Lue keskustelun säännöt.
Älkää menkö Ison Omenan Citymarketiin - siellä on terveydelle vaarallinen ledivalaistus!
28.10.2017 |
Kävin tänään Cittarissa Isossa Omenassa, ja huomasin että siellä on nykyään käytössä ledivalaistus, joka välkkyy voimakkaasti korkealla taajuudella. Kaikki ihmiset eivät tätä välkkymistä huomaa, mutta välkeherkille ja tietyille muille ihmisryhmille tuollaisessa valossa oleskeleminen voi nopeasti aiheuttaa päänsärkyä, huonon olon ja erilaisia neurologisia oireita.
Arvioni mukaan kyseisen myymälän ledivalot välkkyvät noin 200-300 hertsin taajuudella, mitä ei suoraan tietoisesti pysty havaitsemaan, koska näköaivokuori ei tajua näin nopeaa välkettä, vaan muodostaa näköaistimuksen niiden hetkien perusteella, jolloin valon voimakkuus on maksimissaan. Tätä käytetään hyväksi valaistuksen energiatehokkuuden parantamisessa, koska valon ei tällöin tarvitse olla päällä koko aikaa, vaan se voidaan sammuttaa useita satoja kertoja sekunnissa siten, että ledit ovat päällä keskimäärin vain 50% ajasta tai jopa vähemmän. Virrankulutusta saadaan näin pienennettyä ja energiaa ehkä säästyy paljonkin, mutta samalla saattaa syntyä sellaisia haittoja, joita ei vielä osata ottaa riittävän vakavasti. Näistä olen aidosti huolissani.
Tutkimuksissa on huomattu, että vaikka ihminen ei tietoisesti havaitsisikaan valaistuksen välkyntää, niin sillä on silti vaikutuksia hänen hermostoonsa. Välkkyvässä valossa oleskelevan henkilön aivosähkökäyrässä voidaan todeta poikkeamia verrattuna tasaisessa välkkymättömässä valossa oleskeluun, ja pahimmillaan aivokäyrä voi säilyä poikkeavana vielä pitkään sen jälkeenkin, kun ihminen on poistunut välkkyvästä valosta. Lisäksi valaistuksen välkynnän epäillään mm. pahentavan autististen lasten oirehdintaa ja mahdollisesti aiheuttavan käytöshäiriöitä muillekin lapsille.
Mielestäni tilannetta pahentaa erityisesti se, että ledeillä välkynnän modulaatiosyvyys on yleensä suurempi ja pulssisuhde paljon kapeampi kuin perinteisillä loisteputkilla, joiden välkyntä johtuu verkkovirran aaltomuodosta (verkkosähköhän on vaihtovirtaa, jossa jännite putoaa nollaan 100 kertaa sekunnissa). Tosin ledeillä välkynnän taajuuskin on yleensä korkeampi, mutta se tekee tilanteesta vain salakavalamman; korkeataajuisempaa välkyntää on vaikeampi havaita tietoisesti, mutta se ei tarkoita etteikö se silti voisi vaikuttaa voimakkaasti ja haitallisesti ihmisen hermostoon.
Ihmettelen suuresti että miksei mediassa ole kirjoitettu aiheesta juuri ollenkaan. Loisteputkien välkynnästä on kyllä puhuttu vuosikymmeniä, mutta ledien paljon voimakkaampaa välkyntää ei tunnu kukaan noteeraavan - siksikö vain, että se on korkeataajuisempaa ja siten vaikeammin havaittavaa?
Missä ovat kaikki tutkivat journalistit? Ovatko toimittajat täysin tietämättömiä koko asiasta, vai eivätkö he vain välitä?
Kommentit (28)
Mistähän sinne olisi saatu 200-300Hz sähköä valoja vilkuttamaan?
Loisteputket ja hehkulamput välkyy 50Hz taajuudella, jota ihminen ei havaitse.
LED valojen sähkö on tasasuunnattu, eikä se vilku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka paljon vaivaa näitkin, niin ei tuossa faktat ihan kohdillaan ole. Mistäs sinne lediin menee 200-300Hz sähkö? Ei taida olla tuollaista. 50Hz ne on, eikä sitä ihmissilmällä erota.
Vierailija kirjoitti:
Mistähän sinne olisi saatu 200-300Hz sähköä valoja vilkuttamaan?
Loisteputket ja hehkulamput välkyy 50Hz taajuudella, jota ihminen ei havaitse.
LED valojen sähkö on tasasuunnattu, eikä se vilku.
Loisteputket ja hehkulamput välkkyvät 100 Hz:n taajuudella, eivät viidenkymmenen. Jokaisessa vaihtovirran jaksossa on kaksi puoliaaltoa, ja ne molemmat saavat loisteputken/hehkulampun välkähtämään. Tämä välkkyminen on ledeihin verrattuna kuitenkin aika pientä, koska hehkulampun hehkulanka ei kovin paljoa ehdi jäähtyä siinä ajassa kun virta käy nollassa vaihtovirran napaisuuden vaihtuessa, ja loisteputken pinnassa oleva fosforikin jatkaa loistamistaan (himmentyen vain hieman) niinä hetkinä, jolloin loisteputken elohopeahöyryssä kulkeva virta käy nollassa.
LED-valojen sähkö puolestaan on vakaata tasavirtaa vain ideaalitapauksessa, toisin sanoen reaalimaailmassa ei juuri koskaan. Kannattaa googlata esim. PWM-himmennys.
Ai niin, unohdin selittää että korkeataajuisenkin välkynnän voi havaita epäsuorasti silmänliikkeiden yhteydessä verkkokalvolle muodostuvista haamukuvista. Näköfysiologiassa tästä käytetään nimitystä "perisaccadic phantom array". Itse olen tälle ilmiölle poikkeuksellisen herkkä, ja siksi huomaan tätä korkeataajuista välkyntää nykyään yhä useammassa paikassa sitä mukaa kun pulssitetulla virralla syötetty ledivalaistus yleistyy.
- Ap
Taitaa olla lääkkeet ottamatta APlta. Tutustuppa LEDin rakenteeseen ja funktioon. Ps. Ledi on LED eli lyhenne, light-emitting diode. Eli valoa säteilevä diodisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä kannata epileptikkona sitten mennä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän sinne olisi saatu 200-300Hz sähköä valoja vilkuttamaan?
Loisteputket ja hehkulamput välkyy 50Hz taajuudella, jota ihminen ei havaitse.
LED valojen sähkö on tasasuunnattu, eikä se vilku.
Loisteputket ja hehkulamput välkkyvät 100 Hz:n taajuudella, eivät viidenkymmenen. Jokaisessa vaihtovirran jaksossa on kaksi puoliaaltoa, ja ne molemmat saavat loisteputken/hehkulampun välkähtämään. Tämä välkkyminen on ledeihin verrattuna kuitenkin aika pientä, koska hehkulampun hehkulanka ei kovin paljoa ehdi jäähtyä siinä ajassa kun virta käy nollassa vaihtovirran napaisuuden vaihtuessa, ja loisteputken pinnassa oleva fosforikin jatkaa loistamistaan (himmentyen vain hieman) niinä hetkinä, jolloin loisteputken elohopeahöyryssä kulkeva virta käy nollassa.
LED-valojen sähkö puolestaan on vakaata tasavirtaa vain ideaalitapauksessa, toisin sanoen reaalimaailmassa ei juuri koskaan. Kannattaa googlata esim. PWM-himmennys.
Ledejä syötetään yleensä hakkuriteholähteillä ja niiden pulssit eivät ole satoja hertsejä vaan tuahansia hertsejä. Takuulla ei ihmiselimistö erota niitä aaltoja.
Mitä sekoilet? Verkkokalvolta informaatio lähtee aivoja kohti hermoimpulsseina. Hermosoluilla on rajansa, kuinka nopeasti ne pystyvät lähettämään uuden impulssin edellisen jälkeen. Kun valon/kuvan välkkymistaajuus ylittää hermojen välityskyvyn, ei aivoihin asti mene tietoa siitä, että se välkkyy, joten ei tästä ”näkymättömästä” välkkymisestä voi mitään seuratakaan.
PS. Vanhojen kuvaputkimonitorien aikakaudella näin 75 Hz:n virkistystaajuuden vielä välkkyvänä, mutta en enää 85 Hz:n taajuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin tänään Cittarissa Isossa Omenassa, ja huomasin että siellä on nykyään käytössä ledivalaistus, joka välkkyy voimakkaasti korkealla taajuudella. Kaikki ihmiset eivät tätä välkkymistä huomaa, mutta välkeherkille ja tietyille muille ihmisryhmille tuollaisessa valossa oleskeleminen voi nopeasti aiheuttaa päänsärkyä, huonon olon ja erilaisia neurologisia oireita.
Arvioni mukaan kyseisen myymälän ledivalot välkkyvät noin 200-300 hertsin taajuudella, mitä ei suoraan tietoisesti pysty havaitsemaan, koska näköaivokuori ei tajua näin nopeaa välkettä, vaan muodostaa näköaistimuksen niiden hetkien perusteella, jolloin valon voimakkuus on maksimissaan. Tätä käytetään hyväksi valaistuksen energiatehokkuuden parantamisessa, koska valon ei tällöin tarvitse olla päällä koko aikaa, vaan se voidaan sammuttaa useita satoja kertoja sekunnissa siten, että ledit ovat päällä keskimäärin vain 50% ajasta tai jopa vähemmän. Virrankulutusta saadaan näin pienennettyä ja energiaa ehkä säästyy paljonkin, mutta samalla saattaa syntyä sellaisia haittoja, joita ei vielä osata ottaa riittävän vakavasti. Näistä olen aidosti huolissani.
Tutkimuksissa on huomattu, että vaikka ihminen ei tietoisesti havaitsisikaan valaistuksen välkyntää, niin sillä on silti vaikutuksia hänen hermostoonsa. Välkkyvässä valossa oleskelevan henkilön aivosähkökäyrässä voidaan todeta poikkeamia verrattuna tasaisessa välkkymättömässä valossa oleskeluun, ja pahimmillaan aivokäyrä voi säilyä poikkeavana vielä pitkään sen jälkeenkin, kun ihminen on poistunut välkkyvästä valosta. Lisäksi valaistuksen välkynnän epäillään mm. pahentavan autististen lasten oirehdintaa ja mahdollisesti aiheuttavan käytöshäiriöitä muillekin lapsille.
Mielestäni tilannetta pahentaa erityisesti se, että ledeillä välkynnän modulaatiosyvyys on yleensä suurempi ja pulssisuhde paljon kapeampi kuin perinteisillä loisteputkilla, joiden välkyntä johtuu verkkovirran aaltomuodosta (verkkosähköhän on vaihtovirtaa, jossa jännite putoaa nollaan 100 kertaa sekunnissa). Tosin ledeillä välkynnän taajuuskin on yleensä korkeampi, mutta se tekee tilanteesta vain salakavalamman; korkeataajuisempaa välkyntää on vaikeampi havaita tietoisesti, mutta se ei tarkoita etteikö se silti voisi vaikuttaa voimakkaasti ja haitallisesti ihmisen hermostoon.
Ihmettelen suuresti että miksei mediassa ole kirjoitettu aiheesta juuri ollenkaan. Loisteputkien välkynnästä on kyllä puhuttu vuosikymmeniä, mutta ledien paljon voimakkaampaa välkyntää ei tunnu kukaan noteeraavan - siksikö vain, että se on korkeataajuisempaa ja siten vaikeammin havaittavaa?
Missä ovat kaikki tutkivat journalistit? Ovatko toimittajat täysin tietämättömiä koko asiasta, vai eivätkö he vain välitä?
Voi että, just pääsit ennen mua kirjoittamaan täsmälleen samat jutut, mitä mä ajattelin... Voi hitsin, hitsi sentään
AP:n kuvaus PWM-himmentimen toiminnasta on teknisesti aivan oikein. Terveysvaikutuksiin en puutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka paljon vaivaa näitkin, niin ei tuossa faktat ihan kohdillaan ole. Mistäs sinne lediin menee 200-300Hz sähkö? Ei taida olla tuollaista. 50Hz ne on, eikä sitä ihmissilmällä erota.
Sulla on puolijohde-elektroniikka hiukan hakusessa. Miten muuten tietokoneessa voi olla 4 GHz kellotaajuus, kun sekin käy samalla 50 Hz verkkovirralla? Eihän se ole mahdollista, eihän!
Elokuvateattereissa kuva vaihtuu vain 24 Hz:n taajuudella. Miten ap kestää sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä pointtia siitä, että säästettäisiin muka sähköä. Kyllä silmä summaa sen valon niin, että jos valo on puolet ajasta pimeänä, niin se näyttää myös puolet himmeämmältä.
Tätä ominaisuutta osa monitoreista ja tv:istä käyttää kirkkauden säätöön.
Mainitset tutkimukset, ap. Saisinko listan? Tutustuisin niihin mielelläni.
Vierailija kirjoitti:
Elokuvateattereissa kuva vaihtuu vain 24 Hz:n taajuudella. Miten ap kestää sen?
Tiedätkös, on monia ihmisiä, jotka eivät käy elokuvateattereissa.
Esim. minä. Sain silmäsärkyä, ja myöhemmin äänenvoimakkuus nostettiin niin infernaalisiin desibeleihin, että kuulosuojaimet olisivat tarpeen.
Kävin viimeksi leffassa yli kymmenen vuotta sitten, eikä harmita yhtään.
Kuten ei harmita se ivallinen kommenttikaan, jota ryhdyt nyt rustaamaan.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä pointtia siitä, että säästettäisiin muka sähköä. Kyllä silmä summaa sen valon niin, että jos valo on puolet ajasta pimeänä, niin se näyttää myös puolet himmeämmältä.
Muistelen jostain lukeneeni, että tässä suhteessa ihmisen näköaisti ei toimisi täysin lineaarisesti. Eli jos valo on puolet ajasta pimeänä ja puolet kirkkaudella L, niin se näyttäisi kirkkaammalta kuin sellainen valo, joka palaa tasaisesti intensiteetillä 0,5L. Saatan toki olla väärässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Elokuvateattereissa kuva vaihtuu vain 24 Hz:n taajuudella. Miten ap kestää sen?
Kuva vaihtuu ehkä 24 Hz:n taajuudella, mutta ei välky 24 Hz:n taajuudella. Vanhojen mekaanisten filmiprojektorien aikakaudella jokaista kuvaa yleensä välkäytettiin 3 kertaa peräkkäin, mikä tuotti 72 hertsin välkyntätaajuuden. Tämä siksi, ettei 24 hertsin taajuudella välkkyvää kuvaa kukaan olisi pystynyt katselemaan. Nykyään digitaalisten elokuvaprojektorien aikakaudella välkyntätaajuus voi olla korkeampikin.
Sekin vähentää valkokankaalla näkyvän kuvan välkynnän häiritsevyyttä, että kuva ei tyypillisessä elokuvateatterissa ole erityisen kirkas.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sekoilet? Verkkokalvolta informaatio lähtee aivoja kohti hermoimpulsseina. Hermosoluilla on rajansa, kuinka nopeasti ne pystyvät lähettämään uuden impulssin edellisen jälkeen. Kun valon/kuvan välkkymistaajuus ylittää hermojen välityskyvyn, ei aivoihin asti mene tietoa siitä, että se välkkyy, joten ei tästä ”näkymättömästä” välkkymisestä voi mitään seuratakaan.
PS. Vanhojen kuvaputkimonitorien aikakaudella näin 75 Hz:n virkistystaajuuden vielä välkkyvänä, mutta en enää 85 Hz:n taajuutta.
Lihavoitu kohta pitää paikkansa. Mutta missä kohtaa se hermojen välityskyky ylittyy? Mikä on lyhin mahdollinen aikaväli kahden hermoimpulssin välillä?
Tuossa 75-85 hertsin välimaastossa välkkyminen muuttuu näkymättömäksi kaiketi siksi, että siinä näköaivokuoren rajat tulevat vastaan. Voi olla että näköhermo sinällään kuitenkin pystyy välittämään tiedon välkynnästä paljon korkeammillakin taajuuksilla.
Led it be. Mutta todella hyvä asiapaketti! Kiitoksia!