Nainen: Miksi et harrastaisi metsästystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä aseista ja mua ahdistaisi mennä porukassa, jossa ihmisillä on aseet mukana. En ole myöskään kovin sosiaalinen, joten teen mieluiten metsäretkeni yksin tai siskoni kanssa. 

Metsästäjät ovat yleensä hyvin säntillistä ja lainkuuliaista porukkaa, jotka käsittelevät aseita asiaankuuluvalla kunnioituksella ja huolellisuudella. Pienemmistä töpeksimisistä saa porukan nuhteet niskoilleen ja vakavemmista yleensä harrastus loppuu.

Nauroin spontaanisti tälle kommentille! Aika ihannoidun kuvan kyllä haluat maalailla metsästäjistä. Valitettavasti siihenkin porukkaan - kuten kaikkiin muihinkin - kuuluu kyllä myös kaikenlaista epämääräisempää tyyppiä, joiden arvot ja elintavat eivät todellakaan ole tuollaista Risto Reipas -tasoa...

Tottahan toki mätämunia löytyy joukosta, onhan meitä noin 300 000 joten se olisi ihme jos ei olisi.

Pointtini oli, että metsästyksen harrastaminen ei ole mielestäni sellainen kriteeri, joka oletusarvoisesti kertoisi ihmisen olevan säntillinen, lainkuuliainen ja yleisesti järkevä ihminen.

Katselen kesäisin sorsapoikueita mökin laiturilta. Todella kauniita lintuja. Ajatus, että muutaman viikon päässä siitä metsästäjät paukuttelevat hengiltä ja haavoittavat samoja eläimiä on hyvin vastenmielinen. En voisi kuvitella itselleni samanlaista harrastusta.

Samoin jänikset; kesäyöllä ulkona käydessäni jänispoikue, neljä karvapalloa pienet korvat pystyssä, kurkisteli mökin nurkan takaa, muutaman metrin päästä. Aivan taianomainen hetki, usva leijaili peilityynen järven pinnalla. En ikinä tappaisi sellaisia otuksia. Se, että ketut ja muut pienpedot tappavat, kuuluu jänisten elämään. Minun ei tarvitse olla siinä osallisena.

Aamulehdessä oli tänään juttu, jossa kerrottiin naisesta joka ajoi metsästyskoiran päälle eikä edes pysähtynyt katsomaa miten kävi, soittamaan apua ja ottamaan vastuuta tapahtuneesta. Itse metsästäjänä ja metsästyskoiran omistajan en voi ymmärtää miten kukaan voi jättää kituvan eläimen oman onnensa nojaan. Sen verran ihmiseltä pitää löytyä kanttia että lopettaa kituvan eläimen tai edes soittaa paikalle jonkun joka sen osaa ja pystyy tekemään.

Sinänsä onnettomuus oli varmaan sellainen että sille ei mahtanut mitään, mutta jokaisen autoilijan velvollisuus on ottaa vastuu pienemmänkin onnettomuuden jälkiselvittelystä. Onnettomuuden koira kuoli loppujen lopuksi tapahtumapaikalle, mutta oli vielä elossa kun sivullinen onnettomuuden silminnäkijä tarkisti tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Metsästys on sosiaalinen harrastus, jossa saa paitsi liikuntaa ja raitista ulkoilmaa myös paikallistuntemus lisääntyy. Riistanhoito on tärkeää yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa. Tapaat paljon uusia ihmisiä sekä opit arvostamaan luontoarvoja. Lisäksi se on loistava tilaisuus tutustua vastakkaisen sukupuolen edustajiin, jotka yleensä ovat sitä lainkuuliaisempaa väkeä, joten voin vakuuttaa että tutustuminen on huolettomampaa kuin monessa muussa yhteydessä.

... opit arvostamaan luontoarvoja... PAM-PAM!

- se nyt vielä puuttuisi, että aseiden kanssa metsissä ja rannoilla räiskivät eivät YLEENSÄ olisi lainkuuliaista porukkaa. Mutta arvomaailma sillä porukalla on kyllä niin kaukana siitä, mitä käsitän luontoarvoilla, että pysyttelen kaukana heistä.

Olen luonteeltani enemmän keräilijä kuin metsästäjä. En harrasta sellaista, mistä en nauti. Olen kyllä kokeillut ja saanut saalistakin, mutta se tuntui enemmän ikävältä kuin jännittävältä.  Kuitenkin mielestäni on hyvä, että tarvittaessa saan itselleni ruokaa, vaikka sitten metsästämälläkin. Olen sekasyöjä.