Lue keskustelun säännöt.
Minä pelkään asua tässä talossa!
27.10.2017 |
Mistähän aloittaisi ja mihin lopettaisi... Asumme mieheni lapsuudenkodissa, yksi lapsi (4 vuotias) kissa ja koira. Pari vuotta elämä sujui ihan normaalisti, mutta sitten kaikki muuttui, noin vuosi sitten, ja varsinkin sen jälkeen, kun mieheni alkoi olla töiden takia viikonloppuja pois kotoa.
Kyse on siis selittämättömistä tapahtumista (anteeksi sekava teksti mutta kirjoitan aika vauhdilla) Kaikki alkoi ihan sellaisista asioista, joihin en suuremmin kiinnittänyt huomiota, ja jotka laitoin hajamielisyyden tai väsymyksen piikkiin. Esimerkiksi eräänä päivänä olin alkamassa ruoan laittoon, ja olin sen verran pois keittiöstä, että käväisin pyörähtämässä toisessa huoneessa. Tullessani takaisin keittiöön, oli valmiiksi hellalle laittamani kattila tiskipöydällä.
Kerran tiskatessani takanani olevan ruokapyödän vanha puutuoli narahti juuri samalla tavalla, kuin kun joku istuu siihen/nousee siitä ylös.
Kerran istuessani olohuoneessa lukemassa, vanhan ompelukoneen rautapyöri pyörähti yhtäkkiä pari kertaa ympäri ja pysähtyi. Syytin tästä kissaa.
Tähän väliin on sanottava, että olen aina ollut sen luokan realisti, etten ole uskonut mihinkään mitä silmilläni en näe, ja siitä syystä ohitin kaiken tapahtuvan olankohautuksella ja keksin aina jonkin järkevän selityksen tapahtumille. Vaikka asumme syrjässä, en ole koskaan ollut mikään säikky ihminen enkä ole täälläkään aikaisemmin pelännyt.
Kunnes kaikki alkoi muuttua. Oli muistaakseni toinen viikonloppu kun mieheni oli poissa kotoa. Heräsin yöllä siihen, että koira haukkui. Ajattelin, että koiralla on hätä, ja nousin ylös viedäkseni sen ulos. Koira kuitenkin nukkui kaikessa rauhassa. Ajattelin sitten nähneeni unta, vaikka olin kyllä aika varma että olin jo hereillä kun sängystä nousin ylös.
Seuraavana aamuna aloin huolestua. Lapsi leikki olohuoneen lattialla, kunnes yhtäkkiä sanoi "Äiti, katso" Minä tuijotin silmät suurina lapsen osoittamaan suuntaan, mutten nähnyt mitään. Kysyin, että mikä siinä on, lapsi sanoi "Täti" Siinä vaiheessa nousi jo vähän karvat pystyyn.
Tämän jälkeen on alkanut tasaista tahtia tapahtua yhä oudompia asioita, ja pääasiassa silloin, kun mies on poissa. Lapsi on alkanut pelätä varsinkin öisin ja monesti vaatii päästä viereeni nukkumaan.
Pannuhuoneeseen vievälle polulle on alkanut ilmestyä yksittäisiä halkoja, aivan kuin joku olisi vienyt sinne puita ja pudottanut osan matkalla.
Koira on alkanut murista itsekseen ja kissa seurailee jotain katseellaan. Joskus koira myös juoksee ovelle haukkuen, vaikka siellä ei ole ketään.
Herään yöllä ääniin, kerran kuulosti siltä kuin pesukone olisi ollut päällä, keittiössä liikutaan, tuolit siirtyvät. Makuuhuoneessa joku marssi yhtenä yönä levottomasti edestakaisin.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Oletko, ap, ihan varma, ettet kävele unissasi ja järjestele tavaroita?
Mun serkku (oli silloin lapsi) sairastui diabetekseen ja ennen diagnoosia järjesteli tavaroita unissaan.
Mullakin on diabetes ja olen yhden kerran kovassa humalatilassa ja sammumisen jälkeen noussut järjestelemään tavaroita. Se oli niin pelottava kokemus, että laitoin korkin kiinni. Myöhemmin paljastui tämä diabetes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lapsuuden traumoja? Jos sulla on jakautunut persoonallisuus josta et ole tietoinen tai kävelet unissasi. Se selviäisi kyllä kameran avulla.
Tiesitkö muuten, että skitsofreniaan, toisin kun viihdeteollisuus antaa kuvaa ja ennen on luultu, ei kuulu jakautuneita persoonia.
En tiedä oliko aloittaja provo vai oikeasti huolissaan.
Sun pitää pyytää teille ennustaja, jolla selvänäkijän kykyjä. Olen itse ollut talossa kylässä missä ennustaja alkoi kertoa talon entisestä asukkaasta ja osasi kysyä onko erinäisiä tiettyjä erikoisia asioita talossa tapahtunut kun vanha rouva oli viestittänyt olleen tehnyt antaakseen vinkin, että talossa oli jotain vialla nyt. Kaikki meni aivan nappiin ja kukaan meistä paikalla olleista emme tunteneet tätä täysin vierasta ennustajaa. Henkimaailma on olemassa, se on rikkaus kun sen osaa vain oikein kohdata.
Jos nyt oletetaan että siellä olisi joku henki, niin noilla on kyllä rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa elävien elämään. Enemmän elävistä häiriköistä on harmia. Onhan se kammottavaa, mutta jos sen hyväksyy että tämä talo nyt on tällainen ja ottaa sen hyvänä puolena että häiriköllä on omat rajoitteensa eikä pysty liikoja sotkemaan. Kyllä noita kokemuksia ihmisillä on niin paljon että ilmiön on melkein pakko olla olemassa. Mutta tuskin sitä pelätä tarvitsee. Ehkä joku aikakytkimellä varustettu hella ja palohälyttimet kannattaa tarkistaa usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lapsuuden traumoja? Jos sulla on jakautunut persoonallisuus josta et ole tietoinen tai kävelet unissasi. Se selviäisi kyllä kameran avulla.
Tiesitkö muuten, että skitsofreniaan, toisin kun viihdeteollisuus antaa kuvaa ja ennen on luultu, ei kuulu jakautuneita persoonia.
Missä kohtaa mainitsin skitsofrenian viisastelija? Googlaapa dissosiaatiohäiriö ja sivistää itseäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lapsuuden traumoja? Jos sulla on jakautunut persoonallisuus josta et ole tietoinen tai kävelet unissasi. Se selviäisi kyllä kameran avulla.
Tiesitkö muuten, että skitsofreniaan, toisin kun viihdeteollisuus antaa kuvaa ja ennen on luultu, ei kuulu jakautuneita persoonia.
Ei niin. Mutta googleta dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö.
T. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lapsuuden traumoja? Jos sulla on jakautunut persoonallisuus josta et ole tietoinen tai kävelet unissasi. Se selviäisi kyllä kameran avulla.
Tiesitkö muuten, että skitsofreniaan, toisin kun viihdeteollisuus antaa kuvaa ja ennen on luultu, ei kuulu jakautuneita persoonia.
Missä kohtaa mainitsin skitsofrenian viisastelija? Googlaapa dissosiaatiohäiriö ja sivistää itseäsi!
Etpä missään, mut se on yleinen harhaluulo. Olen joskus lukenut tuostakin, kun joskus yritin kuumeisesti keksiä itselleni diagnoosia. Kävi ilmi että onkin fyysinen vaiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli puheenmuodostamisessakin ongelmaa niin ihmettelin, mikä hitto mua vaivaa. Terveydenhuollon pitäis kyllä seuloa niin paljon tarkemmin ihmisiä, kun kertoo oireista, ettei tarvitsis pelätä itsellä olevan ties mitä!
Tietoa löytyy kirjoista
Johannes Hreber: yhteydesdä hwnkimaailman kanssa 1-2. Varsinkinnosa 2. Eli molemmat. Kirjoittaja oli katolinen pappi
Ja helpommin löydettävä
Lorna Byrne: Enkeleitä hiuksissani
Lorna on tulossa marraskuussa Helsinkiin. Googlaa. On tilaisuus Paaditornissa ja jotain pienryhmäseminasreja. Tuo kummittelu on niin isoa, että saattaisin yrittää tavata Lornan ja pyytää apua.
Yleisesti ottaen kannattaa rukoilla Jumalalta apua. Mitä enemmän sitä parempi. Itse rukoilisin montakin kertaa päivässä tai vähintään illalla. Omin sanoin ja pyytää suojelusta tai jos ei halua itse puhua niin vaikka Isä meidän rukousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lupaan että kissa on kaiken takana, sellaisia ne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä lupaan että kissa on kaiken takana, sellaisia ne on.
Ei pidä aliarvioida kissaa.. :D Tämä meidänkin katti koitti oikein kuikistella olan takaa, miten kyseisen lukon mekanismi toimii.. :D
Enemmän niitä eläviä pitää pelätä kuin kuolleita. Tuohan on vain äärettömän mielenkiintoista, jos pääsee todistamaan selittämättömiä tapahtumia - etenkin jos useampi ihminen niitä todistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustele papin kanssa. Kodin siunaus?
Onko miehesi keppostelu suljettu pois? Tai lasten? Jos nämä sulkeutuvat pois jokin muu voi vaatia nyt huomiotasi alitajuisesti niin että puuhailet automaatilla ollen ohi.
Onko sinulla ongelmia kenties suhteessa tähän anoppiin?
Sitten aina mahdollista naapurien pikkulapset tai jopa naapuri joka haluaa kiusata teidät pois paikalta.
Mulla on muutama selittämätön kokemus , mutta tätä ei ainakaan voi laittaa minkään mielenterveysongelman piikkiin, tai sitten on puoli kylää psykoosissa, koska niin moni asian todisti 😅
Eli äitini talossa seinällä oli isoisäni 60-luvulla 60 v lahjaksi saama seinäkello (talo on isoisäni rakentama). Sen koneisto oli ollut jo kauan rikki, ja yritetty usein korjata, mutta hajosi aina uudestaan, joten annettiin sitten olla pysähdyksissä. Kävi ja löi aivan miten sattui, ja oli ollut pysähtyneenä vuosia.
Eräänä iltana v. 2002 odoteltiin jotain ohjelmaa alkavaksi yhdeksältä. Jostain syystä vilkaisin kyseistä kelloa, vaikka en sitä tietysti koskaan katsonut kun eihän se käynyt. No, kellopa kävikin terhakkaasti aivan oikeassa ajassa (20.40). Kukaan ei ollu sitä vetänyt, ei edes tiedetty missä se vetoavain oli, äitini oli ollut pari viikkoa poissa ja itse tulin käymään talonvahtina.
Kello kävi yli viikon (aiemmin simahti parissa päivässä) täsmälleen ajassa ja löi oikein. Useat ihmiset tätä kävivät hämmästelemässä. Kun se sammui, otettiin seinältä pois. On nyt tädilläni sängyn alla eikä sitä sen koommin ole esiin otettu.
Juuri tuosta syystä en halua koskaan asua muissa kuin uusissa asunnoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lapsuuden traumoja? Jos sulla on jakautunut persoonallisuus josta et ole tietoinen tai kävelet unissasi. Se selviäisi kyllä kameran avulla.
Tiesitkö muuten, että skitsofreniaan, toisin kun viihdeteollisuus antaa kuvaa ja ennen on luultu, ei kuulu jakautuneita persoonia.
Ei niin. Mutta googleta dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö.
T. Ohis
Itse jätän diagnoosien tekemiset ammattilaisille, toisin kun niin monet muut.
Mitä tekee keittiöpsykologin, jolla järki ei paljon päätä pakota, kotidiagnoosilla? No ei yhtään mitään..
Vahvistusharha.