Lue keskustelun säännöt.
Minä pelkään asua tässä talossa!
27.10.2017 |
Mistähän aloittaisi ja mihin lopettaisi... Asumme mieheni lapsuudenkodissa, yksi lapsi (4 vuotias) kissa ja koira. Pari vuotta elämä sujui ihan normaalisti, mutta sitten kaikki muuttui, noin vuosi sitten, ja varsinkin sen jälkeen, kun mieheni alkoi olla töiden takia viikonloppuja pois kotoa.
Kyse on siis selittämättömistä tapahtumista (anteeksi sekava teksti mutta kirjoitan aika vauhdilla) Kaikki alkoi ihan sellaisista asioista, joihin en suuremmin kiinnittänyt huomiota, ja jotka laitoin hajamielisyyden tai väsymyksen piikkiin. Esimerkiksi eräänä päivänä olin alkamassa ruoan laittoon, ja olin sen verran pois keittiöstä, että käväisin pyörähtämässä toisessa huoneessa. Tullessani takaisin keittiöön, oli valmiiksi hellalle laittamani kattila tiskipöydällä.
Kerran tiskatessani takanani olevan ruokapyödän vanha puutuoli narahti juuri samalla tavalla, kuin kun joku istuu siihen/nousee siitä ylös.
Kerran istuessani olohuoneessa lukemassa, vanhan ompelukoneen rautapyöri pyörähti yhtäkkiä pari kertaa ympäri ja pysähtyi. Syytin tästä kissaa.
Tähän väliin on sanottava, että olen aina ollut sen luokan realisti, etten ole uskonut mihinkään mitä silmilläni en näe, ja siitä syystä ohitin kaiken tapahtuvan olankohautuksella ja keksin aina jonkin järkevän selityksen tapahtumille. Vaikka asumme syrjässä, en ole koskaan ollut mikään säikky ihminen enkä ole täälläkään aikaisemmin pelännyt.
Kunnes kaikki alkoi muuttua. Oli muistaakseni toinen viikonloppu kun mieheni oli poissa kotoa. Heräsin yöllä siihen, että koira haukkui. Ajattelin, että koiralla on hätä, ja nousin ylös viedäkseni sen ulos. Koira kuitenkin nukkui kaikessa rauhassa. Ajattelin sitten nähneeni unta, vaikka olin kyllä aika varma että olin jo hereillä kun sängystä nousin ylös.
Seuraavana aamuna aloin huolestua. Lapsi leikki olohuoneen lattialla, kunnes yhtäkkiä sanoi "Äiti, katso" Minä tuijotin silmät suurina lapsen osoittamaan suuntaan, mutten nähnyt mitään. Kysyin, että mikä siinä on, lapsi sanoi "Täti" Siinä vaiheessa nousi jo vähän karvat pystyyn.
Tämän jälkeen on alkanut tasaista tahtia tapahtua yhä oudompia asioita, ja pääasiassa silloin, kun mies on poissa. Lapsi on alkanut pelätä varsinkin öisin ja monesti vaatii päästä viereeni nukkumaan.
Pannuhuoneeseen vievälle polulle on alkanut ilmestyä yksittäisiä halkoja, aivan kuin joku olisi vienyt sinne puita ja pudottanut osan matkalla.
Koira on alkanut murista itsekseen ja kissa seurailee jotain katseellaan. Joskus koira myös juoksee ovelle haukkuen, vaikka siellä ei ole ketään.
Herään yöllä ääniin, kerran kuulosti siltä kuin pesukone olisi ollut päällä, keittiössä liikutaan, tuolit siirtyvät. Makuuhuoneessa joku marssi yhtenä yönä levottomasti edestakaisin.
Kommentit (106)
Jospa vain muutat pois, tosin eihän kukaan porvoolaista taloa osta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näille ilmiöille yhteistä on, että niitä ei koskaan saa videolle ja ilmaantuvat silloin kun ihminen on yksin ja mieluiten hämärässä.
Hajamielisyys ja mielikuvitus tekee temppuja.
Öhh eikö tämä sama aloitus ole ollut aikoja sitten KaksPlussalla?
Joko olet halloweenin kunniaksi ryhtynyt tarinoimaan, tai olet yliväsynyt ja menossa psykoosiin.
Muistisairaudet oireilevat noin, eli todennäköisesti olet itse pudottanut halkoja maahan, laittanut hellan päälle, jne., mutta olet unohtanut asian. Voi alkaa myös nuorella iällä, vaikka harvinaista onkin. Muistisairauksiin joskus kuuluu myös aistiharhoja, mutta luultavammin narahtelut yms. johtuvat siitä, että talo on vanha. Lapsen jutut voivat olla ihan hyvin vilkasta mielikuvitusta ja öinen pelokkuus sinulta opittua.
Ei millään pahalla teille, jotka uskotte yliluonnolliseen, mutta jos AP:llä onkin esim. psykoosi tulilla, teidän kehotukset jutella oletetuille haamuille yms. vain pahentavat tilannetta. Eiköhän suljeta maalliset selitykset ensin pois: Havaitseeko mies mitään näistä outouksista, vai oletko itse ainut? Onko paha stressi päällä, oletko ollut hajamielinen viime aikoina? Millaisia sairauksia suvussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
James Randi on luvannut miljoonan.
Otappa siihen yhteys.
Ilmaiseksi tulee rahaa...Randin pitää vaan nähdä noi jutut itse....
Meillä ei taas pysy vedenkeittimen kansi kiinni. En kuitenkaan usko siihen liittyvän mitään paranormaalia. Kissakin on jo mananmajoilla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halloween on lasten juhla. A.p uskoo varmaan vielä joulupukkiinkin.
Mielikuvitusta vilkasta sellaista jos et hyväksy niin varmat harhat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruudessani tapahtunutta 40: nen vuoden takaa. Asuttiin poikaystäväni kanssa omakotitalon vintillä. Alakerran asukkaat alkoivat puhua että, asunnostamme kuului kävelyn ääniä silloinkin kun olimme poissa.Yhtenä yönä kun ,he olivat hereillä olivat kuulleet lapsen itkua ikäänkuin ulkoa ikkunan takaa ja olivat katsoneet ulos muttei siellä ollut näkynyt ketään kello oli jo puolenyönmaissa.
Olin paljon yksin asunnollamme ,koska poikaystäväni opiskeli toisella paikkakunnalla .Suhtauduin lievällä epäilyksellä alakerran asukkaiden puheisiin kunnes ollessamme kerran pihasaunassa ja jo pukuhuoneen puolella kuului saunasta,kuin joku olisi heittänyt vettä kiukaalle. Kerran alakerran perheen luona ollessani heidän kissansa alkoi yhtääkkiää sähistä ja isotella ylkertaan menevän välioven edessä ikään kuin joku olisi seissyt oven edessä. Lähtiessäni yläkertaan minusta tuntui etten pääse eteenpäin ikäänkuin joku olisi työntänyt minua alaspäin tai pidellen estänyt . Muutimme pian tuon jälkeen asunnosta pois ja myöhäisemmästä talonhistoriasta en enään tiedä enkä tiedä talon alkuperän historiaa.
Aiheesta voisi puhua lyhyesti tai pitkästi, mutta se tehdään tässä ainakin selkeästi:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei taas pysy vedenkeittimen kansi kiinni. En kuitenkaan usko siihen liittyvän mitään paranormaalia. Kissakin on jo mananmajoilla..
No niin kissa mananmajoilla etkä tiedä mitä ne voivat tehdä kun palaavat kummittelemaan! Petit cemetery....
No luonnollisin selitys tuolle olisi että olet todella väsynyt ja uupunut. Varsinkin nyt kun olet enemmän yksin niin mielikuvitus voi laukata. Noh.. itse olen angnostikko ja pidän henkimaailmaa mahdollisena ja mielestäni muutto ei välttämättä auta asiaa, ns poltergeist ilmio keskittyy ihmiseen ei välttämättä taloon. Äitini kertoi minulle kun olin vähän vanhempi että lapsuudenkodissa tapahtui kummia johon koiramme myös reagoi. Mitään tavaroita ei liikkunut mutta kuului omituisia ääniä yms. Muistan kun olin lapsi että olisin nähnyt jtn, mutta laitan sen kyllä väsymyksen ja lapsen mielikuvituksen piikkiin. Nämä ilmiöt alkoivat kuulemma lapsuudenkodissamme aivan yhtäkkiä ja loppuivat kun seinään. Isäni oli tuona aikana ulkomailla töissä joten olimme äitini ja koiran kanssa kolmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä kamerat kämppään, saat rajattua kaiken loogisen pois tai selvittää syyn. Jos kattila leijailee videolla tiskipöydälle, soita pappia manaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Parhaalle ystävälleni kävi niin, että hänen anoppinsa kuoli. Ystäväni oli kaksivuotiaan lapsensa kanssa jossain suvun kissanristiäisissä. He olivat sitten olleet jossain talon sivuhuoneessa mitä lie housuja tms vaihtamassa lapsen kanssa kahdestaan.
Yhtäkkiä lapsi oli katsonut tyhjään nurkkaan, ilme oli kirkastunut ja lapsi oli sanonut hymyillen "mummi!" ja katsonut nopeasti äitiinsä ja taas iloisena nurkkaan. Ja lapsi oli siis ojennellut käsiään sinne ja kun ystäväni oli päästänyt lapsen housunkauluksesta vapaaksi, oli tenava kipittänyt kiireellä nurkkaan ja kysynyt minne mummi meni.
Ystäväni on ihan täysjärkinen. Muullakin nousee niskavillat pystyyn tästä. Mutta eihän näitä uskalla kukaan kertoa muille, hulluna pidetään. Plus että lapsi saisi hullun leiman. Siksi ei puhuta.
Tästä tulee mieleen se miten itse penskana käsittelin surua.
Perheemme kissa karkasi ja sen uskottiin kuolleen. Kissa oli ollut mulle tärkeä koska pelkäsin nukkua yksin aivan julmetusti, ja kissa nukkui jo kehdossa vieressä.
Ja erittäin monena iltana (sen jälkeen kun äiti oli selittänyt että eiköhän kissa ole kuollut) ihan kirkkain silmin väitin että näin tai tunsin kissan sielä tai täälä ja saatoin päivisin jopa käyttäytä ihan niin kuin kissa olisi ollut kanssani ja puhuin sille, koska vissiin hain sitä että vanhemmat olisivat lähteneet tähän mukaan ja kissan kuoleman olisi voinut kieltää itseltä.
Joku sukulainen sitten tästä kysyi multa (äiti taisi pyytää sen jälkeen kun näki mut silittämässä tyhjää ilmaa) ja olin myöntänyt etten ihan oikeasti kissaa ollut nähnyt, mutta "oisin voinut nähdä". Olin vissiin saanut idean tähän siitä, että radiossa tai hoidossa joku oli puhunut kummituksista tms.
Tein tätä aika usean stressaavan tai surullisen tilanteen yhteydessä (tapahtui myös vuosia jonkun sukulaisen jo kuoltua jos satuin ajattelemaan kyseistä sukulaista) ja pakko sanoa että ihmettelen suuresti että isä jaksoi mua siinä vaiheessa kun isän isä kuoli.
Koeta siinä sitten surra ja käsitellä läheisen kuolemaa kun oma lapsi ihan pokkanna puhuu sängyn reunalla papalle joka lyötiin edeltävänä päivänä multiin.
Pyydä asiansa osaava meedio paikalle. Hän voi auttaa taloon jääneen sielun siirtymään eteenpäin. Valoon, kuten he sanovat.
Vierailija kirjoitti:
Nämä aloituksetkin kiertää keskustelupalstoilla. Eli tämäkin voi olla pari vuotta sitten laitettu ja ylläpito laittanut uudelleen, kun liian hiljaista. Sama systeemi kun muuallakin. Muistan eräältä toiselta sivustolta joitain aloituksia sanasta sanaan yhdestä tietystä syystä, josta ei sen enempää.
Sinulla lienee valokuvamuisti tai sitten olet autismin kirjolla. :)
Kannattaa jutella lääkärille jo ennen soten tuloa.
Mitään pitävää todistetta näistä hengistä ei ole koskaan saatu. Eikä saada. Ihmisellä on tarve uskoa johonkin yliluonnolliseen kuten jumala tai muu vastaava. Olisiko miehen lisääntynyt poissaolo laukaissut vähän oireita
Psykoosi? Vai tapahtuuko miehellekin näitä jos on yksin siellä? Vai eikö mies näe ja koe mitään outoa?