Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsenko enää edes vapaa-ajan vaatteita?
28.10.2017 |
Tuntuu, että koko aika menee vain työvaatteissa (business casual, välillä business). Jos arkisin jotain tekee, niin silloinkin joka paikkaan menee niissä samoissa työvaatteissa. Jos menisin kotiin töiden jälkeen vaihtamaan vaatteet ja sitten takaisin kaupunkiin, niin tässä menisi vähintään sellainen 1,5 tuntia, kun työmatkaan menee noin 40 minuuttia. Vaatekaapit tuntuu vain täyttyvän pelkistä työvaatteista. Vapaa-ajan vaatteet tuntuu jäävän käyttämättä. Viikonloppuisin käyn harvoin missään, arkisin välillä käyn tapaamassa ystäviä. Kotona taas melko vähissä pukeissa, joten sellaisia rentoja kotivaatteitakaan ei oikein tarvitse. Rakastan sellaista omaa tyyliäni, mikä minulla on vapaa-ajan vaatteissani. Työvaatteissa olon koen ärsyttäväksi, koska se ei varsinaisesti ole sellainen tyyli, jonka koen omakseni. Harmittaa vain, että ei niitä vapaa-ajan vaatteita kauheasti tarvitse työssäkäyvänä ihmisenä. Onko teillä muuta samaa ongelmaa? Oletteko myyneet vapaa-ajan vaatteitanne pois ja säilyttäneet vain muutamat miellyttävimmät vaatteet?
Kommentit (7)
Vaihda työvaatteet vapaa-ajan vaatteiksi jo töissä ennen töistä lähtöä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sä voit tehdä työlookinkin oman näköiseksi ja tuoda siihen elementtejä sun tykkäämästä vapaa-ajanvaatteista. Oman työtyylin löytäminen voi viedä aikaa.
Mutta joo, tunnistan kyllä tilanteen. Vapaa-ajan vaatteita tulee käytettyä lähinnä vain viikonloppuisin ja lomilla eli niitä on selvästi vähemmän kuin siistimpiä työvaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda työvaatteet vapaa-ajan vaatteiksi jo töissä ennen töistä lähtöä!
Sinänsä ihan hyvä idea, mutta ainakin meidän työpaikassa ainut paikka vaihtaa vaatteita on pieni vessa. Lisäksi ei hirveästi tekisi mieli kantaa mukana käsilaukun ja tietokonelaukun lisäksi vielä kassia, jossa olisi työvaatteet.
Vierailija kirjoitti:
No on sulla ongelmat.
No mikä on tarpeeksi suuri "ongelma", josta täällä saa keskustella?
Minulla on mm. krooninen depressio ja huonot välit vanhempiini. Silti tunnistan ap:n ongelman omakseni. Pidän itse räiskyvistä väreistä ja printeistä. Töissä on pukeuduttava neutraalisti, harmaa-valkoinen-beige-linja on ja pitää. Jo mustasta saattaa tulla vähän sellaista "No ohhoh, oletkos hautajaisiin menossa, vai miksi noin synkkää"-kommenttia.
Oikeasti tuntuu typerältä että suurin osa vaatteista joita käytän eivät ole minua itseäni varten, vaan palvelevat muita. Vapaa-aika tuntuu sitten entistäkin kallisarvoisemmalta, kun voi käyttää niitä "omia" vaatteita. Vaikka olenhan minä työvaatteetkin itse maksanut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kritisoi sitä, että ap:n ongelma ei ole tarpeeksi suuri.
Minulla on samantyyppinen ongelma, vaikkakin erilainen. Saan työvaatteet talon puolesta ja pyöräilen työmatkat. Joten töissä työvaatteet - ei ongelma, ja töistä lähtiessä taas käytännölliset vaatteet. Mutta pidän myös kauniista vaatteista, hameista yms. Näihin ei kuitenkaan tule sonnustauduttua, koska arkeen tulee pukeuduttua käytännöllisesti. Roikkuvat siis usein kaapissa. Eli hyvin erilaisesta toimenkuvasta huolimatta sama ongelma kuin ap:lla:)
No on sulla ongelmat.