Lue keskustelun säännöt.
minulla on persoonallisuushäiriö, mutta haaveilen silti perhe-elämästä
Kommentit (11)
Minulla on vaativa persoonallisuushäiriö. Tosin opin pikkuhiljaa elämään sen kanssa ja myös kyseenalaistamaan omaa perfektionismiani. Tosin hankalaa se vielä on. Olen aina ollut suorittaja. Olen tällä hetkellä psykoterapiassa, jonka on tarkoitus vielä jatkua pitkään. Tästäkin voi parantua, mutta kyllä se vaatii aikaa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on estynyt ja epävakaa persoonallisuushäiriö. Estyneisyyden takia en varmaan uskaltaisi lähteä lapsen kanssa ovesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita lemmikillä. Ne riisuu jonkun verran perfektionismia ja opettaa olemaan hieman boheemeja. Samalla tietenkin pitää itse pystyä päästämään irti.
Lapset sotkee ihan törkeästi, minä siivoan paljon, olen silti jatkuvassa stressitilassa koska en pysty rentoutumaan sotkussa ja melussa.
Kokeile mennä kolme lapsisen perheen iltapuuhiin mukaan, siinä ne kiljuvat, juoksevat ympyrää alasti kun yrität komentaa ja kontroloida niin vaikutus on lyhytaikainen. Lapsen muisti on nolla ja vaatii jatkuvaa toistoa. Tiskiä, tahmaa, murusia.
En muuta osaa sanoa, minulla ei ole kuin lievää kontrollitaipumusta, masennusta, maniaa ja ahdistusta.
Oma vaativuuteni siis näkyy suurissa odotuksissa itseä kohtaan, ei ole tarvetta muita kontrolloida. En ole muutenkaan sillä tavalla ulkoisesti tiptop-ihminen, mutta sisäisesti vaadin itseltäni paljon. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
epävakaa persoonallisuushäiriö
Pääsin noista oireista eroon, kun tulin uskoon ja vastaanotin Jeesuksen elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Oma vaativuuteni siis näkyy suurissa odotuksissa itseä kohtaan, ei ole tarvetta muita kontrolloida. En ole muutenkaan sillä tavalla ulkoisesti tiptop-ihminen, mutta sisäisesti vaadin itseltäni paljon. ap
En minäkään periaatteessa koe tarvetta muita kontrolloida, mutta koska olen myös itselleni äärimmäisen vaativa vaadin myös muilta paljon, muutoin tuntuu että hoidan kaiken yksin. Olen vastuussa kaikesta yksin.
Itselleen vaativalla on myös suuria riittämättömyyden tunteita varsinkin kunnon noita lapsia niin tuntuu koko ajan että olen huono äiti enkä ole ikinä tarpeeksi hyvä.
Stressi on korkealla ja itseinho masentaa.
Toisaalta se myös vaatii suorittamaan lasten kanssa oloa vaikka sen pitäisi olla enemmän läsnäoloa ja rakkautta.
Pidän kuitenkin hyvänä että tunnistaa omat puolensa. On paljon niitä jotka pitävät itseään normaalina vaikka onkin moni ongelmainen. Sellainen ihminenhän ei sitten edes yritä muuttua ja tai tunnista huonoa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vaativuuteni siis näkyy suurissa odotuksissa itseä kohtaan, ei ole tarvetta muita kontrolloida. En ole muutenkaan sillä tavalla ulkoisesti tiptop-ihminen, mutta sisäisesti vaadin itseltäni paljon. ap
En minäkään periaatteessa koe tarvetta muita kontrolloida, mutta koska olen myös itselleni äärimmäisen vaativa vaadin myös muilta paljon, muutoin tuntuu että hoidan kaiken yksin. Olen vastuussa kaikesta yksin.
Itselleen vaativalla on myös suuria riittämättömyyden tunteita varsinkin kunnon noita lapsia niin tuntuu koko ajan että olen huono äiti enkä ole ikinä tarpeeksi hyvä.
Stressi on korkealla ja itseinho masentaa.Toisaalta se myös vaatii suorittamaan lasten kanssa oloa vaikka sen pitäisi olla enemmän läsnäoloa ja rakkautta.
Pidän kuitenkin hyvänä että tunnistaa omat puolensa. On paljon niitä jotka pitävät itseään normaalina vaikka onkin moni ongelmainen. Sellainen ihminenhän ei sitten edes yritä muuttua ja tai tunnista huonoa asioita.
En ole ap eikä minulla vielä ole lapsia, mutta minulla on todettu nuorena epävakaa persoonallisuushäiriö vaativin piirtein ja tunnistan juuri tuon vaativuuden itseä kohtaan. Olen miettinyt, että jos/kun saan lapsia, vaativuus varmasti nostaa päätään, koska vaikuttaa siltä, että äideiltä vaaditaan nykyään ihan hirveästi.
Mutta juuri tuo tiedostaminen on tärkeää ja se, että osaa tunnistaa omat heikkoutensa, traumansa ja haitalliset käyttäytymismallinsa. Siinä uskon, että me, joilla on ollut ongelmia jo aiemmin ja jotka ovat joutuneet niitä itsensä kanssa käymään läpi jo ennen äitiyttä, olemme jopa vahvemmilla kuin ne, jotka joutuvat vasta äitiyden kautta näiden ongelmien äärelle. Monilla ihmisillä on varmasti sanoja ongelmia kuin meillä, mutta he eivät ole saaneet niihin apua tai oppineet käsittelemään niitä.
En sanoisi, että persoonnalisuushäiriödiagnoosi on mikään este lasten hankkimiselle, vaan jopa päinvastoin, siinä tapauksessa, että on onnistunut tunnistamaan ja hallitsemaan niitä haitallisia persoonallisuuden piirteitä. Itse koen nyt 30-vuotiaana ja pitkän terapian läpikäyneenä vihdoin olevani jotenkin valmis äidiksi, mutta tietysti tiedän, että se tulee olemaan kivinen tie, niin kuin se kaikille on.
Mikä pers.häiriö sinulla on?