Miksi ÄO ei juurikaan näy sosiaalisissa taidoissa?

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä oon käynyt mensan testissä ja pääsisin jäseneksi, mutta en halua. Eli äo lienee kunnossa.

Mulla on aika hyvä ihmistuntemus, mun ei tarvitse katselle/kuunnella kuin hetki toista ihmistä, niin pystyn tekemään siitä jo sen tason johtopäätökset, että muille ihmisille asiat avautuu vasta pitkän ajan tuntemisen jälkeen. Ja minä vaan mielessäni mietin, että niin, kyllähän mä tämän tiesin jo ajat sitten. Ja ihmettelen, miten muka muut eivät tajua.

Olen kuin sinä :)

Mieheni on myös samaa tasoa älykkyydeltään, muttei omaa yhtä hyvää ihmistuntemusta. Hän siltikin varmaan näyttäytyy meistä (tyhmille) "sosiaalisesti älykkäämpänä", koska on enemmän kiinnostunut olemaan muiden kanssa tekemisissä. Koemme kuitenkin, että minä olen meistä se "sosiaalisesti älykkäämpi", minulla ei vaan ole mielenkiintoa näyttää sitä, ehkä siksi etten oikeasti välitä mitä muut minusta ajattelevat.

Koko termi "sosiaalinen älykkyys" on ihan typerä. Sitä on nimittäin hyvin vaikeaa määritellä eikä se ole edes virallinen termi. Eniten ärsyttää se, että ne matalalla äo:lla varustetut ovat yleensä arvioimassa tuota asiaa toisissa ihmisissä. Ei mitään järkeä. Uskon, että älykkäät ovat myös usein "sosiaalisesti älykkäämpiä". Tyhmemmät eivät sitä vain näe.

Sosiaalinen älykkyys käytännössä tarkoittaa kykyä vaikuttaa toisiin ja/tai olla pidetty.

Esimerkiksi toimitusjohtajia (joilla selvästi on sosiaalista älykkyyttä määritelmäni mukaan) on tutkittu paljon, ja tiedetään, että he ovat yleensä keskivertoa perinteisessä mielessä älykkäämpiä, mutta eivät aivan huippuälykkäitä. Syyksi on arveltu sitä, että heitä on helppo kunnioittaa, mutta he osaavat myös samastua toisiin (ja päinvastoin). Toki he ovat myös keskimääräistä pidempiä, mikä on usein yhdistetty auktoriteettiin ja karismaan.

Eli yhdyn uskomukseesi sillä erotuksella, että poikkeusälykkäiden kohdalla sosiaalinen älykkyys romahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä oon käynyt mensan testissä ja pääsisin jäseneksi, mutta en halua. Eli äo lienee kunnossa.

Mulla on aika hyvä ihmistuntemus, mun ei tarvitse katselle/kuunnella kuin hetki toista ihmistä, niin pystyn tekemään siitä jo sen tason johtopäätökset, että muille ihmisille asiat avautuu vasta pitkän ajan tuntemisen jälkeen. Ja minä vaan mielessäni mietin, että niin, kyllähän mä tämän tiesin jo ajat sitten. Ja ihmettelen, miten muka muut eivät tajua.

Kerro esimerkkejä.

Edelleen odotellaan esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä oon käynyt mensan testissä ja pääsisin jäseneksi, mutta en halua. Eli äo lienee kunnossa.

Mulla on aika hyvä ihmistuntemus, mun ei tarvitse katselle/kuunnella kuin hetki toista ihmistä, niin pystyn tekemään siitä jo sen tason johtopäätökset, että muille ihmisille asiat avautuu vasta pitkän ajan tuntemisen jälkeen. Ja minä vaan mielessäni mietin, että niin, kyllähän mä tämän tiesin jo ajat sitten. Ja ihmettelen, miten muka muut eivät tajua.

Kerro esimerkkejä.

Hmm, no vaikka:

1) Ystäväni esittelee minut uudelle ystävälleen. Hetken keskustelun jälkeen mä olen lokeroinut tyypin oudoksi ja ikäväksi. Ystäväni kertoo tästä uudesta tuttavuudesta asioita ja on innoissaan siitä miten ihanan ihmisen on tavannut. Menee muutama kuukausi eitä tästä ystävän uudesta ystävästä kuulukaan enää mitään,  myöhemmin kuulen jostain, että kyseinen tyyppi huijasi ystävääni ja välit katkesivat.

2) Työssä tapaan jonkun miespuoleisen uuden tuttavan, hetken katseltuani ajattelen, että kyseessä on joku vaimonhakkaaja. Myöhemmin keskusteluissa tulee ilmi tyypin sovinistisuus ja vaimon mitätöinti.

3) Töihin tulee uusi työntekijä. Pari lausetta ja yleinen olemus varoittaa minua: Tuosta ei tule ikinä yhtään mitään, perehdyttäminen menee hukkaan, me ei saada oikeasti uutta tarvittavaa resurssia. Ja kas, parin viikon päästä muutkin alkaa heräilemään, että nyt ei taida olla ihan etsitty henkilö kyseessä, henkilö irtisanotaan pian.

4) Miehen sisko alkoi seurustelemaan miehen kanssa, josta mulla tuli aika kylmät fiilikset heti alkuunsa. Parin vuoden seurustelun päästä he menivät naimisiin ja mä ajattelin, että miehestä tulee vielä kamalampi. Niin tuli, ja vihdoin miehen siskon silmiinkin tuli ihan faktaa ja hän tajusi erota. Sitä ennen hänellä oli kaikki hyvin :(

Ja kaikenlaista, lähes joka viikkoista. Miehelle puhun välillä ääneen mun fiiliksiä muista ihmisistä. Mies valittaa, että mä ylianalysoin ja olen negatiivinen, mutta kas vaan, hetken päästä selviää, että analyysit kolahti... Välillä, mutta harvemmin toki havainnoin jostain henkilöstä, että vaikuttaa hyvältä tyypiltä, ja niin se on sitten ollutkin, ainakin toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä oon käynyt mensan testissä ja pääsisin jäseneksi, mutta en halua. Eli äo lienee kunnossa.

Mulla on aika hyvä ihmistuntemus, mun ei tarvitse katselle/kuunnella kuin hetki toista ihmistä, niin pystyn tekemään siitä jo sen tason johtopäätökset, että muille ihmisille asiat avautuu vasta pitkän ajan tuntemisen jälkeen. Ja minä vaan mielessäni mietin, että niin, kyllähän mä tämän tiesin jo ajat sitten. Ja ihmettelen, miten muka muut eivät tajua.

Olen kuin sinä :)

Mieheni on myös samaa tasoa älykkyydeltään, muttei omaa yhtä hyvää ihmistuntemusta. Hän siltikin varmaan näyttäytyy meistä (tyhmille) "sosiaalisesti älykkäämpänä", koska on enemmän kiinnostunut olemaan muiden kanssa tekemisissä. Koemme kuitenkin, että minä olen meistä se "sosiaalisesti älykkäämpi", minulla ei vaan ole mielenkiintoa näyttää sitä, ehkä siksi etten oikeasti välitä mitä muut minusta ajattelevat.

Koko termi "sosiaalinen älykkyys" on ihan typerä. Sitä on nimittäin hyvin vaikeaa määritellä eikä se ole edes virallinen termi. Eniten ärsyttää se, että ne matalalla äo:lla varustetut ovat yleensä arvioimassa tuota asiaa toisissa ihmisissä. Ei mitään järkeä. Uskon, että älykkäät ovat myös usein "sosiaalisesti älykkäämpiä". Tyhmemmät eivät sitä vain näe.

Sosiaalinen älykkyys käytännössä tarkoittaa kykyä vaikuttaa toisiin ja/tai olla pidetty.

Esimerkiksi toimitusjohtajia (joilla selvästi on sosiaalista älykkyyttä määritelmäni mukaan) on tutkittu paljon, ja tiedetään, että he ovat yleensä keskivertoa perinteisessä mielessä älykkäämpiä, mutta eivät aivan huippuälykkäitä. Syyksi on arveltu sitä, että heitä on helppo kunnioittaa, mutta he osaavat myös samastua toisiin (ja päinvastoin). Toki he ovat myös keskimääräistä pidempiä, mikä on usein yhdistetty auktoriteettiin ja karismaan.

Eli yhdyn uskomukseesi sillä erotuksella, että poikkeusälykkäiden kohdalla sosiaalinen älykkyys romahtaa.

Mutta kun kyky "vaikuttaa toisiin ja olla pidetty" ei oikeasti vaadi älykkyyttä juuri yhtään. Hyvin monet, jotka ovat tuossa hyviä omaavat matalan/keskiverron äo:n. Kyse on pelkästä muiden matkimisesta ja motivaatiosta olla pidetty. Yleensä tyhmemmille ihmisille on tärkeää saada muut ihmiset puolelleen, koska he tarvitsevat muita ihmisiä enemmän kuin älykkäät. Älykäs pärjää helposti yksinkin. Poikkeusälykkäiden kohdalla "sosiaalinen älykkyys" ei todellakaan romahda, heidän mielenkiinnon kohteensa ovat vain yleensä muualla kuin toisten ihmisten perseiden nuoleskelussa ja sosiaalisen suosion saavuttamisessa. Siksi monet tyhmät usein kuvittelevat, että huippuälykkäät olisivat muka jotenkin sosiaalisesti taitamattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä oon käynyt mensan testissä ja pääsisin jäseneksi, mutta en halua. Eli äo lienee kunnossa.

Mulla on aika hyvä ihmistuntemus, mun ei tarvitse katselle/kuunnella kuin hetki toista ihmistä, niin pystyn tekemään siitä jo sen tason johtopäätökset, että muille ihmisille asiat avautuu vasta pitkän ajan tuntemisen jälkeen. Ja minä vaan mielessäni mietin, että niin, kyllähän mä tämän tiesin jo ajat sitten. Ja ihmettelen, miten muka muut eivät tajua.

Kerro esimerkkejä.

Hmm, no vaikka:

1) Ystäväni esittelee minut uudelle ystävälleen. Hetken keskustelun jälkeen mä olen lokeroinut tyypin oudoksi ja ikäväksi. Ystäväni kertoo tästä uudesta tuttavuudesta asioita ja on innoissaan siitä miten ihanan ihmisen on tavannut. Menee muutama kuukausi eitä tästä ystävän uudesta ystävästä kuulukaan enää mitään,  myöhemmin kuulen jostain, että kyseinen tyyppi huijasi ystävääni ja välit katkesivat.

2) Työssä tapaan jonkun miespuoleisen uuden tuttavan, hetken katseltuani ajattelen, että kyseessä on joku vaimonhakkaaja. Myöhemmin keskusteluissa tulee ilmi tyypin sovinistisuus ja vaimon mitätöinti.

3) Töihin tulee uusi työntekijä. Pari lausetta ja yleinen olemus varoittaa minua: Tuosta ei tule ikinä yhtään mitään, perehdyttäminen menee hukkaan, me ei saada oikeasti uutta tarvittavaa resurssia. Ja kas, parin viikon päästä muutkin alkaa heräilemään, että nyt ei taida olla ihan etsitty henkilö kyseessä, henkilö irtisanotaan pian.

4) Miehen sisko alkoi seurustelemaan miehen kanssa, josta mulla tuli aika kylmät fiilikset heti alkuunsa. Parin vuoden seurustelun päästä he menivät naimisiin ja mä ajattelin, että miehestä tulee vielä kamalampi. Niin tuli, ja vihdoin miehen siskon silmiinkin tuli ihan faktaa ja hän tajusi erota. Sitä ennen hänellä oli kaikki hyvin :(

Ja kaikenlaista, lähes joka viikkoista. Miehelle puhun välillä ääneen mun fiiliksiä muista ihmisistä. Mies valittaa, että mä ylianalysoin ja olen negatiivinen, mutta kas vaan, hetken päästä selviää, että analyysit kolahti... Välillä, mutta harvemmin toki havainnoin jostain henkilöstä, että vaikuttaa hyvältä tyypiltä, ja niin se on sitten ollutkin, ainakin toistaiseksi.

Joko olet oikeasti taitava tai taitavasti unohdat ne kerrat, kun arvio on mennyt pieleen. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun joku "ihmistuntija" on arvioinut mut aivan erilaiseksi kuin oikeasti olen

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä oon käynyt mensan testissä ja pääsisin jäseneksi, mutta en halua. Eli äo lienee kunnossa.

Mulla on aika hyvä ihmistuntemus, mun ei tarvitse katselle/kuunnella kuin hetki toista ihmistä, niin pystyn tekemään siitä jo sen tason johtopäätökset, että muille ihmisille asiat avautuu vasta pitkän ajan tuntemisen jälkeen. Ja minä vaan mielessäni mietin, että niin, kyllähän mä tämän tiesin jo ajat sitten. Ja ihmettelen, miten muka muut eivät tajua.

Olen kuin sinä :)

Mieheni on myös samaa tasoa älykkyydeltään, muttei omaa yhtä hyvää ihmistuntemusta. Hän siltikin varmaan näyttäytyy meistä (tyhmille) "sosiaalisesti älykkäämpänä", koska on enemmän kiinnostunut olemaan muiden kanssa tekemisissä. Koemme kuitenkin, että minä olen meistä se "sosiaalisesti älykkäämpi", minulla ei vaan ole mielenkiintoa näyttää sitä, ehkä siksi etten oikeasti välitä mitä muut minusta ajattelevat.

Koko termi "sosiaalinen älykkyys" on ihan typerä. Sitä on nimittäin hyvin vaikeaa määritellä eikä se ole edes virallinen termi. Eniten ärsyttää se, että ne matalalla äo:lla varustetut ovat yleensä arvioimassa tuota asiaa toisissa ihmisissä. Ei mitään järkeä. Uskon, että älykkäät ovat myös usein "sosiaalisesti älykkäämpiä". Tyhmemmät eivät sitä vain näe.

Sosiaalinen älykkyys käytännössä tarkoittaa kykyä vaikuttaa toisiin ja/tai olla pidetty.

Esimerkiksi toimitusjohtajia (joilla selvästi on sosiaalista älykkyyttä määritelmäni mukaan) on tutkittu paljon, ja tiedetään, että he ovat yleensä keskivertoa perinteisessä mielessä älykkäämpiä, mutta eivät aivan huippuälykkäitä. Syyksi on arveltu sitä, että heitä on helppo kunnioittaa, mutta he osaavat myös samastua toisiin (ja päinvastoin). Toki he ovat myös keskimääräistä pidempiä, mikä on usein yhdistetty auktoriteettiin ja karismaan.

Eli yhdyn uskomukseesi sillä erotuksella, että poikkeusälykkäiden kohdalla sosiaalinen älykkyys romahtaa.

Mutta kun kyky "vaikuttaa toisiin ja olla pidetty" ei oikeasti vaadi älykkyyttä juuri yhtään. Hyvin monet, jotka ovat tuossa hyviä omaavat matalan/keskiverron äo:n. Kyse on pelkästä muiden matkimisesta ja motivaatiosta olla pidetty. Yleensä tyhmemmille ihmisille on tärkeää saada muut ihmiset puolelleen, koska he tarvitsevat muita ihmisiä enemmän kuin älykkäät. Älykäs pärjää helposti yksinkin. Poikkeusälykkäiden kohdalla "sosiaalinen älykkyys" ei todellakaan romahda, heidän mielenkiinnon kohteensa ovat vain yleensä muualla kuin toisten ihmisten perseiden nuoleskelussa ja sosiaalisen suosion saavuttamisessa. Siksi monet tyhmät usein kuvittelevat, että huippuälykkäät olisivat muka jotenkin sosiaalisesti taitamattomia.

Ihminen voi saada toiset pitämään itsestään ryhtymällä tupakoimaan tai käyttämään alkoholia ilman ko. henkilön todellista omaa halua. Sosiaalinen paine voi ajaa ihmisen tekemään tekoja, joita hän mielessään katuu jo tekohetkellä. En kutsuisi sitä sosiaaliseksi älykkyydeksi vaan ennemminkin tarpeeksi tulla hyvöksytyksi tai osaksi jotain ryhmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä oon käynyt mensan testissä ja pääsisin jäseneksi, mutta en halua. Eli äo lienee kunnossa.

Mulla on aika hyvä ihmistuntemus, mun ei tarvitse katselle/kuunnella kuin hetki toista ihmistä, niin pystyn tekemään siitä jo sen tason johtopäätökset, että muille ihmisille asiat avautuu vasta pitkän ajan tuntemisen jälkeen. Ja minä vaan mielessäni mietin, että niin, kyllähän mä tämän tiesin jo ajat sitten. Ja ihmettelen, miten muka muut eivät tajua.

Olen kuin sinä :)

Mieheni on myös samaa tasoa älykkyydeltään, muttei omaa yhtä hyvää ihmistuntemusta. Hän siltikin varmaan näyttäytyy meistä (tyhmille) "sosiaalisesti älykkäämpänä", koska on enemmän kiinnostunut olemaan muiden kanssa tekemisissä. Koemme kuitenkin, että minä olen meistä se "sosiaalisesti älykkäämpi", minulla ei vaan ole mielenkiintoa näyttää sitä, ehkä siksi etten oikeasti välitä mitä muut minusta ajattelevat.

Koko termi "sosiaalinen älykkyys" on ihan typerä. Sitä on nimittäin hyvin vaikeaa määritellä eikä se ole edes virallinen termi. Eniten ärsyttää se, että ne matalalla äo:lla varustetut ovat yleensä arvioimassa tuota asiaa toisissa ihmisissä. Ei mitään järkeä. Uskon, että älykkäät ovat myös usein "sosiaalisesti älykkäämpiä". Tyhmemmät eivät sitä vain näe.

Sosiaalinen älykkyys käytännössä tarkoittaa kykyä vaikuttaa toisiin ja/tai olla pidetty.

Esimerkiksi toimitusjohtajia (joilla selvästi on sosiaalista älykkyyttä määritelmäni mukaan) on tutkittu paljon, ja tiedetään, että he ovat yleensä keskivertoa perinteisessä mielessä älykkäämpiä, mutta eivät aivan huippuälykkäitä. Syyksi on arveltu sitä, että heitä on helppo kunnioittaa, mutta he osaavat myös samastua toisiin (ja päinvastoin). Toki he ovat myös keskimääräistä pidempiä, mikä on usein yhdistetty auktoriteettiin ja karismaan.

Eli yhdyn uskomukseesi sillä erotuksella, että poikkeusälykkäiden kohdalla sosiaalinen älykkyys romahtaa.

Mutta kun kyky "vaikuttaa toisiin ja olla pidetty" ei oikeasti vaadi älykkyyttä juuri yhtään. Hyvin monet, jotka ovat tuossa hyviä omaavat matalan/keskiverron äo:n. Kyse on pelkästä muiden matkimisesta ja motivaatiosta olla pidetty. Yleensä tyhmemmille ihmisille on tärkeää saada muut ihmiset puolelleen, koska he tarvitsevat muita ihmisiä enemmän kuin älykkäät. Älykäs pärjää helposti yksinkin. Poikkeusälykkäiden kohdalla "sosiaalinen älykkyys" ei todellakaan romahda, heidän mielenkiinnon kohteensa ovat vain yleensä muualla kuin toisten ihmisten perseiden nuoleskelussa ja sosiaalisen suosion saavuttamisessa. Siksi monet tyhmät usein kuvittelevat, että huippuälykkäät olisivat muka jotenkin sosiaalisesti taitamattomia.

Aikamoista mutuilua. Minulla sentään oli jonkinlaista evidenssiä.

Minulla on kuulemma korkea ÄO (testien mukaan, määritelköön kukin miten haluaa), ja olen useasti saanut kuulla minulle läheisiltä ihmisiltä olevani sosiaalisesti älykäs. En tiedä, mistä piilopsykopatiasta on kyse, mutta osaan aiheuttaa draamaa, manipuloida, taivutella ihmisiä tahtooni jne, jos vain haluan. Lisäksi aistin pienetkin tunnetilojen vivahteet kasvoista ja äänensävystä.

Ongelmana on se, että minua ei useinkaan kiinnosta tai huvita sosialisoida, ja vaikutan ulkopuolisen silmiin todella kommunikaatiotaidottomalta. Isossa porukkakeskustelussa ymmärrän, mitä tapahtuu, mutta minua ei kiinnosta ohjailla keskustelun kulkua. Kasvotusten small talk ei innosta. Tunnistan, jos toinen esim. yrittää vihjailla olevansa surullinen, mutta jos kyseessä ei ole läheinen ihminen, minua ei huvita ottaa asiaa esille.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuulemma korkea ÄO (testien mukaan, määritelköön kukin miten haluaa), ja olen useasti saanut kuulla minulle läheisiltä ihmisiltä olevani sosiaalisesti älykäs. En tiedä, mistä piilopsykopatiasta on kyse, mutta osaan aiheuttaa draamaa, manipuloida, taivutella ihmisiä tahtooni jne, jos vain haluan. Lisäksi aistin pienetkin tunnetilojen vivahteet kasvoista ja äänensävystä.

Ongelmana on se, että minua ei useinkaan kiinnosta tai huvita sosialisoida, ja vaikutan ulkopuolisen silmiin todella kommunikaatiotaidottomalta. Isossa porukkakeskustelussa ymmärrän, mitä tapahtuu, mutta minua ei kiinnosta ohjailla keskustelun kulkua. Kasvotusten small talk ei innosta. Tunnistan, jos toinen esim. yrittää vihjailla olevansa surullinen, mutta jos kyseessä ei ole läheinen ihminen, minua ei huvita ottaa asiaa esille.

Ketjun perusteella kaikilla älyköillä olisi kyky ottaa vaikka koko maailma komentoonsa, mutta kun ei kiinnosta. ;)

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuulemma korkea ÄO (testien mukaan, määritelköön kukin miten haluaa), ja olen useasti saanut kuulla minulle läheisiltä ihmisiltä olevani sosiaalisesti älykäs. En tiedä, mistä piilopsykopatiasta on kyse, mutta osaan aiheuttaa draamaa, manipuloida, taivutella ihmisiä tahtooni jne, jos vain haluan. Lisäksi aistin pienetkin tunnetilojen vivahteet kasvoista ja äänensävystä.

Ongelmana on se, että minua ei useinkaan kiinnosta tai huvita sosialisoida, ja vaikutan ulkopuolisen silmiin todella kommunikaatiotaidottomalta. Isossa porukkakeskustelussa ymmärrän, mitä tapahtuu, mutta minua ei kiinnosta ohjailla keskustelun kulkua. Kasvotusten small talk ei innosta. Tunnistan, jos toinen esim. yrittää vihjailla olevansa surullinen, mutta jos kyseessä ei ole läheinen ihminen, minua ei huvita ottaa asiaa esille.

Huh, tuli oikein kylmät väreet. Juuri viime viikolla luennolla käsiteltiin kouluampujien profiileja, ja tämä viesti oli ylivertaisuuskuvitelmineen ja epäempaattisuuden lietsomisineen kuin oppikirjasta.

Mulla on varmaan huonot sosiaaliset taidot.

Ihmiset ei mielestäni pidä musta kovinkaan paljon eikä halua lähestyä, mieluummin valitaan joku muu samassa asemassa oleva, jolta jotain vaikka kysytään tai jonka vierellä kävellään.

Olen myös kehno vaikuttamaan ihmisiin. Tuntuu että kaikki menee kuuroille korville, etenkin siis kaikki järkipuhe.

Mutta sitten joskus kun sanon jotain läpällä tai puolitosissaan, niin se otetaankin monesti vakavasti. En osaa kuulostaa ironiselta varmaan. Ja jos vain ajattelen ääneen, en osaa kuulostaa siltä, että tää nyt oli vaan tällasta puolivalmista ajattelua.

Lisäksi mulla on naamalla hapan kestoilme (hymyilyn puutetta ihmettelevien kommenttien perusteella), joka ei kerro oikeasta tunnetilastani mitään, naamani vain on sellaista roikkuvaa mallia. Ihmiset siis näkevät minut eri tavalla kuin itse oloni tunnen (ilmeen lisäksi ulkomuodostani voi arvioida väärin myös iän ja, jos en vaatteilla muuta osoittaisi, niin sukupuolenkin). Hymyilen kun hymyilyttää, silloin varmaan vaikutan mukavalta sen lyhyen hetken ajan. Sosiaalisiin taitoihin kai kuuluisi osata vääntää naamalle ystävällinen ilme, mutta en tiedä miten sellaisen saisin aikaan. Jos asettelen huuliani vähän ylös, se ei oikeastaan edes näytä hymyltä vaan joltain epämääräiseltä pulleudelta poskissa. Iso hymy taas kuuluu vain oikeasti hymyilyttäviin tilanteisiin.

Tuntuu kuin oma valtani sosiaalisiin taitoihini olisi vähäisempää kuin monella muulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuulemma korkea ÄO (testien mukaan, määritelköön kukin miten haluaa), ja olen useasti saanut kuulla minulle läheisiltä ihmisiltä olevani sosiaalisesti älykäs. En tiedä, mistä piilopsykopatiasta on kyse, mutta osaan aiheuttaa draamaa, manipuloida, taivutella ihmisiä tahtooni jne, jos vain haluan. Lisäksi aistin pienetkin tunnetilojen vivahteet kasvoista ja äänensävystä.

Ongelmana on se, että minua ei useinkaan kiinnosta tai huvita sosialisoida, ja vaikutan ulkopuolisen silmiin todella kommunikaatiotaidottomalta. Isossa porukkakeskustelussa ymmärrän, mitä tapahtuu, mutta minua ei kiinnosta ohjailla keskustelun kulkua. Kasvotusten small talk ei innosta. Tunnistan, jos toinen esim. yrittää vihjailla olevansa surullinen, mutta jos kyseessä ei ole läheinen ihminen, minua ei huvita ottaa asiaa esille.

Ketjun perusteella kaikilla älyköillä olisi kyky ottaa vaikka koko maailma komentoonsa, mutta kun ei kiinnosta. ;)

Ihminen ei voi keskittyä kaikkiin asioihin yhtä aikaa. Jos joku haluaa kehittää tai käyttää sosiaalista kyvykkyyttään, siihen menevä aika ja energia on pois jostain muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuulemma korkea ÄO (testien mukaan, määritelköön kukin miten haluaa), ja olen useasti saanut kuulla minulle läheisiltä ihmisiltä olevani sosiaalisesti älykäs. En tiedä, mistä piilopsykopatiasta on kyse, mutta osaan aiheuttaa draamaa, manipuloida, taivutella ihmisiä tahtooni jne, jos vain haluan. Lisäksi aistin pienetkin tunnetilojen vivahteet kasvoista ja äänensävystä.

Ongelmana on se, että minua ei useinkaan kiinnosta tai huvita sosialisoida, ja vaikutan ulkopuolisen silmiin todella kommunikaatiotaidottomalta. Isossa porukkakeskustelussa ymmärrän, mitä tapahtuu, mutta minua ei kiinnosta ohjailla keskustelun kulkua. Kasvotusten small talk ei innosta. Tunnistan, jos toinen esim. yrittää vihjailla olevansa surullinen, mutta jos kyseessä ei ole läheinen ihminen, minua ei huvita ottaa asiaa esille.

Huh, tuli oikein kylmät väreet. Juuri viime viikolla luennolla käsiteltiin kouluampujien profiileja, ja tämä viesti oli ylivertaisuuskuvitelmineen ja epäempaattisuuden lietsomisineen kuin oppikirjasta.

Puhuttiinko siellä, miten moniin muihinkin nuo profiilit täsmää? Se että kouluampuja tuppaa olemaan tietynlainen, ei tarkoita että tämä tietynlainen tuppaisi olemaan kouluampuja.

(eri)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuulemma korkea ÄO (testien mukaan, määritelköön kukin miten haluaa), ja olen useasti saanut kuulla minulle läheisiltä ihmisiltä olevani sosiaalisesti älykäs. En tiedä, mistä piilopsykopatiasta on kyse, mutta osaan aiheuttaa draamaa, manipuloida, taivutella ihmisiä tahtooni jne, jos vain haluan. Lisäksi aistin pienetkin tunnetilojen vivahteet kasvoista ja äänensävystä.

Ongelmana on se, että minua ei useinkaan kiinnosta tai huvita sosialisoida, ja vaikutan ulkopuolisen silmiin todella kommunikaatiotaidottomalta. Isossa porukkakeskustelussa ymmärrän, mitä tapahtuu, mutta minua ei kiinnosta ohjailla keskustelun kulkua. Kasvotusten small talk ei innosta. Tunnistan, jos toinen esim. yrittää vihjailla olevansa surullinen, mutta jos kyseessä ei ole läheinen ihminen, minua ei huvita ottaa asiaa esille.

Huh, tuli oikein kylmät väreet. Juuri viime viikolla luennolla käsiteltiin kouluampujien profiileja, ja tämä viesti oli ylivertaisuuskuvitelmineen ja epäempaattisuuden lietsomisineen kuin oppikirjasta.

:D

Joo-o. Ei muuta.

Älykkäät ihmisethän pohdiskelevat ja miettivät paljon. Sellainen rajoittaa jonkin verran sosiaalisuutta, kun pitää aika paljon miettiä ja keskittyä ajatuksissaan joihinkin pulmiin. Sosiaalisuushan on pääasiassa ennalta-arvattavien latteuksien toistelua, tai sitten utelua ja pöyristymistä jotain yhteisesti pöyristyttävänä koettua asiaa kohtaan, tai sitten vaan juoruilua.

En eläessäni muista montaakaan ihmistä, joiden seurassa olisi ollut aidosti sekä hauskaa, että opettavaista olla sosiaalinen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuulemma korkea ÄO (testien mukaan, määritelköön kukin miten haluaa), ja olen useasti saanut kuulla minulle läheisiltä ihmisiltä olevani sosiaalisesti älykäs. En tiedä, mistä piilopsykopatiasta on kyse, mutta osaan aiheuttaa draamaa, manipuloida, taivutella ihmisiä tahtooni jne, jos vain haluan. Lisäksi aistin pienetkin tunnetilojen vivahteet kasvoista ja äänensävystä.

Ongelmana on se, että minua ei useinkaan kiinnosta tai huvita sosialisoida, ja vaikutan ulkopuolisen silmiin todella kommunikaatiotaidottomalta. Isossa porukkakeskustelussa ymmärrän, mitä tapahtuu, mutta minua ei kiinnosta ohjailla keskustelun kulkua. Kasvotusten small talk ei innosta. Tunnistan, jos toinen esim. yrittää vihjailla olevansa surullinen, mutta jos kyseessä ei ole läheinen ihminen, minua ei huvita ottaa asiaa esille.

Huh, tuli oikein kylmät väreet. Juuri viime viikolla luennolla käsiteltiin kouluampujien profiileja, ja tämä viesti oli ylivertaisuuskuvitelmineen ja epäempaattisuuden lietsomisineen kuin oppikirjasta.

Puhuttiinko siellä, miten moniin muihinkin nuo profiilit täsmää? Se että kouluampuja tuppaa olemaan tietynlainen, ei tarkoita että tämä tietynlainen tuppaisi olemaan kouluampuja.

(eri)

No eipä tämä lainattu tietynlainen aivan normaalikaan tyyppi ole. Harva tulee uhoamaan, että eipä kiinnosta toisen suru tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuulemma korkea ÄO (testien mukaan, määritelköön kukin miten haluaa), ja olen useasti saanut kuulla minulle läheisiltä ihmisiltä olevani sosiaalisesti älykäs. En tiedä, mistä piilopsykopatiasta on kyse, mutta osaan aiheuttaa draamaa, manipuloida, taivutella ihmisiä tahtooni jne, jos vain haluan. Lisäksi aistin pienetkin tunnetilojen vivahteet kasvoista ja äänensävystä.

Ongelmana on se, että minua ei useinkaan kiinnosta tai huvita sosialisoida, ja vaikutan ulkopuolisen silmiin todella kommunikaatiotaidottomalta. Isossa porukkakeskustelussa ymmärrän, mitä tapahtuu, mutta minua ei kiinnosta ohjailla keskustelun kulkua. Kasvotusten small talk ei innosta. Tunnistan, jos toinen esim. yrittää vihjailla olevansa surullinen, mutta jos kyseessä ei ole läheinen ihminen, minua ei huvita ottaa asiaa esille.

Ketjun perusteella kaikilla älyköillä olisi kyky ottaa vaikka koko maailma komentoonsa, mutta kun ei kiinnosta. ;)

Ihminen ei voi keskittyä kaikkiin asioihin yhtä aikaa. Jos joku haluaa kehittää tai käyttää sosiaalista kyvykkyyttään, siihen menevä aika ja energia on pois jostain muusta.

Jengi voisi oman uhonsa perusteella ohjailla keskusteluja ja muuten hallita ihmisiä tuosta vain, mutta ei jaksa. Miten se on pois muusta? Eihän näiden ylilauta-assien edes tarvitse kehittää mitään, kun kaikki on jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuulemma korkea ÄO (testien mukaan, määritelköön kukin miten haluaa), ja olen useasti saanut kuulla minulle läheisiltä ihmisiltä olevani sosiaalisesti älykäs. En tiedä, mistä piilopsykopatiasta on kyse, mutta osaan aiheuttaa draamaa, manipuloida, taivutella ihmisiä tahtooni jne, jos vain haluan. Lisäksi aistin pienetkin tunnetilojen vivahteet kasvoista ja äänensävystä.

Ongelmana on se, että minua ei useinkaan kiinnosta tai huvita sosialisoida, ja vaikutan ulkopuolisen silmiin todella kommunikaatiotaidottomalta. Isossa porukkakeskustelussa ymmärrän, mitä tapahtuu, mutta minua ei kiinnosta ohjailla keskustelun kulkua. Kasvotusten small talk ei innosta. Tunnistan, jos toinen esim. yrittää vihjailla olevansa surullinen, mutta jos kyseessä ei ole läheinen ihminen, minua ei huvita ottaa asiaa esille.

Huh, tuli oikein kylmät väreet. Juuri viime viikolla luennolla käsiteltiin kouluampujien profiileja, ja tämä viesti oli ylivertaisuuskuvitelmineen ja epäempaattisuuden lietsomisineen kuin oppikirjasta.

Puhuttiinko siellä, miten moniin muihinkin nuo profiilit täsmää? Se että kouluampuja tuppaa olemaan tietynlainen, ei tarkoita että tämä tietynlainen tuppaisi olemaan kouluampuja.

(eri)

Niinpä. Jos sinä kylmäväreilijä oikeasti opiskelet psykologiaa, niin sinun pitäisi tietää että tuollainen syyttömän leimaaminen riskiryhmään kuuluvaksi on todella vaarallista. Älä ikinä syötä tuollaisia ajatuksia ja sitä kautta muuta henkilön omaa identiteettikäsitystä vaaralliseen suuntaan!  Kiusauskokemukset toki voivat aiheuttaa ylivertaisuuden tunnetta ja epäempaattisuutta. Sinun tehtäväsi ei ole jatkaa kiusaamista toisessa muodossa. Ja henkilö saattaa oikeastikin olla hyvä jossain eikä vain kuvitella sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin älykkäiden ihmisten tavoitteet ja mielenkiinto ovat jossain muualla kuin ihmissuhteissa, ehkä perhettä lukuunottamatta. Jos ihminen ei saa mitään palkintoa ponnistuksistaan, miksi ponnistella?

Maailma on täynnä neroja jotka ovat kiinnostuneet ihmisistä. Esim tunnetut psykologit. Psykologin pitää olla jossain määrin empaattinen, koska psykologi joka ei välitä potilaistaan ei voi heitä hoitaakaan. Tuntuu että sinulla on mielessäsi joku stereotyyppinen asperger-nero joka on kiinnostunut vain erilaisista vempaimista.

Mutta se on vähän eri asia olla kiinnostunut ihmisistä ammattina kuin olla yleissosiaalinen. Itse ainakin tiedän parikin psykologia jotka ovat sosiaalisesti monessa tilanteessa aika jäykkiä, hiljaisia ja vetäytyviä. En usko että moni pitäisi heitä sosiaalisesti taitavana. En silti epäile etteivätkö olisi hyviä työssään, empaattisiakin. Mutta eivät välttämättä ole ekstrovertteja ja pidä esim. juhlista tai muista sellaisista sosiaalisista tilanteista.

Nyt huom! Sosiaalisesti taitava ei ole sama kuin seurasta nauttiva sosiaalinen ihminen. Sosiaalisesti taitava ei ole sama kuin ekstrovertti eikä sama kuin introvertti. Sekä ekstrovertti että introvertti voivat olla sosiaalisesti taitavia tai taitamattomia tai molempia tilanteesta, ajankohdasta ja motivaatiostaan riippuen.

Sosiaalisesti taitava ei ikinä aiheuta vastapuolelle tai vastapuolille tukalaa oloa. Ekstrovertti saattaa aiheuttaa tukalan olon toiselle kstrovertille kuin myös introvertillekin, ja introvertti saattaa aiheuttaa tukalaa oloa toiselle introvertille tai ekstovertille. Sosiaalinen taitavuus ei sinänsä liity siihen, palautuuko ihminen enemmän omassa rauhassa vai toisten seurassa.

Hienoa että eri sanoja pyritään tarkentamaan.

Onkohan muuten mahdollista käyttää sosiaalista taitavuutta väärin? Sanoit ettei sosiaalisesti taitava aiheuttaisi tukalaa oloa muille. Varmasti, jos ei halua aiheuttaa, niin onnistuu välttämättään sellaisen aiheuttamisen vahingossa. Voiko sosiaalisesti taitava kuitenkin olla lisäksi myös vaikkapa pahantahtoinen tai kostonhimoinen ja käyttämään sosiaalisia taitojaan epämukavan olon aiheuttamiseksi? Saippuasarjoista tutut kieroilijat ovat monesti taitavia manipuloimaan ihmisiä, vaikuttamaan heihin haluamallaan tavalla. Jos ihminen pystyy vaikuttamaan muihin positiivisesti, hän lienee sosiaalisesti taitava, mutta onko sitä myös negatiivisesti muihin vaikuttava ihminen, kun hän tietää mitä tekee, eikä vain "tyhmyyttään" luo harmia ympärilleen?

Vai onko sosiaalisissa taidoissa kyse vain myönteisestä ominaisuudesta, muiden kanssa toimeen tulemisesta? Kuuluuko siihen pakosti empatia? Kai? Johtaako empatia pakosti kuitenkaan välittämiseen tai muiden tunteista piittaamiseen, vaikka niitä ymmärtäisikin?

Psykopaatithan ovat usein erittäin sosiaalisesti taitavia.