Mies arvosteli tapaani hoitaa kipeänä olevaa lasta
Olimme viikonlopun mummolassa. Taaperomme tuli flunssaan, myös uutta hammasta pukkaa. Ensimmäinen yö oli itkuinen ja levoton. Olin unohtanut Burana -oraaliliuoksen kotiin joten seuraavana päivänä lähdin apteekkin ostamaan Buranaa. Ostin suppoja koska en uskonut lapsen ottavan suunkautta, ei joka kerta päivällä suostunut syömäänkään ja kokemuksesta tiedän ettei itkuisena varsinkaan suostu ottamaan lääkettä suunkautta. Ennen apteekkiin lähtöäni mies sanoi että tuo oraaliliuosta, ne supot ei ole mukavia. Ostin kuitenkin suppoja ja mies arvosteli illalla isoon ääneen vanhempiensa kuullen kun lääkitsin lasta, että " et itsekään käyttäisi mitään suppoja ja on niitä nykyään mukavampiakin antotapoja. Minä olisin kyllä saanut annettua lääkkeen suunkautta" ..jne. myöhemmin asiasta jopa riideltiin, olin melko ärsyyntynyt. Mies sanoi että tuo on lapsen kiusaamista ja minä valitsin supot siksi jotta pääsisin helpolla eikä tarvitsisi yrittää tuputtaa liuosta. Ja että olen itsekäs. Itse kyllä ajattelin että en jaksa alkaa stressaamaan,tuleekohan lapsi nyt lääkittuä ennen nukkumaanmenoa, meneekö lääke perille. Suppo on ainakin varma että lääke tulee annettua. Ja kipeä lapsi tulee lääkitä,sehän tässä tärkeintä on. Mies sanoi että hän nyt vain ilmaisi mielipiteensä. Jälkikäteen hän tinkasi ainakin tunnin ajan, mikai päädyin suppoihin enkä liuokseen. Hohhoijaaa...
Mies ylireagoi selvästi.. ehkö minäkin kun suutuin. Mitä palstalaiset olette tästä mieltä?
Kommentit (251)
No käyttäisitkö itse suppoja? Itse en - enkä ole käyttänyt niitä lapsellekaan. Mielestäni mieheltäsi ihan oikein kyseenalaistaa tuo päätös.
Kiität miestä. Sanot miehelle että seuraavan kerran hän saa harkita asian ja mennä apteekkiin ja hoitaa sairaan lapsen. Lapsen etu että molemmat vanhemmat soutaa vuorollaan. Sinä voit sillä aikaa seurustella appivanhempien kanssa tai vaikka käydä lenkillä ja saunoa rauhassa.
Vähemmän kai suposta on lapselle kiusaa kuin suun kautta väkisin annettavasta lääkkeestä. Tää on vähän tätä "väärin sammutettu" kinastelua, kun lopputulos kuitenkin on se, että lapsi voi paremmin. Lapsellinen äijä. Minä olen omat lapseni kasvattanut aikana, jolloin ei ollut muuta kuin nuo supot. Tuskin niistä mitään traumoja kellekään tuli, yli parikymppisiä kaikki jo ovat.
Vierailija kirjoitti:
No käyttäisitkö itse suppoja? Itse en - enkä ole käyttänyt niitä lapsellekaan. Mielestäni mieheltäsi ihan oikein kyseenalaistaa tuo päätös.
Takuulla laspeton ihminen vastasi.
On se tympeää alkaa puoli väkisillä tunkemaan liuosta suuhun. Lapsi on tosi itkuinen ja kärttyinen kipeänä. Kun näkeekin lusikan, alkaa huutamaan ja työntää lusikan pois. Ja yöllä ei raukka saa nukuttua kun on kipeä. Miski niitä suppoja sitten myydäön jos kerran ovat niin pahoja??
Melkein kokeilisin ensin itselle.... Jos kirvelee niin en laittaisi. Jos miehelle se on ollut täysin epämukava niin miksei lapsellekin. Lisäksi vaikka on kipeä olisi hyvä että lapsi söisi ja mikä sen parempi pienelle kun todeta että ruoasta tulee hyvä olo.... Jos on syömättä ja suppo kirvelee perässä niin eipä kauheen hyvä olo varmasti ole...
Oletko varma miltä lapsesta supon laittaminen tuntuu? Sattuuko, tuntuuko epämiellyttävältä, tuntuuko ahdistavalta että joku tekee sellaista? Toivottavasti lapsi on niin nuori ettei hänelle jää muistikuvia, minulla itselläni on 4 vuoden iästä erittäin ikäviä muistoja tällaisesta hoitamisesta.
En ymmärrä miestäsi. Jos oli noin tarkkaa lääkkeestä niin miksi ei itse mennyt apteekkiin, niin olisi saanut mieluisen? Ja mitä se edes miehen vaikuttaa, jos sinä kuitenkin annoit lääkkeen?
Ensi kerralla lähetät miehen apteekkiin ja annat hoitaa lääkinnän, niin ei tarvitse enää rutista.
Mä aina sanon arvostelijoille että teeppä ite paremmin ja annan näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No käyttäisitkö itse suppoja? Itse en - enkä ole käyttänyt niitä lapsellekaan. Mielestäni mieheltäsi ihan oikein kyseenalaistaa tuo päätös.
Takuulla laspeton ihminen vastasi.
On se tympeää alkaa puoli väkisillä tunkemaan liuosta suuhun. Lapsi on tosi itkuinen ja kärttyinen kipeänä. Kun näkeekin lusikan, alkaa huutamaan ja työntää lusikan pois. Ja yöllä ei raukka saa nukuttua kun on kipeä. Miski niitä suppoja sitten myydäön jos kerran ovat niin pahoja??
Sadisteja varten on suppoja.
Oraaliliuksen voi antaa myös tylpällä ruiskulla. Meillä 6kk vauvalla jos on kipuja ja näkee ruiskun, niin suu napsahtaa auki, kun tietää että se auttaa.. En usko että samainen lapsi pyllistäisi suppoa varten.
Ei lapselle ole mikään pakko antaa lääkettä pikkuflunssassa. Ainoastaan korkeaa kuumetta alentamaan.
Olen itse aikuisena käyttänyt suppoa, kun muuta särkylääkettä ei talossa ollut. Jouduin laittamaan kaksi samaan aikaan. Ei kirvellyt ja vaikutti nopeasti.
Lapsi on 2v. En ole aikaisemmin kokeillut suppoja. Viimeksi siis oraaliliuosta , aina piilotettuna soseeseen tai jogurrtiin. Nyt kun lapsi on isompi, on liuostakin annettava isompi määrä ja hankalaa saada kaikki annettua. Lapsi kerran itkaisi supon annon aikana, sen jälkeen ei enää.
Mies sanoi että hän olisi kyllä hoitanut lääkityksen annon jos olisin tuonut liuosta. Jaksoi jankuttaa asiasta kauan aikaa. Ärsyttävintä se että tuli itselle jotenkin syyllinen olo
Miksi sinä teit niin, että järjestit asiasta riidan vasta tultuasi apteekista? Eikö sulla ollut munaa sopia ennen apteekkiin menoa lapsen isän kanssa, millaista lääkettä tuot? Mulla ois verenpaineet nousseet heti tuollaisesta sammakosta, joka lähtiessään ei kiistä ehdotustani, vaan ketunhäntä kainalossa jallittaa, että ostan liuosta, kun en kerran vastusta, ja ostaakin suppoja! Sä vain halusit näyttää ylivoimaisuutesi miehesi edessä hänelle. Olet epämiellyttävä ja saat todellakin hoitaa lapsen itse, kun ei kumppanin mielipiteet kiinnosta!
Sinänsä supot on minustakin ok, se ei, että VIIS VEISAAT isän ajatuksista. Hyi.
Olisit ostanut kumpaakin. Ensin koittanut antaa oraaliliuosta ja sitten jos ei onnistu, niin suppo.
Mikä jankkaaja!! Olisit tarjonnut sille narisija miehelles sitä suppoa. Olis hiljentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on 2v. En ole aikaisemmin kokeillut suppoja. Viimeksi siis oraaliliuosta , aina piilotettuna soseeseen tai jogurrtiin. Nyt kun lapsi on isompi, on liuostakin annettava isompi määrä ja hankalaa saada kaikki annettua. Lapsi kerran itkaisi supon annon aikana, sen jälkeen ei enää.
Mies sanoi että hän olisi kyllä hoitanut lääkityksen annon jos olisin tuonut liuosta. Jaksoi jankuttaa asiasta kauan aikaa. Ärsyttävintä se että tuli itselle jotenkin syyllinen olo
No tietenkin piti tulla syyllinen olo, toimit itsepäisesti ja omavaltaisesti ja vastoin miehen toiveita neuvottelematta! Hirveä itsekäs äiti olet!
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on 2v. En ole aikaisemmin kokeillut suppoja. Viimeksi siis oraaliliuosta , aina piilotettuna soseeseen tai jogurrtiin. Nyt kun lapsi on isompi, on liuostakin annettava isompi määrä ja hankalaa saada kaikki annettua. Lapsi kerran itkaisi supon annon aikana, sen jälkeen ei enää.
Mies sanoi että hän olisi kyllä hoitanut lääkityksen annon jos olisin tuonut liuosta. Jaksoi jankuttaa asiasta kauan aikaa. Ärsyttävintä se että tuli itselle jotenkin syyllinen olo
Ohitti täysin miehesi mielipiteen. Syyllinen olo sulle kuuluikin tulla.
Mutta miksi sitä lääkettä on pakko antaa
Meillä sairastettiin paha vatsatauti, kun lapset olivat jo koululaisia. Mikään ei pysynyt sisällä suun kautta otettaessa. Suppoja ei talossa enää ollut, kun ei ollut kovin pieniä lapsiakaan. Esikoinen, noin 7-8 v silloin, oli todella kipeänä. Lähes huusi kipuaan ja kysyi, että kuoleeko hän? Mitkään suun kautta otetut lääkkeet kun ei niin kauaa pysyneet sisällä, että olisivat ehtineet vaikuttaa. Oli jo kovin myöhäinen ilta ja lähdin naapureista kyselemään, sain pienintä mahdollista suppoa, joita laitoin lapselle. Hän muistaa vieläkin kuinka iso helpotus se oli vatsakramppeihin ja kipuun. Suppo on todella hyvä lääke, eikä kyllä aiheuta minkäänlaisia traumoja oikein laitettuna.
Minun mielestä suppo on helpoin noin pienelle lapselle.
(Miehellä taitaa olla joku ongelma.)