Lue keskustelun säännöt.
Minä pelkään asua tässä talossa!
27.10.2017 |
Mistähän aloittaisi ja mihin lopettaisi... Asumme mieheni lapsuudenkodissa, yksi lapsi (4 vuotias) kissa ja koira. Pari vuotta elämä sujui ihan normaalisti, mutta sitten kaikki muuttui, noin vuosi sitten, ja varsinkin sen jälkeen, kun mieheni alkoi olla töiden takia viikonloppuja pois kotoa.
Kyse on siis selittämättömistä tapahtumista (anteeksi sekava teksti mutta kirjoitan aika vauhdilla) Kaikki alkoi ihan sellaisista asioista, joihin en suuremmin kiinnittänyt huomiota, ja jotka laitoin hajamielisyyden tai väsymyksen piikkiin. Esimerkiksi eräänä päivänä olin alkamassa ruoan laittoon, ja olin sen verran pois keittiöstä, että käväisin pyörähtämässä toisessa huoneessa. Tullessani takaisin keittiöön, oli valmiiksi hellalle laittamani kattila tiskipöydällä.
Kerran tiskatessani takanani olevan ruokapyödän vanha puutuoli narahti juuri samalla tavalla, kuin kun joku istuu siihen/nousee siitä ylös.
Kerran istuessani olohuoneessa lukemassa, vanhan ompelukoneen rautapyöri pyörähti yhtäkkiä pari kertaa ympäri ja pysähtyi. Syytin tästä kissaa.
Tähän väliin on sanottava, että olen aina ollut sen luokan realisti, etten ole uskonut mihinkään mitä silmilläni en näe, ja siitä syystä ohitin kaiken tapahtuvan olankohautuksella ja keksin aina jonkin järkevän selityksen tapahtumille. Vaikka asumme syrjässä, en ole koskaan ollut mikään säikky ihminen enkä ole täälläkään aikaisemmin pelännyt.
Kunnes kaikki alkoi muuttua. Oli muistaakseni toinen viikonloppu kun mieheni oli poissa kotoa. Heräsin yöllä siihen, että koira haukkui. Ajattelin, että koiralla on hätä, ja nousin ylös viedäkseni sen ulos. Koira kuitenkin nukkui kaikessa rauhassa. Ajattelin sitten nähneeni unta, vaikka olin kyllä aika varma että olin jo hereillä kun sängystä nousin ylös.
Seuraavana aamuna aloin huolestua. Lapsi leikki olohuoneen lattialla, kunnes yhtäkkiä sanoi "Äiti, katso" Minä tuijotin silmät suurina lapsen osoittamaan suuntaan, mutten nähnyt mitään. Kysyin, että mikä siinä on, lapsi sanoi "Täti" Siinä vaiheessa nousi jo vähän karvat pystyyn.
Tämän jälkeen on alkanut tasaista tahtia tapahtua yhä oudompia asioita, ja pääasiassa silloin, kun mies on poissa. Lapsi on alkanut pelätä varsinkin öisin ja monesti vaatii päästä viereeni nukkumaan.
Pannuhuoneeseen vievälle polulle on alkanut ilmestyä yksittäisiä halkoja, aivan kuin joku olisi vienyt sinne puita ja pudottanut osan matkalla.
Koira on alkanut murista itsekseen ja kissa seurailee jotain katseellaan. Joskus koira myös juoksee ovelle haukkuen, vaikka siellä ei ole ketään.
Herään yöllä ääniin, kerran kuulosti siltä kuin pesukone olisi ollut päällä, keittiössä liikutaan, tuolit siirtyvät. Makuuhuoneessa joku marssi yhtenä yönä levottomasti edestakaisin.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Muuta pois. Eikait siinä muuta.
Niin paitsi jos se seuraa mukana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska mitään yliluonnollista ei ole olemassa on helppo todeta että ap:n kirjoitukset eivät pidä paikkaansa.
En tiedä rauhoittaako, mutta ainakin ev.lut. papit tekevät kotien siunauksia. Ehkä tuosta apua?
Minusta kuulostaa siltä, että ehkä sinun kanttaisi käydä psykiatrilla ihan vaan testeissä oman itsesi kannalta. Voi olla esim alkavaa alzheimerin tautia, skitsofreniaa tai vastaavaa.
Lapset yleisemmin reagoivat vanhempien käytökseen ja jos sinä olet muistamattasi mumissut 'tädille' ja lapsi nähnyt tämän, voi hän myös alkaa kuvittelemaan tälläistä tätiä.
Kummituksia ym. ei ole olemassa ja se on todistettu jo moneen otteeseen. Kun alkaa uskomaan ja kuulemaan ääniä, on silloin ongelmia omassa mielenterveydessä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä rauhoittaako, mutta ainakin ev.lut. papit tekevät kotien siunauksia. Ehkä tuosta apua?
Taikoja tekemällähän ne asiat sujuvat.... siis nyt vittu oikeesti!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen tarina.
Tämä ei liity aloitukseen ap mutta itse mietin tuleeko tuo Porvoo sanonta siitä kun Ulvilan murhattu oli ollut Porvooseen yhteydessä mutta kokkarimafia esti tutkimukset ja ko poliisi. Kuoli.
Mutta kertomukseesi. Kerrotko minkä ikäisiä ovat lapsesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvavat lapset voivat joskus tehdä tepposia nekin?
Meillä hengaili asunnossamme asunut alkuperäisasukasnainen. Alkuun hänen kanssaan oli haasteita, eikä hän hyväksynyt kaikkia ihmisiä kotiimme käymään. Aluksi tietenkin pelkäsin, mutta ajan myötä totuin häneen, eikä ongelmia enää ollut. Toisen syyn vuoksi meillä tuli käymään ennustaja/meedio, joka sitten samalla ohjasi mummon valoon. Hiljaista ollut sen jälkeen... Välillä iskee ikävä, kun kuuluu yllättävä ääni ja sitten huomaakin sen vain olleen henkarista tippunut takki tms.
Ohjeeni siis sinulle: pyydä joku asiantuntija käymään. Älä itse ota yhteyttä kuolleisiin, kun et voi tietää, kuka teillä häiriköi ja miksi. Tampereella Päivi Alanen ainakin osaa asiansa.
Ja olen muuten ihan täysjärkinen ihminen, vaikka sitä tämän tekstin jälkeen onkin vaikea uskoa. Olen agnostikko, enkä noita Päivinkään juttuja ihan niele, mutta ero arjessa on niin huima, että hyväksyttäköön se sellaisenaan ja jätän uskomiset ja pohdinnat muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poliisit-sarjassa oli nainen jolle suositeltiin lääkäriä eikä poliisia.
Alaskan henkimaailmasta tuli viiden aikaan. Siinä häädettiin pahaa henkeä. Faktoja ei taidettu esittää, mutta siellä auttoi kun kävi meedio. Joku suomalainen joskus sanoi, että henkiä jää välitilaan kun eivät pääse toiselle puolelle. Enpä tiedä noista jutuista, nuo nyt tuli mieleen. Toivottavasti ei tarvisi pelätä tuollaisten juttujen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiset ihmiset uskovat kummituksiin... aaahhhahahhhaaaiihhiihihahhahaaaaaa!!!!!!!
Ihan kuin sama teksti olisi ollut täällä pari vuotta sitten. Olet ilmeisesti provo ja haluat kertoa kummitusjuttuja, joko omia tai sitten jaksat kopioida vanhoja? Jos nyt olisikin totta, taidat olla sekoamassa? Onko töissä raskaa vai jossain muulla elämänalueella? Yritä hakea apua, ettet polta koko taloa, jos hella on jo kerran jäänyt päälle. Tsemppiä mielenterveysongelmien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi kerran niin, kun istuin iltasella sohvalla, niin kangassohvan tasaisella käsinojalla ollut lapanen tippui yhtäkkiä lattialle. Sitä oli hyvin hankala käsittää, kun lapanen ei ollut edes mitenkään huonosti siinä eikä reunalla, vaan lepäsi tasaisesti käsojalla. näytti siltä kuin joku olisi huitaissut lapasen siitä pois. Se ei tippunut valuen vaan nopeasti. Kuulostaa varmaan ihan tylsältä, mutta itselle tuli silloin tunne, että tapahtui jotakin, mitä ei voi oikein mitenkään selittää. Olin jo unohtanut koko jutun, mutta tämän avauksen luettuani se tuli taas mieleen. Tapauksesta on jo monta vuotta aikaa.
Hauska kummitusjuttu, mut oikeasti: Kissat osaa kyllä laittaa varmasti hellankin päälle. Meidän kisumirri osas avata jopa matkailuvaunun oven lukon. Monet kerrat syylliset napotti pihalla silmät kiiluen ja ovi selällään. Tämä tosin olikin älykkäin yksilö, mitä meillä ollut.
Varo egtoblasmaa! :D Ghosbusters.. Nro 36
Oletko, ap, ihan varma, ettet kävele unissasi ja järjestele tavaroita?
Mun serkku (oli silloin lapsi) sairastui diabetekseen ja ennen diagnoosia järjesteli tavaroita unissaan.
Onko sulla lapsuuden traumoja? Jos sulla on jakautunut persoonallisuus josta et ole tietoinen tai kävelet unissasi. Se selviäisi kyllä kameran avulla.
Vierailija kirjoitti:
Mihis helvettiin mun kommentit hävis ja miks?
Niin hävisi munkin kommentti, ihan asiallinen:(
Muuta pois. Eikait siinä muuta.