Mitä mieltä olet kotiäidistä, joka vie isomman lapsen osa-aikahoitoon?

Itselläni on kaksi lasta (3,5v ja 2kk) kotona ja olen joutunut huomaamaan, että olisi ollut järkevämpää pitää vanhempi lapsi osa-aikaisesti päiväkodissa.



Joudun joka viikko käymään pienemmän lapsen kanssa sairaalassa tutkimuksissa, koska vauva on sairastellut syntymästään asti. Minun on pakko ottaa aina isompi matkaan, koska sukulaisia ei asu lähellä ja voit vain kuvitella millaisia nämä sairaalamatkat ovat päiväuniaikaan...



Isompi myös kaipaa kavereita ja puhuu usein päiväkotikavereistaan. En ole uskaltanut lähteä muksujen kanssa vielä perhekahvilaan, koska en halua tartuttaa vauvalle mitään tauteja ehdoin tahdoin, kun muutenkin on ollut niin paljon ongelmia.



Enää en viitsi tehdä uusia järjestelyjä, mutta mielestäni osa-aikainen hoito on ihan OK, jos lapsi viihtyy päiväkodissa, eikö tunne oloaan hylätyksi.

Nykyajan äidit on yksinkertaisesti niin vietävän laiskoja, että eivät selviä edes kahden lapsen hoidosta.... SÄÄLITTÄVÄÄ!

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden soisin ainoastaan perheille, joissa sitä tosiaan tarvitaan, en mukavuudenhaluisille äideille!

kaksi päivää viikossa, kolme vuotias kotona minun ja vauvan kanssa. olisihan se itselle mukavampaa viedä tuo kolmivuotiaskin hoitoon, mutta empä taida kehdata..

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden soisin ainoastaan perheille, joissa sitä tosiaan tarvitaan, en mukavuudenhaluisille äideille!



KUKAAN EI VIE LASTAAN HOITOON OMASTA MUKAVUUDENHALUSTAAN, vaan siksi, että se on juuri hänen lapselleen parasta!



Alkuperäiselle: sinä tiedät, mitä lapsesi tarvitsee. Ja mitä itse tarvitset. Hyvinvoiva äiti on paras äiti lapsilleen.

on, että lapsi ei vielä 2-vuotiaana tarvitse tarhausta. Mutt saahan sieltä kaikki pöpöt kotiin ja muille sisaruksille. Eli aika monta sairaspäivää tulee teidänkin porukalle ensi syksynä, mut sähän ne hoidat.

T:3

Tähän vaikuttaa suuresti se, että itse olin kouluikään asti kotihoidossa, eikä ylisuojeleva äitini minulle muuta virikettä järjestänyt kuin hänen kotihommiensa seurailu. Ekaluokkalaisena olin jo auttamattomasti out kaikista piireistä. En saanut ketään kavereita, eikä minulla ollut riittävästi itsetuntoa ja tutustumistaitoja niitä saadakaan.

Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.



Mä saan hoidettua lapset kotona niin että vanhin lähtee kouluun ja keskimmäinen eskariin, kun kuopus on kolmen vanha. Erityisen onnellinen olen jos saan sellaisen työn ettei tarvii ainakaan kokopäiväistä hoitajaa palkata nuorimmaisellekaan..

Kotihoitoon jäivät silloin 3½v, 2½v ja 2x1½v lapset. Kuvittelin sen olevan lapsille parempi. Kuinkas ollakkaan, iski " kansansairaus" eli uupumus ja lapset sijoitettiin tilapäisesti sijoitusperheeseen. Olen yksinhuoltaja jolla ei tukiverkkoa ole. Jos olisin pitänyt puolet lapsista kotona ja puolet päiväkodissa niin en usko että olisin palanut loppuun. Tästä nyt pari vuotta aikaa...



Tarkoitin vaan sanoa että KUUNTELE ITSEÄSI, SINÄ TIEDÄT PARHAITEN OMAT VOIMAVARASI.

Meillä on kyllä muitakin lapsikontakteja kuin sisarukset ja ryhmässä työskentelykin sujuu, joten siihen ei kannata kenenkään puuttua...

Minusta ei ole edes kiinnostavaa pähkäillä tätä loppuunkulunutta, uskomattomia tunnekuohuja (joissakin) nostavaa asiaa. Ehkä turha edes vastata tähän ketjuun - mutta edustan sinulle sitä osaa ihmisistä, jotka eivät ainakaan ylireagoi saati tuomitse sinua. Itselläni on vain yksi lapsi, hän oli kotona 3-vuotiaaksi ja nyt hoidossa. Kotihoidossa hän oli niinkin pitkään siksi, että se kävi meidän perheelleemme parhaiten, ei siksi että kaikkien olisi mielestäni tehtävä samoin.

Millä perusteella olette kotona niin kauan " että esikoinen menee kouluun" tai " että kuopus menee kouluun" ?

Miksi ihmeeessä teit noin pienellä ikäerolla toisen lapsen, jos sairastit synnytyksenjälkeisen masennuksen? Jäätävän itsekästä, riskihän olisi sairastua uudelleen, jopa psykoottistasoisesti ja sairaalahoitoa vaativasti. Pitäisitkö silloin taaperon 24h hoidossa, jotta isä(?) jaksaisi hoitaa vauvaa kotona?

Ymmärrän erikoistilanteita ja toisaalta ymmärrän myös avuttomuutta, ja sitä että pitää olla kivaa ja ihanaa ja levänneenä on kiva nauttia vauvasta ja liikkua, shoppailla, harrastaa ym. Mutta jos haluaa ajatella enimmäkseen omaa hyvinvointia ja että perheessä kaikilla on kivaa, niin miksei tyydy yhteen lapseen? Tai jätä suosiolla ikäeroa sen 5 vuotta?

Mun lapsilla on ikäerooa 1,5 vuotta ja olin kyllä aivan raato, kun lapset oli pieniä. Nukuin n. 4h yössä ja päivisin päikkäreitä milloin pystyin. Tein kaiki kotityöt, ruuan valmiiksi kun mies tuli töistä, joka päivä. Viikonloppuisin tein keikkatöitä kun vauva oli alkaen 8kk, olin siis 3 vuotta kotona. Nyt, kun lapset ovat ekalla ja eskarissa, nautin suunnattomasti ja nukun täydet yöt, ja olen helvetin ylpeä siitä, että olen halunnut lapseni ja olen myös heidän kanssaan halunut aikaani viettää :)

mitä ei leikkipuistosta yms. saa. Puhut nyt mustan valkoiseksi tarkoitushakuisesti.



t. astmalapsen ja kaksi vuotta vanhemman esikoisen äiti

sorry, kysymys oli siis osapäivähioidosta! Mulla oli taapero alkaen 2,5 vuotiaasta neljänä päivänä viikossa 4h/pvä taidepainotteisessa kerhossa. Oli kamala, hirvee natsi lto:na, enkä enää veis. Enemmän oli vaivaa pukea vauva ja roudata esikko kerhoon , enkä ehtinyt tekemään mitään kun piti jo hakea kotiin. Ja jos vauva nukkui, piti kikkailla haun kanssa. Mut periaatteessa joo, osa-aikaryhmä ihan ok :)

Varsinkin, jos isompi/isommat lapset ovat olleet jo hoidossa vauvan synnyttyä. Muodostuneet rutiinit on mielestäni hyvä säilyttää.



Omilla lapsillani on ikäeroa 1,5 vuotta, eikä isompi ollut päivähoidossa. Isompi kävi arkipäivisin puistotädillä pari tuntia päivässä ja jatkoi tätä silloin kun vauva syntyi. Toimi loistavasti. En pode huonoa omaatuntoa ollenkaan. Kaikkien etu on jaksava ja levännyt äiti. Kukin tekee omat ratkaisunsa omista lähtökohdista.

ensin ap luettelee litanian asioita, miksi on niin vaikeeta ja kuluttavaa ja rankkaa, että on kertakaikkisen pakko viedä lapsi hoitoon, ja sitten sitä seuraa ylläripäätelmä: "Tiedän myöskin että olen äitinä antanut todella hyvän perusluottamuksen ja kiintymyssuhteen hänelle, siten voin hyvin mielin viedä hänet myös vieraiden hoitoon."



Kuka huijaa ja ketä?



Mielestäni turhan tähden lapsia hoidettavilta (= ei töissä, ei opiskele, ei lääkärin/asiantuntijan suositusta" pitäisi laskuttaa hoidon todellinen hinta ja päälle 20% katetta.

Teet ihan itse päätöksen, kyse on sinun elämästä, sinun lapsistasi.



Av-raadin mielipiteen kysyminen on sama kun valaisi öljyä liekeille, kun kyseessä on tämä aihe.



Vein itse 5-vuotiaan osa-aikahoitoon. Olisin laittanut jo aikaisemmin, mutta kyseisessä paska-paikkakunssa en saanut päiväkotielämään tottuneelle lapselle hoitopaikkaa päiväkodista subjektiivisella perusteella, vaikka se olisi ollut meidän kaikkien hyvivoinnin ja minun jaksamisen kannalta paras ratkaisu.



Kerho ei aina ole mikään hyvä vaihtoehto, varsinkin jos jo lapsi itsekin on tottunut toisenlaiseen eli päiväkotielämään.





Kun tämä nuorempi lapsi oli 2 v, olisi hän ollut ihan valmis pakkaus päiväkotiin, reipas ja sosiaalinen ja kaipasi leikkikaveria. Kerhoon ei tuon ikäistä huolittu vielä. Kotona kökkästiin kun olin kotihoidotuella.



Mutta kuten sanottu, sinä itse teet päätöksen omista lähtökohdistasi käsin. Jos lapsen vieminen osa-aikahoitoon on sinulle, vauvalle, ja muksulle se paras ratkaisu, niin laita hoitoon. Ja kuulostaa, että hyvä ratkaisu se olisikin, sillä ensimmäinen asia, mitä lapset tarvitsee, on jaksava vanhempi, täysipäinen, jaksava, äiti tai isä.

Eikä kotona kaiken yksin puurtavaa suorittajaa, joka uupumuksen rajamailla häilyen tekee marttyyrimaisesti kaiken itse, .. et sinä ole lastasi hylkäämässä eikä se ole rakkaudettomuutta, että lapsi on hoidossa, sinä kotona - ja kaikki voitte hyvin.

hyvinvoiva äiti on paras lapselleen.



itselläni lapset kotona, mutta tilanne ihan toinen kuin sinull,koska lapseni eivät erityisemmin valvota ja univelkaa vähän.



pystyn hyvin samaistumaan tilanteeseesi ja luulen, että teet oikein jos laitat lapsesi tarhaan.



jaksat sitte tarhapäivän jälkeen antaa enemmän rakkutta s ille kuopuksellekkkin :)

[]- vauva on allerginen ja vaatii eri tavalla " erityishoitoa" []



Meillä vauva on rauhallinen mutta taaapero on haastava. Selaista se nyt on.



[]sairastanut synn. jälkeisen masennuksen esikoisen jälkeen ja jotta se ei tulisi uudestaan, tarvitsen lepoa. []



me ollaan keksitty keinoja millä vähentää mun väsymystä. Meidän taapero herää 2-3 kertaa ja aamu alkaa jo ennen kuutta. Vauva onneksi herää vain kaksi kertaa. Jos mua alkaa väsyttää niin mies nukkuu taaperon kanssa samassa sängyssä. Tämä rauhoittaa taaperon. Mies nousee taaperon kanssa aamupallalle, jotta minä saan levätä.

Minäkin tarvitsen lepoa ja kyseessä ei ole edes se että joku masennus VOISI uusiutua. Bipolaarin oireet tulee heti, jos nukun huonosti ja pahenisi ellemme tekisi jotain. Mikään esikoisen tarhapäivä ei edes mun väsymystä poistaisi.



[]- taaperomme kaipaa toisten seuraa, leikkihetkiä ja ulkoilua[]



Meidän taaperolle riittää avoimet päiväkodit. Ei se siellä muiden lasten kanssa leiki. Katselee vain toisian mutta omat leikit on kullakin.



[]- kotiasiat eivät yksinkertaisesti toimi jos on kaksi pientä. Ja []



Meillä toimii. Ruuan teen esivalmiiksi silloin kun vauva nukkuu. Siivoilen siinä sivussa ja pyykinpesun hoitaa kone.



Ehkä tää nyt on vain asennekysymys.