Miksi ÄO ei juurikaan näy sosiaalisissa taidoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin älykkäiden ihmisten tavoitteet ja mielenkiinto ovat jossain muualla kuin ihmissuhteissa, ehkä perhettä lukuunottamatta. Jos ihminen ei saa mitään palkintoa ponnistuksistaan, miksi ponnistella?

Maailma on täynnä neroja jotka ovat kiinnostuneet ihmisistä. Esim tunnetut psykologit. Psykologin pitää olla jossain määrin empaattinen, koska psykologi joka ei välitä potilaistaan ei voi heitä hoitaakaan. Tuntuu että sinulla on mielessäsi joku stereotyyppinen asperger-nero joka on kiinnostunut vain erilaisista vempaimista.

Tuollainen psykologihan saa palkinnon ponnistuksestaan. Mutta kaikki eivät saa, ja silloin ponnistustelu voi tuntua turhalta.

Minä oon käynyt mensan testissä ja pääsisin jäseneksi, mutta en halua. Eli äo lienee kunnossa.

Mulla on aika hyvä ihmistuntemus, mun ei tarvitse katselle/kuunnella kuin hetki toista ihmistä, niin pystyn tekemään siitä jo sen tason johtopäätökset, että muille ihmisille asiat avautuu vasta pitkän ajan tuntemisen jälkeen. Ja minä vaan mielessäni mietin, että niin, kyllähän mä tämän tiesin jo ajat sitten. Ja ihmettelen, miten muka muut eivät tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin älykkäiden ihmisten tavoitteet ja mielenkiinto ovat jossain muualla kuin ihmissuhteissa, ehkä perhettä lukuunottamatta. Jos ihminen ei saa mitään palkintoa ponnistuksistaan, miksi ponnistella?

Maailma on täynnä neroja jotka ovat kiinnostuneet ihmisistä. Esim tunnetut psykologit. Psykologin pitää olla jossain määrin empaattinen, koska psykologi joka ei välitä potilaistaan ei voi heitä hoitaakaan. Tuntuu että sinulla on mielessäsi joku stereotyyppinen asperger-nero joka on kiinnostunut vain erilaisista vempaimista.

Mutta se on vähän eri asia olla kiinnostunut ihmisistä ammattina kuin olla yleissosiaalinen. Itse ainakin tiedän parikin psykologia jotka ovat sosiaalisesti monessa tilanteessa aika jäykkiä, hiljaisia ja vetäytyviä. En usko että moni pitäisi heitä sosiaalisesti taitavana. En silti epäile etteivätkö olisi hyviä työssään, empaattisiakin. Mutta eivät välttämättä ole ekstrovertteja ja pidä esim. juhlista tai muista sellaisista sosiaalisista tilanteista.

Nyt huom! Sosiaalisesti taitava ei ole sama kuin seurasta nauttiva sosiaalinen ihminen. Sosiaalisesti taitava ei ole sama kuin ekstrovertti eikä sama kuin introvertti. Sekä ekstrovertti että introvertti voivat olla sosiaalisesti taitavia tai taitamattomia tai molempia tilanteesta, ajankohdasta ja motivaatiostaan riippuen.

Sosiaalisesti taitava ei ikinä aiheuta vastapuolelle tai vastapuolille tukalaa oloa. Ekstrovertti saattaa aiheuttaa tukalan olon toiselle kstrovertille kuin myös introvertillekin, ja introvertti saattaa aiheuttaa tukalaa oloa toiselle introvertille tai ekstovertille. Sosiaalinen taitavuus ei sinänsä liity siihen, palautuuko ihminen enemmän omassa rauhassa vai toisten seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseluottamus ei ole sama asia kuin sosiaalinen kyvykkyys. Toki sosiaalinen kyvykkyys voi kärsiä itseluottamuksen puutteesta.

Itsetuntemuksesta oli kyse, ei itseluottamuksesta.

Itse sanoisin, että äo + herkkyys/herkkyys havaita hienovaraisia eleitä + uteliaisuus kiinnostus omia ja muiden motiiveja kohtaan = sosiaalinen äly.

Ok. Itsetuntemuskaan ei ole sama asia kuin sosiaalinen kyvykkyys. Jos tunnet itsesi, ei se tee sinusta automaattisesti sosiaalisesti kyvykästä.

Sanoisin että sosiaalinen kyvykkyys vaatii tahdonvoimaa. Jos ei kiinnosta olla sosiaalisesti kyvykäs, niin harvoin sitä silloin on.

Mutta jos kaksi eri ihmistä tekisi kaikkensa ollakseen tunneälyltään tai sosiaalisilta taidoiltaan hyviä, tulokset olisivat erilaisia. Sosiaalisiin taitoihin liittyy tietysti kokemus, itsevarmuus jne, mutta intuitiivinen kyky tunnistaa omat ja muiden tunteet, ja tulkita ne oikein on suurelta osin synnynnäistä.

Mitään intuitiivista kykyä tunnistaa omat ja muiden tunteet ja tulkita ne oikein ei ole olemassakaan. Päinvastoin, koska paitsi tunneilmaisu myös itse tunteet ovat kulttuurisidonnaisia, tämä kaikki on jotain, joka opitaan vastan syntymän jälkeen, kasvaessa. Toisen kulttuurin tunneilmaisua tulkitaan kylmiltään ihan väärin. Ja itse asiassa tutkimukset osoittavat, että useimmat niistä, jotka pitävät itseään intuitiivisina toisten ihmisten ymmärtäjinä tai ”ihmistuntijoina”, arvioivat toisia ihmisiä ihan pieleen.

Tulkita voi tietysti väärin, mutta olen täysin eri mieltä etteikö olisi eroja siinä kuinka hyvin tunnistaa tunteita. Esim juuri herkät ihmiset tuntevat kaikki tunteet voimakkaampina, siitä voi helposti päätellä, että silloin tunteet on helpommin tunnistettavissakin. Tietysti omaa kulttuuria on helpompi ymmärtäö kokemuksen ansiosta, mutta yksillöllisiä eroja on paljon lahjakkuudessa.

up

Miksi pitäisi olla sosiaalisesti taitava? Todellisuudessa usein-sosiaalisesti-taitavia-henkilöitä on todella, todella vähän. Moni vain kuvittelee itsensä tai jonkun toisen sosiaalisesti taitavaksi. Joku toinen voi olla aivan eri mieltä. 

Onko sosiaalisesti taitavaksi oppimiseen jokin herkkyyskausi tai paras ikäkausi? Jos lapsena mahdollisuudet on pilattu, joutuuko aikuisena näkemään paljon enemmän vaivaa kuin olisi lapsena joutunut, jos olisi ollut suotuisa ympäristö?

Esim. väkivallan uhri saattaa jotenkin helpommin tunnistaa räjähdysherkän ihmisen, jolloin kyse tunteiden tunnistamisessa ei olisi ainakaan pelkästään synnynnäinen ominaisuus.

Kuitenkin aikuisena on ehkä vaikea enää mitenkään oppia tunnistamaan tuota räjähdysherkkyyttä samalla tavalla, vaikka päätyisi väkivaltaiseen ympäristöön.

(Tämä on vain arvelua.)

Vierailija kirjoitti:

Minä oon käynyt mensan testissä ja pääsisin jäseneksi, mutta en halua. Eli äo lienee kunnossa.

Mulla on aika hyvä ihmistuntemus, mun ei tarvitse katselle/kuunnella kuin hetki toista ihmistä, niin pystyn tekemään siitä jo sen tason johtopäätökset, että muille ihmisille asiat avautuu vasta pitkän ajan tuntemisen jälkeen. Ja minä vaan mielessäni mietin, että niin, kyllähän mä tämän tiesin jo ajat sitten. Ja ihmettelen, miten muka muut eivät tajua.

Kerro esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Esim. väkivallan uhri saattaa jotenkin helpommin tunnistaa räjähdysherkän ihmisen, jolloin kyse tunteiden tunnistamisessa ei olisi ainakaan pelkästään synnynnäinen ominaisuus.

Kuitenkin aikuisena on ehkä vaikea enää mitenkään oppia tunnistamaan tuota räjähdysherkkyyttä samalla tavalla, vaikka päätyisi väkivaltaiseen ympäristöön.

(Tämä on vain arvelua.)

Tarkoitin siis lapsena väkivallalle usein altistunutta.

Vierailija kirjoitti:

Minä oon käynyt mensan testissä ja pääsisin jäseneksi, mutta en halua. Eli äo lienee kunnossa.

Mulla on aika hyvä ihmistuntemus, mun ei tarvitse katselle/kuunnella kuin hetki toista ihmistä, niin pystyn tekemään siitä jo sen tason johtopäätökset, että muille ihmisille asiat avautuu vasta pitkän ajan tuntemisen jälkeen. Ja minä vaan mielessäni mietin, että niin, kyllähän mä tämän tiesin jo ajat sitten. Ja ihmettelen, miten muka muut eivät tajua.

Olen kuin sinä :)

Mieheni on myös samaa tasoa älykkyydeltään, muttei omaa yhtä hyvää ihmistuntemusta. Hän siltikin varmaan näyttäytyy meistä (tyhmille) "sosiaalisesti älykkäämpänä", koska on enemmän kiinnostunut olemaan muiden kanssa tekemisissä. Koemme kuitenkin, että minä olen meistä se "sosiaalisesti älykkäämpi", minulla ei vaan ole mielenkiintoa näyttää sitä, ehkä siksi etten oikeasti välitä mitä muut minusta ajattelevat.

Koko termi "sosiaalinen älykkyys" on ihan typerä. Sitä on nimittäin hyvin vaikeaa määritellä eikä se ole edes virallinen termi. Eniten ärsyttää se, että ne matalalla äo:lla varustetut ovat yleensä arvioimassa tuota asiaa toisissa ihmisissä. Ei mitään järkeä. Uskon, että älykkäät ovat myös usein "sosiaalisesti älykkäämpiä". Tyhmemmät eivät sitä vain näe.

Tuntemani keskimääräistä älykkäämmät ihmiset ovat lähes aina myös miellyttävämpää seuraa kuin muut. Eli kyllä näkyy. "Rempseät" taas eivät itse aina edes tajua möläyttäneensä tahdittomuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla sosiaalisesti taitava? Todellisuudessa usein-sosiaalisesti-taitavia-henkilöitä on todella, todella vähän. Moni vain kuvittelee itsensä tai jonkun toisen sosiaalisesti taitavaksi. Joku toinen voi olla aivan eri mieltä. 

Samaa minäkin ihmettelen, että miksi. Minusta riittää, että ihmiset on vain omia itsejään, ja pyrkivät tavalliseen hyvään käytökseen ja siihen ettei tahallaan loukkaa ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin älykkäiden ihmisten tavoitteet ja mielenkiinto ovat jossain muualla kuin ihmissuhteissa, ehkä perhettä lukuunottamatta. Jos ihminen ei saa mitään palkintoa ponnistuksistaan, miksi ponnistella?

Maailma on täynnä neroja jotka ovat kiinnostuneet ihmisistä. Esim tunnetut psykologit. Psykologin pitää olla jossain määrin empaattinen, koska psykologi joka ei välitä potilaistaan ei voi heitä hoitaakaan. Tuntuu että sinulla on mielessäsi joku stereotyyppinen asperger-nero joka on kiinnostunut vain erilaisista vempaimista.

Mutta se on vähän eri asia olla kiinnostunut ihmisistä ammattina kuin olla yleissosiaalinen. Itse ainakin tiedän parikin psykologia jotka ovat sosiaalisesti monessa tilanteessa aika jäykkiä, hiljaisia ja vetäytyviä. En usko että moni pitäisi heitä sosiaalisesti taitavana. En silti epäile etteivätkö olisi hyviä työssään, empaattisiakin. Mutta eivät välttämättä ole ekstrovertteja ja pidä esim. juhlista tai muista sellaisista sosiaalisista tilanteista.

Nyt huom! Sosiaalisesti taitava ei ole sama kuin seurasta nauttiva sosiaalinen ihminen. Sosiaalisesti taitava ei ole sama kuin ekstrovertti eikä sama kuin introvertti. Sekä ekstrovertti että introvertti voivat olla sosiaalisesti taitavia tai taitamattomia tai molempia tilanteesta, ajankohdasta ja motivaatiostaan riippuen.

Sosiaalisesti taitava ei ikinä aiheuta vastapuolelle tai vastapuolille tukalaa oloa. Ekstrovertti saattaa aiheuttaa tukalan olon toiselle kstrovertille kuin myös introvertillekin, ja introvertti saattaa aiheuttaa tukalaa oloa toiselle introvertille tai ekstovertille. Sosiaalinen taitavuus ei sinänsä liity siihen, palautuuko ihminen enemmän omassa rauhassa vai toisten seurassa.

Hienoa että eri sanoja pyritään tarkentamaan.

Onkohan muuten mahdollista käyttää sosiaalista taitavuutta väärin? Sanoit ettei sosiaalisesti taitava aiheuttaisi tukalaa oloa muille. Varmasti, jos ei halua aiheuttaa, niin onnistuu välttämättään sellaisen aiheuttamisen vahingossa. Voiko sosiaalisesti taitava kuitenkin olla lisäksi myös vaikkapa pahantahtoinen tai kostonhimoinen ja käyttämään sosiaalisia taitojaan epämukavan olon aiheuttamiseksi? Saippuasarjoista tutut kieroilijat ovat monesti taitavia manipuloimaan ihmisiä, vaikuttamaan heihin haluamallaan tavalla. Jos ihminen pystyy vaikuttamaan muihin positiivisesti, hän lienee sosiaalisesti taitava, mutta onko sitä myös negatiivisesti muihin vaikuttava ihminen, kun hän tietää mitä tekee, eikä vain "tyhmyyttään" luo harmia ympärilleen?

Vai onko sosiaalisissa taidoissa kyse vain myönteisestä ominaisuudesta, muiden kanssa toimeen tulemisesta? Kuuluuko siihen pakosti empatia? Kai? Johtaako empatia pakosti kuitenkaan välittämiseen tai muiden tunteista piittaamiseen, vaikka niitä ymmärtäisikin?

Vierailija kirjoitti:

Onko sosiaalisesti taitavaksi oppimiseen jokin herkkyyskausi tai paras ikäkausi? Jos lapsena mahdollisuudet on pilattu, joutuuko aikuisena näkemään paljon enemmän vaivaa kuin olisi lapsena joutunut, jos olisi ollut suotuisa ympäristö?

Ei tuohon ole selvää vastausta. Esim rikkinäinen ja epävarma ihminen voi oppia tunnistamaan muiden negatiivisia tunteita paremmin kuin terve ihminen, sillä hän tarkkailee ihmisiä jatkuvasti niiden varalta.

Sosiaalisuus ei juuri vaadi älykkyyttä. Joten mitä ihmettä on sitten "sosiaalinen älykkyys"?

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisuus ei juuri vaadi älykkyyttä. Joten mitä ihmettä on sitten "sosiaalinen älykkyys"?

Sääliälykkyys niille, jotka eivät ole oikeasti älykkäitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin älykkäiden ihmisten tavoitteet ja mielenkiinto ovat jossain muualla kuin ihmissuhteissa, ehkä perhettä lukuunottamatta. Jos ihminen ei saa mitään palkintoa ponnistuksistaan, miksi ponnistella?

Maailma on täynnä neroja jotka ovat kiinnostuneet ihmisistä. Esim tunnetut psykologit. Psykologin pitää olla jossain määrin empaattinen, koska psykologi joka ei välitä potilaistaan ei voi heitä hoitaakaan. Tuntuu että sinulla on mielessäsi joku stereotyyppinen asperger-nero joka on kiinnostunut vain erilaisista vempaimista.

Mutta se on vähän eri asia olla kiinnostunut ihmisistä ammattina kuin olla yleissosiaalinen. Itse ainakin tiedän parikin psykologia jotka ovat sosiaalisesti monessa tilanteessa aika jäykkiä, hiljaisia ja vetäytyviä. En usko että moni pitäisi heitä sosiaalisesti taitavana. En silti epäile etteivätkö olisi hyviä työssään, empaattisiakin. Mutta eivät välttämättä ole ekstrovertteja ja pidä esim. juhlista tai muista sellaisista sosiaalisista tilanteista.

Nyt huom! Sosiaalisesti taitava ei ole sama kuin seurasta nauttiva sosiaalinen ihminen. Sosiaalisesti taitava ei ole sama kuin ekstrovertti eikä sama kuin introvertti. Sekä ekstrovertti että introvertti voivat olla sosiaalisesti taitavia tai taitamattomia tai molempia tilanteesta, ajankohdasta ja motivaatiostaan riippuen.

Sosiaalisesti taitava ei ikinä aiheuta vastapuolelle tai vastapuolille tukalaa oloa. Ekstrovertti saattaa aiheuttaa tukalan olon toiselle kstrovertille kuin myös introvertillekin, ja introvertti saattaa aiheuttaa tukalaa oloa toiselle introvertille tai ekstovertille. Sosiaalinen taitavuus ei sinänsä liity siihen, palautuuko ihminen enemmän omassa rauhassa vai toisten seurassa.

Hienoa että eri sanoja pyritään tarkentamaan.

Onkohan muuten mahdollista käyttää sosiaalista taitavuutta väärin? Sanoit ettei sosiaalisesti taitava aiheuttaisi tukalaa oloa muille. Varmasti, jos ei halua aiheuttaa, niin onnistuu välttämättään sellaisen aiheuttamisen vahingossa. Voiko sosiaalisesti taitava kuitenkin olla lisäksi myös vaikkapa pahantahtoinen tai kostonhimoinen ja käyttämään sosiaalisia taitojaan epämukavan olon aiheuttamiseksi? Saippuasarjoista tutut kieroilijat ovat monesti taitavia manipuloimaan ihmisiä, vaikuttamaan heihin haluamallaan tavalla. Jos ihminen pystyy vaikuttamaan muihin positiivisesti, hän lienee sosiaalisesti taitava, mutta onko sitä myös negatiivisesti muihin vaikuttava ihminen, kun hän tietää mitä tekee, eikä vain "tyhmyyttään" luo harmia ympärilleen?

Vai onko sosiaalisissa taidoissa kyse vain myönteisestä ominaisuudesta, muiden kanssa toimeen tulemisesta? Kuuluuko siihen pakosti empatia? Kai? Johtaako empatia pakosti kuitenkaan välittämiseen tai muiden tunteista piittaamiseen, vaikka niitä ymmärtäisikin?

Jos on motiivi toimia pahantahtoisesti, varmasti niin toimiminen onnistuu. Sosiaalisilla taidoilla voi pelata, mutta voidaan olettaa, että asia jossain vaiheessa paljastuu. Kun psykopaateista puhutaan toisinaan sosiaalisesti taitavina, ovatko he kuitenkaan loppupeleissä sellaisia, kun jäävät usein juonitteluistaan kiinni?  Toisaalta voidaan olettaa sosiaalista taitavuuttaan pahoihin tarkoituksiin hyödyntävien olevan marginaalinen ryhmä.

Sosiaaliset taidot = ulkonäkö, status, kasvon perusilme ja niin edelleen. Esimerkiksi nätti hymyilevä nuori nainen on ihmisten mieleen ja huomataan kaikkialla, joten vaikuttaa siltä, että sosiaaliset taidot ovat hyvät, vaikka hän ei lukisi ensimmäistäkään kasvonpiirrettä.

Sekä geneettiset että ympäristöön liittyvät tekijät vaikuttavat. Tärkeintä on tietysti ihmisen oma kiintymyssuhde. Se luo pohjan kaikelle vuorovaikutukselle myöhemmin elämässä.