mikä sen tarkoitus on. Ihmissuhteet, työ, työhön liittyvä opiskelu ja kehittyminen, yhteiskuntaan osallistuminen, harrastukset... Olemassa oleminen on pääasiassa ihan kivaa ja esim. työn kautta siihen saa sisältöä.

Työ. Ihmisten pelastaminen. Surkeinta tilanteet, joissa mitään ei ole enää tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole mitään erityistä tarkoitusta, ihan sama vaikka olisi jäkälä tai jotain. Eli yrittää pysyä hengissä jne. En tiedä, onko lapsellisilla myöskään sen kummempaa tarkoitusta. Ei ihmisillä yleensä mitään erityistä tarkoitusta ole, no joo, ehkä se lisääntyminen, mutta ehkä mun tarkoitus on olla lisääntymättä, niin ei evoluutio kärsi.

Lapsien teko, humanitaarinen auttaminen, kettujen suojelu. 

Kaikkihan perustuu siihen, että pitää löytää itselleen tarkoitus. Yhtä tyhjiä tarkoitusperiä kaikki.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Elämäni tarkoitus on elää se! 

Allekirjoitan tämän

Elämäni tarkoitus on nautinto, aivan kuten kaikkien muidenkin. Joku saa sen geeniensä jatkamisesta tai hoivaviettinsä toteuttamisesta, minä jostain muusta. Kuten vaikkapa parisuhteesta ja haaveistani, niitä kohti ponnistelusta ja niiden toteutumisesta.

Mieheni, yritys ja elämästä nauttiminen. En voisi kuvitella itseäni äitinä. Aion huolehtia vanhemmistani erityisen hyvin, kun he sitä tarvitsevat. En pidä erityisen paljon lapsista. En ole koskaan nähnyt niitä mitenkään söpöinä tai ihastuttavina.