Neljäs lapsi??
Neljäs lapsi olisi ajatuksissa, mutta hieman vielä mietityttää. MIten muut suurperheelliset, miten jaksatte? Välillä ajattelen, että nyt kun lapset tuosta kasvavat, arki helpottuu ja itselle enemmän aikaa. Toisaalta olisi vielä yksi vauva ihana hoitaa.. Pelkään, että jos annan mukavuuden halulle voiton, niin loppu elämän harmittaa se päätös. Kertoisitteko ihan oikeita realistisia kokemuksia arjestanne, miten selviätte neljän kanssa? Saatteko minnekään kaikkia kerralla hoitoon. Meillä tällä hetkellä kolmekin on aika vaikea saada kerralla hoitoon, mitenpä sitten neljän kanssa.. Ihan mitä vain kerrotte, en saa ajatuksiltani rauhaa..=)
Kommentit (4)
Kyllä neljän kanssa pärjää, mutta ei sille katraalle hoitopaikkaa löydy. En edes yritä saada kaikkia kerralla isovanhemmille kuin aniharvoin. Meillä tosin ikähaitari on kohta 2v-11v ja vanhin pystyy katsomaan pienimmänkin perään, jos pikaisesti lähikaupassa käyn tms.
Toki hermot on välillä koetuksella, mutta ei siihen niinkään lapsiluku vaikuta. Isommat rakastavat pikkusiskoaan rajattomasti, vaikeaa olisi ajatella tilannetta, että lapsiluku olisi jäänyt kolmeen.
Talouteen yksi lapsi lisää ei muuten vaikuta, mutta autokysymys tulee ratkaistavaksi. Miehillä se on yleensä ensimmäinen ajatus, kun neljännestä lapsesta aletaan puhua.
Minä jopa viidennestä haaveilen...
itse just plussasin ja neljas ois tulossa...vanhemmat on ikahaitarilla 3.5v ja 2v3kk kaksoset. Kylla taas kauhistuttaa niikuin silloin ku kuulin kaksosista. Mutta asioilla on tapana jarjestya ja eikohan tama tasta. Varmaan suurempi paniikki iskee sitte ku lahestytaan LA. Meilla ei oo sukulaisia auttavia semmoisia lahimain ja tuttujen saaminen on jaany aika vahiin uudella paikkakunnalle muuton jalkeen kiireen takia.
Meille on siis tupsahdellut lapsia aina kahden vuoden välein ja neljännen vauva-aika on ollut mielestäni kaikkein helpoin. Tiedä sitten jos olisi ollut koliikkia tai muita ongelmia.
Olen tosi onnellinen että on näin monta tenavaa, vaikka kun huomasin tämän viidennen odotuksen, niin olin hiukka kauhuissani, mutta nyt taas ihan innoissani.
Lapset ovat omatoimisia ja aina on leikkikavereita ympärillä.
Tietty on hirveet pyykkivuoret ja säilytystilat pursuaa vaatteita ym. mutta sehän on pientä vaan.
Meillä ei kyllä hoitopaikkoja ole, kun suku asuu kaukana, mutta MLL:n hoitajia olemme saaneet, kun on tarvittu ja ystävät ovat myös tarjoutuneet auttamaan.
Lisäksi sanoisin että kyllä ne vuodet vierii niin nopsaan, että pian on lapset jo pesästä lentämässä...
Niin että kyllä täällä suitsutetaan suurperheen puolesta.
2v,4v,7v ja 8v. Mielestäni kahdessa pienessä oli paljon enemmän työtä kuin neljässä!
Neljäs oli helppo ja tyytyväinen vauva ja siskot hoitivat mielellään. Nyt hän täyttää 2 vuotta ja touhuaa isojen kanssa,leikkii Barbeilla ja laulaa hittimusiikkia..
Hoitoon en saa kaikkia kerralla,eivätkä meidän tytöt ainakaan yöksi haluakaan muualle. Päivällä saan hoitajan,jomman kumman äidin, muutamaksi tunniksi tai silloin kun lapsilla on harrastus johon viedään.
Kun lapset kasvavat hommat muuttuvat, harrastuksiin pitää kuljettaa (siihen menee aikaa ja pienet voivat tuskastua) ja koulutyön avustamisessa menee aikansa.
Aika ei aina oikein tahdo riittää,mutta en vaihtaisi pois :)