Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suomessa jo 70 000 syrjäytynyttä nuorta - näin kalliiksi se tulee yhteiskunnalle
28.10.2017 |
Työttömiä, huonosti koulutettuja, levottomia, näköalattomia - Suomessa on nyt jo 70 000 syrjäytynyttä nuorta. Yhä useampi on hävinnyt kokonaan yhteiskunnan verkostoista. Erityisen heikossa asemassa ovat pojat.
Kun syrjäytyneet nuoret eivät tee töitä, he eivät saa palkkaa eivätkä siis maksa nykyisten eläkeläisten eläkkeitä. Toisaalta työttömät eivät kerrytä omaakaan eläkettään: Kelan peruspäivärahasta ja työmarkkinatuesta ei kerry eläkettä. www.iltalehti.fi/kotimaa/201710272200491604_u0.shtml
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päästy liian helpolla ja pienet vastoinkäymiset koetaan maailmanloppuna ja masennutaan. Ennen työttömyyttä hävettiin nykyisin halutaan olla yhteiskunnan elättinä julkisesti ja tätä oikein iltasanomissa mainostetaan. Ennen paiskittiin töitä, sodittiin, syötiin sitä mitä oli tarjolla ja pienestä oltiin kiitollisia. Nykypäivänä mikään ei riitä, pitää olla sitä ja tätä sormia napsauttamalla ja jos näin ei tapahdu on elämä niin vaikeeta ja on rankkaa masennutaan.
Pullamössöä suurin osa sanon minä. Kyllä sitä välillä tulee mietittyä mistä kaikesta ennen on jouduttu selviämään ja asiat saatiin silti hoidettua vaikka oli ihan oikeasti vaikeaa. Myönnän itsekin sortuvani valittamaan mutta kyllä sitä aina herää ja hävettää jälkikäteen kun miettii kuinka hyvin meillä asiat oikeasti on ja kuinka paljon huonommin voisi olla. Itse olen huomannut että ne joilla on oikeasti vaikeaa ja ovat kokeneet kovia eivät valita ja syö masennuslääkkeitä eivätkä romahda pienistä asioista. Se että joku viitsii puhua kuinka ei voisi elää ilman toista rintaa tai puhutaan oikeasti kuolemansairaalle ihmiselle kuinka vaikeaa on kun ei saa omia kynsiään ja hiuksiaan laitettua niin kyllä täytyy olla pipi päästään.
Miten tyhmä ja pihalla oleva ihminen voi olla? Oiskohan asia just päinvastoin. Luuletko että syrjäytyneillä on oikeasti liian HELPPOA? Käytä nyt vähän niitä aivojasi. Se että sä et ole syrjäytynyt ja olet pullamössöä ei tarkoita että tietäisit syrjäytyneiden elämistä yhtään mitään. Onko niiden maahanmuuttajienkin elämä ollut kotimaassaan vaan liian helppoa? Mä ainakin olen meinannut kuolla monet kerrat ja kuolemansairaskin olen ollut. T. Nätti rikkaan perheen syrjäytynyt. Ps. Kaikki ongelmat ei liity rahaan tai ulkonäköön :OOO
Siksi sanoinkin suurin osa. Te olette pihalla jotka luulette että syrjäytyminen johtuu vain ja ainoastaan niistä todellisista huonoista oloista. Suurin osa masentuneiksi diagnosoiduista ei varmasti pode sitä todellista masennusta. En mitenkään halua loukata niitä jotka oikeasti ovat kokeneet kovia, kuten ilmeisesti sinä.
Lähtökohdistahan pääosin on kyse. Se että on rikkaasta perheestä ei todellakaan kerro sitä millaiset lähtökohdat ovat. Ihan yhtälailla rikkaasta perheestä tullut voi syrjäytyä ei rahalla osteta yhteiskuntakelpoisuutta yksinään.
Täytyy vaan muistaa, että nykypäivänä ei ole samanlaista "pakkoa" nousta sieltä itsesäälin koukeroista. Joillakin on todellisuudessa vaikeaa, mutta ei todellakaan kaikilla syrjäytyneillä. Itse voin verrata esim. omassa suvussani olevia syrjäytyneitä nuoria. Lähtökohdat kutakuinkin nämä: hyysätty, annettu elää miten lystää eikä koskaan vaadittu mitään. Lopputuloksena on avuttomuus ja yllättyneisyys elämän perusasioista ja sen jälkeen sortuminen omaan kuoreensa että ei jaksa/kiinnosta/pysty. Näitä on myös omassa ikäluokassani saanut nähdä.
On hyvä muistaa että monet mamut kyllä omaavat omasta takaa koulutukset. Rahalla sieltä kotimaasta on pois tultu eli ne oikeasti köyhät ovat siellä kotimaassaan edelleen, ne oikeasti täällä olevat köyhät ja huonoista oloista tulleet mamut ovat äärimmäisen harvassa. Se näkyy mm. nöyryytenä ja kiitollisuutena siitä että ovat päässeet tänne. Tiedän vaikka kuinka monia "syrjäytyneitä" jotka ovat lusmuja sekä niitä huonoista oloista tulleita ja sieltä ylös nousseita.
Itsestä on tässä maassa moni asia kiinni toisin kuin monessa muussa paikassa ja sitä tulisi käyttää hyödyksi. Sukulaiseni eivät aio ottaa askeltakaan parempaan koska eivät viitsi, ovat niin itse ilmaisseet. Yksi tuttuni taas on koko lapsuutensa elänyt köyhyydessä, saanut pelätä lähteekö koti alta ja onko ruokaa kaapissa. Oli yksin eikä ollut kavereita. Hän silti päätti että ei aio aikuisena elää näin. Hän kirjoitti lukiosta huippupaperit, kannusti siskoaan samaan ja vaihtoehtona ei koskaan ollut tippua yhteiskunnan kyydistä. Nyt opiskelee yliopistossa, hänellä on tyttöystävä ja elämä kunnossa.
Haluan painottaa että monesti eli suurin osa näistä syrjäytyneistä eivät ole valmiita antamaan kaikkea sen paremman tulevaisuuden eteen. Jo yläasteella sai aina kuulla että ei kiinnosta/en tee tällä tiedolla mitään/ihan sama yhteiskunta elättää. Ei osattu muuta kuin sanoa ei kiinnosta. Sekö on sinusta vaikeaa elämää ja että heillä ei ole helppoa? Jos ei kerta ole helppoa, miksi ihminen jäisi sinne? Ihmisellä on luontainen taistele - pakene ominaisuus ja monia muita. Jokainen ottaa vastaan paremman jos sitä tarjotaan ellei se oma elämä tyydytä tarpeeksi.
Tätä ongelmaa ei ole ollut ennen, ei ole sattumaa että se on tullut vasta hyysäysyhteiskunnan myötä.
Ikävän nuoria syyllistävä asenne, joka ei auta ketään, vaikka jossain määrin tuossa piilee totuuden siemen. On totta, että pumpulissa kasvaminen ja lapsuudessa myös epämukavien asioiden tekemättä jättäminen ja vanhempien kasvatuksessa asettamattomat rajat voivat olla hyvin vahingollisia.
Ei ole kuitenkaan nuoren oma vika, että hyvää tarkoittavat vanhemmat ovat "hyysänneet".
Usein näin kasvaneet eivät myöhemmin pysty edes itse ymmärtämään omaa käytöstään ja vaikeuksia elämässä. Heillä ei ole keinoja pakottaa itseään epämiellyttäviin tehtäviin, he tuntevat itsensä siitä syystä laiskoiksi, huonommiksi ja vialliseksi, syyttävät siitä itseään ja siinä alkaakin olla jo otollinen maaperä masennukselle, toivottomuudelle ja lamaantumiselle.
En halua syyllistää nuoria yksinään se ei ollut tekstilläni tarkoitus. Ei tietenkään ole nuoren vika ettei kotona ole vaadittu ja ei sitten aikuisena osata, kukaan ei voi perhettään ja vanhempiaan valita. Pointtini oli lähinnä se että vaikka on mahdollisuus niin ei tehdä mitään asian eteen. Ei olla valmiita tekemään töitä sen eteen että saavutetaan jotain. Sitä ei ole kotona opittu, mutta yhteiskunnan pitäisi hyysäämisen sijasta opettaa. Olla yhdessä vastuussa ja auttaa nuoria oikeasti.
Tekstini on armoton, minua on sanottu täällä jo epäempaattiseksi. Olen empaattinen, mutta myös realisti. Tämä on karu totuus eikä tätä tahdota oikein uskoa. Sanottakoon vielä että olen itsekin vasta 18-vuotias, en ole rikkaasta perheestä, meillä eivät vanhemmat ole kumpikaan akateemisia. Molemmat ovat kovista oloista tulleet ja ymmärtäneet että tie parempaan on opiskelu ja yhteiskunnassa mukana olo. Tätä eivät nykyajan nuoret ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päästy liian helpolla ja pienet vastoinkäymiset koetaan maailmanloppuna ja masennutaan. Ennen työttömyyttä hävettiin nykyisin halutaan olla yhteiskunnan elättinä julkisesti ja tätä oikein iltasanomissa mainostetaan. Ennen paiskittiin töitä, sodittiin, syötiin sitä mitä oli tarjolla ja pienestä oltiin kiitollisia. Nykypäivänä mikään ei riitä, pitää olla sitä ja tätä sormia napsauttamalla ja jos näin ei tapahdu on elämä niin vaikeeta ja on rankkaa masennutaan.
Pullamössöä suurin osa sanon minä. Kyllä sitä välillä tulee mietittyä mistä kaikesta ennen on jouduttu selviämään ja asiat saatiin silti hoidettua vaikka oli ihan oikeasti vaikeaa. Myönnän itsekin sortuvani valittamaan mutta kyllä sitä aina herää ja hävettää jälkikäteen kun miettii kuinka hyvin meillä asiat oikeasti on ja kuinka paljon huonommin voisi olla. Itse olen huomannut että ne joilla on oikeasti vaikeaa ja ovat kokeneet kovia eivät valita ja syö masennuslääkkeitä eivätkä romahda pienistä asioista. Se että joku viitsii puhua kuinka ei voisi elää ilman toista rintaa tai puhutaan oikeasti kuolemansairaalle ihmiselle kuinka vaikeaa on kun ei saa omia kynsiään ja hiuksiaan laitettua niin kyllä täytyy olla pipi päästään.
Miten tyhmä ja pihalla oleva ihminen voi olla? Oiskohan asia just päinvastoin. Luuletko että syrjäytyneillä on oikeasti liian HELPPOA? Käytä nyt vähän niitä aivojasi. Se että sä et ole syrjäytynyt ja olet pullamössöä ei tarkoita että tietäisit syrjäytyneiden elämistä yhtään mitään. Onko niiden maahanmuuttajienkin elämä ollut kotimaassaan vaan liian helppoa? Mä ainakin olen meinannut kuolla monet kerrat ja kuolemansairaskin olen ollut. T. Nätti rikkaan perheen syrjäytynyt. Ps. Kaikki ongelmat ei liity rahaan tai ulkonäköön :OOO
Siksi sanoinkin suurin osa. Te olette pihalla jotka luulette että syrjäytyminen johtuu vain ja ainoastaan niistä todellisista huonoista oloista. Suurin osa masentuneiksi diagnosoiduista ei varmasti pode sitä todellista masennusta. En mitenkään halua loukata niitä jotka oikeasti ovat kokeneet kovia, kuten ilmeisesti sinä.
Lähtökohdistahan pääosin on kyse. Se että on rikkaasta perheestä ei todellakaan kerro sitä millaiset lähtökohdat ovat. Ihan yhtälailla rikkaasta perheestä tullut voi syrjäytyä ei rahalla osteta yhteiskuntakelpoisuutta yksinään.
Täytyy vaan muistaa, että nykypäivänä ei ole samanlaista "pakkoa" nousta sieltä itsesäälin koukeroista. Joillakin on todellisuudessa vaikeaa, mutta ei todellakaan kaikilla syrjäytyneillä. Itse voin verrata esim. omassa suvussani olevia syrjäytyneitä nuoria. Lähtökohdat kutakuinkin nämä: hyysätty, annettu elää miten lystää eikä koskaan vaadittu mitään. Lopputuloksena on avuttomuus ja yllättyneisyys elämän perusasioista ja sen jälkeen sortuminen omaan kuoreensa että ei jaksa/kiinnosta/pysty. Näitä on myös omassa ikäluokassani saanut nähdä.
On hyvä muistaa että monet mamut kyllä omaavat omasta takaa koulutukset. Rahalla sieltä kotimaasta on pois tultu eli ne oikeasti köyhät ovat siellä kotimaassaan edelleen, ne oikeasti täällä olevat köyhät ja huonoista oloista tulleet mamut ovat äärimmäisen harvassa. Se näkyy mm. nöyryytenä ja kiitollisuutena siitä että ovat päässeet tänne. Tiedän vaikka kuinka monia "syrjäytyneitä" jotka ovat lusmuja sekä niitä huonoista oloista tulleita ja sieltä ylös nousseita.
Itsestä on tässä maassa moni asia kiinni toisin kuin monessa muussa paikassa ja sitä tulisi käyttää hyödyksi. Sukulaiseni eivät aio ottaa askeltakaan parempaan koska eivät viitsi, ovat niin itse ilmaisseet. Yksi tuttuni taas on koko lapsuutensa elänyt köyhyydessä, saanut pelätä lähteekö koti alta ja onko ruokaa kaapissa. Oli yksin eikä ollut kavereita. Hän silti päätti että ei aio aikuisena elää näin. Hän kirjoitti lukiosta huippupaperit, kannusti siskoaan samaan ja vaihtoehtona ei koskaan ollut tippua yhteiskunnan kyydistä. Nyt opiskelee yliopistossa, hänellä on tyttöystävä ja elämä kunnossa.
Haluan painottaa että monesti eli suurin osa näistä syrjäytyneistä eivät ole valmiita antamaan kaikkea sen paremman tulevaisuuden eteen. Jo yläasteella sai aina kuulla että ei kiinnosta/en tee tällä tiedolla mitään/ihan sama yhteiskunta elättää. Ei osattu muuta kuin sanoa ei kiinnosta. Sekö on sinusta vaikeaa elämää ja että heillä ei ole helppoa? Jos ei kerta ole helppoa, miksi ihminen jäisi sinne? Ihmisellä on luontainen taistele - pakene ominaisuus ja monia muita. Jokainen ottaa vastaan paremman jos sitä tarjotaan ellei se oma elämä tyydytä tarpeeksi.
Tätä ongelmaa ei ole ollut ennen, ei ole sattumaa että se on tullut vasta hyysäysyhteiskunnan myötä.
Ikävän nuoria syyllistävä asenne, joka ei auta ketään, vaikka jossain määrin tuossa piilee totuuden siemen. On totta, että pumpulissa kasvaminen ja lapsuudessa myös epämukavien asioiden tekemättä jättäminen ja vanhempien kasvatuksessa asettamattomat rajat voivat olla hyvin vahingollisia.
Ei ole kuitenkaan nuoren oma vika, että hyvää tarkoittavat vanhemmat ovat "hyysänneet".
Usein näin kasvaneet eivät myöhemmin pysty edes itse ymmärtämään omaa käytöstään ja vaikeuksia elämässä. Heillä ei ole keinoja pakottaa itseään epämiellyttäviin tehtäviin, he tuntevat itsensä siitä syystä laiskoiksi, huonommiksi ja vialliseksi, syyttävät siitä itseään ja siinä alkaakin olla jo otollinen maaperä masennukselle, toivottomuudelle ja lamaantumiselle.Mitä lapselle pitää tehdä, ettei hyysää? Saako tehdä ruuan ja pestä pyykkiä? Saako ostaa mopon?
Hyysäys on sitä, ettei lapselta koskaan vaadita mitään. Lapsi ei siis tee kotitöitä, hae kesätöitä, vie kirjojaan takaisin kirjastoon, tee läksyjään, hänelle ostetaan kaikki mitä hän haluaa ja annetaan rahaa ilman että tarvitsee sen eteen tehdä mitään. Tehdään aamupalat valmiiksi, laitetaan vaatteet valmiiksi... Pääsit varmaan jo kärryille?
Jokseenkin koomista, että kaikilta pienemmiltä paikkakunnilta lopetetaan koulut ja sitten jeesustellaan, kun nuoriso syrjäytyy. Mistähän johtuu? Varsin mystistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päästy liian helpolla ja pienet vastoinkäymiset koetaan maailmanloppuna ja masennutaan. Ennen työttömyyttä hävettiin nykyisin halutaan olla yhteiskunnan elättinä julkisesti ja tätä oikein iltasanomissa mainostetaan. Ennen paiskittiin töitä, sodittiin, syötiin sitä mitä oli tarjolla ja pienestä oltiin kiitollisia. Nykypäivänä mikään ei riitä, pitää olla sitä ja tätä sormia napsauttamalla ja jos näin ei tapahdu on elämä niin vaikeeta ja on rankkaa masennutaan.
Pullamössöä suurin osa sanon minä. Kyllä sitä välillä tulee mietittyä mistä kaikesta ennen on jouduttu selviämään ja asiat saatiin silti hoidettua vaikka oli ihan oikeasti vaikeaa. Myönnän itsekin sortuvani valittamaan mutta kyllä sitä aina herää ja hävettää jälkikäteen kun miettii kuinka hyvin meillä asiat oikeasti on ja kuinka paljon huonommin voisi olla. Itse olen huomannut että ne joilla on oikeasti vaikeaa ja ovat kokeneet kovia eivät valita ja syö masennuslääkkeitä eivätkä romahda pienistä asioista. Se että joku viitsii puhua kuinka ei voisi elää ilman toista rintaa tai puhutaan oikeasti kuolemansairaalle ihmiselle kuinka vaikeaa on kun ei saa omia kynsiään ja hiuksiaan laitettua niin kyllä täytyy olla pipi päästään.
Miten tyhmä ja pihalla oleva ihminen voi olla? Oiskohan asia just päinvastoin. Luuletko että syrjäytyneillä on oikeasti liian HELPPOA? Käytä nyt vähän niitä aivojasi. Se että sä et ole syrjäytynyt ja olet pullamössöä ei tarkoita että tietäisit syrjäytyneiden elämistä yhtään mitään. Onko niiden maahanmuuttajienkin elämä ollut kotimaassaan vaan liian helppoa? Mä ainakin olen meinannut kuolla monet kerrat ja kuolemansairaskin olen ollut. T. Nätti rikkaan perheen syrjäytynyt. Ps. Kaikki ongelmat ei liity rahaan tai ulkonäköön :OOO
Siksi sanoinkin suurin osa. Te olette pihalla jotka luulette että syrjäytyminen johtuu vain ja ainoastaan niistä todellisista huonoista oloista. Suurin osa masentuneiksi diagnosoiduista ei varmasti pode sitä todellista masennusta. En mitenkään halua loukata niitä jotka oikeasti ovat kokeneet kovia, kuten ilmeisesti sinä.
Lähtökohdistahan pääosin on kyse. Se että on rikkaasta perheestä ei todellakaan kerro sitä millaiset lähtökohdat ovat. Ihan yhtälailla rikkaasta perheestä tullut voi syrjäytyä ei rahalla osteta yhteiskuntakelpoisuutta yksinään.
Täytyy vaan muistaa, että nykypäivänä ei ole samanlaista "pakkoa" nousta sieltä itsesäälin koukeroista. Joillakin on todellisuudessa vaikeaa, mutta ei todellakaan kaikilla syrjäytyneillä. Itse voin verrata esim. omassa suvussani olevia syrjäytyneitä nuoria. Lähtökohdat kutakuinkin nämä: hyysätty, annettu elää miten lystää eikä koskaan vaadittu mitään. Lopputuloksena on avuttomuus ja yllättyneisyys elämän perusasioista ja sen jälkeen sortuminen omaan kuoreensa että ei jaksa/kiinnosta/pysty. Näitä on myös omassa ikäluokassani saanut nähdä.
On hyvä muistaa että monet mamut kyllä omaavat omasta takaa koulutukset. Rahalla sieltä kotimaasta on pois tultu eli ne oikeasti köyhät ovat siellä kotimaassaan edelleen, ne oikeasti täällä olevat köyhät ja huonoista oloista tulleet mamut ovat äärimmäisen harvassa. Se näkyy mm. nöyryytenä ja kiitollisuutena siitä että ovat päässeet tänne. Tiedän vaikka kuinka monia "syrjäytyneitä" jotka ovat lusmuja sekä niitä huonoista oloista tulleita ja sieltä ylös nousseita.
Itsestä on tässä maassa moni asia kiinni toisin kuin monessa muussa paikassa ja sitä tulisi käyttää hyödyksi. Sukulaiseni eivät aio ottaa askeltakaan parempaan koska eivät viitsi, ovat niin itse ilmaisseet. Yksi tuttuni taas on koko lapsuutensa elänyt köyhyydessä, saanut pelätä lähteekö koti alta ja onko ruokaa kaapissa. Oli yksin eikä ollut kavereita. Hän silti päätti että ei aio aikuisena elää näin. Hän kirjoitti lukiosta huippupaperit, kannusti siskoaan samaan ja vaihtoehtona ei koskaan ollut tippua yhteiskunnan kyydistä. Nyt opiskelee yliopistossa, hänellä on tyttöystävä ja elämä kunnossa.
Haluan painottaa että monesti eli suurin osa näistä syrjäytyneistä eivät ole valmiita antamaan kaikkea sen paremman tulevaisuuden eteen. Jo yläasteella sai aina kuulla että ei kiinnosta/en tee tällä tiedolla mitään/ihan sama yhteiskunta elättää. Ei osattu muuta kuin sanoa ei kiinnosta. Sekö on sinusta vaikeaa elämää ja että heillä ei ole helppoa? Jos ei kerta ole helppoa, miksi ihminen jäisi sinne? Ihmisellä on luontainen taistele - pakene ominaisuus ja monia muita. Jokainen ottaa vastaan paremman jos sitä tarjotaan ellei se oma elämä tyydytä tarpeeksi.
Tätä ongelmaa ei ole ollut ennen, ei ole sattumaa että se on tullut vasta hyysäysyhteiskunnan myötä.
Et viitsisi sotkea sun omia sukulaisia kohtaan tuntemia katkeruuksias tähän keskusteluun. Ensinnäkään et tiedä 100℅ varmasti miten heitä todellisuudessa on kohdeltu ja mitä he on kokeneet, et vaikuta kovin empaattiselta joten tuskin moni haluaa sinulle avautua. Ja voihan se olla että suvussasi on jotain heikkolahjaisuuden tapaista etteivät sen takia kykene töihin.
Annoin esimerkkejä ja en ole katkera. Sinä tässä kiihdyit koska et ilmeisesti halua hyväksyä tätä faktaa. Olen kyllä empaattinen, minulle sukulaiset ovat kyllä avautuneet ja olen yrittänyt heitä auttaa ja luoda kuvaa siitä miten täällä elämässä saavutetaan se mitä halutaan. Kyse ei ole heikkolahjakkuudesta kuin tasan yhdellä henkilöllä ja hän kyllä kykenisi perusduunarin hommiin, jos hänellä olisi kotona olleet vanhemmat vaatimassa oikeasti jotain ja autettu häntä. Sen sijaan hänen annettiin sulkeutua huoneeseensa ja hänen hampaat pestiin vielä hänen ollessa 14-vuotias (näin tämän omin silmin).
Syy on hallituksen ja aikaisemman sukupolven. Vika ei todellakaan ole itsestään nuorisosta. Meille jätettiin paskaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo ihmekään että syrjäytyneitä tulee lisää, monen pienituloisen nuorella lukio jää ekan luokan alkuun, kun pitäs tonnitolkulla olla rahaa kirjoihin, laskimiin, läppäriin jne. Toiveikkaat nuoret putoavat tyhjän päälle, kun joutuvatkin lukiosta ulos, etsivät ehkä hanttihommia Hesestä tai jäävät kotiin makaamaan, sitten masennutaan ja päädytään minne päädytään. Tuhansilla pienituloisilla yh:illa jotka eivät tukia saa, on oikeasti lähes mahdotonta edes lukiota / amista nykyään rahoittaa.
Maksuton koulutus joo. Itse olen pienituloinen yh, juuri siinä rajalle etten saa toimeentulotukea. Lukio alkoi, olis pitänyt yli tonni olla kirjoihin, läppäriin, laskimiin yms. Toimeentulo on todella tiukkaa muutenkin lasten kanssa, ja mitään rahanarvoista ( = myytävää ) en omista. Joka suunnalta yritin saada tukea, mutta kesken lukio jäi. Nyt nuori on masentunut, nukkuu vaan kotona, käy psykologilla joka viikko. Ei ihan kyllä maksutonta tuo koulutus ole, nykyään pienituloisilla ei ole varaa laittaa nuoriaan lukioon / amikseen, miksiköhän nuoret masentuvat ja putoavat "väliin"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kärjistettynä kirjoitti:
Ihmetyttää kyllä tämä 'ilmiö' ylipäätään. Suomessa on maksuton koulutus. Köyhistäkin oloista voi koulutuksen avulla nousta ammattiin jossa tienaa. Jotenkin näköalattomia nämä syrjäytyneet ja heitä odottaa loppuelämän pienituloisuus ja siitä voivat syyttää sitten vain itseään. 'Ennen oli miehet rautaa, nyt vain puuta hiiohoi...!'
Mulla on kaksi akateemista loppututkintoa ja samalla tavalla nostelen tukia kuin sossutatut. Erona vain se, että mua työttömyys turhauttaa ja mä oon tullut koulutettuna kalliimmaksi kuin peruskoulun jälkeen sluibanneet jampat
Sinussa on vikaa, laitokseenko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on ja elää valtiota varten. Valtion on mahdotonta käsittää, että ihminen saattaisi olla "syrjäytyneenä" onnellisempi ja tyytyväisempi elämäänsä, kuin osana valtion koneistoa. Termi "syrjäytynyt" on mukavan leimaava, häpeää aiheuttava, ja osoitteleva: sinun oma syy, kun olet syrjäytynyt, lopeta heti ja hanki opiskelupaikka ja töitä. Sinun syy, jos ei opiskelu- ja työpaikkoja riitä kaikille.
Koskahan tämä termi vanhenee ja siirretään "sossupummien" joukkoon, ja keksitään uusi "häpeä, köyhä!" -termi. Sossupummi vanheni siinä kohtaa, kun sossupummeja oli niin paljon, että se alkoi olla melko tavallista, ja myös pienipalkkaisten joukossa.
Ihan hyvä, että syrjäytyneet tulevat kalliiksi yhteiskunnalle. Ei yhteiskunta siitä tosin mitään tajua oppia, liian tyhmä koneisto, liian tyhmät korkeakoulutetut.
Vierailija kirjoitti:
kärjistettynä kirjoitti:
Ihmetyttää kyllä tämä 'ilmiö' ylipäätään. Suomessa on maksuton koulutus. Köyhistäkin oloista voi koulutuksen avulla nousta ammattiin jossa tienaa. Jotenkin näköalattomia nämä syrjäytyneet ja heitä odottaa loppuelämän pienituloisuus ja siitä voivat syyttää sitten vain itseään. 'Ennen oli miehet rautaa, nyt vain puuta hiiohoi...!'
Ihmettelen edelleen sitä miten jotkut ovat niin yksinkertaisia että he luulevat niitä hyviä koulutuspaikkoja riittävän kaikille. Huonoistakin oloista voi nousta koulutuksen avulla hyvään asemaan mutta hyväosaisten lapsilla se on helpompaa. On varaa valmennuskursseihin eikä tarvitse stressata arjesta vaan voi keskittyä täysillä opiskeluun. Niitä ammatteja joissa oikeasti voi tienata hyvin ei ole kovin montaa eikä yhteiskunta toimisi jos kaikki olisivat lääkäreitä ja juristeja. Helsingin oikeustieteelliseen oli viime vuonna 3000 hakijaa ja 200 opiskelijaa hyväksyttiin. Ei tuossa kilpailussa koulutuspaikoista ratkaise vain oma työpanos, tarvitaan myös vähän tuuria ja etumatkaa saa jos on varaa ja aikaa käydä valmennuskursseilla tai opiskella avoimessa yliopistossa.
Hyville palkoille pääseminen riippu toki siitä, mihin sen rajan hyvästä palkasta vetää. Tässä keskustelussa nyt menee helposti vähän puurot ja vellit sekaisin. Syrjäytynyt kun ei tarkoita henkilöä, joka tienaa alle 5000 euroa kuukaudessa.
Jos hyvän palkan rajan vetää vaikka 3500 euroon, niin tuolle palkalle nyt voi päästä perusamiskoulutuksellakin (hyvä hitsaaja tai LVI- asentaja) tai vähintään AMK insinöörin tutkinolla ja paikoista ei käytännössä kilpailua ole.
Ei nuo toki alkupalkkoja ole ja tienestit voivat vaatia myös yli- yms. töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain on kyllä homma mennyt pahasti pieleen, ei joutilas ihminen ole edes terve ihminen. Saatika sitten syrjäytynyt.
Mä tunnen yhden yhteiskunnan verkostoista kadonneen nuoren. Sai 16-vuotiaana varsin messevän perinnön. Elää hyvin vaatimattomasti, lähes askeettisesti. Ei ole kiinnostunut opiskelusta eikä työnteosta, koska ei tarvitse.
Koko sosiaalitukihomma pitäisi lopettaa, loppuisi syrjäytyminen, kun pitäisi ottaa vastuu elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin koomista, että kaikilta pienemmiltä paikkakunnilta lopetetaan koulut ja sitten jeesustellaan, kun nuoriso syrjäytyy. Mistähän johtuu? Varsin mystistä.
Tässähän se tulikin! Minäkin olisin voinut yksi niistä syrjäytyneistä nuorista, kenestä ei ole muuttamaan pakotettuna sadan kilsan päähän isoon kaupunkiin opiskelemaan. Onneksi kuitenkin juuri ja juuri kerkisin kouluttautua tutussa asuinympäristössäni ennen toisen asteen koulujemme sulkemista. Sen jälkeen niitä toimettomia nuoria on alkanutkin putkahdella paikkakunnallani. Todella mystistä on tosiaan!
Vierailija kirjoitti:
Koko sosiaalitukihomma pitäisi lopettaa, loppuisi syrjäytyminen, kun pitäisi ottaa vastuu elämästään.
Ei vaan kaupungistuminen, feminismi ja muu viherhömppä pitäisi lopettaa. Silloin maaseudullekkin saataisiin töitä kun pystyisi yrittämään ja rahoitus Helsingistä pitäisi muuttaa muualle suomeen.
kärjistettynä kirjoitti:
Kyllä hyville työmiehille ja naisille on aina kysyntää. On aloja joissa on töitä kun viitsii vaan nostaa pepun sieltä kotoa ja lähteä tienaamaan. Yrittäjäksi voi ryhtyä jne. Ja muistaa että jos vähän tinkii vaatimustasosta niin kyllä töitä on. Tuossa Uudenkaupungin autotehdaskin just etsii 1000 työntekijää ja kouluttaa vielä töihin. Sinne vaan tienaamaan!
Ei voi muuttaa kotikaupungista, kun sitten olisi yksin, ilman kavereita ja turvaverkostoa. Ja muuttaminen on niin kaĺlista, ei ei ei pysty.
Alue: Aihe vapaa
Voin kertoa omasta kokemuksestani sen verran, että vaatii rohkeutta irtautua kodista ja perheestä, jossa kaikki elävät sillä ajatuksella että antaa yhteiskunnan maksaa elämän. Koulutusta, ihan pelkästään lukion käymistäkin, pidetään ”herrasväen” touhuna. En saanut henkistä enkä rahallista tukea kotoani kun menin lukioon. Ylioppilaaksi valmistuttuani yksikään sukulainen ei tuonut kukkia tai tullut onnittelemaan. Äidillä oli kuitenkin sen verran ottaa, että haukkui paperini ennen kuin muutin lakkiaisia seuraavana päivänä pois kotoa työn perään.
Lähdin maailmalle vain kahden lakanaparin ja pyyhkeen sekä omien vaatteideni kera. Kävin töissä ja kouluttauduin niin pitkälle kuin rahkeet suinkin riittivät. Tällä hetkellä elän käsittääkseni ihan tavallista elämää. Sukulaiset tietävät osoitteeni ja puhelinnumeroni mutteivat ole ikinä ottaneet yhteyttä tällaiseen suvun mustaan lampaaseen, joka elättää työllään itsensä ja jälkeläisensä. Vanhempiani ei ole kiinnostanut nähdä näiden 20 vuoden aikana miestäni, lapsiani tai edes minua. Lopetin kotiin soittelun koska se oli kotiväen puolelta pelkkää ilkeillyä minua kohtaan koska olenhan suvun petturi! Veljeni valintoja muistettiin kyllä kehua vuolaasti kun hän ei ole opiskellut peruskoulun jälkeen ja sai rahaa siitä kun otti kotona rennosti ja sai keskittyä harrastamaan kuten muukin suku. Voi metsästää ja kalastaa ilman, että työt painavat päälle. Sama myös naisilla. Jotkut omat virkkaamiset ja kutomiseen ovat tärkeämpiä kuin tulevasta eläkkeestä murehtiminen.