Lue keskustelun säännöt.
Koin lyhyen romanssin v. 2005, enkä ole toipunut vieläkään
29.10.2017 |
Tuo mies, jonka kanssa sain viettää kolme yötä ja muutamia päiviä oli elämäni todellinen rakkaus. Hänellä oli englantilainen isä, mikä tekis hänestä suomalaisia miehekkäämmä, leveä niska, vahvat karvaiset kyynärvarret. Mutta hän ei sittn halunnutkaan minua vaan muutamassa viikossa paiskasi minut ”kaveripohjalle” kuin grilliruoan jämät täynnä ketsuppia ja majoneesia.
Rakastan häntä vieläkin.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sydän särkyi parisen vuotta sitten lyhyen, intensiivisen ja intohimoisen suhteen jälkeen. Minä lopetin suhteen, mutta se otti silti hyvin koville ja mietin häntä edelleen usein. Emme sopineet yhteen ja kumpikin on varmasti lopulta onnellisempi suhteessa jonkun muun kanssa.
Mikään ei tässä maailmassa ole muuttumatonta. Ihmissuhteet menevät rikki. Siitä pitää päästä yli. Päättyneet suhteet aina opettavat jotakin meistä itsestämme ja seuraavassa suhteessa voi sitten toimia toisin.
Kenelläkään ei ole myöskään velvollisuutta olla suhteessa toisen kanssa. Miksi kukaan haikailisi vuosikymmeniä ihmisen perään, joka ei halua (!) olla kanssasi? Etsi joku, joka haluaa. Tässä maailmassa on paljon muitakin ihmisiä.
Onko nyt joku kansallinen vanhojen ketjujen nostelupäivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mies. Te ette tajua miten vähän meikäläisille on tarjolla miehekkäitä kandidaatteja.
Ap
No mää vähän ihmettelinkin tuota "ketsuppia ja majoneesia".
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden erottamisessa ehkä jotain häikkää, jos luulee parin viikon tuttavuutta elämänsä rakkaudeksi. Hohhoi.
Jaa. Mä uskon että me ihmiset ollaan yksinkertaisempia otuksia kuin moni luuleekaan ja siten voi käydä noin että leimaantuu johonkin tyyppiin kuin joku ankanpoikanen konsanaan.
Sit loppuikänsä ihmettelee että miksi ei pääse yli jostain satunnaisesta tuttavuudesta. No ei pääse kun on leimaantunut.
Erityisesti se oli leveä ja karvainen.