4 kk vauva ja en jaksa kohta enää parisuhdetta, miestä, elämää...

Oon tosi vihainen ja katkera miehelle sen käytöksestä. Myönnän, etten olisi saanut lyödä, mutta oon niin täynnä vihaa etten kestänyt enää! Toi käytös muutenkin siitä asti, kun synnytys alkoi.... Se katkeroittaa mut kokonaan. :( Mies halusi myös pitää lapsen ja nyt puhuu, että sen ei tarvitse sitä hoitaa, kun ei ole sen virallinen vanhempi (eli siis isyys tunnustettu, mutta ei ole huoltajuutta miehellä). Suututtaa, että joudun itse tekemään kaiken vaikka mies lupaili tasapuolisuutta lapsen hoidossa ja lupasi tukea synnytyksen jälkeen jne. En luota mieheen enää ollenkaan.

Miehen lähellä en saa levätä. Stressaannun jo pelkästään istumisesta, kun se on niin syntiä. Miten päästä yli tästä katkeruudesta, vihasta, tunteesta, että on tullut huijatuksi ja petetyksi? Rakastan vauvaa, mutta yöheräilyt (yli 10x yössä) ja jatkuva valvominen vie voimat äärirajoille. Senkin takia yritän levätä, kun mies tulee minulle. Jaksaisin arkea taas vauvan kanssa vähän paremmin. ap

Toivottavasti miehesi tekee lyönnistäsi poliisiasian. Parisuhdeväkivaltaa hyssytellään aivan liikaa.

Mies kuvittelee että nyt olet nalkissa ja sua saa kohdella miten tahtoo. Samalla miestä pelottaa lapsen mukanaan tuoma vastuu ja ketuttaa se että huoleton elämä  loppui.

Jätä se mies, tuo  ei  tule koskaan toimimaan.Muista hakea myös yksinhuoltajuutta, muuten mies voi  hankaloittaa lapsen asioiden hoitoa todella paljon.

Hae ulkopuolista apua jaksamiseesi. Voisiko myös äitisi auttaa. Miehesi ei kuulosta kovin kypsältä isäksi. Tarvitsette kaikki apua! Pyydä neuvolasta perhetyötä ja kodinhoitoapua!

Älä päästä miestä enää elämääsi.

Asutte eri asunnoissa? Outoa. Mutta eihän tuosta ole isäksi. Kai itsekin ymmärrät, että kertomuksesi on ihan järjetön.

Vierailija kirjoitti:

Kovasti miehen kanssa toivoimme lasta, 5 vuotta yhdessä. Tulin raskaaksi. Kun mentiin synnyttämään kuulin kuinka olen idiootti. Ja kun olin synnyttänyt ja päässyt osastolle mies ei auttanut ollenkaan vauvan hoidossa vaikka olin todella kipeä. Raivosi synnärillä kokoajan, että "Älä pakota. Hoidan kun oon valmis!!". Sitten itse sairaalassa neuvoi kokoajan miten vauvaa pitäisi hoitaa. Kätilöitäkin yritti neuvoa! Kun näki miten kipeä olin niin huusi ja haukkui sairaalahuoneessa kuinka olen hullu ja idiootti. Jälkeenpäin kertoi, että oli niin huolissaan, että haukkui. En kuulemma tehnyt mitään sen eteen, että olisin voinut paremmin. Makasin vain itkemässä säälittävästi sängyssä enkä vaatinut lääkäriä. Mies joutui kuulemma kaiken tekemään sairaalassa kuten mm. lääkäriä käymään luonani, raivosi kätilöille että "MISSÄ LÄÄKÄRI? HOITAKAA TYÖNNE!!". Oikeasti mies oli 1 tunnin päivästä luonani ja senkin ajan raivosi ja haukkui. Pari kertaa kyllä toi kuuma- ja kylmäpusseja. Minä jokapäivä, aamu, ilta sairaalassa pyysin lääkäriä käymään mun luona, kun en päässyt sängystä ylös.

Kun kotiin päästiin niin mies ei auttanut ollenkaan vaan jätti mut yksin hoitamaan vaikka eppari ja postspinaalinen päänsärky oli kova. En meinannu pysyä pystyssä vielä ja viimeisillä voimillani hoidin vauvaa. Mies siis työtön. Kotihommat onneksi teki. Kun en selvinnyt vauvan kanssa niin jouduin muuttamaan kuukaudeksi äidilleni, kun mies ei suostunut vauvaa hoitamaan. Sanoi suostuvansa hoitamaan, kun se on isompi (2-4 kk).

Siitä se kaikki lähtikin. Asuin ensin kuukauden äidillä. En nänhyt miestä ja mies ei päässyt tutustumaan vauvaamme. Sitten menin kotiin vauvan kanssa. Meillä oli siis jo eri asunnot miehen kanssa. Mies kävi välillä mun ja vauvan luona. Mies kädet täristen alkoi opetella vauvan hoitoa. Ja siitä se pikkuhiljaa lähti. Mutta noi alkuajan ongelmat aiheutti meidän välille riitoja, kun mies oli minulla. Mies syytti mua siitä, että sysäsin sen pois ja mun äiti otti miehen paikan perheessä. Ei tainnut ymmärtää, että en pärjännyt yksin ja mies ei silloin suostunut auttamaan. Minä olen taas katkera ja vihainen siitä, että mies jätti mut yksin vauvan kanssa, kun sen olisi pitänyt auttaa.

Nyt on mennyt 4 kk vauvan syntymästä ja mies on ehkä 5 kertaa käynyt mun ja vauvan luona. Ollaan siis vielä yhdessä. Mutta suhde horjuu ja pahasti. Hoidan kaiken yksin kotona vauvasta kodinhoitoon. Aina kun mies tulee minun luokse niin minä vetäydyn olohuoneeseen patjalle nukkumaan ja otan rennosti, teen omiani. Eli yritän miehelle sysätä enemmän vastuuta, kun on minun ja vauvan luona. Mutta sehän ei miehelle käy vaan se alkaa meuhkata ja huutaa, että "Mikä vitun laiska siä oot! Tee sinäkin jotain laiskimus!". Viimeeksi eilen mies olin mun luona. Se oli hoitanut pääasiassa vauvan pe-la välin ja lauantai päivällä olin lähdössä kaverille. Mies alkaa huutaa, että "JOS OLET TUNTIA KAUEMPAA LÄHDEN ULOS TÄÄLTÄ ASUNNOSTA JA JÄTÄN VAUVAN YKSIN!". Mulla jostain syystä naksahti päässä ja löin sitä tosi kovaa. Aloin huutamaan. Minä hoidan kaiken ja kun kerrankin saisin levätä ja ottaa vähän rennommin niin mies pilaa sen. Käskin sen painua vittuun mun asunnosta ja olla tulematta takaisin. En jaksa enää tollasta.

Yksi asia on ainakin varmaa, että sinä olet aivan totaalinen urpo! Miehestäsi en osaa sanoa kuin sinun kirjoittamasi, eikä se kerro oikeastaan yhtään mitään. Pitäisi lukea mieheltäsi sama teksit, ja sitten voisin sanoa mielipiteeni hänestäkin. Mutta se on ainakin varmaa että sinulla on paljon opittavaa parisuhteesta ja siitä miten yhdessä elämää rakennetaan ja molempien parasta ajatellen eletään.

Minkämaalainen ukko on kyseessä?

Pimeeltähän tuo kuulostaa.

Sun miehesi on hirviö.

Mites henkilökunta suhtautui sen riehumiseen sairaalassa?

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti miehesi tekee lyönnistäsi poliisiasian. Parisuhdeväkivaltaa hyssytellään aivan liikaa.

Oletpa typerä!

Olethan sä jo hakenut tukea itsellesi?

Kuuluuhan suunnitelmiin välien katkaiseminen siittäjään?

En pysty nimittämään häntä sen paremmin mieheksi kuin isäksikään.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti miehen kanssa toivoimme lasta, 5 vuotta yhdessä. Tulin raskaaksi. Kun mentiin synnyttämään kuulin kuinka olen idiootti. Ja kun olin synnyttänyt ja päässyt osastolle mies ei auttanut ollenkaan vauvan hoidossa vaikka olin todella kipeä. Raivosi synnärillä kokoajan, että "Älä pakota. Hoidan kun oon valmis!!". Sitten itse sairaalassa neuvoi kokoajan miten vauvaa pitäisi hoitaa. Kätilöitäkin yritti neuvoa! Kun näki miten kipeä olin niin huusi ja haukkui sairaalahuoneessa kuinka olen hullu ja idiootti. Jälkeenpäin kertoi, että oli niin huolissaan, että haukkui. En kuulemma tehnyt mitään sen eteen, että olisin voinut paremmin. Makasin vain itkemässä säälittävästi sängyssä enkä vaatinut lääkäriä. Mies joutui kuulemma kaiken tekemään sairaalassa kuten mm. lääkäriä käymään luonani, raivosi kätilöille että "MISSÄ LÄÄKÄRI? HOITAKAA TYÖNNE!!". Oikeasti mies oli 1 tunnin päivästä luonani ja senkin ajan raivosi ja haukkui. Pari kertaa kyllä toi kuuma- ja kylmäpusseja. Minä jokapäivä, aamu, ilta sairaalassa pyysin lääkäriä käymään mun luona, kun en päässyt sängystä ylös.

Kun kotiin päästiin niin mies ei auttanut ollenkaan vaan jätti mut yksin hoitamaan vaikka eppari ja postspinaalinen päänsärky oli kova. En meinannu pysyä pystyssä vielä ja viimeisillä voimillani hoidin vauvaa. Mies siis työtön. Kotihommat onneksi teki. Kun en selvinnyt vauvan kanssa niin jouduin muuttamaan kuukaudeksi äidilleni, kun mies ei suostunut vauvaa hoitamaan. Sanoi suostuvansa hoitamaan, kun se on isompi (2-4 kk).

Siitä se kaikki lähtikin. Asuin ensin kuukauden äidillä. En nänhyt miestä ja mies ei päässyt tutustumaan vauvaamme. Sitten menin kotiin vauvan kanssa. Meillä oli siis jo eri asunnot miehen kanssa. Mies kävi välillä mun ja vauvan luona. Mies kädet täristen alkoi opetella vauvan hoitoa. Ja siitä se pikkuhiljaa lähti. Mutta noi alkuajan ongelmat aiheutti meidän välille riitoja, kun mies oli minulla. Mies syytti mua siitä, että sysäsin sen pois ja mun äiti otti miehen paikan perheessä. Ei tainnut ymmärtää, että en pärjännyt yksin ja mies ei silloin suostunut auttamaan. Minä olen taas katkera ja vihainen siitä, että mies jätti mut yksin vauvan kanssa, kun sen olisi pitänyt auttaa.

Nyt on mennyt 4 kk vauvan syntymästä ja mies on ehkä 5 kertaa käynyt mun ja vauvan luona. Ollaan siis vielä yhdessä. Mutta suhde horjuu ja pahasti. Hoidan kaiken yksin kotona vauvasta kodinhoitoon. Aina kun mies tulee minun luokse niin minä vetäydyn olohuoneeseen patjalle nukkumaan ja otan rennosti, teen omiani. Eli yritän miehelle sysätä enemmän vastuuta, kun on minun ja vauvan luona. Mutta sehän ei miehelle käy vaan se alkaa meuhkata ja huutaa, että "Mikä vitun laiska siä oot! Tee sinäkin jotain laiskimus!". Viimeeksi eilen mies olin mun luona. Se oli hoitanut pääasiassa vauvan pe-la välin ja lauantai päivällä olin lähdössä kaverille. Mies alkaa huutaa, että "JOS OLET TUNTIA KAUEMPAA LÄHDEN ULOS TÄÄLTÄ ASUNNOSTA JA JÄTÄN VAUVAN YKSIN!". Mulla jostain syystä naksahti päässä ja löin sitä tosi kovaa. Aloin huutamaan. Minä hoidan kaiken ja kun kerrankin saisin levätä ja ottaa vähän rennommin niin mies pilaa sen. Käskin sen painua vittuun mun asunnosta ja olla tulematta takaisin. En jaksa enää tollasta.

Yksi asia on ainakin varmaa, että sinä olet aivan totaalinen urpo! Miehestäsi en osaa sanoa kuin sinun kirjoittamasi, eikä se kerro oikeastaan yhtään mitään. Pitäisi lukea mieheltäsi sama teksit, ja sitten voisin sanoa mielipiteeni hänestäkin. Mutta se on ainakin varmaa että sinulla on paljon opittavaa parisuhteesta ja siitä miten yhdessä elämää rakennetaan ja molempien parasta ajatellen eletään.

Olet sairas. Häivy häiriköimästä!👎

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti miehesi tekee lyönnistäsi poliisiasian. Parisuhdeväkivaltaa hyssytellään aivan liikaa.

Oletpa typerä!

Miksi hyväksyt parisuhdeväkivallan?

Oletteko kenties jotain kehitysvammaisia/heikkolahjaisia? Asutteko jossain tukiasunnoissa ja oletteko käyneet jotkut apukoulut?

Ei tuollaista meininkiä ole normaaleilla kouluttautuneilla ihmisillä, toivottavasti olette sossun asiakkaita ja lastensuojelu on tietoinen säätämisestänne.

Vierailija kirjoitti:

Mites henkilökunta suhtautui sen riehumiseen sairaalassa?

Kätilö joutui käskemään sen ulos. Loppupäiväksi sai porttikiellon. Kätilöt huomautteli minulle miehen huonosta käytöksestä. Teki ihan pahaa osaston päiväsalissa katsoa rauhallisia, onnellisia, auttavaisia muiden naisten miehiä vauvat sylissä. ap

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti miehen kanssa toivoimme lasta, 5 vuotta yhdessä. Tulin raskaaksi. Kun mentiin synnyttämään kuulin kuinka olen idiootti. Ja kun olin synnyttänyt ja päässyt osastolle mies ei auttanut ollenkaan vauvan hoidossa vaikka olin todella kipeä. Raivosi synnärillä kokoajan, että "Älä pakota. Hoidan kun oon valmis!!". Sitten itse sairaalassa neuvoi kokoajan miten vauvaa pitäisi hoitaa. Kätilöitäkin yritti neuvoa! Kun näki miten kipeä olin niin huusi ja haukkui sairaalahuoneessa kuinka olen hullu ja idiootti. Jälkeenpäin kertoi, että oli niin huolissaan, että haukkui. En kuulemma tehnyt mitään sen eteen, että olisin voinut paremmin. Makasin vain itkemässä säälittävästi sängyssä enkä vaatinut lääkäriä. Mies joutui kuulemma kaiken tekemään sairaalassa kuten mm. lääkäriä käymään luonani, raivosi kätilöille että "MISSÄ LÄÄKÄRI? HOITAKAA TYÖNNE!!". Oikeasti mies oli 1 tunnin päivästä luonani ja senkin ajan raivosi ja haukkui. Pari kertaa kyllä toi kuuma- ja kylmäpusseja. Minä jokapäivä, aamu, ilta sairaalassa pyysin lääkäriä käymään mun luona, kun en päässyt sängystä ylös.

Kun kotiin päästiin niin mies ei auttanut ollenkaan vaan jätti mut yksin hoitamaan vaikka eppari ja postspinaalinen päänsärky oli kova. En meinannu pysyä pystyssä vielä ja viimeisillä voimillani hoidin vauvaa. Mies siis työtön. Kotihommat onneksi teki. Kun en selvinnyt vauvan kanssa niin jouduin muuttamaan kuukaudeksi äidilleni, kun mies ei suostunut vauvaa hoitamaan. Sanoi suostuvansa hoitamaan, kun se on isompi (2-4 kk).

Siitä se kaikki lähtikin. Asuin ensin kuukauden äidillä. En nänhyt miestä ja mies ei päässyt tutustumaan vauvaamme. Sitten menin kotiin vauvan kanssa. Meillä oli siis jo eri asunnot miehen kanssa. Mies kävi välillä mun ja vauvan luona. Mies kädet täristen alkoi opetella vauvan hoitoa. Ja siitä se pikkuhiljaa lähti. Mutta noi alkuajan ongelmat aiheutti meidän välille riitoja, kun mies oli minulla. Mies syytti mua siitä, että sysäsin sen pois ja mun äiti otti miehen paikan perheessä. Ei tainnut ymmärtää, että en pärjännyt yksin ja mies ei silloin suostunut auttamaan. Minä olen taas katkera ja vihainen siitä, että mies jätti mut yksin vauvan kanssa, kun sen olisi pitänyt auttaa.

Nyt on mennyt 4 kk vauvan syntymästä ja mies on ehkä 5 kertaa käynyt mun ja vauvan luona. Ollaan siis vielä yhdessä. Mutta suhde horjuu ja pahasti. Hoidan kaiken yksin kotona vauvasta kodinhoitoon. Aina kun mies tulee minun luokse niin minä vetäydyn olohuoneeseen patjalle nukkumaan ja otan rennosti, teen omiani. Eli yritän miehelle sysätä enemmän vastuuta, kun on minun ja vauvan luona. Mutta sehän ei miehelle käy vaan se alkaa meuhkata ja huutaa, että "Mikä vitun laiska siä oot! Tee sinäkin jotain laiskimus!". Viimeeksi eilen mies olin mun luona. Se oli hoitanut pääasiassa vauvan pe-la välin ja lauantai päivällä olin lähdössä kaverille. Mies alkaa huutaa, että "JOS OLET TUNTIA KAUEMPAA LÄHDEN ULOS TÄÄLTÄ ASUNNOSTA JA JÄTÄN VAUVAN YKSIN!". Mulla jostain syystä naksahti päässä ja löin sitä tosi kovaa. Aloin huutamaan. Minä hoidan kaiken ja kun kerrankin saisin levätä ja ottaa vähän rennommin niin mies pilaa sen. Käskin sen painua vittuun mun asunnosta ja olla tulematta takaisin. En jaksa enää tollasta.

Yksi asia on ainakin varmaa, että sinä olet aivan totaalinen urpo! Miehestäsi en osaa sanoa kuin sinun kirjoittamasi, eikä se kerro oikeastaan yhtään mitään. Pitäisi lukea mieheltäsi sama teksit, ja sitten voisin sanoa mielipiteeni hänestäkin. Mutta se on ainakin varmaa että sinulla on paljon opittavaa parisuhteesta ja siitä miten yhdessä elämää rakennetaan ja molempien parasta ajatellen eletään.

Mies se tässä totaaliurpo on ja sinä olet samanlainen. Ilmeisesti  olet katkera yksineläjä  joka vihaa naisia. Puolison tehtävä on auttaa tuoretta äitiä eikä  heittäytyä  uhmaikäiseksi  lapseksi kuten ap:n mies. Eihän tuollaisella ukolla tee yhtään mitään. On vain henkisesti lapsen tasolle  jäänyt rasite.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti miehen kanssa toivoimme lasta, 5 vuotta yhdessä. Tulin raskaaksi. Kun mentiin synnyttämään kuulin kuinka olen idiootti. Ja kun olin synnyttänyt ja päässyt osastolle mies ei auttanut ollenkaan vauvan hoidossa vaikka olin todella kipeä. Raivosi synnärillä kokoajan, että "Älä pakota. Hoidan kun oon valmis!!". Sitten itse sairaalassa neuvoi kokoajan miten vauvaa pitäisi hoitaa. Kätilöitäkin yritti neuvoa! Kun näki miten kipeä olin niin huusi ja haukkui sairaalahuoneessa kuinka olen hullu ja idiootti. Jälkeenpäin kertoi, että oli niin huolissaan, että haukkui. En kuulemma tehnyt mitään sen eteen, että olisin voinut paremmin. Makasin vain itkemässä säälittävästi sängyssä enkä vaatinut lääkäriä. Mies joutui kuulemma kaiken tekemään sairaalassa kuten mm. lääkäriä käymään luonani, raivosi kätilöille että "MISSÄ LÄÄKÄRI? HOITAKAA TYÖNNE!!". Oikeasti mies oli 1 tunnin päivästä luonani ja senkin ajan raivosi ja haukkui. Pari kertaa kyllä toi kuuma- ja kylmäpusseja. Minä jokapäivä, aamu, ilta sairaalassa pyysin lääkäriä käymään mun luona, kun en päässyt sängystä ylös.

Kun kotiin päästiin niin mies ei auttanut ollenkaan vaan jätti mut yksin hoitamaan vaikka eppari ja postspinaalinen päänsärky oli kova. En meinannu pysyä pystyssä vielä ja viimeisillä voimillani hoidin vauvaa. Mies siis työtön. Kotihommat onneksi teki. Kun en selvinnyt vauvan kanssa niin jouduin muuttamaan kuukaudeksi äidilleni, kun mies ei suostunut vauvaa hoitamaan. Sanoi suostuvansa hoitamaan, kun se on isompi (2-4 kk).

Siitä se kaikki lähtikin. Asuin ensin kuukauden äidillä. En nänhyt miestä ja mies ei päässyt tutustumaan vauvaamme. Sitten menin kotiin vauvan kanssa. Meillä oli siis jo eri asunnot miehen kanssa. Mies kävi välillä mun ja vauvan luona. Mies kädet täristen alkoi opetella vauvan hoitoa. Ja siitä se pikkuhiljaa lähti. Mutta noi alkuajan ongelmat aiheutti meidän välille riitoja, kun mies oli minulla. Mies syytti mua siitä, että sysäsin sen pois ja mun äiti otti miehen paikan perheessä. Ei tainnut ymmärtää, että en pärjännyt yksin ja mies ei silloin suostunut auttamaan. Minä olen taas katkera ja vihainen siitä, että mies jätti mut yksin vauvan kanssa, kun sen olisi pitänyt auttaa.

Nyt on mennyt 4 kk vauvan syntymästä ja mies on ehkä 5 kertaa käynyt mun ja vauvan luona. Ollaan siis vielä yhdessä. Mutta suhde horjuu ja pahasti. Hoidan kaiken yksin kotona vauvasta kodinhoitoon. Aina kun mies tulee minun luokse niin minä vetäydyn olohuoneeseen patjalle nukkumaan ja otan rennosti, teen omiani. Eli yritän miehelle sysätä enemmän vastuuta, kun on minun ja vauvan luona. Mutta sehän ei miehelle käy vaan se alkaa meuhkata ja huutaa, että "Mikä vitun laiska siä oot! Tee sinäkin jotain laiskimus!". Viimeeksi eilen mies olin mun luona. Se oli hoitanut pääasiassa vauvan pe-la välin ja lauantai päivällä olin lähdössä kaverille. Mies alkaa huutaa, että "JOS OLET TUNTIA KAUEMPAA LÄHDEN ULOS TÄÄLTÄ ASUNNOSTA JA JÄTÄN VAUVAN YKSIN!". Mulla jostain syystä naksahti päässä ja löin sitä tosi kovaa. Aloin huutamaan. Minä hoidan kaiken ja kun kerrankin saisin levätä ja ottaa vähän rennommin niin mies pilaa sen. Käskin sen painua vittuun mun asunnosta ja olla tulematta takaisin. En jaksa enää tollasta.

Yksi asia on ainakin varmaa, että sinä olet aivan totaalinen urpo! Miehestäsi en osaa sanoa kuin sinun kirjoittamasi, eikä se kerro oikeastaan yhtään mitään. Pitäisi lukea mieheltäsi sama teksit, ja sitten voisin sanoa mielipiteeni hänestäkin. Mutta se on ainakin varmaa että sinulla on paljon opittavaa parisuhteesta ja siitä miten yhdessä elämää rakennetaan ja molempien parasta ajatellen eletään.

Olet sairas. Häivy häiriköimästä!👎

Jaa, voitko tuon vuodatuksen/oksennuksen jälkeen millään tasolla määritellä että sen kirjoittanut nainen on Ok? Ensin pitäisi pystyä eroittelemaan kokonaisuudesta se omalla käytöksellä aiheutettu ongelma, ja vasta sen jälkeen voidaan eritellä että mikä on miehen aiheuttamaa. Tuossa kirjoituksessa on vaikka kuinka paljon sellaisia ongelmia jotka nainen aiheuttaa omalla käytöksellään, ja sitten syyttää miestä siitä reaktiosta, minkä itse typeryyttään aiheutti. Ymmärtäköön ken taitaa. Siitä on aivan turha syytellä muita jos omalla käytöksellään aiheuttaa  ongelmia, epäluottamusta ja riitoja. Ei ne riidat toista syyttelemällä lopu, vaan muuttamalla omaa käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kenties jotain kehitysvammaisia/heikkolahjaisia? Asutteko jossain tukiasunnoissa ja oletteko käyneet jotkut apukoulut?

Ei tuollaista meininkiä ole normaaleilla kouluttautuneilla ihmisillä, toivottavasti olette sossun asiakkaita ja lastensuojelu on tietoinen säätämisestänne.

Juuri näin! Se on aivan varmaa että  aiheen aloittajalla ei kaikki "koneet" käy samaan tahtiin. Hiekkaa on vähän joka rattaan välissä.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kenties jotain kehitysvammaisia/heikkolahjaisia? Asutteko jossain tukiasunnoissa ja oletteko käyneet jotkut apukoulut?

Ei tuollaista meininkiä ole normaaleilla kouluttautuneilla ihmisillä, toivottavasti olette sossun asiakkaita ja lastensuojelu on tietoinen säätämisestänne.

Juuri näin! Se on aivan varmaa että  aiheen aloittajalla ei kaikki "koneet" käy samaan tahtiin. Hiekkaa on vähän joka rattaan välissä.

Kaikki koneet kyllä käy hitaalla. Viime kuukausina mielenterveys vähän horjunut. Liikaa asioita mitkä vie voimavaroja. ap