Olen tarjoilija, mutta haluaisin lääkäriksi

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta uskottavalta, että joku jolla on pitkästä matematiikasta ja fysiikasta ysit, olisi mennyt lukion jälkeen ammattikouluun tarjoilijaksi! Eihän siinä ole mitään järkeä. Ja jos tuo olisi totta, niin ainakin kunnianhimo ja sisu puuttuisivat ko henkilöltä täysin, ja niitä ilman voi lääkis olla aika tekemätön paikka.

Fiksut ihmiset arvottavat asioita ja tekevät valintojaan sen mukaan mikä itsestä tuntuu hyvältä eikä sen perusteella, mitä yhteisön normit ja tavat sanoo. Veljeni kurssilla amiksessa oli kaveri, joka sai raksamiehen paperit ja suoritti ylioppilastutkinnon samalla. Kirjoitti pitkästä matikasta ällän. Vaiheistaan en sen jälkeen tiedä, mutta oli ainakin koulussa sanonut olevansa enemmän käytännön ihminen, jota pitkät yliopisto-opinnot ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta uskottavalta, että joku jolla on pitkästä matematiikasta ja fysiikasta ysit, olisi mennyt lukion jälkeen ammattikouluun tarjoilijaksi! Eihän siinä ole mitään järkeä. Ja jos tuo olisi totta, niin ainakin kunnianhimo ja sisu puuttuisivat ko henkilöltä täysin, ja niitä ilman voi lääkis olla aika tekemätön paikka.

Olin lukion jälkeen 18-vuotias, sen ikäisenähän tunnetusti ne parhaat ja järkevimmät päätökset tehdään. Miksen olisi mennyt, kun en päässyt opiskelemaan sitä, mikä silloin kiinnosti? Kotiinko olisi pitänyt jäädä?

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta uskottavalta, että joku jolla on pitkästä matematiikasta ja fysiikasta ysit, olisi mennyt lukion jälkeen ammattikouluun tarjoilijaksi! Eihän siinä ole mitään järkeä. Ja jos tuo olisi totta, niin ainakin kunnianhimo ja sisu puuttuisivat ko henkilöltä täysin, ja niitä ilman voi lääkis olla aika tekemätön paikka.

Minulla ei ollut lukiossa kumpaakaan, ei pitkää matikkaa eikä fysiikkaa, mutta lukiosta pääsin 9,3 keskiarvolla ja LLEEEE -yhdistelmällä. Ammatin luin siksi, että pääsin töihin. Sen ansiosta pystyin perustamaan nuorena perheen ja maksamaan asuntolainan. Molemmat on nyt tehty, joten jatkossa voi keskittyä siihen, mitä oikeasti haluaa tehdä, ja plan b:nä on edelleen se hyvin työllistävä ammatti, jos ei muutakaan keksi. -Se ketjun laikkari, terveisiä vaan tutuille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta uskottavalta, että joku jolla on pitkästä matematiikasta ja fysiikasta ysit, olisi mennyt lukion jälkeen ammattikouluun tarjoilijaksi! Eihän siinä ole mitään järkeä. Ja jos tuo olisi totta, niin ainakin kunnianhimo ja sisu puuttuisivat ko henkilöltä täysin, ja niitä ilman voi lääkis olla aika tekemätön paikka.

Olin lukion jälkeen 18-vuotias, sen ikäisenähän tunnetusti ne parhaat ja järkevimmät päätökset tehdään. Miksen olisi mennyt, kun en päässyt opiskelemaan sitä, mikä silloin kiinnosti? Kotiinko olisi pitänyt jäädä?

Kyllä. Ainoat vaihtoehdot olivat varmasti psykologia, tarjoilija, ja kotiin jäänti. Ylipäätään se, että joku antaa periksi HETI kun ei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan, ja sen sijaan lähtee (anteeksi nyt vain) mahdollisimman vähän älyä vaativaan amishommaan johon ei ilmeisesti edes tunne mitään kutsumusta, kertoo siitä ettei sisua ole Hippuakaan. Tyyliin "jaa en sitten saanutkaan mitä haluan, ihan sama, alan sit tarjoilijaksi". Aika paljon saa olla luonne siitä kypsynyt että lääkäriksi asti pääsee.

Mun tuttavapiirin kuuluvat lääkärit ovat entisiä varastotyöntekijöitä ja kaupankassoja tms. Siitä vaan hakemaan lääkikseen, tsemppiä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta uskottavalta, että joku jolla on pitkästä matematiikasta ja fysiikasta ysit, olisi mennyt lukion jälkeen ammattikouluun tarjoilijaksi! Eihän siinä ole mitään järkeä. Ja jos tuo olisi totta, niin ainakin kunnianhimo ja sisu puuttuisivat ko henkilöltä täysin, ja niitä ilman voi lääkis olla aika tekemätön paikka.

Olin lukion jälkeen 18-vuotias, sen ikäisenähän tunnetusti ne parhaat ja järkevimmät päätökset tehdään. Miksen olisi mennyt, kun en päässyt opiskelemaan sitä, mikä silloin kiinnosti? Kotiinko olisi pitänyt jäädä?

Kyllä. Ainoat vaihtoehdot olivat varmasti psykologia, tarjoilija, ja kotiin jäänti. Ylipäätään se, että joku antaa periksi HETI kun ei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan, ja sen sijaan lähtee (anteeksi nyt vain) mahdollisimman vähän älyä vaativaan amishommaan johon ei ilmeisesti edes tunne mitään kutsumusta, kertoo siitä ettei sisua ole Hippuakaan. Tyyliin "jaa en sitten saanutkaan mitä haluan, ihan sama, alan sit tarjoilijaksi". Aika paljon saa olla luonne siitä kypsynyt että lääkäriksi asti pääsee.

No se psykologia tuntui unelma-alalta silloin.

Mutta seuraavana vuonna en kokenut samoin. Sen sijaan lääkärin ammatti on alkanut kiinnostaa silleen pidemmällä ajalla.

Miksi vähättelet sitä, mitä olen opiskellut ja tehnyt työkseni?

Minäkään en ymmärrä miksi pitää vähätellä kenenkään muita töitä jos on pyrkimässä lääkikseen. Työ kuin työ, hyvä että on töitä, että saa tienestiä. Ei ne pyrkimykset ole aina selvillä heti koulun loputtua. Lääkikseen vaan, saat hyvän ja työllistävän ammatin. Itsekin voisin ajatella muuten mutta olen aika surkea matikassa ja bilsassa ym. joten en usko että pärjäisin. Tyydyn johonkin muuhun ammattiin.