Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
4 kk vauva ja en jaksa kohta enää parisuhdetta, miestä, elämää...
29.10.2017 |
Kovasti miehen kanssa toivoimme lasta, 5 vuotta yhdessä. Tulin raskaaksi. Kun mentiin synnyttämään kuulin kuinka olen idiootti. Ja kun olin synnyttänyt ja päässyt osastolle mies ei auttanut ollenkaan vauvan hoidossa vaikka olin todella kipeä. Raivosi synnärillä kokoajan, että "Älä pakota. Hoidan kun oon valmis!!". Sitten itse sairaalassa neuvoi kokoajan miten vauvaa pitäisi hoitaa. Kätilöitäkin yritti neuvoa! Kun näki miten kipeä olin niin huusi ja haukkui sairaalahuoneessa kuinka olen hullu ja idiootti. Jälkeenpäin kertoi, että oli niin huolissaan, että haukkui. En kuulemma tehnyt mitään sen eteen, että olisin voinut paremmin. Makasin vain itkemässä säälittävästi sängyssä enkä vaatinut lääkäriä. Mies joutui kuulemma kaiken tekemään sairaalassa kuten mm. lääkäriä käymään luonani, raivosi kätilöille että "MISSÄ LÄÄKÄRI? HOITAKAA TYÖNNE!!". Oikeasti mies oli 1 tunnin päivästä luonani ja senkin ajan raivosi ja haukkui. Pari kertaa kyllä toi kuuma- ja kylmäpusseja. Minä jokapäivä, aamu, ilta sairaalassa pyysin lääkäriä käymään mun luona, kun en päässyt sängystä ylös.
Kun kotiin päästiin niin mies ei auttanut ollenkaan vaan jätti mut yksin hoitamaan vaikka eppari ja postspinaalinen päänsärky oli kova. En meinannu pysyä pystyssä vielä ja viimeisillä voimillani hoidin vauvaa. Mies siis työtön. Kotihommat onneksi teki. Kun en selvinnyt vauvan kanssa niin jouduin muuttamaan kuukaudeksi äidilleni, kun mies ei suostunut vauvaa hoitamaan. Sanoi suostuvansa hoitamaan, kun se on isompi (2-4 kk).
Siitä se kaikki lähtikin. Asuin ensin kuukauden äidillä. En nänhyt miestä ja mies ei päässyt tutustumaan vauvaamme. Sitten menin kotiin vauvan kanssa. Meillä oli siis jo eri asunnot miehen kanssa. Mies kävi välillä mun ja vauvan luona. Mies kädet täristen alkoi opetella vauvan hoitoa. Ja siitä se pikkuhiljaa lähti. Mutta noi alkuajan ongelmat aiheutti meidän välille riitoja, kun mies oli minulla. Mies syytti mua siitä, että sysäsin sen pois ja mun äiti otti miehen paikan perheessä. Ei tainnut ymmärtää, että en pärjännyt yksin ja mies ei silloin suostunut auttamaan. Minä olen taas katkera ja vihainen siitä, että mies jätti mut yksin vauvan kanssa, kun sen olisi pitänyt auttaa.
Nyt on mennyt 4 kk vauvan syntymästä ja mies on ehkä 5 kertaa käynyt mun ja vauvan luona. Ollaan siis vielä yhdessä. Mutta suhde horjuu ja pahasti. Hoidan kaiken yksin kotona vauvasta kodinhoitoon. Aina kun mies tulee minun luokse niin minä vetäydyn olohuoneeseen patjalle nukkumaan ja otan rennosti, teen omiani. Eli yritän miehelle sysätä enemmän vastuuta, kun on minun ja vauvan luona. Mutta sehän ei miehelle käy vaan se alkaa meuhkata ja huutaa, että "Mikä vitun laiska siä oot! Tee sinäkin jotain laiskimus!". Viimeeksi eilen mies olin mun luona. Se oli hoitanut pääasiassa vauvan pe-la välin ja lauantai päivällä olin lähdössä kaverille. Mies alkaa huutaa, että "JOS OLET TUNTIA KAUEMPAA LÄHDEN ULOS TÄÄLTÄ ASUNNOSTA JA JÄTÄN VAUVAN YKSIN!". Mulla jostain syystä naksahti päässä ja löin sitä tosi kovaa. Aloin huutamaan. Minä hoidan kaiken ja kun kerrankin saisin levätä ja ottaa vähän rennommin niin mies pilaa sen. Käskin sen painua vittuun mun asunnosta ja olla tulematta takaisin. En jaksa enää tollasta.
Kommentit (48)
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kenties jotain kehitysvammaisia/heikkolahjaisia? Asutteko jossain tukiasunnoissa ja oletteko käyneet jotkut apukoulut?
Ei tuollaista meininkiä ole normaaleilla kouluttautuneilla ihmisillä, toivottavasti olette sossun asiakkaita ja lastensuojelu on tietoinen säätämisestänne.Juuri näin! Se on aivan varmaa että aiheen aloittajalla ei kaikki "koneet" käy samaan tahtiin. Hiekkaa on vähän joka rattaan välissä.
Huh tätä ilkeyden määrää, arvoisat mensakerholaiset.
:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kenties jotain kehitysvammaisia/heikkolahjaisia? Asutteko jossain tukiasunnoissa ja oletteko käyneet jotkut apukoulut?
Ei tuollaista meininkiä ole normaaleilla kouluttautuneilla ihmisillä, toivottavasti olette sossun asiakkaita ja lastensuojelu on tietoinen säätämisestänne.Juuri näin! Se on aivan varmaa että aiheen aloittajalla ei kaikki "koneet" käy samaan tahtiin. Hiekkaa on vähän joka rattaan välissä.
Huh tätä ilkeyden määrää, arvoisat mensakerholaiset.
:(
Vaikka totuus ei korvaa miellytäkään, sitä ei pidä sekoittaa ilkeyteen.
Voi luoja. Toivottavasti selviä, toivotan kaikkea hyvää ja voimia. Mutta noin uskomattoman urpolla ukolla et todellakaan tee mitään, sehän aiheuttaa vain ongelmia.
Ensi- ja turvakotiin hakemaan apua. Nyt.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kenties jotain kehitysvammaisia/heikkolahjaisia? Asutteko jossain tukiasunnoissa ja oletteko käyneet jotkut apukoulut?
Ei tuollaista meininkiä ole normaaleilla kouluttautuneilla ihmisillä, toivottavasti olette sossun asiakkaita ja lastensuojelu on tietoinen säätämisestänne.Juuri näin! Se on aivan varmaa että aiheen aloittajalla ei kaikki "koneet" käy samaan tahtiin. Hiekkaa on vähän joka rattaan välissä.
Huh tätä ilkeyden määrää, arvoisat mensakerholaiset.
:(Vaikka totuus ei korvaa miellytäkään, sitä ei pidä sekoittaa ilkeyteen.
Luepa sinun omasi ja lainaamasi viestit uudelleen. Että tällä tavalla on ihan ok sanoa jollekin ihmiselle?!?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienosti olet ittesi nurkkaan maalannut.
Kuka käski syödä liikaa täytekakkua...?
Vierailija kirjoitti:
Hienosti olet ittesi nurkkaan maalannut.
Kuka käski syödä liikaa täytekakkua...?
Suomalaiset - tutkitusti maailman epäempaattisin kansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on suurimmaksi osaksi vastuussa vauvastaan, lapsi tarvitsee äidin turvallista läsnäoloa ensimmäisinä kuukausina, rintaruokintaa ja vastaamista vauvan itkuun.
Ei ihme että mies ei osaa olla, se ei ole luontaista miehelle, kuten hän sanoo että vasta kun lapsi on vanhempi hän on valmis hoitamaan lasta. Äiti voi paremmin rauhoitella lasta, kun itkee, mutta miehelle se ei ole luontaista. Rintaruokintaa kannattaa jatkaa niin kauan kuin mahdollista. Nauti vauvastasi ja muuta asennetta, vauva kasvaa nopeasti. Hyviä hetkiä vauvasi kanssa.
Öö, mitä? Olette yhdessä, mies on lapsen isä ja silti 5 kk aikana isä/sinun puolisosi on nähnyt omaa vauvaansa vain muutamia kertoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita heti itsellesi joku avuksi vauvan hoitoon. Jos läheisiä ei ole auttamaan soita "kriisipuhelimeen" eli päivystävälle sosiaalityöntekijälle.
Sinulla on mahdollisuus lähteä vaikka turvakotiin vauvan kanssa, jos pelkäät miten mies reagoi eroon. Sillä tuossa tilanteessa muuta järkevää vaihtoehtoa ei ole.
Mies käyttää henkistäväkivaltaa sinuun, ymmärrän että kimpaannuit, mutta se on myös lapsen kannalta hälyyttävä teko ja asioiden on muututtava. Elämänne ei voi jatkua noin.
Vauvan hoitoon voi saada apua neuvolasta ja sosiaali työltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti miehesi tekee lyönnistäsi poliisiasian. Parisuhdeväkivaltaa hyssytellään aivan liikaa.
Oletpa typerä!
Miksi hyväksyt parisuhdeväkivallan?
Nimenomaan. Miksi SINÄ hyväksyt miehen ala-arvoisen, henkisesti pahoinpitelevän käytöksen puolisoaan kohtaan? Haloo .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon tosi vihainen ja katkera miehelle sen käytöksestä. Myönnän, etten olisi saanut lyödä, mutta oon niin täynnä vihaa etten kestänyt enää! Toi käytös muutenkin siitä asti, kun synnytys alkoi.... Se katkeroittaa mut kokonaan. :( Mies halusi myös pitää lapsen ja nyt puhuu, että sen ei tarvitse sitä hoitaa, kun ei ole sen virallinen vanhempi (eli siis isyys tunnustettu, mutta ei ole huoltajuutta miehellä). Suututtaa, että joudun itse tekemään kaiken vaikka mies lupaili tasapuolisuutta lapsen hoidossa ja lupasi tukea synnytyksen jälkeen jne. En luota mieheen enää ollenkaan.
Miehen lähellä en saa levätä. Stressaannun jo pelkästään istumisesta, kun se on niin syntiä. Miten päästä yli tästä katkeruudesta, vihasta, tunteesta, että on tullut huijatuksi ja petetyksi? Rakastan vauvaa, mutta yöheräilyt (yli 10x yössä) ja jatkuva valvominen vie voimat äärirajoille. Senkin takia yritän levätä, kun mies tulee minulle. Jaksaisin arkea taas vauvan kanssa vähän paremmin. ap
Miestä pahoinpitelevä nainen saa 12 yläpeukkua?
Kertoo kaiken palstan naisista.
Haethan apua vaikka neuvolasta jos jaksamien kortilla? Ekat kuukaudet on vaikeita. Oikeestaan millään muulla ei ole väliä, kuin että vauvasta pidetään huolta ja äiti saa nukkua tarpeeksi.
Kuulostaa siltä että isälle on puhjennut jokin kriisitila tjms. joillakin miehillä vauvan syntymä konkretisoi tilanteen ja piilotettu paska vyöryy niskaan. Tai sitten pelkää vauvaa/tilannetta jollain tavalla ja sulkeutuu teidän kuviosta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tosi vihainen ja katkera miehelle sen käytöksestä. Myönnän, etten olisi saanut lyödä, mutta oon niin täynnä vihaa etten kestänyt enää! Toi käytös muutenkin siitä asti, kun synnytys alkoi.... Se katkeroittaa mut kokonaan. :( Mies halusi myös pitää lapsen ja nyt puhuu, että sen ei tarvitse sitä hoitaa, kun ei ole sen virallinen vanhempi (eli siis isyys tunnustettu, mutta ei ole huoltajuutta miehellä). Suututtaa, että joudun itse tekemään kaiken vaikka mies lupaili tasapuolisuutta lapsen hoidossa ja lupasi tukea synnytyksen jälkeen jne. En luota mieheen enää ollenkaan.
Miehen lähellä en saa levätä. Stressaannun jo pelkästään istumisesta, kun se on niin syntiä. Miten päästä yli tästä katkeruudesta, vihasta, tunteesta, että on tullut huijatuksi ja petetyksi? Rakastan vauvaa, mutta yöheräilyt (yli 10x yössä) ja jatkuva valvominen vie voimat äärirajoille. Senkin takia yritän levätä, kun mies tulee minulle. Jaksaisin arkea taas vauvan kanssa vähän paremmin. ap
Miestä pahoinpitelevä nainen saa 12 yläpeukkua?
Kertoo kaiken palstan naisista.
Kuule, ensinnäkin tuo ei ole mies. Toisekseen, tuoreen äidin uhkaaminen vauvan vahingoittamisella on Darwin-palkinnon arvoinen suoritus. Silloin äiti ei ole nainen vaan leijona.
Vierailija kirjoitti:
Sun miehesi on hirviö.
Ehkä jopa suohirviö.
Härregud, mistä näitä vätyksiä tulee. Potki kauas elämästäsi tuollainen luuseri, joka ottaa hoitavastuuta OMASTA vauvastaan vasta sitten kun herra narsistia itseään kiinnostaa. Yök, kuvotus.
Olet onnellinen ilman sitä. Usko pois.
Totuttelu vauvan kanssa elämään on vaikeaa, jos vauva on herkkäitkuinen tapaus, tai jos hänellä on jokin ongelma, mikä tekee sen ettei nukkuminen suju öitä eikä päiviäkään kunnolleen- vaan huutaa heti syöneenä ja kuivissaan, eikä millään nuku.
Pyydä neuvolasta apuja. Joskus voi vaikeaan tilanteeseen saada kodinhoitoapuakin.
Mutta ensi sijassa tutustu lapseesi, että selviää mistä yövalvotus johtuu. Onko ruoka-allergiasta kyse? Imettäessäsi esimerkiksi tietyt jutut menevät äidinmaidon mukana lapselle. aikoinaan oma yörääkyjä, toinen poika, oli perinyt minun suvustani kaseiiniallergian, maidon valkuaisallergia.
Huusi yöt läpeensä 4 kk- kun imetin, söin itse maitotuotteita.
Asut lapsesi isän kanssa erillään, olet yksinhuoltaja. ongelma ei ole mies- vaan se että olit olettanut hänen hoitavan vauvaa. Keskustelitteko tästä kun odotit? Lupasiko hän jotain, mitä ei ole pitänyt? Ja sinä poltit proppusi, löit lapsesi isää. Asian voisit selvittää itsellesikin, ansaitsiko mies tosiaan lyöntisi- lähisuhdeväkivalta on ihan yhtä paha asia, onpa lyöjä mies vai nainen. Se saa miehen pelkäämään entistä enemmän osallistumista lapsensa hoitamiseen.
Tehkää rungoksi tapaamissopimus, jonka puitteissa tiedät milloin sinulla on hieman vapaata- lepoa ja omaa aikaa.
Itse olin aikoinaan onnellinen aina kun mies tuli töistä. Pääsin kattamaan rauhassa pöydän- kun muksu, myöhemmin molemmat pojat, olivat iskän kanssa. Illan mittaan tekivät yhdessä miehisiä juttujakin- kuten autoremonttia. Turvaistuimessa vaavi ulos iskän mukana vain. Kyllä yksi isä osaa katsoa että lapsi ei ole vaaranpaikoissa- ja näkee jo pikkuisena mitä isäkin tekee.
Alku oli se että synnytyssairaalassa puki kotiinlähdössä vauvan. Hoitaja ihmetteli, mutta minä tiesin että tokihan isä tutustuu omaan lapseensa. Se valvominen ja imetys ja tietysti kodin perushoito, jne oli naishommia- miehellä oli työt, ja en olisi voinut sysätä omia vastuitani hänelle- ruokaa tein syömään tulevalle ruokkislaiselle. Samalla oli tilaisuus opettaa ne ateriavälit lapsille- nuorempi olikin vauvana jo hyvin nälkäinen kun oli ruoka. samaan aikaan rinnassa, sylissäni. Söin siis imettäessä kuorineen perunani, kun ei ollut kolmea kättä.
Välillä pakkasin pojat mukaan, ja menimme isiä katsomaan työmaille. Eikun tuttipulloa, banaania, ruokaa mukaan, ja vaippaa. Pojat autoon ja menoksi- en ollut jumissa, samalla sain aikuisia muitakin kontakteja joskus.
Kaupalla kävin yleensä kun oli ilta, isi leikki lasten kanssa. Tietysti piti opettaa rahaa käyttämään kun kasvoivat.
Tilanne on sinulla uusi, kun eka lapsi. Muistan itse hätäilleeni että lapsi oppisi imemään äkkiä- tajusin lopulta että imeehän poika, sitä rintaa mista tulee mieleisellään tapaa maitoa.
On uutta opittavaa siis... Nauti, ota joskus omaa aikaakin, mutta sinulla on päävastuu lapsen hoidosta joka tapauksessa- hyväksymällä sen, ja ajattelemalla että kaiken ei tarvitse kiiltää aina kotona, kunhan lapsen tarpeet on täytetty, ja ei lapsikaan rauhoitu ikinä jos et ihan hyvällä osaa antaa vaavin välillä vain köllötellä, ja ruveta tutkimaan ympäristöään.
Vanhempi konttasi. Nuorempi ei- kieri kyllä, ja lönkötti ihmeellisesti istualtaan, ja oppi vähän myöhässä, eli 16 kk iässä vasta, kävelemään- mutta on täysin terve mies allergioitaan lukuunottamatta.
Meillä ei tehty lapsista mitään valtataisteluvälineitä. Oli samanlaiset ajatukset, että lapset on sen kerran lapsia kun ovat, ja ainakin olettaisin että muistavat että heitä tuettiin itsekseen kasvamisen kanssa.
Se on niin lyhyt laina, kun lapsi on pieni. Pikkuasioista kinaamisen sekaan sitä aikaa on turha laittaa- mielensäpahoittaja on harvoin priima vanhempi, kun keljutus on päällä. Pohdittavaa? Koetko itsekin vanhemmuuden vastuun vaikeaksi? Voisitko jutella aikuistyylillä asiasta lapsesi isän kanssa.
Siitä yhdestä lyönnistä jankuttavat voivat miettiä synnytyksen aiheuttamaa kipua ja fyysisiä muutoksia.
Vaikka niistä pantaisiin puolet synnyttäjän niskoille, niin kyllä raskauden aiheuttaminen naiselle on eräänlainen pahpinpitely sekin.
AP: se Ensi- ja turvakoti tähän väliin on tosi hyvä idea. Sinä tarvitset apua ja tukea, ja sieltä niitä saa.
Myös (toivottavasti entinen) miehesi tarvitsisi apua, mutta älä sinä ala sitä järjestämään, nyt pidät huolen ensin itsestäsi ja sitten vauvasta. Hän voi turvakodista sellaisia kysyä, joissain paikoissa on esimerkiksi lyhytterapiaa lähisuhdeväkivallan osapuolille. Teille molemmille saattaisi olla sellainen avuksi.
Mutta muista: lentokoneessakin happinaamari ensin äidille ja sitten vasta lapselle!
elämänymmärrystä434 kirjoitti:
Totuttelu vauvan kanssa elämään on vaikeaa, jos vauva on herkkäitkuinen tapaus, tai jos hänellä on jokin ongelma, mikä tekee sen ettei nukkuminen suju öitä eikä päiviäkään kunnolleen- vaan huutaa heti syöneenä ja kuivissaan, eikä millään nuku.
Pyydä neuvolasta apuja. Joskus voi vaikeaan tilanteeseen saada kodinhoitoapuakin.
Mutta ensi sijassa tutustu lapseesi, että selviää mistä yövalvotus johtuu. Onko ruoka-allergiasta kyse? Imettäessäsi esimerkiksi tietyt jutut menevät äidinmaidon mukana lapselle. aikoinaan oma yörääkyjä, toinen poika, oli perinyt minun suvustani kaseiiniallergian, maidon valkuaisallergia.
Huusi yöt läpeensä 4 kk- kun imetin, söin itse maitotuotteita.
Asut lapsesi isän kanssa erillään, olet yksinhuoltaja. ongelma ei ole mies- vaan se että olit olettanut hänen hoitavan vauvaa. Keskustelitteko tästä kun odotit? Lupasiko hän jotain, mitä ei ole pitänyt? Ja sinä poltit proppusi, löit lapsesi isää. Asian voisit selvittää itsellesikin, ansaitsiko mies tosiaan lyöntisi- lähisuhdeväkivalta on ihan yhtä paha asia, onpa lyöjä mies vai nainen. Se saa miehen pelkäämään entistä enemmän osallistumista lapsensa hoitamiseen.
Tehkää rungoksi tapaamissopimus, jonka puitteissa tiedät milloin sinulla on hieman vapaata- lepoa ja omaa aikaa.
Itse olin aikoinaan onnellinen aina kun mies tuli töistä. Pääsin kattamaan rauhassa pöydän- kun muksu, myöhemmin molemmat pojat, olivat iskän kanssa. Illan mittaan tekivät yhdessä miehisiä juttujakin- kuten autoremonttia. Turvaistuimessa vaavi ulos iskän mukana vain. Kyllä yksi isä osaa katsoa että lapsi ei ole vaaranpaikoissa- ja näkee jo pikkuisena mitä isäkin tekee.
Alku oli se että synnytyssairaalassa puki kotiinlähdössä vauvan. Hoitaja ihmetteli, mutta minä tiesin että tokihan isä tutustuu omaan lapseensa. Se valvominen ja imetys ja tietysti kodin perushoito, jne oli naishommia- miehellä oli työt, ja en olisi voinut sysätä omia vastuitani hänelle- ruokaa tein syömään tulevalle ruokkislaiselle. Samalla oli tilaisuus opettaa ne ateriavälit lapsille- nuorempi olikin vauvana jo hyvin nälkäinen kun oli ruoka. samaan aikaan rinnassa, sylissäni. Söin siis imettäessä kuorineen perunani, kun ei ollut kolmea kättä.
Välillä pakkasin pojat mukaan, ja menimme isiä katsomaan työmaille. Eikun tuttipulloa, banaania, ruokaa mukaan, ja vaippaa. Pojat autoon ja menoksi- en ollut jumissa, samalla sain aikuisia muitakin kontakteja joskus.
Kaupalla kävin yleensä kun oli ilta, isi leikki lasten kanssa. Tietysti piti opettaa rahaa käyttämään kun kasvoivat.
Tilanne on sinulla uusi, kun eka lapsi. Muistan itse hätäilleeni että lapsi oppisi imemään äkkiä- tajusin lopulta että imeehän poika, sitä rintaa mista tulee mieleisellään tapaa maitoa.
On uutta opittavaa siis... Nauti, ota joskus omaa aikaakin, mutta sinulla on päävastuu lapsen hoidosta joka tapauksessa- hyväksymällä sen, ja ajattelemalla että kaiken ei tarvitse kiiltää aina kotona, kunhan lapsen tarpeet on täytetty, ja ei lapsikaan rauhoitu ikinä jos et ihan hyvällä osaa antaa vaavin välillä vain köllötellä, ja ruveta tutkimaan ympäristöään.
Vanhempi konttasi. Nuorempi ei- kieri kyllä, ja lönkötti ihmeellisesti istualtaan, ja oppi vähän myöhässä, eli 16 kk iässä vasta, kävelemään- mutta on täysin terve mies allergioitaan lukuunottamatta.
Meillä ei tehty lapsista mitään valtataisteluvälineitä. Oli samanlaiset ajatukset, että lapset on sen kerran lapsia kun ovat, ja ainakin olettaisin että muistavat että heitä tuettiin itsekseen kasvamisen kanssa.
Se on niin lyhyt laina, kun lapsi on pieni. Pikkuasioista kinaamisen sekaan sitä aikaa on turha laittaa- mielensäpahoittaja on harvoin priima vanhempi, kun keljutus on päällä. Pohdittavaa? Koetko itsekin vanhemmuuden vastuun vaikeaksi? Voisitko jutella aikuistyylillä asiasta lapsesi isän kanssa.
Sulla ei ole normiparisuhteesi kanssa mitään hajua siitä millaista se on kun synnytyslaitokselle menee kaksi aikuista ja ulos tulee äiti, vauva ja kävelevä kiintymyssuhdehäiriö.
Pitäydy niissä allergiavinkeissä, yh:t voi hoitaa ton henkisen selvitymisen vähemmällä syylliatämisellä.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko lähteä äitisi luo niin pitkäksi ajaksi, kunnes olet tasapainossa? Mies osallistuu muutenkin niin vähän elämäänne - ja senkin huutaen ja syyllistäen - että onko mitään väliä millään isäsuhteella tilanteessanne? Mutta sinut pitäisi saada nyt kuntoon. Olet uupunut ja stressaantunut, kenties vähän masentunutkin, ja tarvitset aikuisen tukea nyt, äitisi ilmeisesti oli hyvä tuki sinulle sen kuukauden ajan? Ota yhteyttä häneen ja kysy, voisitteko tulla vielä. Siellä voit miettiä sinun ja vauvasi tulevaisuutta rauhassa.