4 kk vauva ja en jaksa kohta enää parisuhdetta, miestä, elämää...
Kovasti miehen kanssa toivoimme lasta, 5 vuotta yhdessä. Tulin raskaaksi. Kun mentiin synnyttämään kuulin kuinka olen idiootti. Ja kun olin synnyttänyt ja päässyt osastolle mies ei auttanut ollenkaan vauvan hoidossa vaikka olin todella kipeä. Raivosi synnärillä kokoajan, että "Älä pakota. Hoidan kun oon valmis!!". Sitten itse sairaalassa neuvoi kokoajan miten vauvaa pitäisi hoitaa. Kätilöitäkin yritti neuvoa! Kun näki miten kipeä olin niin huusi ja haukkui sairaalahuoneessa kuinka olen hullu ja idiootti. Jälkeenpäin kertoi, että oli niin huolissaan, että haukkui. En kuulemma tehnyt mitään sen eteen, että olisin voinut paremmin. Makasin vain itkemässä säälittävästi sängyssä enkä vaatinut lääkäriä. Mies joutui kuulemma kaiken tekemään sairaalassa kuten mm. lääkäriä käymään luonani, raivosi kätilöille että "MISSÄ LÄÄKÄRI? HOITAKAA TYÖNNE!!". Oikeasti mies oli 1 tunnin päivästä luonani ja senkin ajan raivosi ja haukkui. Pari kertaa kyllä toi kuuma- ja kylmäpusseja. Minä jokapäivä, aamu, ilta sairaalassa pyysin lääkäriä käymään mun luona, kun en päässyt sängystä ylös.
Kun kotiin päästiin niin mies ei auttanut ollenkaan vaan jätti mut yksin hoitamaan vaikka eppari ja postspinaalinen päänsärky oli kova. En meinannu pysyä pystyssä vielä ja viimeisillä voimillani hoidin vauvaa. Mies siis työtön. Kotihommat onneksi teki. Kun en selvinnyt vauvan kanssa niin jouduin muuttamaan kuukaudeksi äidilleni, kun mies ei suostunut vauvaa hoitamaan. Sanoi suostuvansa hoitamaan, kun se on isompi (2-4 kk).
Siitä se kaikki lähtikin. Asuin ensin kuukauden äidillä. En nänhyt miestä ja mies ei päässyt tutustumaan vauvaamme. Sitten menin kotiin vauvan kanssa. Meillä oli siis jo eri asunnot miehen kanssa. Mies kävi välillä mun ja vauvan luona. Mies kädet täristen alkoi opetella vauvan hoitoa. Ja siitä se pikkuhiljaa lähti. Mutta noi alkuajan ongelmat aiheutti meidän välille riitoja, kun mies oli minulla. Mies syytti mua siitä, että sysäsin sen pois ja mun äiti otti miehen paikan perheessä. Ei tainnut ymmärtää, että en pärjännyt yksin ja mies ei silloin suostunut auttamaan. Minä olen taas katkera ja vihainen siitä, että mies jätti mut yksin vauvan kanssa, kun sen olisi pitänyt auttaa.
Nyt on mennyt 4 kk vauvan syntymästä ja mies on ehkä 5 kertaa käynyt mun ja vauvan luona. Ollaan siis vielä yhdessä. Mutta suhde horjuu ja pahasti. Hoidan kaiken yksin kotona vauvasta kodinhoitoon. Aina kun mies tulee minun luokse niin minä vetäydyn olohuoneeseen patjalle nukkumaan ja otan rennosti, teen omiani. Eli yritän miehelle sysätä enemmän vastuuta, kun on minun ja vauvan luona. Mutta sehän ei miehelle käy vaan se alkaa meuhkata ja huutaa, että "Mikä vitun laiska siä oot! Tee sinäkin jotain laiskimus!". Viimeeksi eilen mies olin mun luona. Se oli hoitanut pääasiassa vauvan pe-la välin ja lauantai päivällä olin lähdössä kaverille. Mies alkaa huutaa, että "JOS OLET TUNTIA KAUEMPAA LÄHDEN ULOS TÄÄLTÄ ASUNNOSTA JA JÄTÄN VAUVAN YKSIN!". Mulla jostain syystä naksahti päässä ja löin sitä tosi kovaa. Aloin huutamaan. Minä hoidan kaiken ja kun kerrankin saisin levätä ja ottaa vähän rennommin niin mies pilaa sen. Käskin sen painua vittuun mun asunnosta ja olla tulematta takaisin. En jaksa enää tollasta.
Kommentit (48)
Ap: sosiaalityöntekijät uskovat sitä joka ensimmäisenä soittaa. Ole siis eka!
Googlaa alueesi sosiaalityön päivystysnumero ja kysy sieltä oikeita neuvoja. Neuvolassa todennäköisemmin hymistellään kuin oikeasti autetaan.
Jätä mies ainakin toistaiseksi pois kuvioista. Hae ammattiapua neuvolan kautta, perhetyö olisi tarpeen, samoin joskus on mahdollista saada lapsiperheiden kotipalvelua. Kartoita muu turvaverkosto, onko miehen vanhemmat halukkaita ja kykeneviä auttamaan vauvan hoidossa, ystävät, sisarukset jne. Äitisi apu on todella hieno juttu. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti miehesi tekee lyönnistäsi poliisiasian. Parisuhdeväkivaltaa hyssytellään aivan liikaa.
Jos tolle linjalle lähdetään niin todetaan nyt saman tien että ap:n miehen harjoittama henkinen väkivalta on monin verroin pahempaa kuin yksittäinen lyönti. En hyväksy väkivaltaa missään muodossa mutta tässä tapauksessa ymmärrän erittäin hyvin ap:n reaktion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti miehesi tekee lyönnistäsi poliisiasian. Parisuhdeväkivaltaa hyssytellään aivan liikaa.
Oletpa typerä!
Miksi hyväksyt parisuhdeväkivallan?
Mieshän uhosi jättävänsä vauvan yksin, jos äiti on yli tunnin poissa. Sellaista miestä sietääkin tintata.
Muistan vielä hyvin tuon ajan, pahin oli vauvan ollessa 4kk-9kk. Omtiin eron partaalla varmaan 10 kertaa ja suljetulla ja vaikka missä. Siinä vaiheessa kun ei ole saanut nukuttua kunnolla muutamaan kuukauteen, ja tilanne vain jatkuu ja jatkuu...
Hae apua.
Vaihe 1: Ensin soitat kaikille sukulaisille ja ystäville. On tärkeää, että ennen kuin otat yhteyttä mihinkään viralliseen tahoon, sulla on tukiverkkoa. Jos tilanne on se, että äiti on aivan uupunut eikä turvaverkkoa ole, saattaa joku idioottimaisempi työntekijä aloittaa huostaanoton. Useimmat on tolkun ihmisiä ja ymmärtävät, että tilanne on ohimenevä ja lapselle tärkeintä olla äitinsä kanssa, mutta pahimpaan syytä varautua! Siis tukiverkot! Kaikki varsinkin joilla on lapsia muistaa kyllä tuon ajan ja auttaa, kun vaan kehtaa pyytää.
Vaihe 2: Pyydä vaikka äitiäsi tai ystävää mukaan neuvolaan. Kerro tilanne. Äiti tai ystävä sen takia, että on joku sun puolella ja tukena ja osaa tarvittaessa selvittää asiaa ei-univelkaisella selkeydellä. Pyydä apua, voit saada ainakin lapsiperheiden kotiapua. Mene neuvolaan ennen kuin tilanne kärjistyy ja tulee väsymys- ja kiukuspäissään tehtyä jotain tosi tyhmää. Kerro, että lapsen isä ei ole kykenevä huolehtimaan lapsesta ja että isä on uhannut jättää lapsen heitteille ym.
Vaihe 3: Ota vastaan kaikki apu: psykologi, perhetyöntekijä, kotiapu... Ne voi jättää pois sitten kun ei enää tarvitse. Ne palvelut on olemassa juuri tollaisia vaikeita elämäntilanteita varten!
Vaihe 4: Keskity selviytymään arjesta, tunti kerrallaan, päivä kerrallaan ja viikko kerrallaan. Jatka imetystä. Käy ulkona. Kunhan vauva on siinä 9kk-1v. niin asiat helpottaa kummasti ja aivotkin alkaa kyllä taas pelittää kun saa nukkua ja imetys loppuu.
Vaihe 5: Kun tulee jokseenkin selväjärkinen hetki, mieti miten jatkat suhdetta isän kanssa vai jatkatko. Lapsen saaminen pistää parisuhteen todella koetukselle ja todella pistää harjoittelemaan anteeksipyytämistä ja -antamista. Tulee sanottua ja tehtyä kauheita asioita, mutta niistä voi päästä yli. Täytyy kyllä sanoa, että useimmat miehet osaa huolehtia vastasyntyneestä ja äidistä, ihan turha kenenkään mussuttaa mistään että isän vuoro tulee sitten kun lapsi on isompi. Se on ihan höpöhöpöä. Jos haluat pitää isän kanssa yhteyttä ja suhdetta yllä, niin varaa aika seurakunnan perheasiain neuvottelukeskukseen, ja sano isälle, että nyt on tilanne siinä pisteessä, että tavataan siellä ja puhutaan asiat kuntoon. Nuo paikat on just tällaisia tilanteita varten, eikä tarvitse olla seurakunnan jäsen tms. Perheiden tueksi. Saatte asiat järjestykseen ja sovittua niinkuin aikuiset ihmiset.
Jaksamista! Selviät kyllä! Älä jää yksin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tosi vihainen ja katkera miehelle sen käytöksestä. Myönnän, etten olisi saanut lyödä, mutta oon niin täynnä vihaa etten kestänyt enää! Toi käytös muutenkin siitä asti, kun synnytys alkoi.... Se katkeroittaa mut kokonaan. :( Mies halusi myös pitää lapsen ja nyt puhuu, että sen ei tarvitse sitä hoitaa, kun ei ole sen virallinen vanhempi (eli siis isyys tunnustettu, mutta ei ole huoltajuutta miehellä). Suututtaa, että joudun itse tekemään kaiken vaikka mies lupaili tasapuolisuutta lapsen hoidossa ja lupasi tukea synnytyksen jälkeen jne. En luota mieheen enää ollenkaan.
Miehen lähellä en saa levätä. Stressaannun jo pelkästään istumisesta, kun se on niin syntiä. Miten päästä yli tästä katkeruudesta, vihasta, tunteesta, että on tullut huijatuksi ja petetyksi? Rakastan vauvaa, mutta yöheräilyt (yli 10x yössä) ja jatkuva valvominen vie voimat äärirajoille. Senkin takia yritän levätä, kun mies tulee minulle. Jaksaisin arkea taas vauvan kanssa vähän paremmin. ap
Miestä pahoinpitelevä nainen saa 12 yläpeukkua?
Kertoo kaiken palstan naisista.
Turha vetää sukupuolta mukaan. Mies tai nainen kun on tarpeeksi nurkkaanahdistettu voi lyödä. Suurinosa perheväkivaltatilanteista ei tosin ole näitä, mutta jotkut on.
Se ei ole sulle eduksi, että käyttäydyt väkivaltaisesti. Lopeta se ainakin heti etkä aja itseäsi miehen kanssa enää sellaiseen tilanteeseen, että se toistuisi. Pyydä äidiltäsi apua, hän taitaa asua lähellä?
Mies on selkeästi luonnehäiriöinen ja sinulla on aivan ihmeellinen käsitys siitä, mitä toiselta voi ja pitää sietää. Miten äitisi on kommentoinut suhdettanne ja miehen käytöstä?